27.01.2025

Digitaalinen teknologia on viime vuosina muuttanut perusteellisesti monia aloja ja vaikuttanut myös pedagogiikkaan. Koronaviruksen pakottamat muutokset oppimisympäristöön jättivät pysyvän jäljen pedagogiikkaan ja mahdollisesti nopeuttivat kehitystä, joka oli jo muutenkin meneillään. Hiljalleen verkkopedagogiikka on myös musiikissa kehittynyt yhä dynaamisemmaksi lähestymistavaksi opetukseen ja oppimiseen. Jo pidemmän aikaa ovat nopeat globaalit verkkoyhteydet mahdollistaneet luentojen kansainvälisen saatavuuden, ja näin purkaneet maantieteellisiä esteitä ja laajentaneet pääsyä koulutuksen pariin.

Tämä artikkeli tarkastelee analyyttisellä otteella Turun avoimen ammattikorkeakoulun järjestämän Musiikin verkkopedagogiikan osaajakoulutuksen (2024) puitteissa tarkasteltuja verkkopedagogiikan muotoja, eri teknologien käyttömahdollisuuksia, etuja ja haasteita, sekä sivuaa lyhyesti musiikkikoulutuksen tulevaisuutta digitaalisessa ympäristössä. Tämän lyhyen artikkelin ulkopuolelle jää musiikin verkkopedagogiikan ja sen teknisten sovellusten tarkastelu. Artikkelin näkökulma on rajattu lähinnä tekniikan tai teknologian instrumentaaliseen ja antropologiseen määritelmään, joka filosofi Martin Heideggerin mukaan on joko 1) keino johonkin tarkoitukseen tai 2) ihmisen toimintaa (Heidegger, 1962, s. 8–9). Teoksessaan Tekniikka ja käänne Heidegger syväluotaa tekniikan olemusta. Aivan tämän artikkelin lopussa on kuitenkin esitetty joitakin ajatuksia, joita kohti musiikin verkkopedagogiikan pohdiskelua voisi laajentaa.

Opintokokonaisuuden sisällöistä

Musiikin verkkopedagogiikan osaajakoulutuksen (2024) alussa keskityttiin digitaalisten uratarinoiden luomiseen Pirita Jupin ja Timo Korhosen ohjauksessa, tausta-aineistona mm. Ilona Tanskasen alustus omaelämäkerrallisuudesta. Digitarina luotiin yhdistämällä kuvakerrontaa, puhetta, musiikkia ja ääntä. Tarinoiden luomiseen ja editointiin käytettiin ilmaisohjelmia kuten WeVideo, ClipChamp tai YouTube. Tarinat eksportoitiin ja ladattiin lopuksi verkkoon jaettavaksi kaikille osallistujille. Myöhemmissä tapaamisissa palattiin vielä aiheeseen liittyvään kuva- ja videokäsikirjoituksen tekemiseen ja vilkaistiin mm. erilaisia kuvakokoja sekä mobiilivideon tekoa (esim. Johanna AiIion ohjeet).

Digitaalinen tarina nostaa keskiöön yhden verkkopedagogiikan keskeisistä kysymyksistä: miten saada eri verkkoportaaleissa tarjolla oleviin verkkokursseihin mukaan jonkinlaista ajallisuuden kokemusta verrattuna ajassa tapahtuvaan opetustilanteeseen (joko lähi- tai etäopetuksena). Digitarina on yksi tapa luoda verkko-opetustilanteeseen ajallisuuden ja läsnäolon kokemusta. Myöhempänä lisää pohdintaa videoiden käytöstä.

