25.02.2025

Yhteistyöryhmän jäsenet

Kirsi Hautakoski, kehittämisasiantuntija, Keski-Pohjanmaan hyvinvointialue
Tarja Heino-Tolonen, hoitotyön johtaja, Varsinais-Suomen hyvinvointialue
Markus Kanta-Oksa, asiantuntija, Turun ammattikorkeakoulu
Riitta Karjalainen, asiantuntijapalveluiden päällikkö, Varsinais-Suomen hyvinvointialue
Annukka Kukkola, yliopettaja, Centria-ammattikorkeakoulu
Piia Kurikkala, johtajaylihoitaja, Keski-Pohjanmaan hyvinvointialue
Hannele Kuusisto, lehtori, Turun ammattikorkeakoulu
Mari Lahti, yliopettaja, Turun ammattikorkeakoulu
Tuija Lehtikunnas, sairaalaylihoitaja, Varsinais-Suomen hyvinvointialue
Lotta Nikki, toimialueylihoitaja, Satakunnan hyvinvointialue
Marjo Orava, johtajaylihoitaja, Pohjanmaan hyvinvointialue
Marko Penttilä, opetuspäällikkö, Satakunnan ammattikorkeakoulu
Hanna-Kaisa Pernaa, yksikönjohtaja, Vaasan ammattikorkeakoulu
Riitta Rosio, lehtori, Satakunnan ammattikorkeakoulu
Tiina Savola, johtaja, Satakunnan ammattikorkeakoulu
Camilla Strandell-Laine, koulutuspäällikkö, Novia ammattikorkeakoulu
Minna Ylönen, hallintoylihoitaja, Varsinais-Suomen hyvinvointialue

Vertailukehittämisen (benchmarking) käynnit
Johanna Berg, lehtori, Turun ammattikorkeakoulu
Katja Heikkinen, koulutus- ja tutkimuspäällikkö, Turun ammattikorkeakoulu

Tiivistelmä

Sairaanhoitajien kliinisten urapolkujen, kliinisesti erikoistuneiden sairaanhoitajien ja asiantuntijasairaanhoitajien tehtävänkuvien sekä osaamisen systemaattisen hyödyntämisen kehittäminen on keskeistä vastattaessa terveyspalveluiden kasvaviin tarpeisiin, henkilöstöpulaan ja alan veto- ja pitovoimaongelmiin. Laajavastuiset tehtävät, kuten asiantuntijasairaanhoitajan rooli, voivat parantaa hoidon laatua, asiakaslähtöisyyttä ja vaikuttavuutta sekä tarjota selkeitä urakehitysmahdollisuuksia sairaanhoitajille. Länsirannikon hyvinvointialueilla asiantuntijasairaanhoitajan rooli, tehtävänkuvat ja nimikkeet ovat kuitenkin vielä osin vakiintumattomia ja niiden yhtenäistämiselle on selkeä tarve.

Länsirannikkoyhteistyön, toteutettuna hankemuotoisesti, päätavoitteena oli edistää sairaanhoitajien kliinisten urapolkujen kehittämistä, lisätä tietoa kliinisesti erikoistuneiden sairaanhoitajien osaamisen hyödyntämisestä ja tukea asiantuntijasairaanhoitajien tehtävänkuvien vakiinnuttamista Länsirannikon hyvinvointialueilla. Välillisenä tavoitteena oli parantaa sairaanhoitajan ammatin veto- ja pitovoimaa. Keskeisiä toimenpiteitä olivat alueellisen yhteistyön muodostaminen sekä uuden kliinisen asiantuntijan koulutusmallin (kandidaattimalli) kehittäminen yhteistyössä Länsirannikon hyvinvointialueiden ja ammattikorkeakoulujen kanssa. Vertailukehittämisen (benchmarking) käynnit Irlantiin ja Hollantiin tarjosivat arvokkaita näkökulmia koulutusmalleihin ja tehtävänkuvien kehittämiseen.

Tutkimuksessa selvitettiin kliinisten urapolkujen yhteyttä alan veto- ja pitovoimaan sekä asiantuntijasairaanhoitajan tehtävänkuvien nykytilaa ja tulevaisuuden kehittämistarpeita. Tutkimusmenetelminä käytettiin ryhmähaastatteluja, työpajoja ja sähköistä kyselytutkimusta alueella työskenteleville sairaanhoitajille. Tulokset osoittivat, että kouluttautumis- ja uramahdollisuuksilla on yhteys työhön sitoutumiseen ja työssä viihtymiseen. Asiantuntijasairaanhoitajan tehtävänkuva on Länsirannikon alueella edelleen vakiintumaton, ja tarve tehtävänkuvien sekä nimikkeiden yhtenäistämiselle on ilmeinen. Tuotoksina laadittiin perusta uuden Kliinisen asiantuntijan (YAMK), asiantuntijasairaanhoitaja (kand.) koulutusmalliin, asiantuntijasairaanhoitajan urapolun kuvaus ja esimerkkitehtävänkuvia sekä vahvistettiin alueellista yhteistyötä ja tulevaisuuden TKI-toimintaa. Tarkempi analyysi tuotetuista tutkimustuloksista jatkuu vuosina 2025 ja 2026.

Asiantuntijasairaanhoitajan roolin kehittäminen korkeakoulujen ja hyvinvointialueiden yhteistyönä luo houkuttelevia urapolkuja, selkeyttää tehtävärakenteita ja vahvistaa alan vetovoimaa. Toimilla voidaan myös tehostaa sairaanhoitajien osaamisen hyödyntämistä, parantaa terveydenhuollon laatua ja vaikuttavuutta sekä edistää kustannustehokkuutta. Tulokset tarjoavat arvokasta tietoa erityisesti asiantuntijasairaanhoitajamallin kehittämiseen niin alueellisesti kuin kansallisesti.   

Abstract

Developing clinical career paths for nurses, roles and job descriptions for specialist nurses and expert nurses, and systematically utilising their expertise is crucial in addressing the growing needs of health services, staff shortages, and the challenges of attracting and retaining professionals in the field. Extended clinical nursing roles, such as that of a nurse practitioner, can improve the quality, person-centeredness, and effectiveness of care, as well as provide clear career development opportunities for nurses. However, in the Western Coast welfare areas, the roles, job descriptions, and titles of nurses are still partly unestablished, and there is a clear need for development.

The main goal of the collaboration, implemented as project, was to promote the development of clinical career paths for nurses, increase knowledge about the utilisation of the expertise of specialist nurses and nurse practitioners, and support the establishment of job descriptions for nurse practitioners in the Western Coast welfare areas. The non direct goal was to improve the attractiveness and retention of the nursing profession. Key actions included forming regional cooperation and developing a new master level nurse practitioner education model (candidate model) in collaboration with the Western Coast welfare areas and universities of applied sciences. Benchmarking visits to Ireland and the Netherlands provided valuable insights into education models and the development of job descriptions for nurse practitioners.

The research section investigated the connection between clinical career paths and the attractiveness and retention of the field, as well as the current state and future development needs of nurse practitioner job descriptions. Research methods included group interviews, workshops, and an electronic survey for nurses working in the area. The results showed that training and career opportunities are linked to job commitment and job satisfaction. The job description of a nurse practitioner in the Western Coast area is still unestablished, and there is an evident need for the standardisation of job descriptions and titles. The outputs included the foundation for a new Nurse Practitioner (Master’s), education training model, a description of the clinical career path, and examples of nurse practitioner job descriptions, as well as strengthened regional cooperation and potential future RDI activities. A more detailed analysis of the research results will continue in 2025 and 2026.

Developing the role of nurse practitioners through collaboration between universities and welfare areas creates attractive career paths, clarifies job structures, and strengthens the attractiveness of the field. These actions can also enhance the utilization of specialist and nurse practitioners’ expertise, improve the quality and effectiveness of healthcare, and promote cost-efficiency. The results provide valuable information, especially for the development of the nurse practitioner model both regionally and nationally.

Länsirannikkoyhteistyön tausta ja tarve

Jotta turvataan tulevaisuuden asiakaslähtöiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut, sairaanhoitajien osaamisen ja sairaanhoitajien laajavastuisten tehtävänkuvien täysimääräinen hyödyntäminen, tehtävärakenteiden uudelleen järjestely ja niiden systemaattinen integrointi terveydenhuoltoon ovat ratkaisevia (Jokiniemi ym. 2021; Sairaanhoitajat ry 2023).

Ammattilaisten välisten tehtävärakenteiden ja työnjaon kehittäminen mahdollistaa palveluiden tuottamisen laadukkaasti ja yhdenvertaisesti. Samalla palveluntuotanto tehostuu, työn tuottavuus paranee, henkilökustannukset vähenevät ja hoitohenkilöstön työtyytyväisyys lisääntyy. (Griffiths ym. 2016; Jokiniemi 2014; Sosiaali- ja terveysministeriö [STM] 2023a; Tuomikoski ym. 2024). Kansalaisten näkökulmasta nämä toimenpiteet tuovat merkittäviä hyötyjä, kuten nopeuttaa pääsyä hoitoon ja lisää hoidon jatkuvuutta (Poghosyan & Maier 2022) sekä korkeatasoista, näyttöön perustuvaa hoitoa, joka taas lisää turvallisuutta ja parantaa hoitotuloksia (OECD 2019).

Suomalainen terveydenhuolto kärsii henkilöstöpulasta. Kun terveydenhuollon asiantuntijoiden työnjako on tarkoituksenmukainen ja sairaanhoitajien osaamista hyödynnetään täysimääräisesti, voidaan turvata riittävä määrä hoitajia vastaamaan kasvaviin palvelutarpeisiin ja ikääntyvän väestön asettamiin haasteisiin. Tällä voidaan varmistaa sujuvat ja kestävät hoitopolut myös tulevaisuudessa. (STM 2023; Valtiontalouden tarkastusvirasto 2016.)

Terveydenhuollon ammattiryhmistä sairaanhoitajapula sekä alan veto- ja pitovoiman ongelmat ovat sote-alalla kriittisiä. Suomessa tullaan tarvitsemaan yli 16 600 uutta sairaanhoitajaa lähivuosina, mikä asettaa merkittäviä haasteita henkilöstön riittävyydelle (KEVA-Aula Research, 2023).

Työnjaon ja tehtävärakenteiden kehittäminen sekä sairaanhoitajien uudenlaisten tehtävänkuvien luominen ovatkin avainasemassa, jotta varmistetaan riittävä henkilöstö ikääntyvän väestön ja kasvavien palvelutarpeiden keskellä (STM, 2023; Valtiotalouden tarkastusvirasto, 2016). Urakehitysmahdollisuudet ja laajavastuiset hoitotyön asiantuntijatehtävät ovat keskeisiä myös alan veto- ja pitovoiman parantamisessa (Tuomikoski ym. 2024).

Kliinisen hoitotyön erikoisosaamisen kehittämisen lähtökohtia ovat terveyden edistäminen, muutokset väestön terveydessä ja toimintakyvyssä sekä sote-uudistuksen tavoitteet. Sosiaali- ja terveysministeriön (2021) hoitotyön jaoston raportissa tuotiin esille Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelman mukaiset toimintamallit. Näitä olivat esimerkiksi omahoitaja- ja omatiimimalli, kansansairauksien elintapaohjaus, integroitu palveluohjaus ja erityistason konsultaatiot sekä kliinisen hoitotyön erikoisosaamisen kehittäminen osana moniammatillisten tiimien ja verkostojen toimintaa.

Raportissa kuvattiin hoitotyön kliinisten erikoisalojen suositukset sairaanhoitajan tutkinnon jälkeisen koulutuksen ja kliinisesti erikoistuneiden sairaanhoitajien tehtävänkuvien edistämiseksi. Raportissa tuotiin esille asiantuntijarakenteen mukaisesti kliinisesti erikoistuneen sairaanhoitajan nimike. Se erottaisi sairaanhoitajan korkeakoulujen erikoistumiskoulutuksen suorittaneesta sairaanhoitajasta, jonka tehtävänkuva edellyttää ylempää korkeakoulututkintoa tai terveystieteiden maisterin tutkintoa (laajavastuinen hoitotyön asiantuntija, kliininen hoitotyön asiantuntija ja asiantuntijasairaanhoitaja).

Perinteisesti sairaanhoitajien uramahdollisuudet ovat suuntautuneet laajavastuisen hoitotyön tehtävänkuvien näkökulmasta esihenkilö- ja johtotehtäviin, akateemiselle uralle tai opetustyöhön. Kuitenkin kliinisen urapolun kehittämiselle ja hoitotyön laajavastuisille asiantuntijatehtäville on osoittautunut olevan selkeä tarve sekä kansainvälisesti että kansallisesti (EFN 2022; Sairaanhoitajat ry 2023).

Laajavastuisten hoitotyön asiantuntijatehtävät – kuten asiantuntijasairaanhoitajan (Nurse Practitioner, NP) ja kliinisen hoitotyön asiantuntijan (Clinical Nurse Specialist, CNS) roolit – ovat kansainvälisesti vakiintuneita asiantuntijatehtäviä. Ne ovat osoittaneet merkittävää hyötyä terveydenhuollon toimivuudelle, kustannustehokkuudelle ja hoidon laadulle (Aiken ym.2021; Poghosyan & Maier 2022).

Suomessa laajavastuisen hoitotyön roolien tarve on kasvanut, kun terveydenhuollon resurssit ovat niukentuneet ja palvelutarpeet lisääntyneet. (ICN, 2020; Jokiniemi ym., 2012). Tehtävänkuville on todettu olevan selkeä tarve työelämässä (Jokiniemi ym. 2023).

Laajavastuisen hoitotyön tehtävänkuvien käyttöönoton edistämiseksi tulisikin laajavastuisen hoitotyön tehtäviä ja koulutusta linjata kansallisessa neuvottelukunnassa sekä solmia koulutuksen ja työelämän välille kiinteä yhteistyö (Jokiniemi ym. 2023). Hyvinvointialueiden tulisi hyödyntää ja lisätä systemaattisesti näitä tehtävänkuvia, osallistaa laajavastuisen hoitotyön asiantuntijat sote-palveluiden kehittämistyöryhmiin sekä ottaa käyttöön yhtenäinen kliinisen hoitotyön uramalli (Jokiniemi ym. 2023; Karhe ym. 2024). Organisaatioiden tulisi myös tuottaa ja analysoida laajavastuisen hoitotyön vaikuttavuuden arviointitietoa (Jokiniemi ym. 2023).

