11.10.2021

Haaga Helian järjestämän Opettaja oman työnsä tutkijana ja kehittäjänä -kurssin loppusymposiumin paneelikeskustelussa väiteltiin ajankohtaisesti kehollisesta oppimisesta etäopetuksessa. Tämä artikkeli käsittelee etänä käytyä paneelikeskustelua, jossa etäopetusta puolustamaan valmistautuivat teatteri-ilmaisun opiskelija Rita Löytty ja sirkusopiskelija Annika Heinonen. Etäopetusta vastaan argumentoivat teatteri-ilmaisun opiskelija Milka Rasimus ja sirkusopiskelija Helmi Pirkola. Paneelikeskustelussa puheenjohtajana ja tämän artikkelin kirjoittajana toimi Minka Laukniemi. Paneelikeskusteluun valmistavat materiaalit on koottu tekstin loppuun mahdollistamaan lähempi aiheeseen perehtymistä varten.

Kehollisen oppimisen teorian voidaan katsoa alkaneen kehollisesta käänteestä, joka kritisoi dualistista oppimiskäsitystä. Dualistinen oppimiskäsitys pitää ajattelua ja tajuntaa kehosta riippumattomana. Tämä näkemys on johtanut oppimisen tutkimuksessa ja kasvatustieteessä esimerkiksi siihen, että oppimisen on käsitetty tapahtuvan pääasiassa kognitiivisina prosesseina ja kielellisessä muodossa. Kehollinen käänne nosti esi-kielellisen tiedon merkityksen kielellisen tiedon rinnalle, ja samalla keskiöön nousi käsitys siitä, että koko keho osallistuu oppimisen prosessiin. Kehollisessa oppimisessa lähtökohtana on se, että tieto syntyy ihmisessä ja ihmisten välillä, ja siinä otetaan huomioon tilan ja vuorovaikutussuhteiden vaikutus oppimiseen. Koko oppimisen prosessi nähdään kehollisessa oppimisessa rihmastollisena, jossa kognitiiviset ja sensomotoriset prosessit ovat tiiviisti kietoutuneet yhteen vaikuttaen toinen toisiinsa. (Anttila, 2013.)

Seuraavaksi tarkastellaan etäopetusta kehollisen oppimisen paradigman kautta ja pohditaan sen vaikutuksia esittävän taiteen opiskeluun. Jos oppimisen nähdään tapahtuvan näin suurelta osin vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa, niin miten etäopetus on siihen vaikuttanut?

Kuinka kehollinen oppiminen näyttäytyy etäopetuksessa?

Helmi Pirkola:  Sirkuksen harjoittelussa on huomioitava turvallinen ympäristö, jotta turhilta riskeiltä vältytään. Etäopetus ei mahdollista paikka- tai välinesidonnaisten lajien harjoittelua eikä takaa turvallista työympäristöä. Sirkuksen lajiharjoittelu voi etänä olla täysin mahdotonta, jos sopivaa tilaa sirkuksen tekemiselle ei ole saatavilla. Lähikontaktit ja läsnäoleminen ovat siis sirkuksen opetuksessa isossa osassa, ja pahimmillaan etäopetus siis estää oppimisen siltä osin kokonaan.

Sirkuksen kanssaopiskelija Annika Heinonen ei kumoa lajikeskeisen harjoittelun ongelmia, mutta tuo keskusteluun näkökulman, jossa kehottaa haastavissa ja poikkeuksellisissa tilanteissa keskittymään siihen, mitä uutta voimme tilanteesta oppia.

Annika Heinonen: Luovuus ja vapaus korostuvat etänä työskentelyssä, kun tiukka lukujärjestys ei rajoita ja tauot voi käyttää oikeasti tauon pitämiseen eikä paikasta toiseen siirtymiseen. Etänä työskennellessä korostuvat luovat tavat tehdä, oppia ja kokeilla asioita eri tavalla. Kriisien keskellä voimme paitsi oppia pysähtymään oleellisten asioiden äärelle myös keskittyä lisäämään joustavuutta ja mukautumiskykyä elämässämme. Nämä kaikki ovat taitoja, joita tarvitsemme myös työelämässä.

Entäs sitten teatterin puolella? Teatterihan tapahtuu pitkälti vuorovaikutuksessa. Kuinka etänä tapahtuva työskentely on vaikuttanut teatterin opetukseen?