Musiikin verkkopedagogiikan osaajakoulutuksen (2024) seuraavilla tapaamisilla tutustuttiin mm.  käänteisen luokkahuoneen käsitteeseen (flipped classroom) – so. käänteinen oppiminen ja arviointi. Tämä aihe koskettaa toki kaikkea pedagogiikkaa laajemminkin, mutta se voi saada erityisen roolin juuri verkkopedagogiikan kontekstissa. Kyseessä on opetusmenetelmä, jossa perinteinen opetusjärjestys käännetään. Sen sijaan, että opettaja esittäisi uutta sisältöä luokassa ja opiskelijat tekisivät harjoituksia kotona, opiskelijat tutustuvat uuteen materiaaliin ennakkoon esimerkiksi videoiden tai muiden digitaalisten resurssien kautta. Luokassa opettaja sitten tukee opiskelijoita erilaisin harjoituksin ja keskustelua johdattaen. Tavoitteena on aktiivinen osallistuminen oppimisprosessiin, ja syvällisen ymmärryksen saavuttaminen sitä kautta.

Tämän jälkeen tutustuimme nuottimateriaalien jakamiseen ja muokkaamiseen verkossa, käyttäen Newzik-sovellusta. Newzik on suunnattu musiikin opettamisen ja esittämisen tarpeisiin sekä ammattilaisille että harrastajille. Se mahdollistaa digitaalisten nuottien, partituurien ja muiden musiikkimateriaalien hallinnan, jakamisen ja käyttöönottamisen mobiililaitteilla. Toinen paljon käytössä oleva ja melko laajalle levinnyt digitaalinen nuottikirjasto tai -sovellus on Nkoda, joka niin ikään tarjoaa muusikoille ja laulajille pääsyn laajaan valikoimaan nuotteja ja musiikkimateriaaleja. Todettiin, että Nkoda ei kuitenkaan tarjoa samanlaisia toiminnallisia ominaisuuksia ja interaktiivisuutta kuin Newzik.

Newzik toimii natiivisti iPad- ja iPhone-laitteilla. Selaimen kautta sitä voi käyttää tietokoneella, Windows-, Mac-, Linux- tai ChromeBook-ympäristöissä. Newzik tukee monipuolisesti eri tiedostomuotoja, mikä tekee siitä joustavan ja monipuolisen työkalun. Digitaalisen nuottikirjan tallentamisen, hallitsemisen (yhdessä paikassa, pilvessä) ja jakamisen tuoman interaktiivisuuden lisäksi Newzikissä olennaisessa osassa on äänentoisto. Hyödyllinen ominaisuus on optinen musiikin tunnistus, joka mahdollistaa MIDI- tai MUSICXML-tiedoston luomisen PDF-tiedoston pohjalta esimerkiksi muokattavaksi nuotinkirjoitusohjelmaan. MIDI toimii karaokebändinä.

Pedagogisesti tarkoituksenmukainen ääni ja kuva

Seuraava laaja-alainen aihe opintokokonaisuudessa oli pedagogisesti tarkoituksenmukaisen äänen ja videokuvan rakentaminen. Videokuvan työstämisessä keskityttiin mm. monikameratyöskentelyyn.

Yhtenä työkaluna videokuvan suhteen käytettiin mm. OBS-studiota (Open Broadcaster Software Studio). Kyseessä on mm. sisällöntuottajien keskuudessa suosittu ohjelmisto, jota käytetään live-lähetyksiin ja joskus myös videoiden tallentamiseen. Harjoittelimme mm. OBS-ohjelman käyttämistä Zoom-sovelluksen (videokokouksiin käytettävä ohjelma) videolähteenä. Myöhemmin käytimme OBS-studiota myös live-striimaukseen yhdistämällä sen YouTuben live-lähetykseen.