Länsirannikon hyvinvointialueilla sairaanhoitajien kliininen urapolku ja laajavastuiset tehtävänkuvat ovat vielä vakiintumattomia. Alueella ei ole tunnistettu yhtenäistä mallia asiantuntijasairaanhoitajien ja muiden laajavastuisten tehtävänkuvien kehittämiselle ja hyödyntämiselle, mikä haastaa näiden tehtävien systemaattisen hyödyntämisen alueen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa. Alueet ovat eri vaiheissa uramallien kehittämisessä ja käyttöönotossa.

Sairaanhoitajien osaamisen laaja-alainen hyödyntäminen edellyttää selkeää ja yhtenäistä urapolkumallia, joka huomioi myös kansallisen kehittämisen linjaukset. Tällainen urapolku voi osaltaan parantaa sote-alan veto- ja pitovoimaa, lisätä sairaanhoitajien työtyytyväisyyttä ja vahvistaa hoidon laatua ja vaikuttavuutta (Tuomikoski ym. 2024). Laajavastuiset asiantuntijatehtävät tarjoavat sairaanhoitajille mahdollisuuden kehittyä kliinisessä asiantuntijatyössä perinteisten johtamis- ja opetustehtävien lisäksi, mikä syventää heidän osaamistaan ja lisää urakehityksen houkuttelevuutta.

Turun ammattikorkeakoululle myönnettiin Opetus- ja kulttuuriministeriöstä profilaatiorahoitusta vuodelle 2024, jota oli tarkoitus kohdentaa muun muassa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) kehittämiseen. Strategiseksi painopistealueeksi muodostui Terveys ja hyvinvointi -sektorilla sairaanhoitajien kliinisten urapolkujen edistäminen Länsirannikon alueella sekä Länsirannikon alueen hyvinvointialueiden ja korkeakoulujen välisen yhteistyöryhmän perustaminen. Tärkeänä osana kehittämistoimintaa nähtiin tutkimustiedon tuottaminen, sillä se on edellytys kliinisten urapolkujen ja tehtävänkuvien edistämiselle alueella ja myös kansallisesti.

Yhteistyön tavoite ja tarkoitus

Turun ammattikorkeakoulun (AMK) Advancing Supportive Cancer and Palliative Care (CARE) -tutkimusryhmän koordinoiman yhteistyön päätavoitteena on edistää sairaanhoitajien kliinisten urapolkumallien kehittämistä Länsirannikon alueella sekä kliinisesti erikoistuneiden sairaanhoitajien osaamista ja asiantuntijasairaanhoitajamallin integrointia osaksi alueen sosiaali- ja terveyspalveluita. Välillisesti tavoitteena on lisätä kliinisesti erikoistuneiden ja asiantuntijasairaanhoitajien osaamisen systemaattista hyödyntämistä, parantaa sairaanhoitajan ammatin veto- ja pitovoimaa sekä lisätä työn tuottavuutta ja edistää hoidon laatua. Lisäksi tavoitteena on arvioida, millaisia mahdollisuuksia digitalisaatio tarjoaa asiantuntijatehtävissä toimiville sairaanhoitajille.

Tarkoituksena on:

• vahvistaa Länsirannikon ammattikorkeakoulujen ja hyvinvointialueiden välistä yhteistyötä sairaanhoitajien kliinisten urapolkujen kehittämisessä sekä sairaanhoitajien osaamisen laaja-alaisessa hyödyntämisessä.
• selvittää sairaanhoitajien kliinisen urapolun ja asiantuntijasairaanhoitajan tehtävänkuvan nykytilannetta sekä tunnistaa tulevaisuuden kehittämistarpeet näiden tehtävien osalta.
• arvioida sairaanhoitajan kouluttautumismahdollisuuksien, kliinisen urapolun ja urapolkumahdollisuuksien yhteyttä työn veto- ja pitovoimaan, erityisesti työssä viihtymiseen ja työhön sitoutumiseen.
• kartoittaa digitaalisten palveluiden hyödyntämisen nykytilannetta ja tunnistaa kehittämistarpeita sairaanhoitajien asiantuntijatehtävissä.
• lisätä sairaanhoitajien kliinisten urapolkujen ja laajavastuisten tehtävänkuvien näkyvyyttä ja viestintää Länsirannikon alueella.
• laatia perusta uudelle sairaanhoitajan kliinisen asiantuntijan ylemmän ammattikorkeakoulun (Master-tason) tutkintokoulutukselle, joka vastaa alueiden työelämän tarpeisiin sekä tarjoaa opiskelijalle mahdollisuuden syventää kliinistä asiantuntijuuttaan ja kehittää osaamistaan työssä tapahtuvan oppimisen kautta tiiviissä yhteistyössä työelämän kanssa.
• edistää Länsirannikon ammattikorkeakoulujen ja hyvinvointialueiden tutkimus-, kehitys-, innovaatio- ja opetusyhteistyötä.

Toteutus ja menetelmät

Länsirannikkoyhteistyö toteutettiin hankemuotoisena 1.4.2024–31.12.2024.Toteutus keskittyi kahteen pääosa-alueeseen: Länsirannikon alueellisen yhteistyön ja kehittämistoiminnan vahvistamiseen sekä tutkimusyhteistyöhön.

Länsirannikkoyhteistyön rakentuminen ja kehittämistoiminta

Keskeisenä tavoitteena oli vahvistaa yhteistyötä Länsirannikon alueen hyvinvointialueiden ja ammattikorkeakoulujen välillä sairaanhoitajien kliinisten urapolkujen kehittämisessä sekä TKI-toiminnan edistämisessä. Hankkeen toteutusta ja yhteistyöryhmän toimintaa koordinoi Turun AMK:n CARE-tutkimusryhmä. Tutkimusryhmä vastasi myös tutkimuksen valmistelusta ja tutkimuksen toteutuksesta.

Suunnittelu käynnistettiin yhteistyössä Varsinais-Suomen hyvinvointialueen hoitotyön johdon kanssa. Tämä yhteistyö tarjosi arvokasta taustatietoa ja auttoi täsmentämään tavoitteita sekä toteutusta.

Länsirannikon yhteistyöryhmän perustaminen

Tavoitteiden saavuttamiseksi perustettiin yhteistyöryhmä, jonka tehtävänä oli tukea hankkeen toteutusta Länsirannikon alueella, mutta myös jatkua varsinaisen hankkeen jälkeen keskeisenä yhteistyömuotona. Yhteistyöryhmän tehtävänä oli tuoda esiin Länsirannikon alueellisia näkökulmia, erityistarpeita ja kehittämismahdollisuuksia, sekä mahdollistaa hankkeen onnistunut toteutus tiiviissä yhteistyössä korkeakoulujen ja hyvinvointialueiden kesken.

Yhteistyöryhmään kutsuttiin edustajia Länsirannikon hyvinvointialueilta, ja kaikista kutsutuista hyvinvointialueista saatiin edustus (Varsinais-Suomen, Satakunnan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan hyvinvointialueet). Lisäksi mukaan kutsuttiin edustajat alueen ammattikorkeakouluista: Novia ammattikorkeakoulu, Satakunnan ammattikorkeakoulu (SAMK), Vaasan ammattikorkeakoulu (VAMK) ja Centria-ammattikorkeakoulu. Lisäksi Turun AMK:sta yhteistyöryhmään osallistui Mielenterveyden edistäminen -tutkimusryhmän edustajat. Kaikkiaan yhteistyöryhmässä on 19 jäsentä. Lisäksi Turun AMK:n Master Schoolin koulutuspäällikkö ja yksi lehtoreista osallistuivat vertailukehittämisen käynteihin; toinen Irlannissa ja toinen Hollannissa toteutettuun benchmarking-käyntiin.

Ryhmän kokoaminen edellytti useita järjestäytymiskokouksia (N=4). Yhteistyöryhmä kokoontui hankkeen aikana viisi kertaa. Ryhmä aloitti toimintansa aktiivisesti, ja sen jäsenet tukivat hankkeen suunnittelua ja toteutusta omilla hyvinvointialueillaan, edistäen tavoitteiden saavuttamista ja alueellisten tarpeiden huomioimista.

Kliinisen asiantuntijan koulutusohjelman kehittäminen

Yksi suunnitelluista toimenpiteistä oli perustaa uudelle Master-tasolle Kliinisen asiantuntijan ylemmän ammattikorkeakoulun tutkinto-ohjelma (ns. kandidaattimalli, erityisväylähaku). Alueellisesti on jo aikaisemmin tunnistettu tarve mahdollistaa asiantuntijasairaanhoitajaksi kouluttautuminen varsin kapeillekin erikoisaloille ja toisaalta löytää uusia malleja tehostaa työssä tapahtuvaa laajavastuisen hoitotyön osaamisen kehittymistä sekä samalla tehtävänkuvan muotoutumista terveydenhuollon työyksikössä vahvassa yhteistyössä työnantajan kanssa.

Sen sijaan, että tarve asiantuntijasairaanhoitajan tehtävänkuvalle tulee opiskelijan kautta, tunnistetaan ensin tarve sille, että työnantaja tunnistaa potentiaalisen sairaanhoitajan tai kliinisesti erikoistuneen sairaanhoitajan hakeutumaan räätälöityyn koulutukseen. Tämä malli varmistaisi aikaisempaa paremmin kliinisen osaamisen kehittymisen vaativiin asiantuntijasairaanhoitajatehtäviin, mutta myös tehtävänkuvan muodostumisen ja käyttöönoton terveydenhuollossa.

Tarkoituksena oli laatia perusta koulutukselle, varsinainen opetussuunnitelmatyö tehdään vasta hankkeen jälkeen. Koulutuksen kehittämisprosessi toteutettiin Länsirannikon yhteistyöhön osallistuvien ammattikorkeakoulujen kanssa.

Koulutusohjelman suunnittelun pohjaksi perehdyttiin olemassa olevaan tietoon ja saatavilla oleviin aineistoihin (kts. kappale: Perusta uudelle kliinisen asiantuntijan koulutusohjelman kehittämiselle). Tämä tietopohja ohjasi suunnittelua varmistaen sen ajankohtaisuuden sekä kansallisten ja kansainvälisten linjausten noudattamisen.

Vertailukehittämisen käynnit

Kehittämistyön osana toteutettiin kaksi benchmarking-matkaa, toinen Irlantiin ja toinen Hollantiin. Näiden matkojen tavoitteena oli tuottaa näkökulmia ja konkreettisia esimerkkejä koulutusmallin kehittämiseksi. Nämä matkat olivat avoimia yhteistyöryhmän jäsenille.

Vierailut Irlantiin ja Hollantiin mahdollistivat koulutuksen ja tehtävänkuvien säädösohjauksen, koulutuskäytäntöjen, urapolkumallien ja asiantuntijasairaanhoitajan roolien tarkastelun eri maiden terveydenhuoltojärjestelmien välillä. Näiden vierailujen aikana saatiin tärkeää tietoa siitä, miten laajavastuisia tehtävänkuvia oli säännelty ja ohjattu kansallisella tasolla.

Vaikka maiden lainsäädäntö sekä koulutus- ja terveyspalvelujärjestelmät eroavat toisistaan, vertaiskehittämisen kautta saadut opit tarjoavat hyödyllisiä näkökulmia ja sovellettavissa olevaa tietoa suomalaisen koulutusohjelman kehittämiseen. Matkat tarjosivat lisäksi käytännön esimerkkejä onnistuneista ratkaisuista ja toimintatavoista, joita hyödynnettiin koulutusohjelman suunnittelussa ja tehtävänkuvien kehittämisessä.

Benchmarking-matkoja varten laadittiin kirjallisuuteen perustuva benchmarking-runko (liite 1), joka ohjasi tiedonkeruuta molemmilla matkoilla yhtenäisesti. Rungossa käsiteltiin keskeisiä teemoja, kuten sääntelyä, koulutusjärjestelmää, asiantuntijasairaanhoitajan tehtävänkuvaa, tehtävien määrittelyä, tuloksellisuutta sekä yhteistyötahoja. Tämä rakenne varmisti, että molemmilta matkoilta saatiin systemaattista ja vertailukelpoista tietoa.

Vertailukehittämisen matka Irlantiin

Matka Irlantiin järjestettiin 14.–18.10.2024. Matkalle osallistui kolme henkilöä Turun AMK:sta ja yksi henkilö Vaasan AMK:sta.

Ensimmäisenä päivänä tavattiin Sheila Cahalane (Office of the Nursing and Midwifery Services Director ONMSD), joka johtaa ONMSD:n APN ryhmää sekä Aine Lynch, joka on hoitotyön johtaja ja jäsen National Nursing and Midwifery Board in Irelandissa (NMBI). Benchmarking-runko lähetettiin heille etukäteen. Kokous tuotti tärkeää tietoa laajavastuisen hoitotyön kehittämisestä ja säädösohjauksesta kansallisella ja sairaalatasolla.

Dublin City University oli kohde toisena päivänä. Kampuksella tutustuttiin Advanced Nurse Practitioner (ANP) -koulutuksen järjestämiseen hoitotyön akateemisen johtajan ja apulaisprofessorin johdolla. Lisäksi Daniela Lehwaldt toimii puheenjohtajana International Council of Nurses (ICN) APN / NP -verkostossa.

Kolmantena päivänä vierailtiin Galwayn yliopistossa hankkimassa lisätietoa ANP-koulutuksesta, asiantuntijasairaanhoitajan roolista sekä tohtorikoulutuksesta alan asiantuntijoilta. Galwayn yliopisto on Irlannin pioneereja ANP-koulutuksessa.

Neljäntenä päivänä Beaumontin sairaalassa Dublinissa järjestettiin tapaamisia, joissa kuultiin asiantuntijasairaanhoitajan, kliinisesti erikoistuneen sairaanhoitajan ja hoitotyön johtajan näkemyksiä asiantuntijasairaanhoitajien työskentelystä. Lisäksi ohjelmassa oli asiantuntijaluento, jossa käsiteltiin ANP-roolien ja tehtävien kehittämistyötä Irlannissa.

Irlannin mallin taustatietona on tärkeä tunnistaa, että useimmat Advanced Nurse Practitioner (asiantuntijasairaanhoitajat) ovat edeltävästi kliinisesti erikoistuneita sairaanhoitajia (Specialist Nurse, joskus käytetään myös nimitystä Clinical Nurse Specialist). Kliinisen hoitotyön asiantuntijatehtävää, samassa muodossa kuin se Suomessa on, ei juurikaan ole Irlannissa.

Vertailukehittämisen matka Hollantiin

Hollannin benchmarking-matka toteutui Utrechtissa 6.–9.11.2024. Matkalle osallistui neljä henkilöä Turun AMK:sta ja yksi henkilö Vaasan AMK:sta.

