17.12.2024

Annetaan opiskelijoiden määritellä, miten he haluavat saavuttaa oppimistavoitteet, jotka on opetussuunnitelmassa asetettu. Kun opettaja perustelee, miksi tietyt tavoitteet ovat mielekkäitä, voidaan yhdessä opiskelijoiden kanssa ja heidän ideoistaan käsin sopia, millä metodilla ne saavutetaan.

Huonoa kaupunkisuunnittelua on se, että kävelytie kulkee 90 asteen kulman ympäri, kun oikoreitti menee nurmikon poikki. Todellisuudessa kansa vaeltaa tallaantuneen nurmikon kautta pysäkille. Kieltokyltti ei auta. Reitti on alkuaan suunniteltu väärin, kun kengät kuraantuvat eivätkä istutukset kestä.

Loppuvaiheen opiskelijat muuttavat toiselle paikkakunnalle, ja me yritämme pakottaa heitä osallistumaan kontaktiopetukseen, koska osa heistä, ynnä alempi vuosikurssi, toivoo läsnäoloa yksinäisen Covid-kauden jälkeen. Ymmärsit varmaan pointin? Miksi emme vastaisi molempien ryhmien toiveisiin?

Someuutiskurssi testialustana

Syksyllä 2024 pidin samanaikaisena hybridiopetuksena opintojakson, jolle ilmoittautui 22 journalismin toisen, kolmannen ja neljännen vuosikurssin opiskelijaa. Testasin opintojaksollani Sosiaalisen median uutistoimitus sitä, paraneeko läpäisy, jos opiskelijat saavat itse määritellä mahdollisimman paljon kurssin toteutuksesta.

Vai tarvitsevatko he ennemmin yksiselitteistä ja vaihtoehdotonta ohjeistusta, jonka opettaja antaa? Mikä osa opetussuunnittelusta on opettajan ja mikä opiskelijoiden vastuulla? Miten omaehtoisuus näyttäytyy aloitteellisuutena ja luovuutena vai viekö se voimavaroja asiaosaamiselta, kun pitää vielä määritellä oppimisympäristöäkin?

Tämä on tapaustutkimus, joka perustuu opiskelijoiden kanssa käytyihin keskusteluihin, haastatteluihin ja opettajan tekemään havainnointiin.

Opintojakso oli pilottikokeilu osana SINCOE-hanketta (Supporting Innovation Competence in online education), joka on Käytäntölähtöisen pedagogiikan tutkimusryhmän alaisuudessa.

Opintojakson kuvaus on: Opintojaksolla käsitellään uutismedioiden sosiaalisen median journalistista sisältöä. Opintojakson aikana kukin opiskelija toteuttaa haluamassaan aikataulussa sopivaksi katsomansa määrän minuutin mittaisia uutisvideoita Instagramiin ja/tai Tiktokiin Tutka.pro -tileille. Opintosuorituksen saadakseen opiskelija kirjoittaa itsereflektiivisen raportin työprosessistaan.

Opintojakso toteutettiin samanaikaisena hybridinä, niin että osa toimituksesta oli opettajan johdolla kampuksella ja halukkaat osallistuivat videoneuvottelun kautta toimituspalavereihin, jotka olivat kaksi tuntia kerrallaan kerran viikossa. Tämä oli lähtökohta, jotta saatiin loppuvaiheen opiskelijat myös osallistumaan.

Opintojakson metatason tavoitteiksi olen opettajan näkökulmasta määritellyt neljä kohtaa:

1. Jokaiselle opiskelijalle portfolioon hyviä työnäytteitä.
2. Tutka.pro -julkaisun sosiaalisen median tilit eläviksi ja kiinnostaviksi.
3. Mahdollisuus kokeilla ja etsiä omaa journalismin tapaa: toimittajabrändi.
4. Tutkan brändiksi jotakin erilaista kuin muilla medioilla.

Näistä lähtökohdista avasin keskustelun, jossa opiskelijoiden kanssa yhdessä mietittiin, miten parhaiten toteutamme seuraavat asiat kurssin aikana:

1. Miten opettaja katsoo jutut läpi ennen julkaisua? Millaiseen aikatauluun opiskelijat sitoutuvat, jotta ehditään muokata juttua ennen julkaisua, jos on tarvis?
2. Miten opiskelijat saavat palautetta ja vertaispalautetta jutusta julkaisun jälkeen? Perustetaanko keskustelupalsta itslearningiin? Lisätäänkö ohjelmaan on-line-tapaaminen, jossa käydään jutut läpi? Haluatko ylipäätään palautetta? Vai riittääkö opettajan loppupalaute kurssin päätteeksi
3. Tarvitaanko vertaispalautetta vai riittääkö opettajan kommentointi ennen jutun valmistumista?
4. Miten aikataulutetaan kaikki julkaisut, niin että niitä tulee tasaisesti Tutkaan?