Äänenä käytimme Sonobus-sovelluksen ääntä ja ohitimme näin Zoom -sovelluksen äänen.
Sonobus on matalan viiveen äänensiirtosovellus, joka tarjoaa korkean äänenlaadun lisäksi mahdollisuuden reaaliaikaiseen yhteismusisointiin. Se on suunniteltu erityisesti musiikin ja äänen reaaliaikaiseen jakamiseen internetin yli. Toisessa yhteydessä testasimme myös hieman vastaavaa sovellusta nimeltään Farplay. Vastaavaan tarkoitukseen soveltuu myös Lola-järjestelmä, josta keskusteltiin harjoittelemisen yhteydessä. Mainittakoon tässä yhteydessä myös Zoomin Live Performance Audio -asetus, joka tuli käyttöön alkuvuodesta 2024. Tämän työkalun avulla viisi muusikkoa kykenee soittamaan yhtä aikaa eri paikoissa, kunhan verkkoyhteys on riittävän hyvä ja mahdollistaa vaadittavan kaistanleveyden ja pienen viiveen.

Myöhemmissä koulutustapaamissa keskityttiin vielä aiempaa tarkemmin pedagogisesti tarkoituksenmukaisen äänen ja kuvan tuottamiseen. Käytiin läpi mm. mikrofonien sijoittelussa huomioitavia seikkoja, tarkan ja pedagogisesti mielekkään kuvan luomista videointia varten ja tähän liittyen mm. valaistukseen liittyviä seikkoja.

Aivan erityisessä fokuksessa oli kolmipistevalaistuksen (three-point lighting) luominen. Tässä lähdeaineistona toimivat mm. YouTube-videot ja Turun AMK:n julkaisut. Kolmipistevalaistus on valaisutekniikka, jota käytetään laajalti valokuvauksessa ja videotuotannossa. Se koostuu kolmesta päävalonlähteestä: 1) päävalo (key light) 2) täytevalo (fill light) ja 3) taustavalo (back light). Päävalo on voimakkain valo ja luo kohteeseen syvyyttä ja muotoa. Heikompaa täytevaloa käytetään pehmentämään päävalon luomia varjoja. Taustavalo taas sijoitetaan kohteen taakse, ja se valaisee taustaa tai kohteen reunaa luoden syvyyttä ja erottelua kohteen ja taustan välillä.

Kolmipistevalaistus mahdollistaa dynaamisen ja hyvin tasapainoisen valaistuksen, joka tuo esiin kohteen ominaisuudet ja lisää visuaalista kiinnostavuutta. Verkkopedagogiikassa tämä lisää läsnäolon tuntua.

Myöhemmissä koulutustapaamisissa tutkittiin mm. oppilaiden kotiharjoittelun tukemista. Aiheeseen tutustuttiin mm. Rikke Ørngreenin artikkelin Creative Audio-Visual Approaches Applied in Online and Hybrid Educational Designs sekä Oulun yliopiston julkaisun Digitaalista pedagogiikkaa. Opettaja ja oppija muuttuvissa työskentely-ympäristöissä (Timi Tervo, Sara Ahola & Susanna Kaitera toim.) kautta.

Lisäksi tutustuttiin tekijänoikeuskysymyksiin, jotka ovat tärkeässä roolissa verkkopedagogiikassa ja kaikissa muuttuvissa työskentely-ympäristöissä. Tekijänoikeudet saavat myös jatkuvasti uudenlaisia tulkintoja pedagogisten työkalujen ja välineiden muuttuessa ja kehittyessä. Timo Korhosen johdolla perehdyttiin tekijänoikeuksien historiaan. Vieraileva luennoitsija, tekijänoikeusjuristi Jaakko Mäntynen perehdytti tekijänoikeuksien nykytilaan musiikkipedagogisessa ympäristössä. Tausta-aineistona toimivat mm. Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskuksen kokoamat materiaalit ja linkit (mm. Teoston materiaalit).