Vierailu alkoi Utrechtin ammattikorkeakoulussa (Utrecht University of Applied Sciences), jossa esiteltiin ANP-koulutusta Hollannissa. Lisäksi tutustuttiin psykiatriseen sairaalaan, jossa kuultiin asiantuntijasairaanhoitajaopiskelijan ja mentorin kokemuksia mielenterveyden hoitotyöstä ja asiantuntijasairaanhoitajan roolista.

Utrechtin yliopistollisen sairaalan vierailu tarjosi mahdollisuuden tutustua palliatiivisen asiantuntijasairaanhoitajan ja alan opiskelijan työhön. He esittelivät konsultoivan asiantuntijasairaanhoitajan roolia ja toimintaa yliopistosairaalassa. Lisäksi benchmarking-matkalla vierailtiin hoitotyön laitoksella (Institute of Nursing), jossa kuultiin luento kokemusasiantuntijan työstä mielenterveyden opetuksessa sekä esiteltiin ajankohtaisia hankkeita ja projekteja.

Matkoilla kerätyt tulokset analysoitiin ja dokumentoitiin systemaattisesti benchmarking-rungon teemojen mukaisesti. Kummankin matkan aikana osallistujat keskustelivat päivittäin keskeisistä havainnoista ja näkökulmista. Näitä havaintoja kirjattiin ylös, jotta kaikki merkityksellinen tieto saatiin dokumentoitua ja otettua huomioon jatkoanalyysissä.

Matkojen jälkeen kerätty aineisto kirjoitettiin auki ja ryhmiteltiin benchmarking-rungon teemojen mukaisesti. Tulokset on raportoitu (Asiantuntijasairaanhoitajien tehtävänkuvat Irlanti ja Hollanti: uuden koulutusohjelman kehittäminen vertaiskehittämisen menetelmällä -kappaleessa) ja niitä hyödynnettiin kliinisen asiantuntijan koulutusmallin (kandidaattimalli) perustan laatimisessa sekä asiantuntijasairaanhoitajan tehtävänkuvien ja urapolkujen mallintamisessa.

Tutkimusyhteistyö Länsirannikon hyvinvointialueiden kanssa

Hankkeen toinen osa keskittyi tutkimusyhteistyöhön Länsirannikon hyvinvointialueiden kanssa. Tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa sairaanhoitajien kliinisten urapolkujen yhteydestä työssä viihtymiseen ja tarjota vahva tietopohja asiantuntijasairaanhoitajien tehtävänkuvien jatkokehittämiselle. Tutkimukselle oli selkeä tarve, sillä aikaisempaa tutkimusta tehtävänkuvista on vähän (Tuomikoski ym., 2024).

Tutkimustiedon avulla voidaan tukea päätöksentekoa hyvinvointialueilla ja luoda systemaattisempi perusta tehtävärakenteiden kehittämiselle. Lisäksi tavoitteena oli perustella näiden tehtävien merkitystä sekä alueellisella että kansallisella tasolla. Siten edistetään niiden vakiinnuttamista osaksi terveydenhuollon järjestelmää.

Tutkimukselle asetettiin seuraavat tarkoitukset:

• Kuvata asiantuntijasairaanhoitajien tehtävänkuvien nykytilanne erilaisissa toimintaympäristöissä sekä tehtävän edellyttämä osaaminen asiantuntijasairaanhoitajien kuvaamana.
• Tunnistaa tehtävänkuvien tulevaisuuden hyödyntämismahdollisuudet sekä koulutuksen ja työelämän kehittämistarpeet asiantuntijasairaanhoitajien ja hoitotyön johtajien kuvaamana.
• Tunnistaa kliinisesti erikoistuneiden osaamisen hyödyntämistä ja asiantuntijasairaanhoitajamallin integraatiota edistävät ja estävät tekijät hoitotyön johtajien näkemyksiin perustuen.
• Selvittää kliinisen urapolun ja urapolkumahdollisuuksien yhteyttä alan veto- ja pitovoimaan (täsmällisemmin työhön sitoutumiseen ja työssä viihtymiseen).

Tutkimusluvat haettiin hyvinvointialueilta ennen aineiston keruun aloittamista. Tutkimuksessa kerättiin kolme erillistä aineistoa, jotka mahdollistavat kattavan näkemyksen asiantuntijasairaanhoitajien tehtävien nykytilasta, kehittämistarpeista sekä sairaanhoitajien kliinisten urapolkujen yhteydestä alan veto- ja pitovoimaan. Tutkimuksen tulokset tullaan raportoimaan tarkemmin tieteellisinä julkaisuina.

Ryhmähaastattelut asiantuntijasairaanhoitajille

Ensimmäinen aineisto koostui asiantuntijasairaanhoitajien ryhmähaastatteluista, jotka toteutettiin työpajatyöskentelyn yhteydessä. Työpajoja järjestettiin Varsinais-Suomen, Satakunnan ja Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueilla yhteensä 4 ja niihin osallistui 26 sairaanhoitajaa.

Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina. Niissä keskityttiin asiantuntijasairaanhoitajien tehtävänkuvien nykytilanteeseen ja tulevaisuuden hyödyntämismahdollisuuksiin, osaamistarpeisiin sekä sairaanhoitajien kliinisiin urapolkuihin.

Ryhmähaastattelut hoitotyön johtajille

Toinen aineisto kerättiin ryhmähaastatteluina, jotka kohdistuivat hoitotyön johtajiin (osastonhoitajat ja ylihoitajat). Haastattelut toteutettiin työpajatyöskentelyn muodossa Varsinais-Suomen, Satakunnan, Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueilla. Työpajoja järjestettiin yhteensä 4 ja niihin osallistui 18 hoitotyön johtajaa.

Haastatteluissa kartoitettiin hoitotyön johtajien näkemyksiä kliinisesti erikoistuneiden sairaanhoitajien ja asiantuntijasairaanhoitajien tehtävien nykytilanteesta ja tulevaisuuden kehityssuunnista, tehtävänkuvien integraatiota edistävistä ja estävistä tekijöistä, tehtävänkuvien tuottamasta hyödystä, työn tuottavuudesta sekä tehtävänkuvien vaikuttavuuden arvioinnista.

Molempien ryhmähaastattelujen aineistot analysoidaan sisällönanalyysillä. Tuloksista on tavoitteena kirjoittaa artikkeli kansainväliseen vertaisarvioituun lehteen. Lisäksi tuloksia hyödynnettiin esimerkkitehtävänkuvausten ja koulutusohjelman kehittämisessä.

Kysely sairaanhoitajille

Kolmas aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella, joka lähetettiin kohdeorganisaatioiden sairaanhoitajille. Kyselylomake kehitettiin tätä tutkimusta varten tutkimusryhmän yhteistyössä ja tilastoasiantuntijan kanssa. Kyselylomake perustui aikaisempaan tutkimustietoon.

Kyselyssä kartoitettiin sairaanhoitajien taustatietoja sekä kolmea pääteemaa: tyytyväisyys ja sitoutuminen sairaanhoitajan ammattiin, tyytyväisyys työnantajaan ja urakehitysmahdollisuudet. Kyselylomakkeessa oli yhteensä 40 kysymystä, joista osa oli suljettuja ja osa avoimia. Kysely käännettiin myös ruotsiksi, joten vastaaminen oli mahdollista molemmilla kansalliskielillä.

Kysely lähetettiin noin 10 000 sairaanhoitajalle ja siihen vastasi yhteensä 1317 henkilöä. Tarkkaa vastausprosenttia ei voida laskea, koska täsmällistä lukumäärää vastaajista ei ollut saatavilla. Vastausprosenttiarvio oli 13,2 %. Aineiston koko ja vastaajien monipuolisuus kuitenkin mahdollistaa aineiston analyysin ja johtopäätösten tekemisen kohderyhmästä.

Aineisto analysoidaan tilastollisin menetelmin, ja tuloksista on tavoitteena julkaista artikkeli kansainvälisessä vertaisarvioidussa lehdessä. Tuloksia tullaan hyödyntämään esimerkiksi työvoiman veto- ja pitovoimaa koskevassa kehittämistyössä.

Asiantuntijana toimivien sairaanhoitajien tehtävänkuvat terveydenhuollossa

Kliinisellä urapolulla tarkoitetaan terveydenhuollon ammattilaisen urapolkua, johon liittyy vahvasti mukaan kliininen työ. Sairaanhoitajan kliininen urakehitys on mahdollista kliinisen erikoitumiskoulutuksen, ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon ja terveystieteiden maisteritutkinnon kautta. Erikoisosaaminen mahdollistaa sairaanhoitajalle sekä työuralla etenemisen että erilaisia tehtävänkuvia, kuten kliinisesti erikoistuneen sairaanhoitajan, asiantuntijasairaanhoitajan tai kliinisen hoitotyön asiantuntijan tehtävänkuvat. (Sairaanhoitajat ry. 2016, 2023.)

Kliinisesti erikoistunut sairaanhoitaja

Kliinisesti erikoistuneella sairaanhoitajalla (Specialist Nurse) tarkoitetaan erikoistumiskoulutuksen suorittanutta (FiNQF-taso 6) ja tietyn kliinisen hoitotyön erikoisalan tehtävässä toimivaa sairaanhoitajaa (Sairaanhoitajat ry. 2024).

Kliinisesti erikoistuneen sairaanhoitajan osaaminen perustuu erikoistumiskoulutuksen tuottaman teoreettisen tiedon ja työkokemuksen integroitumiseen. Työssä korostuu erikoisalan vahva kliininen asiantuntemus, kehittävä työote sekä hyvät ohjausvalmiudet. (Kotila ym. 2016; STM, 2021.)

Laajavastuisen hoitotyön asiantuntija

Laajavastuinen hoitotyö (Advanced Practice Nursing) on edistyneellä tasolla tapahtuvaa itsenäistä hoitotyötä. Terveyden edistäminen, eettinen päätöksenteko, erilaiset opetus-, ohjaus- ja konsultointitehtävät, näyttöön perustuvan käytännön edistäminen, johtaminen, yhteistyö, tutkimus ja kehittäminen ovat laajavastuisen hoitotyön ominaispiirteitä. (ICN 2020.)

Laajavastuisen hoitotyön asiantuntijatehtävien tavoitteena on hoidon laadun parantaminen ja oikea-aikaisuus (Tuomikoski ym. 2024). Laajavastuinen hoitotyö ja laajavastuisen hoitotyön asiantuntija (Advanced Practice Nurse, APN) ovat yläkäsitteitä, joiden alla tunnistetaan erilaisia tehtävänkuvia (ICN 2020).

Laajavastuisen hoitotyön asiantuntija on ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut rekisteröity sairaanhoitaja, joka omaa tiedot, taidot sekä pätevyyden toimia itsenäisesti terveydenhuollon vaativissa työtehtävissä. Työn sisältö määrittyy toimintaympäristön ja tehtävänkuvan mukaisesti. Keskeistä laajavastuisen hoitotyön asiantuntijan työssä on välitön kliininen hoitotyö (ICN 2020). Tehtävä edellyttää ylempää korkeakoulututkintoa (FiNQF-taso 7 tai 8), joka mahdollistaa tarvittavan osaamisen kehittymisen ja uralla etenemisen kliinisessä hoitotyössä (Sairaanhoitajat ry. 2024).

Suomessa tunnistetut ja käytössä olevat laajavastuisen hoitotyön tehtävänkuvat ovat asiantuntijasairaanhoitaja (Nurse Practitioner, NP) ja kliinisen hoitotyön asiantuntija (Clinical Nurse Specialist, CNS). Kaikissa maissa, esimerkiksi Virossa, ei näitä kahta tehtävänkuvaa ole erotettu, on vain yksi APN tehtävänkuva. Myös Islannissa Clinical Nurse Specialist, Suomesta poiketen, sisältää Suomessa määritellyn asiantuntijasairaanhoitajan tehtävänkuvaan kuuluvien tehtävien lisäksi myös kliinisen hoitotyön asiantuntijan tehtäviä (Sulosaari ym., 2023).

Asiantuntijasairaanhoitaja

Asiantuntijasairaanhoitaja on laajavastuisen hoitotyön asiantuntija, joka integroi sekä hoitotyön että lääketieteen osaamista arvioidakseen, diagnosoidakseen ja hoitaakseen potilaita niin kiireellisissä terveystarpeissa kuin pitkäaikaissairauksissa (ICN 2020; Jokiniemi ym. 2023; Kotila ym. 2016). Näyttöön perustuvan toiminnan kehittäminen ja juurruttaminen ovat myös osa asiantuntijasairaanhoitajan tehtävänkuvaa (Hoitotyön tutkimussäätiö Hotus, N.D.).

Asiantuntijasairaanhoitajat ovat avainasemassa myös teknologian hyödyntämisessä hoitotyön arjessa sekä terveyspalvelujärjestelmän kehittämisessä (Altmiller & Pepe 2022; Charalambous ym. 2024; von Gerich ym. 2022; Isidori ym. 2022; Jokiniemi ym. 2023; Klawunn ym. 2023; Raymond ym. 2022), sillä heillä on syvällinen ymmärrys hoitotyön prosesseista, sairauksien hoidosta ja yksilön kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämisestä sekä terveyspalvelujärjestelmästä.

Kliinisen hoitotyön asiantuntija

Kliinisen hoitotyön asiantuntija tukee organisaation strategista työtä laaja-alaisella osaamisellaan hoitotyön kehittämisessä ja näyttöön perustuvan hoitotyön juurruttamisessa. Tehtävä keskittyy hoitotyöhön ja -tieteeseen. (Albert ym. 2016; Gabbard ym. 2021; Jokiniemi ym. 2018.) Kliininen hoitotyön asiantuntija toimii organisaatiossa muutoksen ja innovaatioiden tukena, kouluttaa ja tukee moniammatillista tiimiä (European Nursing Research Foundation 2022; Jokiniemi 2014).

Tehtävänkuvien erot

Keskeisin ero tehtävänkuvilla on Suomessa yhteys kliiniseen työhön, erityisesti erikoissairaanhoidossa, kliinisen hoitotyön asiantuntijat ovat vähemmän välittömän potilashoidon toteuttamisessa mukana. Tältä osin tehtävänkuva eroaa kansainvälisestä määritelmästä. Kliinisen hoitotyön asiantuntija ei myöskään aina ole juuri sen kliinisen erikoisalan asiantuntija, johon hänen toimensa on kiinnitetty toisin kuin asiantuntijasairaanhoitaja.