Milka Rasimus: Vuorovaikutus on kahden tai useamman objektin tai tapahtuman välinen vaikutussuhde, jossa kumpikin osapuoli vaikuttaa toiseen. Etäopetuksessa ja ruudun välityksellä osa tärkeästä vuorovaikutuksesta katoaa bittiavaruuteen. Lähiopetus ja kontakti lisäävät hyvinvointia juuri vuorovaikutuksen keinoin, siinä missä etäopiskelu kuormittaa enemmän sekä opiskelijoita että opettajia. Etäopiskelu on vaativaa niin ajankäytön, itseohjautuvuuden, vastuunoton kuin opiskelutaitojen näkökulmasta.

Rita Löytty: Toisaalta etäopetus mahdollistaa pääsyn tiloihin ja esityksiin, joihin ei välttämättä muuten pääsisi. Myös vierailuluennot on helpompi toteuttaa etänä, kun matkustamista toiseen kaupunkiin ei tarvitse tehdä. Toisissa kaupungeissa tai ulkomailla tapahtuvat työharjoittelut ja produktiot on helpompi liittää osaksi opiskeluja, kun opettajien antamaa ohjausta on etäyhteyksien avulla paremmin saatavilla. Etäyhteys myös vaatii selkeää kehonkieltä ja artikulaatiota, mikä voi teatterin kontekstissa toimia etenkin esiintymisvalmennuksessa.

Jääkö etäopetuksessa jotain oleellista oppimatta?

Esi-kielellisen ja kielellisen tietoisuuden tason kietoutuminen yhteen on kehollisen oppimisen perusajatus. Käytännössä tämä tarkoittaa siis sitä, että ihminen ajattelee samalla kun liikkuu. Esitystaiteen opiskelussa oppiminen tapahtuu paljon myös niin, että opiskelijat sanallistavat muiden tekemistä, eli siis kääntävät esi-kielellistä tietoa kielelliseen muotoon. Samalla kun seuraamme muiden liikkeitä, myös omat peilineuronimme aktivoituvat. Peilineuronien löytyminen on tuonut uutta tietoa esimerkiksi sosiaalisen tietoisuuden ja empatian kehittymisestä, kun kiinnitämme huomiota toisen ihmisen eleisiin ja liikkeisiin. Kasvokkainen kohtaaminen on tässä prosessissa välttämätöntä, jotta havaitsemme ja tulkitsemme sosiaalisia eleitä samanaikaisesti, kun niitä tuotetaan. (Anttila, 2013.) Jos opiskelijat istuvat näyttöpäätteen ääressä parhaimmillaan kamerat pois päältä, niin jääkö jotain oleellista oppimatta, jos emme pääse todistamaan näitä esi-kielellisiä prosesseja?

Milka Rasimus: Kutenkävikin jo ilmi, niin kehollisessa oppimisessa tärkeässä osassa ovat kehon tuntemukset, aistit ja empatia. Kehollinen oppiminen on hyvin henkilökohtainen prosessi jokaiselle, ja siksi on tärkeää päästä seuraamaan myös muiden oppimisen kaarta. Etäopetuksessa muiden tekemisestä vaikuttuminen jää haljuksi, koska kinesteettinen oppiminen ja läsnäolo jäävät uupumaan.

Helmi Pirkola: Palaute kehollisesta liikkeestä kärsii etänä, sillä ilmaisu ei välity samalla tavalla ruudun välityksellä. Jatkuva yksin työskentely myös johtaa helposti paikallaan junnaamiseen taiteellisessa työssä, mistä seuraa lamaantuminen. Empatia ja vuorovaikutus muiden kanssa auttavat pääsemään eteenpäin näistä taiteellisista sudenkuopista, ja siinä missä muiden läsnäolo voi häiritä keskittymiskykyä, voi vuorovaikutus myös kohentaa mielialaa ja siten parantaa motivaatiota. Yksin ollessa jopa huono säätila vaikuttaa paljon omaan mielialaan, kun muiden kanssa ollessa pienet arjen vastoinkäymiset tuntuvat pienemmiltä.

Annika Heinonen: Siinä missä emme etänä ehkä pysty niin paljon keskittymään muiden tekemiseen, niin voimme siirtää fokuksen itseemme. Pystymme olemaan enemmän läsnä itsellemme ja havainnoimaan oman kehomme antamia viestejä. Taiteellisessa työskentelyssä etäopiskelu mahdollistaa aivan eri tavalla oman itsen äärelle pysähtymisen, jolloin omat arvot, merkitykset ja valinnat korostuvat, kun emme ole jatkuvasti altistuneita sosiaalisille kontakteille. On enemmän tilaa ajatella, eikä jatkuva aistiärsykkeiden tulva vie huomiota pois oleellisesti. Terminä tästä voi puhua kehotietoisuutena, eli läsnäolona, jossa tulemme tietoiseksi omasta kehosta ja sen kertomista viesteistä.

Voiko etäopetuksesta viedä jotain tulevaan?