Edellä mainittujen sekä muiden Musiikin verkkopedagogiikan osaajakoulutuksen (2024) opintokokonaisuuden sisällä käsiteltyjen aiheiden lisäksi tutustuttiin pintapuolisemmin erilaisiin verkkopedagogiikkaa tukeviin sovelluksiin. Näitä ovat esimerkiksi korvakuulopohjaisiin harjoituksiin keskittyvä Ear Trainer (tarjoaa erilaisia tilastointia ja seurantaa sisältäviä harjoituksia ja testejä, jotka keskittyvät esimerkiksi sävelkorkeuden, rytmin, intervallien ja sointujen tunnistamiseen), sointukulkujen tunnistamiseen keskittyvä Chordify, äänieditointisovellus Moises (joka keskittyy äänitiedostojen muokkaamiseen mm. erilaisin, instrumenttipedagogiikkaa hyödyntävin tavoin, esim. ns. ”de-mixing”) sekä nuottikuvaa, videota ja ääntä yhdistelevä Soundslice. Erilaisia verkkopedagogiikkaa tukevia aineistoja tarjoavat myös esimerkiksi Music Theory Web sekä Earmaster.

Oman lukunsa vuonna 2024 musiikin verkkopedagogiikassa muodostaa ns. tekoäly (eng. AI), jonka käyttöön tutustuimme mm. seuraavien aineistojen kautta: Matti Ruippo, Ai ja Musiikki,  Akshay Bhanawat, How To Use AI In Music Education ja Esa Onttonen, Teköäly musiikin tekijänä (Sulasol-julkaisu). Erilaisia laajoja kielimalleja ja syväoppimista hyödyntäviä sovelluksia on ilmestynyt tiuhaan tahtiin viime vuosina ja kuukausina. Niiden kehitys etenee vauhdilla. Sanalla ”tekoäly” viitataan yleensä näihin malleihin, vaikka monet asiantuntijat ovat huomauttaneet, että sanaa ”tekoäly” tai ”keinoäly” käytetään tässä yhteydessä lähinnä historiallisista syistä. Varsinaisen ”yleistyneen tekoälyn” (eng. AGI) kanssa näillä sovelluksilla ei ole juurikaan tekemistä – päinvastoin voidaan jopa sanoa, että varsinainen tekoäly olisi mahdollisesti näiden mallien ja metodien jonkinlainen vastakohta.

Työkaluina nykyiset sovellukset ovat kuitenkin parhaimmillaan mainioita, ja myös musiikin saralta alkaa löytyä käteviä sovellutuksia, esimerkkinä vaikkapa tekstisyötteistä käyttömusiikkia generoiva Suno. Tätä artikkelia kirjoittaessa nuotteja lukevia kielimalleja ei ole vielä kehitetty tai ainakaan julkaistu, mutta tilanne saattaa muuttua nopeastikin.

Pohdintaa

Musiikin verkkopedagogiikkaa ohjaavat toisaalta teknologiset edistysaskeleet, toisaalta taas muuttuvat koulutustarpeet. Osa tässä käsitellyn koulutuksen sisällöistä on keskittynyt ensin mainittuun (esim. erilaisiin uusiin verkkopedagogiikan sovelluksiin tutustuminen, mukaan lukien ns. tekoälyavusteiset työkalut).

Jälkimmäinen näkökulma, muuttuvat koulutustarpeet, liittyy koko verkkopedagogiikkaan hyvin olennaisella tavalla, ja tähän liittyy sellaisia kysymyksiä kuin miksi, kenelle tai mitä varten. Voidaan esimerkiksi kysyä: Miksi verkkopedagogiikkaa käytetään, mitä uutta se voi tuoda perinteisen luokkahuoneessa tapahtuvan opetuksen rinnalle? Kenelle musiikin verkkopedagogiikka on suunnattu – keitä verkkopedagogiikka voi parhaiten hyödyttää?

Yksi tärkeä näkökulma on saavutettavuus. Verkkopedagogiikan selkeänä etuna on sen kyky saavuttaa monipuolinen joukko opiskelijoita. Esimerkiksi opiskelijat eri taustoista ja sijainneista voivat päästä käsiksi laadukkaaseen musiikin opetukseen riippumatta sosioekonomisesta asemastaan tai maantieteellisistä rajoista. Parhaimmillaan tämä voi jopa lisätä opetuksen vuorovaikutteisuutta ja edistää verkostoitumista (joka taas on hyvin tärkeässä osassa kaikessa musiikkikoulutuksessa).