Erityisesti erikoissairaanhoidon palvelujärjestelmässä monet hyvinvointialueet edellyttävät spesifiä tutkintoa, terveystieteiden maisterin tai tohtorin tutkintoa, kliinisen hoitotyön asiantuntijan vakanssiin. Parhaimmillaan nämä kaksi hieman eri tehtävänkuvan omaavaa laajavastuisen hoitotyön asiantuntijaa työskentelevät yhdessä näyttöön perustuvan ja korkeatasoisen hoidon kehittämisessä ja toteuttamisessa.

Nykytilanne

Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) raportin (2024) mukaan kliinisessä hoitotyössä toimivista sairaanhoitajista noin 17 % on suorittanut erikoistumiskoulutuksen, vaikka selvityksen mukaan tarpeeksi arvioitiin 40 %. STM:n (2021) selvityksen mukaan laajavastuisen hoitotyön asiantuntijoiden osuus kaikista sairaanhoitajan toimista suomalaisissa terveydenhuollon organisaatioista oli noin 0,6 %. Suomessa oli vuonna 2022 noin 120 kliinisen hoitotyön asiantuntijaa, joka on noin 0,2 % osuus kaikista työllisistä sairaanhoitajista.

Asiantuntijasairaanhoitajien määrästä ei ole luotettavaa tietoa, koska nimikkeet ja tehtävänkuvat eivät ole vakiintuneet Suomessa. Myöskään YAMK-tasoisen kliinisen asiantuntijan koulutuksen suorittaneiden määrää ei voida arvioida, koska koulutusohjelmat vaihtelevat ammattikorkeakouluittain. Tilastotieto asiantuntijasairaanhoitajan tehtävässä työskentelevistä YAMK-koulutuksen käyneistä puuttuu. (Jokiniemi ym. 2023.) Lisäksi rekisteritietoa tarvitaan kliinisen asiantuntijan (YAMK) koulutusohjelmasta valmistuneiden määrästä, tehtävistä ja nimikkeistä sekä kuinka hyvin ja kuinka usein nimike vastaa asiantuntijasairaanhoitajan määritelmää (Tuomikoski ym. 2024).

Suomessa laajavastuisen hoitotyön tehtäviä on kehitetty 2000-luvulta lähtien (Tuomikoski ym. 2024; Kotila ym. 2016) ja laajavastuiseen hoitotyöhön kohdistuvaa tutkimusta on tehty Suomessa vuodesta 2008 lähtien (Tuomikoski ym. 2024). Tehtävänkuville on todettu olevan selkeä tarve työelämässä (Jokiniemi ym. 2023). Suomessa tehtävänkuvien kehittämistyötä on erityisesti edistänyt Suomen Sairaanhoitajat ry. (ent. Sairaanhoitajaliitto).

Asiantuntijaryhmä kuvasi vuonna 2016 Suomessa käytössä olevia laajavastuisen hoitotyön nimikkeitä ja tehtäviä. Ryhmä antoi suosituksen niiden määrittelystä sekä yhdenmukaistamisesta, joka mahdollistaisi kansallisen ja kansainvälisen vertailun ja tutkimus- ja kehittämisyhteistyön sekä sairaanhoitajien uramallin kehittämisen.

Raportissa tuotiin esille myös lainsäädännön muutostarpeiden selvittäminen, asiantuntijatehtäviin liittyvän koulutuksen kehittäminen, asiantuntijatehtävissä toimivien sairaanhoitajien määrän vastaaminen väestön terveystarpeisiin sekä palkkauksen vastaaminen tehtävien vaativuuteen nähden. Raportissa suositeltiin myös asiantuntijatehtävien vaikuttavuuden arviointia ja seurantaa. Lisäksi tuotiin esille erikoispätevyyden merkitseminen Valviran ammattihenkilörekisteriin. (Kotila ym. 2016.)

Uusi asiantuntijaryhmä perustettiin 2021. Asiantuntijaryhmä julkaisi raportin vuonna 2023, jossa todettiin positiivista kehitystä tapahtuneen organisaatiokohtaisten kliinisen hoitotyön uramallien, osaamiskuvausten ja koulutuksen kehittämisessä (Jokiniemi ym. 2023). Vaikka kehitysaskeleita ja muutosta positiivisempaan suuntaan on Suomessa tapahtunut, on kuitenkin haasteita laajavastuisten tehtävänkuvien kehittymiselle edelleen kuten esimerkiksi tehtävänimikkeiden vakiintumattomuus (Jokiniemi ym. 2023; Tuomikoski ym. 2024), yhtenäisen ja selkeän nimikkeistön puuttuminen (STM 2021; Jokiniemi ym. 2023; Tuomikoski ym. 2024; Kyllönen ym. 2024), asiantuntijuuteen liittyvän käsitteiden määrittelyn kirjavuus (Tuomikoski ym. 2024; Kyllönen ym. 2024), kansallisen ohjauksen puute ja vähäinen vaikuttavuustutkimus (EFN 2022; Jokiniemi ym. 2023; Tuomikoski ym. 2024). Lisäksi tieto tehtävänkuvista on hajanaista ja kokonaiskäsitys tutkimuksesta puuttuu (Tuomikoski ym. 2024).

Laajavastuisen hoitotyön asiantuntijan tehtävänkuvia tulisi kuvata tarkemmin, erityisesti tehtävässä vaadittavan koulutustaustan ja työkokemuksen osalta. Tähän mennessä Suomessa tehdyt tutkimukset ovat painottuneet asiantuntijasairaanhoitajan tehtävien tarpeellisuuteen, rooliin, tehtävänkuvien sisältöön ja kliiniseen osaamiseen. (Tuomikoski ym. 2024.) Nämä edellä mainitut tekijät aiheuttavat epäjohdonmukaisuutta tehtävänkuvien määrittelyssä, tunnistamisessa ja käyttöönotossa ja esimerkiksi laajavastuisen hoitotyön asiantuntijan uramallin kehittyminen on edelleen kesken (Jokiniemi ym. 2023).

Laajavastuisten hoitotyön tehtävänkuvien käyttöönoton edistämiseksi tulisi tehtäviä ja koulutusta linjata kansallisessa neuvottelukunnassa sekä solmia koulutuksen ja työelämän välille kiinteä yhteistyö (Jokiniemi ym. 2023). Hyvinvointialueiden tulisi hyödyntää ja lisätä systemaattisesti laajavastuisen hoitotyön tehtävänkuvia, osallistaa laajavastuisen hoitotyön asiantuntijoita enemmän sote-palveluiden kehittämistyöryhmiin sekä ottaa käyttöön yhtenäinen kliinisen hoitotyön uramalli (Jokiniemi ym. 2023; Karhe ym. 2024). Organisaatioiden tulisi myös tuottaa ja analysoida laajavastuisen hoitotyön vaikuttavuuden arviointitietoa (Jokiniemi ym. 2023).

Laajavastuisten hoitotyön tehtävien vaikutukset terveydenhuoltoon

Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen uudistus (Sote-uudistus) edellyttää uutta osaamista ja toimintatapojen uudistamista sekä koulutuksen sisältöjen kehittämistä, sillä terveydenhuoltoalalla tarvitaan laaja-alaisen perusosaamisen lisäksi erikoisosaamista (STM 2023). Laajavastuisen hoitotyön erikoisosaamisen kehittämistä ja koulutuksen edistämistä korostetaan sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Myös hallitusohjelman tavoitteet ja toimenpiteet tukevat sosiaali- ja terveysalan osaamisen, koulutuksen ja jatkuvan ammatillisen kehittämisen varmistamista sekä terveydenhuollon työnjaon kehittämistä ja parantamista hyvinvointialueilla (STM 2024; Valtioneuvosto 2023).

Sosiaali- ja terveydenhuolto kärsii vakavasta hoitajapulasta. Vahvistamalla ja hyödyntämällä sairaanhoitajien kliinistä osaamista, voidaan käyttää olemassa olevia resursseja optimaalisesti. Laajavastuisen hoitotyön asiantuntijatehtävät lisäävät sairaanhoitajien urakehitysmahdollisuuksia ja samalla sosiaali- ja terveysalan veto- ja pitovoimaa (Tuomikoski ym. 2024).

Sote-uudistuksen tavoitteiden saavuttamista tukee sairaanhoitajien osaamisen laaja-alainen hyödyntäminen sekä laajavastuisen hoitotyön tehtävänkuvien integrointi osaksi terveydenhuoltojärjestelmää nykyistä systemaattisemmin (Jokiniemi ym. 2023; Karhe ym. 2024; STM 2024). Laajavastuisten hoitotyön asiantuntijatehtävien on todettu olevan yhteydessä muun muassa potilaiden lyhyempiin hoitojaksoihin, potilastyytyväisyyteen ja hoidon laatuun, elämänlaatuun, vähäisempään kuolleisuuden riskiin, vähäisempään uudelleen hoitoon hakeutumiseen sekä kustannusvaikuttavaan hoitoon (Aiken ym. 2021, Ordóñez-Piedra ym. 2021).

Sairaanhoitajien asiantuntijatehtäviä vahvistamalla voidaan vastata nykyisiin terveydenhuollon haasteisiin, kuten vaativien ja monisairaiden potilaiden hoidon tarpeeseen, hoitoon pääsyyn (Poghosyan & Maier 2022) sekä väestön terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen ja osaavan työvoiman saantiin liittyviin ongelmiin (Jokiniemi ym. 2023; Karhe ym. 2024; Kotila ym. 2016).

Laajavastuisten tehtävänkuvien käyttöönotto, uudet ja innovatiiviset hoitotyön menetelmät ja sairaanhoitajien osaamisen täysimääräinen hyödyntäminen ovat avaintekijöitä terveyspalveluiden takaamisessa kaikille sekä merkittävä kilpailutekijä hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisessa (ICN 2020; Jokiniemi ym. 2023; WHO 2021.)

Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön on todettu olevan koulutusmyönteisiä, joka on vahvuus alan kehittämiselle (STM 2023). Samaan aikaan sairaanhoitajat ovat tuoneet esille halunsa edetä työuralla, mutta he ovat nähneet urakehitysmahdollisuudet kliinisessä työssä rajallisina (Kallio ym. 2022).

Sairaanhoitajien urapolut ja ammatillisen kehittymisen mahdollistuminen ovat alan vetovoimatekijöitä, joiden avulla voidaan helpottaa työvoiman saatavuutta ja pysyvyyttä (Coco & Roos 2020; Hahtela & Karhe 2021; Kuusisto ym. 2021; STM 2021; Tevameri 2021; Tunturi & Kemppainen 2023). Urakehitys ja mahdollisuus osaamisen kehittämiseen on myös kuvattu terveydenhuollon organisaatioiden tärkeinä vetovoimatekijöinä, joilla voidaan edistää sitoutumista ja motivoida ammattihenkilöitä heidän työssään (WHO 2021).

Kliinisen hoitotyön erikoisosaaminen

Hoitotyössä tarvitaan perusosaamisen lisäksi kliinisen hoitotyön erikoisosaamista potilas- ja asiakastyön vaativissa asiantuntijatehtävissä ja erikoisalan kehittämisessä. Osaamisen kehittämistä korostetaan kansainvälisissä terveysstrategioissa ja se perustuu terveyden edistämiseen, väestön terveystarpeiden muutoksiin sekä sote-uudistuksen tavoitteisiin. (EFN 2017; STM 2021; STM 2024.) Erikoisosaamisen kehittämisellä on todettu olevan yhteyttä haittatapahtumien ehkäisyyn, näyttöön perustuvaan hoitoon, toiminnan tuloksellisuuteen ja hoitotyön vetovoimaisuuteen (STM 2024).

Sairaanhoitajien kliininen erikoisosaaminen ja laajavastuisen hoitotyön tehtävänkuvat mainitaan kärkimenestystekijöinä useissa kansallisissa ja kansainvälisissä terveysstrategioissa. Ne ovat avainasemassa vastattaessa väestön muuttuviin terveystarpeisiin (Sairaanhoitajat ry. 2022; WHO 2021), sillä asiantuntijaroolit ja selkeät työnkuvat mahdollistavat osaamisen täysimääräisen hyödyntämisen työelämässä (ICN 2020; Jokiniemi ym. 2022; Jokiniemi ym. 2023; Kotila ym. 2016).

Sairaanhoitajien erikoisosaamisen tarpeen on todettu lisääntyvän Sote-uudistuksen tavoitteiden myötä. Työskentely muuttuvassa ja kehittyvässä terveydenhuollon ympäristössä edellyttää terveydenhuollon henkilöstöltä sekä geneeristä että substanssiosaamista asiakaslähtöisyyden sekä vaikuttavan toiminnan takaamiseksi (STM 2019). Lisäksi muun muassa väestön palvelutarpeiden muutokset, tehtäväsiirrot ja erikoisosaamisen keskittäminen, henkilöstövajeen ja henkilöstön poistuman myötä syntyvä osaamisvaje sekä teknologian ja hoitojen kehittymisen myötä syntyvä osaamisvaatimusten kasvu ja digitalisaation eteneminen edellyttävät erikoisosaamisen vahvistamista. Hoitotyön erikoisaloilla tullaan tarvitsemaan laaja-alaista ja itsenäistä osaamista, jonka painopiste on moniammatillisuudessa, laadussa, vaikuttavuudessa sekä potilasturvallisuudessa. (STM 2024.)

Toisin kuin lääketieteessä, hoitotyöstä on puuttunut erikoisalojen määrittely, joka on osaltaan hidastanut erikoisosaamisen tunnistamista. Terveydenhuollon ammattihenkilöiden neuvottelukunnan (TENK) hoitotyön jaosto valmisteli ehdotuksen kliinisen hoitotyön erikoisaloista vuonna 2021.

Raportti sisälsi ehdotukset kliinisen hoitotyön erikoisaloista (yhteensä 17) ja niiden osaamiskuvauksista, kehittämisestä, varmistamisesta ja hyödyntämisestä työelämässä sekä erikoisosaamistarpeiden ennakoinnista ja osaamisen kehittymisen seurannasta. Raportissa kuvattiin kliinisen hoitotyön erikoisaloilla vaadittava osaaminen kaikille aloille yhtenäisinä ydinkompetensseina ja erikoisalakohtaisina osaamiskuvauksina. Erikoisaloilla nimettiin kuusi yhtenäistä ydinkompetenssia, jotka antavat geneerisen orientaation työskentelyyn kaikilla kliinisen hoitotyön erikoisaloilla. (STM 2021.) Tämä on merkittävä askel kohti kliinisen erikoisosaamisen tunnistamista ja kehittämistä sekä yhtenäisten uramallien luomista.