Voimme siis varmasti jo näiden puheiden valossa päätellä, että etäopetus on tuonut mukanaan myös paljon hyvää. Sen tuomien haasteiden vuoksi on kuitenkin hankalaa nähdä, että etäopetus voisi kehollisen oppimisen näkökulmasta koskaan täysin korvata läsnäolevaa ja vuorovaikutuksessa tapahtuvaa lähiopetusta etenkään taideopiskelun kontekstissa. Mutta jos etäopetus olisi nyt tullut jäädäkseen lähiopetuksen rinnalle, niin minkälaisissa tilanteissa sitä kannattaa hyödyntää? Entä mitä viette tästä etäopiskeluajasta mukananne tulevaan?

Rita Löytty: Erja Sandberg kertoo Aivoliiton erikoislehdessä, että oppijat, joilla on ympäristön suhteen erityistarpeita (esimerkiksi liittyen ADD:hen, ADHD:hen ja aistiyliherkkyteen), hyötyvät etäopiskelusta, sillä ympäristöön voi itse vaikuttaa enemmän. Myös koulukiusatuille etätyöskentely voi olla turvallinen vaihtoehto. Perusopetuslaki ei vielä tällä hetkellä valitettavasti tunnista etäopetusta, joten sille ei ole asetettu minimilaatukriteerejä. Etäopetuksen tulisi kuitenkin olla yhtälailla opetusta itsenäisten tehtävien sijaan, ja tukea tulisi olla samalla tavalla saatavilla kuin lähiopetuksessa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tuntimäärän tai opetuksen tulisi olla samanlaiset kuin lähiopetuksessa. Muun muassa Sandbergin artikkelin perusteella etäopetus on mielestäni hyvä lisä lähiopetuksen rinnalle tällaisissa erityistapauksissa.

Milka Rasimus: Pedagogi Anneli Rantamäen mukaan etäopetus ei sovi kaikille, ja moni oppija on jäänyt siinä kokonaan tavoittamatta. Opettajana on tärkeää pitää huolta, että oppijat saavat etäopiskelusta mahdollisimman paljon irti. Digitaalisuus on siis väline, ei itseisarvo opetuksessa.

Helmi Pirkola: Väliinputoajat jäävät helposti etänä huomaamatta, ja etätyöskentely vaatii opettajalta entistä vahvempaa huolenpitoa oppilaistaan. Etätyöskentelystä voi ottaa ideoita, mutta ne ideat voi viedä myös lähiopiskeluun.

Annika Heinonen: Tästä etäopetusajasta voi ammentaa tulevaisuuteen, kun opiskeluaika päättyy. Voimme löytää vastuuta omaan tekemiseen samalla herkistyen perusasioiden äärellä. Huolehtia itsestämme, tulla läsnäolevaksi arjessa ja löytää turvan epävarmoina aikoina omasta itsestämme.

 

Lähteet

Anttila, Eeva 2013. Koko koulu tanssii! Kehollisen oppimisen mahdollisuuksia kouluyhteisössä. Acta Scenica 37. Helsinki: Teatterikorkeakoulu, esittävien taiteiden tutkimuskeskus. Saatavilla: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/42322/Acta_Scenica_37.pdf

Anttila, Eeva 2017. Ihmis- ja oppimiskäsitykset taideopetuksessa. Teatterikorkeakoulun julkaisusarja 58. Helsinki: Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu. Saatavilla: https://disco.teak.fi/anttila/1-johdanto/

Laakso, Tuomo & Rantamäki, Anneli 2021. Lähiopetuksen merkitys ymmärretään nyt paremmin. Helsingin Sanomat 16.4.2021. Saatavilla: https://www.hs.fi/mielipide/art-2000007921364.html

Michelsson, Riikka. 2021. Miten dialogitaidot tukevat yhdenvertaisuutta opetuksessa ja ohjauksessa. Elinikäisen ohjauksen verkkolehti 25.2.2021. Saatavilla: https://verkkolehdet.jamk.fi/elo/2021/02/25/miten-dialogitaidot-tukevat-yhdenvertaisuutta-opetuksessa-ja-ohjauksessa/

Ylitalo, Silja. 2021. Kehollisuutemme kautta olemme yhteydessä toisiin – Kehollinen tieto lisää ymmärrystä maailmasta, ja se voi auttaa myös ekokriisin hillitsemisessä. Taideyliopisto (Uniarts) 25.3.2021. Saatavilla: https://www.uniarts.fi/artikkelit/ilmiot/kehollisuutemme-kautta-olemme-yhteydessa-toisiin-kehollinen-tieto-lisaa-ymmarrysta-maailmasta-ja-se-voi-auttaa-myos-ekokriisin-hillitsemisessa/