Joissakin tapauksissa verkko-opetus voi mahdollisesti olla instituutioiden näkökulmasta kustannustehokkaampi tapa toteuttaa opetusta. Toisaalta se saattaa laskea myös opintoihin osallistumisen kustannuksia opiskelijan näkökulmasta. Tämäkin saattaa lisätä opetuksen saavutettavuutta.

Oman kokonaisuutensa muodostavat opiskelijat, jotka jonkin rajoitteen tai erityisominaisuutensa vuoksi eivät voi osallistua perinteiseen luokkahuoneopetukseen tai eivät saa siitä kovin paljon irti. Esimerkiksi näkövammaiselle voi olla joissain tapauksissa helpompaa opiskella verkkokurssien välityksellä kuin luokkahuoneessa. Liikuntarajoitteinen tai vaikka heikentyneestä immuunivasteesta kärsivä opiskelija ei välttämättä kykene osallistumaan opetukseen, vaikka maantieteellisiä tai välimatkaan liittyviä rajoituksia ei olisi. Tällöin verkkopedagogiikka on käytännössä ainoa tapa saavuttaa opetus. Samalla verkkopedagogiikan mahdollistama monimuotoisuus (erilaisten medioiden, kuten videoiden, äänitiedostojen ja interaktiivisen ohjelmiston hyödyntäminen) huomioi erilaiset oppimistyylit ja voi tällä tavoin tehostaa oppimista ja syventää ymmärrystä opetettavista aiheista.

Saavutettavuuteen liittyy läheisesti myös joustavuus. Verkkokoulutuksen selkeänä etuna voi olla joustavuus esim. aikataulutuksessa ja oppimisvauhdissa. Omaan tahtiin oppiminen voi parhaimmillaan mahdollistaa henkilökohtaisen oppimiskokemuksen.

Yhtenä verkkopedagogiikan etuna on sen mahdollistama laaja pääsy resursseihin. Runsaslukuiset verkkoresurssit, kuten opetusvideot, mestarikurssit tai digitaaliset nuottikirjastot, voivat tukea itsenäistä oppimista ja edistää tutkivan asenteen omaksumista.

Edellä mainittujen lisäksi verkkopedagogiikka voi parhaimmillaan tarjota myös uusia mahdollisuuksia paitsi opetusmenetelmiin ja suoritustapoihin myös arviointiin ja palautteenantoon. Monipuolisten arviointimenetelmien hyödyntäminen verkkokoulutuksessa (esim. digitaaliset portfoliosisällöt, vertaisarvioinnit ja videoidut tehtävät) voivat tarjota hyvinkin kattavan kuvan opiskelijan edistymisestä.

Verkkopedagogiikan haasteet voidaan karkeasti jakaa teknologisiin esteisiin sekä käytännön ohjauksen rajoitteisiin (verrattuna lähiopetukseen). Kerrannaisvaikutusten kautta oman lisänsä saattavat tuoda motivaatioon ja sitoutumiseen liittyvät haasteet (esim. keskittymisvaikeuksien kautta), joskus myös arvioinnin vaikeus (esim. pedagogisesti tarkoituksenmukaisen äänen ja kuvan puuttuessa).

Teknologisena esteenä voi yksinkertaisimmillaan toimia esimerkiksi riittävän nopean internetyhteyden puuttuminen tai riittävän rauhallisen oppimistilan löytyminen (esim. livenä tapahtuvassa etäopetuksessa). Joskus esteenä on pääsy ohjelmistoihin (esim. maksullisuuden vuoksi).