STM julkaisi vuonna 2024 selvityksen kliinisesti erikoistuneiden sairaanhoitajien ennakoidusta tarpeesta eri erikoisaloilla vuosille 2024–2028 sekä ehdotukset tietopohjan kehittämisestä ja erikoistumiskoulutuksen järjestämisestä. Raportti suosittaa luomaan kansallisesti yhtenäiset ja määritellyt ammatti- ja tehtävänimikkeet kliinisesti erikoistuneille sairaanhoitajille, jotta määrää ja tarvetta voidaan ennakoida yhtenäisellä tietopohjalla. Kliinisesti erikoistuneiden sairaanhoitajien tavoiteosuudeksi on arvioitu noin 40 prosenttia kaikista kliinisessä hoitotyössä toimivista sairaanhoitajista. (STM 2024.)

Tällä hetkellä kliinisen hoitotyön suppeilta erikoisaloilta puuttuu urapolkumalleihin soveltuva erikoistumiskoulutusmahdollisuus eikä erikoistumiskoulutustarjonta muodosta tällä hetkellä kaikilta osin työelämän tarpeita vastaavaa kokonaisuutta (STM 2023). Tunnistettuja suppeampia erikoisosaamisaloja, joihin tarvitaan erikoistumiskoulutusta, ovat muun muassa vastasyntyneiden ja lasten tehohoito, neuropsykiatrinen hoitotyö, päihdehoitotyö, unihäiriöiden hoitotyö ja avannehoitotyö (STM 2024).

Erikoisosaamisen kehittymisen varmistamiseksi tulisi luoda koulutusjatkumoja ja joustavia opintopolkuja (STM 2019), joissa tulisi olla selkeä rakenne ja koulutusosiot, jotta niitä voidaan hallita ja sovittaa urapolkumalleihin (STM 2024). Urapolkumallit edellyttävät yhtenäisen, kansainvälisesti vertailukelpoisen viitekehyksen luomista erikoisosaamisen ja asiantuntijuuden kehittämiseen (STM 2019). Lisäksi tulisi huomioida, että erikoisosaamista vaativat hoitotyön tehtävät vaativat myös ohjattua työelämässä tapahtuvaa oppimista (STM 2019).

Laajavastuisten tehtävänkuvien kohdalla olisi ajankohtaista myös huomioida hoitotyön tiedonhallinnan asiantuntijan roolin liittäminen laajavastuisten hoitotyön toimenkuviin, sillä digitalisaatio valtaa alaa terveydenhuollossa. Teknologian ja hoitotyön yhteensovittaminen tarvitsee asiantuntijuutta ja näyttöön perustuvaa tietoa näistä molemmista näkökulmista. (Kotila 2020.)

Terveydenhuollon digitalisaation ja terveysteknologian vahvistaminen on myös yksi hallitusohjelman tavoitteista. Osa hyvinvointialueista onkin jo linjannut strategioissaan digitaalisten palvelujen voimakkaan kasvattamisen terveydenhuollossa (Pennanen ym. 2023) ja sillä tavoitellaan muun muassa kustannussäästöjä henkilöstöresurssien uudelleen kohdentamisessa (Hakanen ym. 2023). Sairaanhoitajien rooli korostuu digitalisaation hyödyntämisessä ja kehittämisessä, sillä he ovat se ammattiryhmä, joka toteuttaa digitalisesta asiakastyöstä suurimman osan (Kyytsönen ym. 2021). Täten digitalisaation lisääntyminen terveydenhuollossa tulee muuttamaan sairaanhoitajien työtehtäviä ja tehtävänkuvia.

Sairaanhoitajat tekevät digitaalista asiakastyötä osana sairaanhoitajan perustyötä (Kainiemi ym., 2023). Kokonaiskuva sairaanhoitajien tekemästä digitaalisesta asiakastyöstä kuitenkin vielä puuttuu. Lisää tutkimustietoa tarvitaan myös siitä, voiko digitaalista asiakastyötä lisätä toimintaympäristöihin, joissa sitä toteutetaan tällä hetkellä vain vähän. Esimerkiksi kotihoidossa tai kotisairaalassa voidaan digitaalisten palvelujen avulla hoitoon sisällyttää asiakkaan terveydentilan ja voinnin tarkkailua, jolloin käyntiä asiakkaan luona ei välttämättä tarvita. (Eloranta ym. 2023.) Nopeasti muuttuvassa terveydenhuollon toimintaympäristössä tarvitaan rakenteiden ja menettelytapojen uudelleen tarkastelua, jotta digitalisaatiota voidaan hyödyntää nykyistä paremmin.

Digitalisaation hyödyntämistä terveydenhuollossa tukee muun muassa henkilöstön työkuorman väheneminen (Laukka ym. 2021; Valtioneuvosto 2023), kustannustehokkuus (Kabukye 2020; Laukka ym. 2021; Scafarto ym. 2023; Visconti & Morea 2020), moniammatillisen yhteistyön vahvistuminen (Balta ym. 2021; Kaihlanen ym. 2022; Korte & Bohnet-Joschko 2022) ja laajavastuisen asiantuntijasairaanhoitajan työssä erityisesti hoidon vaikuttavuuden ja laadun paraneminen (Uzun & Cerit 2023; Wilson & Mooney 2020) sekä näyttöön perustuvan päätöksenteon vahvistuminen (Hants ym. 2023).

Laajavastuisen hoitotyön asiantuntijoiden koulutus

Suomessa yliopistokoulutuksen (kliininen hoitotiede) on ajateltu valmistavan kliinisen hoitotyön asiantuntijan tehtävään ja kliinisen asiantuntijakoulutuksen (YAMK) asiantuntijasairaanhoitajan tehtävään. Laajavastuinen hoitotyön koulutus vahvistaa sekä kliinisiä taitoja että tutkimus- ja kehittämisosaamista. Koulutus tuottaa myös osaamista johtamiseen, koordinointiin, näyttöön perustuvan toiminnan käyttöönottoon sekä potilaan hoitoon liittyvään päätöksentekoon. Yliopistokoulutuksen painopiste on tutkimusosaamisessa, kriittisen ajattelun ja strategisen osaamisen vahvistamisessa, kun taas YAMK-tutkinto valmistaa asiantuntijoita etenkin käytännön työn kehittämiseen. Koulutukseen toivotaan kuitenkin selkeämpiä profiilieroja. Toisaalta koulutusten erot haastavat työelämän hyödyntämään paremmin eri koulutusten tuottamaa osaamista. (Jokiniemi ym. 2023.)

Suomessa laajavastuisen hoitotyön koulutus eroaa useasta muusta maasta siinä, että kansainvälisesti laajavastuisen hoitotyön tehtävänkuviin liittyy usein lääkkeenmääräämiskoulutus ja -oikeus (ICN 2020; ICN 2021; de Raeve ym. 2023). Suomessa lääkkeenmääräämiskoulutus ei sisälly laajavastuisen hoitotyön koulutukseen, vaan rajattu lääkkeenmääräämisoikeus edellyttää erillistä 45 opintopisteen lisäkoulutusta (FiNQF taso 7). Tämä lisäkoulutus ei kuitenkaan johda YAMK-tutkintoon, vaikka opintoja voidaan hyväksyä osaksi ylempää ammattikorkeakoulututkintoa. Suomessa laajavastuisen hoitotyön koulutukseen ei myöskään sisälly kliinistä harjoittelua erillisenä opintokokonaisuutena (Jeffery ym. 2020).

Euroopan sairaanhoitajaliittojen järjestö (European Federation of Nurses Associations (EFN), 2017) kehottaa niin kansallisia kuin EU-tason päättäjiä edistämään laajavastuisen hoitotyön koulutusta sekä sääntelyä. Tällä hetkellä näitä tehtäviä tekeville asiantuntijoille ei ole olemassa systemaattista, jatkuvan oppimisen koulutustarjontaa, vaan asiantuntijatehtävässä toimivien omalle vastuulle jää varmistaa tehtävänkuvansa kehittäminen ja päivittäminen (Tuomikoski ym. 2024).

Suomessa laajavastuisen hoitotyön tehtävään valmistavaa Kliinisen asiantuntijan (YAMK) koulutusta ei ole myöskään riittävästi tunnistettu omana koulutusprofiilinaan. Tämä johtuu pitkälti siitä, että koulutuksesta puuttui pitkään opetussuunnitelmia ohjaava yhtenäinen kompetenssikuvaus ja eri ammattikorkeakoulut määrittelivät itse, millaista ydinosaamista koulutuksella tulisi saavuttaa. (Sulosaari ym. 2020.)

Kliinisesti erikoistuneen ja asiantuntijasairaanhoitajan ydinkompetenssit

Kliinisesti erikoistunut sairaanhoitaja

Terveydenhuollon ammattihenkilöiden neuvottelukunnan hoitotyön jaosto kuvasi vuonna 2021 raportissaan kliinisen hoitotyön erikoisalojen kokonaisuuden, mikä kattoi 17 erikoisalaa (Kuvio 1). Raportissa kuvataan kuusi yhteistä ydinkompetenssia, jotka antavat geneerisen orientaation työskentelyyn kaikilla kliinisen hoitotyön erikoisaloilla.

Lisäksi raportin liitteeksi laadittiin jokaisesta hoitotyön kliinisestä erikoisalasta kompetenssikuvaus. Kuvausten tehtävänä on tukea erikoistumiskoulutusten ja kliinisesti erikoistuneiden sairaanhoitajien osaamisen hyödyntämistä.

Asiantuntijasairaanhoitaja

Koska yhtenäiset kompetenssikuvaukset puuttuivat, monialalainen asiantuntijaryhmä laati Kliinisen asiantuntijan (YAMK) koulutuksen keskeiset ydinkompetenssit (julkaistu vuonna 2020), vahvistamaan koulutuksen näkyvyyttä ja laatua sekä tukemaan kansainvälistä vertailtavuutta.

Keskeiset ydinkompetenssit ovat: tutkimus ja palveluiden kehittäminen, potilasohjaus ja henkilöstön osaamisen kehittäminen, asiantuntijuuden johtaminen ja välitön laajavastuinen kliininen työ (Sulosaari ym. 2020).

Kliininen asiantuntija (YAMK) on laajavastuinen moniosaaja, jolla on tiedot, taidot ja osaaminen näyttöön perustuvan tiedon hankkimiseen, soveltamiseen ja itsenäiseen käyttöön (Koivunen ym. 2019). Hän edistää näyttöön perustuvaa toimintaa moniammatillisessa yhteistyössä (Kotila ym. 2016; HOTUS, N.D.) ja hänellä vahva kliininen hoitotyön osaaminen. Ahosen (2012) mukaan johtaminen, kehittäminen ja tutkiminen ovat myös hänen keskeistä ydinosaamistaan. Aloille laadittiin yhteisten ydinkompetenssien lisäksi myös alakohtaiset kompetenssikuvaukset, sillä Suomessa kliinisen asiantuntijan (YAMK) koulutus on monialaista ja koulutusohjelmiin osallistuu esimerkiksi bioanalyytikoita, röntgenhoitajia ja sairaanhoitajia. (Sulosaari ym. 2020.)

Sairaanhoitajan kliinisen asiantuntijuuden (YAMK) ydinkompetenssit ovat:

• kliininen hoitotyön asiantuntijuus ja välitön kliininen hoitotyö
• terveydentilan kokonaisarviointi
• terveyden edistäminen ja sairauksien ehkäisy
• asiakkaan hoidon jatkuvuuden suunnittelu ja konsultaatio.

“Hän työskentelee itsenäisesti ja vastuullisesti välittömässä hoitotyössä, hallitsee terveydentilan kokonaisarvioinnin, oireenmukaisen hoidon tarpeen määrittelyn sekä kliinisen hoidon ja terveyden edistämisen menetelmät. Hän tunnistaa hoidon tarpeet ja palvelukokonaisuuden ja hallitsee palvelunohjauksen asiakkaan ja potilaan tarpeisiin vastaamiseksi. Hän konsultoi ja/tai toimii konsultoitavana asiantuntijana ammattilaisille ja muille hoitoon osallistuville.” (Sulosaari ym. 2020.)

Sairaanhoitajien urakehitysmahdollisuudet

Sairaanhoitajapula ja alan veto- ja pitovoiman haasteet ovat kriittisiä kysymyksiä, joihin on löydettävä ratkaisuja. Tulevina vuosina Suomi tarvitsee yli 16 600 uutta sairaanhoitajaa (KEVA-Aula Research, 2023).

Urakehitysmahdollisuuksien kehittäminen sekä laajavastuiset hoitotyön asiantuntijatehtävät voivat merkittävästi parantaa sairaanhoitajan ammatin houkuttelevuutta ja lisätä alan veto- ja pitovoimaa (Tuomikoski ym. 2024). Sairaanhoitajat ovat ilmaisseet vahvan kiinnostuksensa urakehitykseen, mutta kokeneet kliinisen työn rajalliset etenemismahdollisuudet turhauttavina (Bellerose ym. 2021; Kallio ym. 2022).

Tyypillisesti sairaanhoitajien urakehitys on suuntautunut johtotehtäviin, akateemiselle uralle tai opetukseen, mutta kliinisten urapolkujen kehittämiselle ja laajavastuisten hoitotyön asiantuntijatehtävien vahvistamiselle on selkeä tarve (EFN, 2022; Sairaanhoitajaliitto, 2023). Kansallisen ohjauksen puute on kuitenkin hidastanut näiden uravaihtoehtojen kehittämistä (Jokiniemi 2023).

Tutkimukset osoittavat, että organisaatioiden tarjoama tuki sairaanhoitajien urasuunnittelulle parantaa merkittävästi heidän työtyytyväisyyttään (Choo ym. 2019; Woolnough & Fielden 2014). Urasuunnittelun mahdollisuudet lisäävät motivaatiota, sitoutumista organisaatioon (Brook ym. 2019; Duffield ym. 2014; Lanada ym. 2021; Wasike ym. 2019) sekä työhyvinvointia (Al Zamel ym. 2020; De Simone ym. 2018; Liu ym. 2016). Lisäksi selkeästi määritellyt urapolut edistävät ammatillista yhteistyötä ja parantavat organisaation ilmapiiriä (Sandehang ym. 2019). Työtyytyväisyyttä lisäävät erityisesti mahdollisuudet edetä omassa ammatissa ja kehittää kliinistä asiantuntijuutta, mikä samalla vahvistaa alan vetovoimaa (Bradford ym. 2023; Hermansson ym. 2024; Loft ym. 2020). Toisaalta epäselvät urapolut ja työnantajan puutteellinen tuki vähentävät sairaanhoitajien sitoutumista, heikentävät työtyytyväisyyttä ja vähentävät työn merkityksellisyyden tunnetta (Bellerose ym. 2021; Price & Reichert 2017; Rakhab ym. 2021).