Opettajana aloitin kurssin mahdollisimman avoimena erilaisille ratkaisuille. Ainoa valmiiksi määritelty oli toimituspalaverin aikataulu ja vaatimus juttujen journalistisesta sisällöstä. Muilta osin opintojakso ja sosiaalisen median julkaisu toteutettiin opiskelijoita varten ja heidän lähtökohdistaan, myös aiheiden ja muodon osalta. (Kurssin alussa oli kyllä luentoesimerkkejä hyvästä sosiaalisen median journalismista. Siltä osin pyörää ei tarvitse keksiä.)

 

Opiskelijoiden alkuperäiset toiveet ja muutokset opintojakson aikana

Sovimme yhdessä, että opettaja perustaa verkkopalveluun ryhmän, jossa kommentoidaan toisten juttuideoita ja annetaan palautetta valmiista videoista. Tämä mahdollisti myös sen, että opettajana saatoin jakaa vinkkejä keskusteluun aina hyviin ideoihin törmätessäni.

Sitten jäin odottamaan opiskelijoiden aktiivista työpanosta ja oma-aloitteellisuutta, koska osallistumiskerran edellytyksenä oli oman juttuidea tuominen palaveriin. Siellä kukin esitteli suunnitelmansa kyseisellä viikolla julkaistavasta jutustaan.

Opiskelijat lähettivät julkaistavan ja vielä keskeneräisen juttunsa minulle. Tarkistin sen ja annoin korjausehdotuksia. Joissakin tapauksessa sitä hiottiin useampaankin kertaan ennen julkaisua. Sitten opiskelija julkaisi juttunsa omatoimisesti.

Valmiit jutut linkitettiin verkkoryhmään, jossa muut antoivat niistä palautetta. Ryhmään muodostui aktiivisten opiskelijoiden osa, joka kommentoi ahkerasti kaikki julkaisut toisilleen. Kommentit olivat kohteliaita ja rakentavia mutta kuitenkin sellaisia, että niissä huomioitiin myös parannusehdotukset. Kommentointi oli tällä tavalla mahdollisesti jopa virkeämpää kuin kontaktiopetuksessa. Ne, jotka julkaisivat itse aktiivisesti juttuja, myös kommentoivat niitä toisille. Kaikki eivät olleet aktiivisia, mukana oli myös opiskelijoita, joilta ei syntynyt lainkaan juttuja opintojakson aikana.

Opiskelijat esittivät kolmannen kokoontumisen jälkeen toiveen, että teen taulukon, josta näkyvät kaikkien juttujen julkaisuaikataulu, jotta he voivat omatoimisesti julkaista sellaisina päivinä, jolloin ei ole jo tulossa sisältöä. Sovittiin että tätä täytetään yhdessä. Käytännössä sen täyttäminen jäi opettajan vastuulle mutta sieltä kaikki pääsivät tarkistamaan aiheet ja niiden julkaisuaikataulun.

 

Opiskelijoiden aktiivisuus ja oma-aloitteisuus

Opiskelijat myös seurasivat julkaistujen juttujen kävijämääriä ja nostivat esiin huippuja, esim. eräs julkaisu sai TikTokissa yhden vuorokauden aikana 31,4 tuhatta katsomiskertaa. Sen luvut jatkoivat nousuaan joka päivä, ja tämä motivoi opiskelijoita pyrkimään itsekin samaan. (Tätä kirjoittaessani Tutkan TikTokin eniten katsomiskertoja saanut juttu on lukemassa 92,7 tuhatta ja Instagramin katsotuin 10.000.)

Kaikki jutut eivät yllä noihin lukemiin, vaihteluväli on Instagramissa n. 400 alkaen ja Tiktokissa kaikilla jutuilla on yli tuhat katselukertaa, monilla niistä useita tuhansia.

Käytin verkkoryhmää ohjeiden ja ideoiden jakamiseen. Myös opiskelijat jakoivat siellä kaikille hyödyllisiä vinkkejä sosiaalisen median lainalaisuuksista. He tietävät siitä enemmän kuin minä. Ilmapiiri ryhmässä oli hyvin kannustava ja muiden onnistumisista iloittiin.

Kurssin toteutuksesta jäi tunne, että opiskelijat ottivat Tutkan somen omakseen ja halusivat tuottaa sinne mahdollisimman hyvää sisältöä. Jutut ovat heille erinomaisia työnäytteitä mutta näen tämän yhdessä tekemisen myös sellaisena, että se synnytti ylpeyttä omasta mediasta ja halua nostaa sen tasoa yhdessä, ei ainoastaan omaa hyötyä ajatellen.

 

Kuinka kävi läpäisyn?

Opintojaksolle ilmoittautui 22 opiskelijaa vuosikursseilta 2–4. Toimituspalaverikertoja oli 12. Ensimmäisellä kerralla läsnä oli 10 opiskelijaa ja verkon kautta 6. Määrä muuttui kurssikertojen myötä: Kampukselle tuli keskimäärin 3 opiskelijaa ja videoyhteydellä oli 3. Osallistumishalukkuus vaihteli kovin, yhden kerran paikalle tai etäyhteyteen ei tullut ketään.