Käytännön ohjaus taas saattaa helposti jäädä rajalliseksi (vaikkapa instrumenttiopetuksessa) esimerkiksi korkealaatuisen ja kattavan aistikokemuksen puuttuessa. Musiikinopetuksessa (perinteisessä luokkahuonetyöskentelyssä) keskitytään hyvin hienoviritteisiin asioihin, jotka vaativat usein sekä auditiivista että visuaalista tarkkuutta. Siksi hyvin suuri merkitys on sillä, miten ”todenmukaiseksi” tai muilla tavoin inspiroivaksi opetuskokemus kyetään luomaan – esimerkiksi tarkkojen aistikokemusten kautta. Parantamalla verkkoympäristössä tapahtuvan oppimiskokemuksen ”laatua” vaikutetaan samalla opiskelijan motivaation ja sitoutumiseen sekä mahdollistetaan tarkka ja korkealaatuinen arviointi ja palautteenanto.

Tässä olennaisessa osassa on Musiikin verkkopedagogiikan osaajakoulutuksessa (2024) käsitelty ”pedagogisesti mielekäs ääni ja kuva”. Esimerkiksi monikameratyöskentelyllä voidaan fokus viedä hyvinkin pieniin yksityiskohtiin (vaikkapa instrumenttiopetuksessa) niin, että verkko-opetus voi parhaimmillaan vastata kokemuksellisesti lähiopetusta. Ajatusta voi jatkaa jälleen pidemmällekin: hyödyntämällä monikameraympäristöä on mahdollista luoda tilanteita, joissa vaikkapa soitonopiskelija saa välittömän visuaalisen palautteen työskentelystään – opettajalta saadun verbaalisen palautteen tai mallisuorituksen lisäksi. Videotaltiointia on toki käytetty apuvälineenä musiikinopetuksessa jo pitkään (esim. Jorma Panula kapellimestarien koulutuksessa).

Lopuksi

Toisinaan verkkopedagogiikan hyödyntäminen on ”pakon sanelemaa” ja mahdollisesti ainoa tapa toteuttaa jotakin opetusta. Usein on keskityttävä haasteiden ja esteiden poistamiseen ja pyrittävä luomaan mahdollisimman paljon lähiopetusta muistuttava kokemus.

Ehkäpä mielenkiintoisempi näkökulma on tarkastella musiikin verkkopedagogiikkaa jonkin uuden mahdollistajana. Esim. Sonobus’n, Farplay’n ja Lola-järjestelmän kaltaiset sovellutukset paitsi tukevat opetusta myös mahdollistavat jotakin, mikä aiemmin ei ollut mahdollista (esim. fyysisestä sijainnista riippumaton yhteismusisointi).

Videoinnin mahdollisuudet taas liittyvät ikivanhaan problematiikkaan, joka liittyy kirjoista oppimisen ja luentojen seuraamisen piirteisiin ja niiden välisiin eroihin (aihe, josta esimerkiksi Goethe puhuu puolifiktiivisessä elämäkertateoksessaan Tarua ja Totta (Goethe (1811–1833). Valmiiksi taltioiduissa videoissa yhdistyvät parhaimmillaan luentojen ja kirjoista opiskelun hyvät puolet: Luennon seuraaminen tapahtuu ajassa samaan tapaan kuin liveluennon seuraaminen (vaikkei olekaan yhtä interaktiivista), mutta samalla mahdollisuus videon pysäyttämiseen voi tehostaa oppimista (sama ominaisuus kuin kirjoista opiskellessa). Ei lienekään sattumaa, että videopohjainen musiikinopetus on viime aikoina noussut hyvin suosituksi tavaksi opiskella soittamista (esim. Yousician).

Yksi Musiikin verkkopedagogiikan osaajakoulutuksen (2024) tapaamisissa käsitelty, täysin oma aihepiirinsä on lähi- ja etätyöskentelyn yhdistäminen: esimerkiksi eräänlainen luokkahuonetilanteen laajentaminen, so. verkkopedagogiikan hyödyntäminen lähiopetuksessa. Ottamalla parhaat puolet verkko-opetuksesta ja perinteisestä luokkahuoneopetuksesta voidaan luoda laajennettua todellisuutta (augmented reality).