Selkeät urapolut ja mahdollisuus kehittyä asiantuntijatehtäviin ovat keskeisiä sairaanhoitajien työtyytyväisyyden ja ammatillisen kehityksen tukemisessa. Laajavastuiset asiantuntijatehtävät, kuten asiantuntijasairaanhoitajan tehtävä, tarjoavat sairaanhoitajille urakehitysmahdollisuuksia, joita tarvitaan myös terveydenhuollon resurssien optimaaliseen hyödyntämiseen. Näiden tehtävien kehittäminen vahvistaa hoidon laatua ja vaikuttavuutta sekä vastaa monisairaiden ja vaativaa hoitoa tarvitsevien potilaiden kasvaviin tarpeisiin.

Lisäksi kansallinen ohjaus ja organisaatioiden tuki urapolkujen selkeyttämiselle ovat avainasemassa näiden tavoitteiden saavuttamisessa. Tämä edellyttää investointeja koulutukseen, selkeää tehtävänkuvien ja -nimikkeiden määrittelyä sekä tiivistä yhteistyötä hyvinvointialueiden ja koulutusorganisaatioiden välillä.

Asiantuntijasairaanhoitajien tehtävänkuvat Irlannnissa ja Hollannissa

Vertaiskehittämisen menetelmällä kerättiin tietoa Irlannin ja Hollannin asiantuntijasairaanhoitajamalleista uuden koulutusohjelman kehittämistä varten.

Asiantuntijasairaanhoitajamalli Irlannissa  

Irlannissa laajavastuisen hoitotyön kehittäminen käynnistyi 1990- luvun lopulla. Kehittämistyö pohjautui muun muassa monisairaiden potilaiden hoidon tarpeeseen vastaamiseen sekä hoitoon pääsyn helpottamiseen.

Nykyään laajavastuinen hoitotyön tehtävänkuva on terveydenhuollossa virallisesti tunnustettu ja nimikkeet ovat suojattuja. Laajavastuinen hoitotyö nähdään Irlannissa erityisesti hoitotyön urapolkuna, jossa rekisteröity sairaanhoitaja tai kätilö voi jatkuvan oppimisen ja ammatillisen kehittymisen perusteella toimia itsenäisessä roolissa hoitotyön ammattilaisena vaativissa hoitotyön tehtävissä.

Sairaanhoitaja usein ensin erikoistuu kliinisen hoitotyön erikoisalaan ([Clinical] Nurse Specialist), jonka jälkeinen seuraava uravaihe on Advanced Nurse Practitioner (ANP). Laajavastuista hoitotyötä on Irlannissa kuvattu seuraavasti:

”Laajavastuisilla hoitotyön asiantuntijoilla (Advanced Nurse Practitioners, ANP ja Advanced Midwife Practitioners, AMP) on maisterin tutkinto ja pätevyys toimia vaativissa hoitotyön asiantuntijatehtävissä. Laajavastuinen hoitotyön asiantuntija suorittaa asiakkaan terveydentilan kokonaisvaltaisen arvioinnin, ratkaisee asiakkaan monimutkaisia ja moninaisia terveydenhuollon ja hoidon tarpeita. Hän määrää ja tulkitsee tutkimustuloksia diagnoosin tekemiseksi sekä hoidon suunnittelemiseksi ja toteuttamiseksi. Diagnoosia ei ole rajattu hoitotyöhön, ANP tekee myös lääketieteellisiä diagnooseja. Laajavastuinen hoitotyön asiantuntija toimii hoitotyön ryhmänjohtajan roolissa ja tekee asiantuntevasti eettisiä, näyttöön perustuvia päätöksiä ja toimenpiteitä käyttäen asianmukaisia hoitomuotoja monimutkaisissa tilanteissa sekä arvioi ja hallitsee näihin päätöksiin liittyviä riskejä. Laajavastuiset hoitotyön asiantuntijat voivat määrätä lääkkeitä ja arvioida lääkehoidon vaikuttavuutta. Laajavastuiset hoitotyön asiantuntijat työskentelevät tyypillisesti itsenäisesti, mutta voivat myös toimia osana monialaista tiimiä, jossa he suunnittelevat ja tarjoavat ammattitaitoista ja laadukasta hoitoa potilaan terveystarpeiden mukaisesti. Laajavastuinen hoitotyön asiantuntija voi ohjata potilaan hoidon eteenpäin (lähete), kotiuttaa potilaan osastohoidosta tai päättää potilaan hoidon oman asiantuntijuusalueensa sisällä.“ (Nursing and Midwifery Board of Ireland, 2024.) Tehtävänkuva on kiinnitetty tiettyyn toimintaympäristöön.

Irlannissa kliinisen hoitotyön asiantuntijan (Clinical Nurse Specialist tai Clinical Midwife Specialist) rooli vastaa suomalaista kliinisesti erikoistuneen sairaanhoitajan roolia. CNS-rooleja on erikoisalojen mukaisesti useita. CNS- koulutus ei vaadi laajavastuiseen hoitotyöhön liittyvää korkeakoulutusta.

Sääntely

Irlannissa laajavastuisen hoitotyön perusta on poliittisessa ohjauksessa ja lainsäädännössä. ANP-tehtävänkuvat ja -koulutus ovat tarkoin säänneltyjä. Laajavastuisen hoitotyön kehittymisen kivijalkana pidetään neljän tekijän yhteistyötä, jossa jokaisella on oma roolinsa (Kuvio 2):

• Politiikka ja lainsäädäntö – Department of Health (DoH), Terveysministeriö
• Sääntely – Nursing and Midwifery Board of Ireland (NMBI)
• Ohjaus, kehittäminen ja tuki – Office of the Nursing and Midwifery Services Director (ONMSD)
• Koulutuksen ja tutkimuksen tukeminen – korkeakoulut

Laajavastuisen hoitotyön toiminnan perustana on Nursing and Midwifery Board of Ireland (NMBI), joka on hoitotyön ja kätilötyön kansallinen säätelyelin. NMBI:n tehtävänä on myös määritellä laajavastuisen hoitotyön standardit ja vaatimukset sekä arvioida ja hyväksyä laajavastuista koulutusta tarjoavien korkeakoulujen koulutusohjelmia, koulutuksen sisällön ja laadun varmistamiseksi.

NMBI ylläpitää virallista rekisteriä, johon sairaanhoitajat ja kätilöt Irlannissa rekisteröityvät. Laajavastuinen asiantuntijasairaanhoitaja (ANP) ja laajavastuinen kätilö (AMP) ovat Irlannissa nimikesuojattuja ja nimikkeet rekisteröidään myös NMBI:n rekisteriin. Vuonna 2023 laajavastuisia asiantuntijasairaanhoitajia oli rekisterissä yli 800 ja laajavastuisia kätilöitä noin 30. NMBI:lla on alueelliset asiantuntijaryhmät, jotka arvioivat ja hyväksyvät esitykset uusista ANP:n tehtävänkuvista terveydenhuollon toimintayksiköissä.

Vuositasolla on määritelty budjetti, joka jakautuu eri alueille. Rahoitus kohdennetaan koulutukseen, työssä tapahtuvan oppimisen mahdollistamiseen ja tehtävänkuvan laatimiseen. Rahoitus on 2-vuotinen.

Laajavastuisen hoitotyön koulutus

Laajavastuinen hoitotyön koulutus on tarkoin säänneltyä. NMBI on laatinut standardit laajavastuiselle koulutukselle, joka on vahvasti kompetenssiperustainen.  Opetussuunnitelmassa teoria ja työssä tapahtuva oppiminen tukevat toisiaan ja valmistavat opiskelijaa saavuttamaan halutut oppimistulokset, pätevyyden ja osaamisen toimia laajavastuisessa hoitotyössä.

Koulutuksen toteuttamista varten oppilaitoksen ja työnantajan välillä solmitaan yhteistyösopimus, joka määrittää molempien osapuolten velvollisuudet. Sairaanhoitaja on koulutuksen aikana työsuhteessa, ja työpaikoilla opiskelijoita ohjaavat NP-mentorit ja lääkärit sekä yliopistosta opetuksesta vastaa nimetyt opettajat.

Laajavastuisen hoitotyön kuusi kompetenssia ovat:

• ammatilliset arvot (Professional Values and Conduct of the Registered Advanced Nurse Practitioner)
• kliininen päätöksenteko (Clinical-Decision Making)
• tieto ja kognitiivinen osaaminen (Knowledge and Cognitive Competences)
• viestintä- ja ihmissuhdetaidot (Communication and Interpersonal Competences)
• johtaminen ja yhteistyötaidot (Management and Team Competences)
• johtajuus ja ammattiosaaminen (Leadership and Professional Scholarship Competences).

Kandidaattimalli laajavastuisen asiantuntijasairaanhoitajan pätevyyden saavuttamisessa

Kandidaattimallissa rekisteröity sairaanhoitaja, jolla on vähintään kahden vuoden työkokemus omalta erikoisalaltaan, voi hakea kandidaattiohjelmaan ja työskennellä kandidaatin roolissa (Candidate Advanced Nurse Practitioner, cANP). Tavoitteena on edetä kohti laajavastuisen asiantuntijasairaanhoitajan (Advanced Nurse Practitioner, ANP) pätevyyttä. Kandidaatin tehtävä on palkallinen.

Malli mahdollistaa sairaanhoitajalle vaiheittaisen etenemisen itsenäiseen kliiniseen rooliin, samalla täyttäen sekä akateemiset että kliiniset pätevyysvaatimukset. Laajavastuisen asiantuntijasairaanhoitajan pätevyyden saavuttaminen kandidaattimallin avulla ja rekisteröityminen viralliseksi RANP:ksi (Registered Advanced Practice Nurse) on monivaiheinen prosessi, jonka suorittamiseen kuluu noin kaksi vuotta. Tämä toteutuu tiiviissä yhteistyössä työnantajan ja koulutusjärjestelmän kanssa. Alla on kuvattu prosessin eteneminen vaiheittain (Kuvio 3):

Laajavastuisen asiantuntijasairaanhoitajan tehtävän kehittäminen alkaa tarpeen tunnistamisesta, jossa arvioidaan tarve kyseiselle roolille terveydenhuoltojärjestelmässä. Tämän jälkeen tehtävä määritellään yhteistyössä sidosryhmien kanssa, jotta palvelun tavoitteet ja toteutus vastaavat mahdollisimman hyvin toimintaympäristön tarpeita. Prosessin seuraava vaihe on rahoituksen varmistaminen, johon laaditaan business case ja esitetään se hyväksyttäväksi.

Kun rahoitus on saatu, rekrytoidaan tehtävään sopiva kandidaatti (cANP). Kandidaatin on mahdollista saavuttaa laajavastuisen asiantuntijasairaanhoitajan pätevyys kahden erilaisen polun kautta. Polussa 1 hakija hakee opiskelupaikkaa NMBI:n hyväksymästä oppilaitoksesta (HEI, higher education institutions) ja suorittaa tarvittavat opinnot sekä suorittaa 500 tuntia kliinistä työssä tapahtuvaa oppimista.

Polku 2: maisteritutkinnon aiemmin suorittanut rekisteröitynyt sairaanhoitaja voi hakea ANP-rekisteröintiä todentamalla jo aiemmin hankkimansa osaamisen, joka täyttää laajavastuisen hoitotyön standardit ja vaatimukset. Hakijalla tulee olla lääkkeenmääräämisoikeus. Aiemmin suoritetun maisteriohjelman on oltava National Framework of Qualifications Irelandin tason 9 mukainen tai vastaava. Hänen tulee olla rekisteröitynyt viralliseen lääkkeenmäärääjien rekisteriin ja tämän jälkeen tehtävä hakemus ANP/AMP-kandidaatiksi MNBI:iin. Hakijan on todennettava kliininen pätevyytensä hoitotyön erikoisalalta. Pätevyys todistetaan useimmiten laajan portfolion avulla.

Rekrytoinnin jälkeen määritellään tehtävän edellytykset, kuten tehtävänkuvaus, toiminta-alue (”scope of practice”), työtilat ja tarvittavat välineet. Lisäksi suunnitellaan mentorointiprosessi ja nimetään työelämämentorit, jotka tukevat kandidaatin kehittymistä uudessa roolissa.

Koulutusvaiheessa cANP suorittaa vaadittavat akateemiset opinnot sekä 500 tuntia kliinistä oppimista ja 96 tuntia lääkkeenmääräämiseen liittyvää työssä tapahtuvaa oppimista. Tämän aikana kandidaatti täyttää kaikki laajavastuisen asiantuntijasairaanhoitajan rooliin liittyvät pätevyyskriteerit. Kun vaatimukset on täytetty, cANP voi hakea virallista ANP-rekisteröintiä.

Rekisteröinnistä päättää Irlannin sairaanhoitajien ja kätilöiden sääntelyelin (NMBI). Hyväksynnän jälkeen ANP:n työsopimus päivitetään vastaamaan hänen uutta rooliaan, ja varmistetaan jatkuva kliininen tuki tehtävän menestyksekkääseen suorittamiseen. Lopuksi rekisteröity laajavastuinen asiantuntijasairaanhoitaja (RANP) sitoutuu ylläpitämään pätevyyttään osallistumalla täydennyskoulutuksiin ja päivittämällä ammattiportfoliotaan jatkuvan oppimisen ja ammatillisen kehittymisen dokumentoimiseksi.

Asiantuntijasairaanhoitajien työ ja tehtävänkuvat

Laajavastuiset asiantuntijasairaanhoitajat (ANP) toimivat Irlannissa monilla terveydenhuollon erikoisaloilla ja hoitavat niin pitkäaikaissairaita kuin akuutisti sairastuneitakin potilaita. Historiallisesti Irlannissa on ollut vahva painotus erikoissairaanhoidon puolella ja vasta viime vuosina on perusterveydenhuollon puolella ANP-tehtävänkuvat alkaneet lisääntyä.

Asiantuntijasairaanhoitajan rooli on vahvasti autonominen. ANP:t tekevät diagnooseja, suunnittelevat hoidon toteutusta, määräävät lääkkeitä ja muita lääketieteellisiä hoitoja oman tehtäväalueensa mukaisesti sekä osallistuvat hoitoprosessien kehittämiseen. Työssä korostuu vahvasti potilaiden ohjaus ja hoidon jatkuvuuden takaaminen. Irlannissa ANP:n ja rekisteröidyn sairaanhoitajan tehtävänkuvat eroavat merkittävästi autonomian, vastuullisuuden, päätöksenteon, kliinisen osaamisen vaativuuden ja tehtävänkuvan laajuuden osalta.