Kurssin loppusuorituksia ei ole vielä kirjattu, koska portfoliot ja raportit palautetaan aivan lukukauden lopulla, mutta julkaistujen juttujen perusteella opintopisteitä on tulossa 30–40. Opiskelijoista osa jättäytyi käytännössä alun jälkeen kokonaan pois, niin että kurssilla oli 17 aktiivisesti osallistuvaa loppuun asti. Heistä 13 teki useampia videoita kuin yhden.

Kyselin opiskelijoilta mielipiteitä tällä metodilla toteutetusta kurssista. Palaute on ollut hyvin myönteistä. Tein kyselytutkimuksen, johon tosin sain vain viisi vastausta. Vastaajat olivat yksimielisiä siitä, että kurssi ei ole ollut liian itsenäisesti suoritettava ja että he ovat saaneet riittävästi palautetta opettajalta ja muulta ryhmältä.

Olen saanut seuraavanlaisia kommentteja sekä kyselyn että keskustelun avulla:

Mielestäni toimiva tällaisena. Ottaa huomioon erityisesti ne, jotka eivät asu enää Turussa. Pystyy tekemään 100 % etäältä! Toisaalta, jos olisin ensimmäisen vuoden opiskelija, niin olisi varmaan hyvä enemmän lähiopetusta. Mutta tämä kurssi nyt olikin suunnattu ilmeisesti kakkosille ja kolmosille.

Motivoi enemmän, kun ei ole pakko tulla ja tehdä tehtäviä. Se että juttuun saa itse keksiä aiheen, nostaa omaa vaatimustasoa.

En ole saanut yhtään kielteistä palautetta. Todennäköisesti sellaiset opiskelijat, joille tämä metodi ei sovi, jättivät kurssin kesken heti alkumetreillä.

Parannusehdotuksia sain kaksi, molemmat saman suuntaisia:

Tälläkin kurssilla voisi olla jonkinlainen ideapankki, johon voisi turvautua, jos oma juttu ei onnistu ja haluaa kuitenkin tehdä videon.

Kaikkien aiheet voisi heti listata jonnekin, jos sattuisi tulemaan samoja ideoita. Varsinkin silloin tämä voisi tulla tarpeeseen, jos videoiden julkaisu menee pidemmälle kuin suunniteltu.

 

Jälkimmäistä tosin jo noudatimmekin, kun teimme Excel-taulukon, jonne kaikille osallistujille oli pääsy.

 

Miten tätä voi soveltaa?

Aion jatkaa sosiaalisen median toimitustyötä seuraavillakin lukukausilla saman mallin mukaan. Media-alalla olemme pohtineet opiskelijoiden läpäisyä ja motivaatiota, ja tämä on osa siihen liittyvää suunnittelua. Käytämme tähän opettajan normaalia opetusresurssia niin, että tarjoamme ajan ja paikan, jolloin opiskelijat tulevat itse oman ideansa kanssa työpajaan saamaan tukea opettajalta ja muilta opiskelijoilta, jotka ovat sillä kerralla läsnä. Tämä toteutustapa ei vaadi resurssia enempää kuin perinteinen kurssiopetuskaan.

Aloite on opiskelijalla, joka tulee paikalle tai verkkotapaamiseen silloin, kun hänellä on kysyttävää tai hiottavana oleva mediatuotos. Opettaja varaa kalenterista viikoittaisen ajan, jolloin on paikalla. Oppiminen edellyttää toistoja ja tällä menetelmällä opiskelijat saavat niitä enemmän kuin yhden kurssin sisällä. Tuutoroimme heitä aivan ydinosaamisen alueella ja ainoastaan silloin, kun he itse haluavat sitä. Suunnitteilla on lisää tämän kaltaisia oppimispajoja.

Tämä on osin vastaus ongelmaan, että opiskelijat eivät tule paikalle kontaktiopetukseen tai he eivät saa harjoittelupaikkaa juuri silloin, kun heillä olisi sille lukujärjestyksessä tyhjää. He voivat suorittaa opintoja aina olemalla itse aktiivisia.

Kokemukseni mukaan myös samanaikainen hybridiopetus toimii, kunhan tilassa on hyvät videoneuvottelulaitteet. Tämä mahdollistaa sen, että toiselta paikkakunnalta käsin voi myös suorittaa opintoja.

Tämä työpajatyyppinen opetus sopii oma-aloitteisille ja aktiivisille opiskelijoille, joilla on perustaidot jo hallussa. Media-alalla oma-aloitteisuus on erittäin tärkeä työelämätaito, koska jokainen idea pitää itse tuottaa ja myydä. Pidän tätä metodia hyvänä harjoituksena tähän nimenomaiseen työelämän vaatimukseen.