 

Lähdeluettelo

1. Heidegger, M. (1962). Tekniikka ja käänne (suom. Jaaksi, Vesa). Eurooppalaisen filosofian seura, Tampere 2007.
2. Newzik. (2024). About Newzik. Newzik. https://www.newzik.com
3. OBS Project. (2024). About OBS Studio. OBS Project. https://obsproject.com
4. WeVideo. (2024). About WeVideo. WeVideo. https://www.wevideo.com
5. ClipChamp. (2024). What is ClipChamp?. ClipChamp. https://www.clipchamp.com
6. Nkoda. (2024). What is Nkoda?. Nkoda. https://www.nkoda.com
7. Sonobus. (2024). Sonobus Overview. Sonobus. https://sonobus.net
8. Farplay. (2024). Farplay Overview. Farplay. https://www.farplay.com
9. YouTube. (2024). About YouTube. YouTube. https://www.youtube.com
10. Chordify. (2024). What is Chordify?. Chordify. https://www.chordify.net
11. Moises. (2024). Moises Overview. Moises. https://www.moises.ai
12. Soundslice. (2024). What is Soundslice?. Soundslice. https://www.soundslice.com
13. David Deutsch, ote tuntemattomasta haastattelusta. Ladattu 3.9.2024). YouTube Shorts. https://www.youtube.com/shorts/CGwazbavEgY
14. Flipped Learning Finland. (n.d.). Käänteinen oppiminen. Flipped Learning Finland. http://www.flippedlearning.fi/p/kaanteinen-oppiminen_12.html
15. Kansanopistot. (n.d.). KOF-C: Learning activities and project-based pedagogy. Peda.net. https://peda.net/kansanopistot/sky/etana/lej/kofc
16. Sivistyksensivuraiteilla. (2021, October 2). Kirjavinkit: Käänteinen arviointi. Sivistyksensivuraiteilla. https://sivistyksensivuraiteilla.wordpress.com/kirjavinkit/kaanteinen-arviointi/
17. Aija Musiikki. (n.d.). Musiikkikoulutuksen tekoälyratkaisut ja uudet suuntaukset. Aija Musiikki Webnode. https://aijamusiikki.webnode.page/
18. The Music Essentials. (2023, March 16). How to use AI in music education. The Music Essentials. https://themusicessentials.com/editorials/how-to-use-ai-in-music-education/
19. Sulasol. (2023, April 4). Tekoäly musiikin tekijänä. Sulasol. https://sulasol.fi/tekoaly-musiikin-tekijana/
20. Yleisradio. (2016, March 1). Kuvakoot, LK, LKK, KK – mitä ne tarkoittavat? Yleisradio. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/03/01/kuvakoot-lk-lkk-kk-mita-ne-tarkoittavat
21. YouTube. (2024, April 20). AI tools for music education and production [Video]. YouTube. https://www.youtube.com/watch?v=j_Sov3xmgwg

22. Zoom Video Communications. (2024, January 30). Enable Live Performance Audio in Zoom. Zoom Support. https://support.zoom.com/hc/en/article?id=zm_kb&sysparm_article=KB0064198
23. Järvilehto, M. (2024). Tekoälyn pikaopas. Turun ammattikorkeakoulu, Turku 2024.
24. Andersen, P., & Madsen, M. S. (2021). Creative audio-visual approaches applied in online and hybrid education. Research in Learning Technology, 29. https://doi.org/10.25304/rlt.v29.2474
    Lähde: https://vbn.aau.dk/en/publications/creative-audio-visual-approaches-applied-in-online-and-hybrid-edu
25. Päivinen, A., & Kaikkonen, A. (2019). Designing participatory learning activities for hybrid learning environments. Oulu University Repository. https://oulurepo.oulu.fi/handle/10024/46396
    https://urn.fi/URN:ISBN:9789526238364

1. Goethe, J. W. (1811–1833). Tarua ja Totta (suom. Hollo. J.). Teossarjassa Goethen Valitut teokset (osat V ja VI). Otava, Helsinki 1925.