Asiantuntijasairaanhoitajat arvostavat ammattiaan ja ovat ylpeitä hoitotyön autonomisesta roolista. He painottavat roolin monia positiivisia vaikutuksia niin potilaille, terveydenhuoltoon kuin ammattilaisille itselleenkin. ANP-tehtävä on arvostettu ja se antaa mahdollisuuden hyödyntää syvempää erikoisosaamista ja itsenäistä työskentelytapaa. Toisaalta haasteeksi koetaan vaativa koulutus, vaativa työympäristö ja korkeat odotukset sekä resurssien riittävyys.

ANP-koulutuksen suorittaneiden työllistymisaste on Irlannissa korkea, sillä asiantuntijatehtävät ovat hyvin haluttuja ja kilpailtuja. Palkkakehitys on merkittävä ANP-tehtävänkuvaa tekevälle. Jos asiantuntijasairaanhoitajan tehtävään pääsee, siinä pysytään usein työuran loppuun saakka. Osin tämä liittyy myös siihen, että tarve ANP-tehtävänkuvalle osoitetaan terveydenhuollon yksikössä, jonka jälkeen vasta aloitetaan prosessi henkilön valitsemiseksi tehtävään tai tehtävänkuvaan valmistavaan koulutukseen.

Rahoitushakemuksen alkuvaiheessa laaditaan ns. Business case, jossa osoitetaan tehtävänkuvan tarve, tehtävänkuva, sillä tavoiteltava hyöty ja kustannusvaikuttavuus. Tehtävänkuva siis määritellään jo tässä vaiheessa. Työnantaja valitsee sairaanhoitajan koulutukseen, koulutuksen toteutumista ohjaa ja seuraa yliopisto, mutta se sisältää paljon työssä tapahtuvaa oppimista, jonka työnantaja rahoituksen turvin järjestää. Kun sairaanhoitaja on suorittanut koulutuksen ja täyttää osaamiselle asetetut standardit, hänen tehtävänsä muuttuu rANP:ksi.

Useimmat valmistuneet sijoittuvat nopeasti asiantuntijasairaanhoitajan tehtävään, sillä opiskelu kandidaattina valmistaa tulevaan tehtävään. Poikkeuksena ovat henkilöt, jotka ovat tehneet koulutuksensa ulkomailla tai ovat itse maksullisena suorittaneet valmistavan koulutuksen. Nämä ovat kuitenkin harvinaisia tilanteita. Kandidaattimalli (cANP) siis mahdollistaa kandidaatille pääsyn terveydenhuollon organisaatioon, jossa hän voi suoraan jatkaa työuraansa valmistumisen jälkeen. Tämän ansiosta työllistymisaste on erittäin korkea, mutta samalla kilpailu koulutuspaikoista ja kandidaattirooleista on kovaa.

Aiemmin ANP:t todensivat osaamisensa uudelleen arvioinnin (re-validation) avulla, joka tehtiin viiden vuoden välein. Nykyään osaamisen todentamista ei enää vaadita, vaan asiantuntijasairaanhoitajien vastuulle jää ammatillisen osaamisen jatkuva kehittäminen muun muassa lisäkoulutusten avulla. Työnantajat ja organisaatiot tukevat ANP:iden jatkuvaa ammatillista kehitystä tarjoamalla mentorointia, koulutusmahdollisuuksia ja urakehityksen suunnittelua.

Keskeisiä näkökulmia:

• Tarve ANP tehtävänkuvalle lähtee terveydenhuollon yksiköstä, ei sairaanhoitajan omasta kiinnostuksesta hakeutua koulutukseen.
• Valtion ohjaus ja rahoitus edistää merkittävästi tehtävänkuvien ja siihen valmistavan koulutuksen toteutumista ja laatua.
• Tehtävänkuva on määritelty jo valmistavaan koulutukseen hakeutuessa.
• Työssä tapahtuvalla oppimisella (clinical studies) on merkittävä osuus koulutuksesta.
• Palkkakehitys on integroitu ja on merkittävä.

Asiantuntijasairaanhoitajamalli Hollannissa

Hollannissa asiantuntijasairaanhoitajien koulutusohjelman opetussuunnitelman laajuudeksi on määritelty 120 opintopistettä, ja opinnot suoritetaan kahden vuoden aikana. Opetussuunnitelma on laadittu sisältämään sekä teoreettista opetusta että käytännön työssä oppimista. Teoreettista opetusta on sisällytetty ohjelmaan yhteensä 1120 tuntia, ja käytännön työssä tapahtuvan oppimisen osuus on 2240 tuntia.

Myös Hollannissa, kuten Irlannissakin, koulutus on vahvasti kompetenssiperustainen. Opetussuunnitelmassa yleisten kompetenssien osuus on 40 opintopistettä. Lisäksi opiskelijoiden valittavaksi on sisällytetty profiiliopintoja, jotka painottuvat joko somaattisiin sairauksiin tai mielenterveyteen, molempien ollessa 40 opintopisteen laajuisia. Loput 40 opintopistettä koostuvat erikoistumisopinnoista. Mielenterveyspainotteisiin opintoihin on sisällytetty moduuleja, kuten kliininen päätöksenteko, fyysinen tutkiminen ja psykofarmakoterapia.

Asiantuntijasairaanhoitajien koulutusohjelman kestoksi on asetettu kaksi vuotta, ja se toteutetaan osa-aikaisesti. Opinnot suoritetaan työsuhteessa, ja opiskelijan edellytetään etenevän opinnoissaan vähintään 32 tuntia viikossa. Koulutuksen toteuttamista varten oppilaitoksen ja työnantajan välille solmitaan yhteistyösopimus, joka määrittää molempien osapuolten velvollisuudet. Sopimuksessa edellytetään, että työnantaja osoittaa opiskelijalle tehtävän tai toimenkuvan, johon hänet sijoitetaan valmistumisensa jälkeen. Koulutuksen aikana opiskelijoille maksetaan palkkaa, mikä tukee opintojen suorittamista ja lisää opiskelumotivaatiota.

ANP-koulutus on jaettu kahteen päälinjaan: NP Somatic Health Care ja NP Mental Health Care. NP Mental Health Care -linjan kursseilla on keskitytty kliiniseen arviointiin ja päätöksentekoon, joita käsitellään ensimmäisen ja toisen vuoden aikana 12 teemassa, kuten preventio, elämänhallinta, mieliala ja uni, päihderiippuvuudet sekä persoonallisuushäiriöt. Opetussuunnitelmassa korostetaan erityisesti kliinisen päätöksenteon harjoittelua, joka integroituu laajemmin muihin teemoihin. Kapea erikoistumisala, jonka laajuus on 40 opintopistettä, on myös sisällytetty koulutukseen.

Koulutuksessa hyödynnetään monipuolisia opetusmenetelmiä, kuten työelämässä tapahtuvaa oppimista, luentoja, tapausselostuksia, alumnipäiviä, master class -luentoja, tuutorointia sekä portfoliotyöskentelyä. Työpaikoilla opiskelijoita ohjaavat NP-mentorit ja lääkärit, ja oppilaitoksessa opetuksesta vastaa nimetyt opetustuutorit. Oppimisympäristönä toimii digitaalinen alusta, jolle on koottu kaikki opintojen rakenteet ja sisällöt. Tehtävien palauttaminen ja opintojen edistymisen seuranta mahdollistetaan tällä alustalla sekä opiskelijoiden että mentorien toimesta.

Osaamista arvioidaan ohjelmassa monipuolisesti testien ja tenttien avulla sekä jatkuvalla arvioinnilla. Työelämässä tapahtuvaa oppimista arvioidaan NP-mentoreiden ja ohjaavien lääkäreiden toimesta yhteisten keskustelujen ja visuaalisten työkalujen, kuten hämähäkkikaavioiden avulla. Opiskelijoiden itsearviointi tehdään jokaisen opintojakson päätteeksi, ja portfolion avulla dokumentoidaan osaamisen kehittyminen. Portfolio arvioidaan valmistumisen yhteydessä ja sitä päivitetään viiden vuoden välein.

Viikoittainen työmäärä on jäsennetty malliin, jossa 12 tuntia käytetään koulutehtäviin, 12 tuntia tutkimustyöhön ja 12 tuntia potilastyöhön. Koulutuksen aikana EPA-tehtäviä hyödynnetään osaamisen tason ja kehityskohteiden arvioinnissa. Portfolio toimii keskeisenä osaamisen osoittamisen välineenä myös valmistumisen jälkeen, ja siihen kertyvä aineisto päivitetään säännöllisesti asiantuntijuuden ajantasaisuuden varmistamiseksi. Opiskelijoiden osaamista arvioidaan jatkuvasti. EPA-tehtävien hallintaa arvioidaan käytännön tenttien, case-pohjaisten keskustelujen ja mentorien antaman palautteen avulla.

Kandidaattimalli ANP-koulutuksessa

Hollannissa ANP-koulutukseen pääsyvaatimukset ovat tarkasti määriteltyjä. Hakijoilta edellytetään neljän vuoden kestoista bachelor-tason hoitajakoulutusta, vähintään kahden vuoden työkokemusta terveydenhuoltoalalta, hoitajarekisteriin (BIG) ilmoittautumista sekä harjoittelurekisteriin rekisteröitymistä ennen koulutuksen alkamista. Koulutettavien valinta tapahtuu koulutuksesta vastaavan tahon ja terveydenhuollon organisaation yhteistyönä. Valintaprosessissa noudatetaan kansallisen Registration Committee for Nursing Specialisms (RSV) -komitean raameja, jotka ovat College of Nursing Specialisms (CSV) -yhteisön määrittämiä.

Hollannissa ANP-koulutuksen nähdään olevan osa urapolkua, ja se tulkitaan organisaation sijoituksena henkilöstön kehittämiseen. Aikaisempi osaaminen tunnustetaan ”credential evaluation” -menettelyllä. Työnantajilla on merkittävä rooli ANP-koulutuksessa. Työnantaja osallistuu yhteistyössä kouluttajan ja opiskelijan kanssa ns. business case -suunnitelman laatimiseen, jossa määritellään koulutuksen ja työelämässä tapahtuvan oppimisen tavoitteet ja yhteiset velvollisuudet.

Työelämässä tapahtuva oppiminen

Työelämässä tapahtuva oppiminen tapahtuu työsuhteessa, rekisteröidyssä terveydenhuollon organisaatiossa ja sillä hoitotyön erikoisalalla, johon opiskelija suuntautuu. Opiskelijalle laaditaan yhteistyössä työelämässä tapahtuvan oppimisen sopimus, jonka sisältö on tarkoin määritelty. Opiskelijalle nimetään sekä ANP-mentori että harjoittelusta vastaava lääkärimentori. He tukevat opiskelijaa opinnoissa, arvioivat oppimista sekä samalla seuraavat opintojen edistymistä.

Mentorien pätevyys varmistetaan rekrytointivaiheessa ja työelämässä tapahtuvan oppimisen sopimuksen laadinnan yhteydessä, minkä lisäksi heitä tuetaan työpajojen, seminaarien ja verkostoyhteistyön avulla. Mentorointi huomioidaan mahdollisuuksien mukaan myös palkkauksessa.

Terveydenhuollon organisaatioissa on myös nimetty organisaatiokohtainen koordinaattori, joka vastaa työelämässä tapahtuvan oppimisen seurannasta, korvausasioista ja sisäisestä valvonnasta. Terveydenhuollon organisaatioiden kanssa tehtävä yhteistyö on säännöllistä, ja siihen sisältyy muun muassa koordinointi, mentorointitaitojen ylläpito, laadunvarmistus ja opintosuunnitelman kehittäminen.

Asiantuntijasairaanhoitajien tehtävänkuvat

Hollannin laajavastuiset asiantuntijasairaanhoitajat (Verpleegkundig Specialisten, VS) jatkossa asiantuntijasairaanhoitajat, toimivat itsenäisinä hoitotyön asiantuntijoina laajasti koko terveydenhuollon alueella. Tehtävänkuvat vaihtelevat erikoisalan ja työympäristön mukaan, mutta kaikille tehtävänkuville yhtenäistä on diagnoosien- ja lääkemääräysten tekeminen, terveydentilan arviointi ja hoitosuunnitelmien laatiminen.

Vaikka asiantuntijasairaanhoitajan tehtävässä korostuu itsenäinen työskentely ja päätöksenteko, tehdään tiivistä yhteistyötä lääkäreiden ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. Asiantuntijasairaanhoitajien roolin on todettu olevan keskeinen erityisesti tilanteissa, joissa tarvitaan moniammatillista yhteistyötä tai lääkäripalvelujen saatavuus on rajallinen.

Asiantuntijasairaanhoitajat kertovat arvostavansa tehtäväänsä erityisesti sen itsenäisyyden ja vastuullisuuden vuoksi. Työ koetaan monipuoliseksi, haastavaksi ja motivoivaksi. He kokevat tekevänsä merkityksellistä ja jatkuvasti kehittyvää potilaslähtöistä työtä. Asiantuntijasairaanhoitajan tehtävän on myös todettu keventävän lääkärien työkuormaa ja parantavan terveydenhuollon tehokkuutta.

Toisaalta asiantuntijasairaanhoitajat myös kokevat, että työmäärän hallinta, oman työn rajaaminen ja tehtävän tuoma paine voivat kuormittaa. Myös moniammatillisen yhteistyön ja roolin tunnistamisen parantaminen on edelleen tarpeen, vaikka tehtävänkuvat ovat jo hyvin vakiintuneita terveydenhuollossa.

Hollannissa asiantuntijasairaanhoitajan ja rekisteröidyn sairaanhoitajan tehtävänkuvat eroavat merkittävästi vastuullisuuden, päätöksenteon, kliinisen osaamisen ja työnkuvan laajuuden osalta. Sairaanhoitajan työn painopiste on enemmän päivittäisen hoitotyön toteuttamisessa ja se keskittyy hoidon käytännön toteutukseen, kun asiantuntijasairaanhoitajan työ sisältää diagnoosien tekemistä, lääkkeenmääräämistä ja hoitosuunnitelmien laatimista ja itsenäistä työskentelyä. Asiantuntijasairaanhoitaja hoitaa esimerkiksi pitkäaikaissairaiden potilaiden vuosikontrolleja ja ohjaa hoidon kulkua ilman jatkuvaa lääkärin valvontaa ja tekee itsenäisiä kliinisiä päätöksiä, jotka perustuvat laajempaan lääketieteelliseen osaamiseen. Alla olevaan taulukkoon (Taulukko 1) on koottu keskeisimmät erot rekisteröidyn sairaanhoitajan ja asiantuntijasairaanhoitajan tehtävistä Hollannissa.

Taulukko 1. Eroavaisuudet rekisteröidyn sairaanhoitajan (RN) ja asiantuntijasairaanhoitajan (VS) tehtävänkuvassa.

Asiantuntijasairaanhoitajat todentavat osaamisensa viiden vuoden välein uudelleen arvioinnin (herregistratie) kautta, jotta heidän rekisteröintinsä kansallisessa BIG-rekisterissä pysyy voimassa. Uudelleen arvioinnin tavoitteena on varmistaa potilasturvallisuus, ylläpitää korkealaatuista hoitoa ja edistää jatkuvaa ammatillista kehittymistä. Uudelleen arvioinnin keskeinen edellytys on joko riittävä määrä kliinistä työkokemusta tai päivitetty teoreettinen osaaminen. Asiantuntijasairaanhoitajan tulee osoittaa työskennelleensä vähintään 2 080 tuntia viimeisen viiden vuoden aikana asiantuntijasairaanhoitajan tehtävissä. Mikäli tuntivaatimus ei täyty, vaaditaan lisäkoulutusta tai tentti osaamisen päivittämiseksi.

Hakemukseen liitetään tarvittavat dokumentit, kuten työtodistukset tai koulutustodistukset, ja hakemuksen arvioi BIG-rekisterin viranomainen. Mikäli vaatimukset täyttyvät, rekisteröinti uusitaan ja asiantuntijasairaanhoitaja voi jatkaa toimintaansa. Jos rekisteröinti vanhenee, asiantuntijasairaanhoitaja menettää oikeuden käyttää nimikettä ja siihen liittyviä toimivaltuuksia, kuten lääkkeenmääräämisoikeutta. Rekisteröinti voidaan kuitenkin palauttaa suorittamalla tarvittavat lisätoimet.

Hollannissa asiantuntijasairaanhoitajien työllistymistä ja urakehitystä seurataan kansallisesti. Seuranta on erityisen tärkeää, koska asiantuntijasairaanhoitajien rooli terveydenhuollossa on keskeinen monilla erikoisaloilla. Kaikki asiantuntijasairaanhoitajat ovat rekisteröitynä Hollannin kansallisessa BIG-rekisterissä, ja heidän rekisteröintinsä uusiminen viiden vuoden välein tarjoaa tietoa työllistymisestä ja aktiivisuudesta. BIG-rekisteriin liittyvä uudelleen arviointi vaatii todisteita työkokemuksesta tai lisäkoulutuksesta, ja rekisteristä saadaan yleiskuva siitä, kuinka moni asiantuntijasairaanhoitaja on aktiivisesti työelämässä ja millä erikoisaloilla he työskentelevät.

Myös asiantuntijasairaanhoitajia kouluttavat yliopistot ja korkeakoulut seuraavat valmistuneiden työllistymistä osana koulutusohjelmien laadun arviointia. Monet oppilaitokset keräävät tietoja valmistuneiden työtilanteesta, tehtävänkuvista ja urakehityksestä. Näitä tietoja kerätään esimerkiksi alumnikyselyiden kautta, ja työllisyystilastoista raportoidaan valmistuneiden työllistymisaste ja se, kuinka nopeasti he löytävät työpaikan valmistumisensa jälkeen.

Työnantajat, kuten sairaalat, terveyskeskukset ja hoivayksiköt, seuraavat asiantuntijasairaanhoitajien työllisyyttä osana henkilöstösuunnittelua. Työnantajat myös keräävät tietoja siitä, kuinka asiantuntijasairaanhoitajien määrä vastaa organisaation tarpeita.

Lisäksi Hollannissa toimii ammatillisia järjestöjä, jotka edustavat asiantuntijasairaanhoitajia ja seuraavat heidän urakehitystään. Järjestöt tekevät säännöllisesti kyselyjä asiantuntijasairaanhoitajien työtilanteesta, tyytyväisyydestä ja uramahdollisuuksista, ja tarjoavat koulutusta sekä mentorointia ammatillisen kasvun tukemiseksi.

Kansallisella tasolla Hollannissa käynnissä olevat terveydenhuollon työvoimaan liittyvät tutkimusohjelmat tarkastelevat asiantuntijasairaanhoitajien roolia ja kehitystä. Näissä tutkimuksissa selvitetään muun muassa asiantuntijasairaanhoitajien tehtävien vaikutusta terveydenhuollon tehokkuuteen ja potilasturvallisuuteen sekä heidän urakehitystään ja siirtymistään erikoisaloilta johtotehtäviin tai koulutustehtäviin. Seurannan avulla voidaan tunnistaa koulutuksen ja työelämän välisiä tarpeita, voidaan kehittää ja parantaa koulutusohjelmia ja suunnitella tulevaisuuden työvoiman resursseja. Seurannan avulla voidaan myös varmistaa, että asiantuntijasairaanhoitajien asiantuntemusta hyödynnetään tehokkaasti ja uramahdollisuuksia kehitetään.

Tuotokset

Asiantuntijasairaanhoitajan tehtävänkuvat ja esimerkkikuvaukset

Osana hanketta tuotettiin asiantuntijasairaanhoitajien esimerkkitehtävänkuvia, joiden tavoitteena oli selkeyttää asiantuntijasairaanhoitajan roolia ja tehtäviä sekä tarjota konkreettista tietoa siitä, millaisissa tehtävissä he tällä hetkellä työskentelevät. Lisäksi näillä tehtävänkuvilla haluttiin lisätä ymmärrystä heidän osaamisensa hyödyntämismahdollisuuksista, tukea tehtävänkuvien kehittämistä hyvinvointialueilla ja tarjota malleja tehtävänkuvien yhtenäistämiseksi kansallisesti. Pohjaksi laadittiin luonnos sairaanhoitajan eri tehtävänkuvista (Taulukko 2).

Taulukko 2. Sairaanhoitajan tehtävänkuvat kliinisen urapolun eri tasoilla.

Tehtävänkuvaesimerkkien laatiminen aloitettiin tarkastelemalla jo toiminnassa olevaa asiantuntijasairaanhoitajan tehtävänkuvausta ja jakamalla se seuraaviin osa-alueisiin: vaadittava osaaminen ja koulutus, tehtävänkuvan tunnuspiirteet, tehtäväalueet sekä vaikuttavuuden ja työn tuottavuuden arviointi. Osa-alueiden sisältö kirjoitettiin tarkasti auki. Näiden osa-alueiden pohjalta laadittiin luonnos asiantuntijasairaanhoitajan tehtävänkuvasta.

Seuraavassa vaiheessa tunnistettiin Varsinais-Suomen hyvinvointialueelta asiantuntijasairaanhoitajan rooleissa työskenteleviä henkilöitä. Heidän kiinnostustaan tehtävänkuvien mallintamiseen kartoitettiin, ja päätettiin laatia tehtävänkuvaukset palliatiivisen asiantuntijasairaanhoitajan tehtävästä kotisairaalassa, asiantuntijasairaanhoitajan tehtävästä aikuisen tehohoitotyössä, asiantuntijasairaanhoitajan tehtävästä avoterveydenhuollossa ja asiantuntijasairaanhoitajan tehtävästä ehkäisyneuvolassa.

Asiantuntijasairaanhoitajat täyttivät tehtävänkuvansa tiedot tätä varten laadittuun lomakkeeseen. Lomakkeiden pohjalta laadittiin tehtävänkuvausluonnokset. Luonnokset lähetettiin asiantuntijasairaanhoitajille arvioitavaksi, ja tarvittavat korjaukset tehtiin, kunnes luonnokset vastasivat lopullisia tehtävänkuvia.

Tehtävänkuvia tuotettiin yhteensä 4 kappaletta, ja ne edustavat erilaisia toimintaympäristöjä. Näitä olivat palliatiivinen asiantuntijasairaanhoitaja kotisairaalassa (kuva 1), asiantuntijasairaanhoitaja aikuisten tehohoitotyössä (kuva 2), asiantuntijasairaanhoitaja avoterveydenhuollossa (kuva 3) ja asiantuntijasairaanhoitaja ehkäisyneuvolassa (kuva 4).

 

 

 

 

Perusta uudelle Master-tason kliinisen asiantuntijan koulutusohjelman kehittämiselle

Hankkeen tavoitteena oli myös laatia perusta uudelle Master-tason kliinisen asiantuntijan koulutusohjelmalle (ns. kandidaattimalli) yhteistyössä Länsirannikon alueen korkeakoulujen ja hyvinvointialueiden kanssa. Koulutus sijoittuu kansallisen (NQF) ja eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen (EQF) tasolle 7. Uusi koulutus on tarkoitus tarjota erillisväylähaun kautta eikä korkeakoulujen yhteishaussa sen yksilöllisen opiskelijan ja hänen työnantajansa tarpeisiin räätälöimiseksi sekä joustavan opintopolun mahdollistamiseksi.

Kandidaattimalliin haettiin inspiraatio hankkeessa toteutettujen benchmarking-käyntien kautta. Kehitettävä uusi kliinisen asiantuntijan (YAMK) koulutus rakentuu vahvalle yhteistyölle korkeakoulun ja hyvinvointialueen välillä. Lähtökohtana on toiminta- ja työyksikössä hyvinvointialueella tunnistettu tarve, johon voitaisiin vastata integroimalla asiantuntijasairaanhoitajamalli ja siihen liittyvä vakanssi yksikköön.

Työantaja tunnistaa tarpeen asiantuntijasairaanhoitajan tehtävänkuvalle myös alueen väestön terveys- ja palvelutarpeet huomioiden. Työnantaja määrittelee tarpeen ja alustavan tehtävänkuvan asiantuntijasairaanhoitajalle organisaatiossa sekä tunnistaa sairaanhoitajan, joka urapolun mukaisesti voisi kouluttautua asiantuntijasairaanhoitajaksi. Tarkoituksena on laatia työnantajan tueksi ns. business case malli, joka auttaa tehtävänkuvan perustelemisessa ja määrittelyssä. Korkeakoulun edustaja tarjoaa tarvittaessa konsultaatioapua sen laatimisessa. Työantaja sitoutuu tukemaan valittua sairaanhoitajaa ja valmistelemaan, että sairaanhoitajan tehtävä voidaan muuttaa asiantuntijasairaanhoitajan vakanssiksi, kun koulutus on suoritettu ja tehtävässä vaadittu osaaminen on saavutettu.

Uusi koulutusohjelma vastaa paremmin ja ketterämmin työelämän tosiasiallisiin osaamistarpeisiin sekä mahdollistaisi opiskelijalle joustavan oppimispolun, jossa osaamista kehitetään tiiviissä yhteistyössä työelämän kanssa. Työssä tapahtuva oppiminen on keskeinen osa koulutusta ja kliinisen osaamisen kehittyminen voidaan aikaisempaa paremmin varmistaa koulutuksen aikana. Erityisen merkittävä etu on tehtävänkuvan integroimisen tuki ja kliinisellä uralla etenemisen varmistaminen. Tavoitteena on vastata kansalaisten terveystarpeisiin, työelämän tosiasiallisiin osaamistarpeisiin sekä samalla vahvistaa sairaanhoitajien kliinisiä uramahdollisuuksia asiantuntijasairaanhoitajan tehtävään sekä välillisesti edistää hoitotyön laatua, vaikuttavuutta ja tuottavuutta.

Koulutusohjelma perustuu kliinisen asiantuntijan (YAMK) koulutuksen keskeisiin ydinkompetensseihin (Sulosaari ym., 2020) sekä hankkeen aikana kerättyyn tietoon, asiantuntijasairaanhoitajien tehtävänkuvien nykytilaa ja kehitystarpeita käsittelevään katsaukseen, joka on raportoitu osana tätä raporttia sekä benchmarking-tuloksiin. Koulutuksen kehittämisessä on huomioitu kansalliset ja kansainväliset linjaukset, sekä Arenen suositukset ammattikorkeakoulututkintojen yhteisistä kompetensseista (Arene 2022) sekä lainsäädännön edellyttämät vaatimukset.

Koulutusohjelman kehittäminen aloitettiin yhteistyössä koulutusorganisaatioiden kanssa. Ensin tarkasteltiin kunkin Länsirannikko-yhteistyössä mukana olevan ammattikorkeakoulun ylemmän ammattikorkeakoulun koulutusohjelmia, opiskelijavalintaa, tutkintorakennetta, työssä tapahtuvan oppimisen hyväksymismahdollisuuksia sekä aikaisemman osaamisen tunnistamista. Todettiin, että kullakin korkeakoululla on esimerkiksi hyvin erilaiset tutkintorakenteet. Tutkintorakenteiden joustavuudessa on myös vaihtelua. Kaikissa ammattikorkeakouluissa ei ole myöskään erillishaun kautta toteutettavia räätälöityjä koulutuksia. Turun AMK:n tutkintorakenne todettiin joustavimmaksi, osin siksi, että Turun AMK:ssa on ollut jo tarjolla räätälöity väylä (ns. tutkimusryhmäopinnot). Yksinkertaisinta oli ottaa lähtökohdaksi Turun AMK:n tutkintorakenne, ja siitä voidaan jatkossa työstää soveltaen muille ammattikorkeakouluille sopivampia toteutusmalleja verkostoyhteistyössä.

Kliinisen asiantuntija (YAMK) – asiantuntijasairaanhoitaja (kand.) koulutusohjelman kuvaus

Kliininen asiantuntija (YAMK) -koulutus tarjoaa sairaanhoitajalle mahdollisuuden syventää kliinistä osaamista sekä edetä urapolulla vaativampiin ja itsenäisiin laajavastuisiin asiantuntijatehtäviin. Koulutus valmentaa kliinisen hoitotyön asiantuntijasairaanhoitajia (kansainvälisesti Nurse Practitioner). Heidän työssään yhdistyvät vahva kliininen erityisalaosaaminen, itsenäinen päätöksenteko ja näyttöön perustuva toiminta sekä palvelujärjestelmän ja palveluiden laadun kehittämisosaaminen ja soveltava tutkimus.

Koulutuksessa saavutettava osaaminen vastaa kansainvälisen laajavastuisen asiantuntijan (Nurse Practitioner, Advanced Practice Nurse) osaamistavoitteita. Sairaanhoitajan lääkkeenmääräämisen lisäkoulutus on mahdollista hyväksilukea, kansainvälisesti lääkkeenmäärääminen on osa NP koulutusta ja tehtävänkuvaa.

Asiantuntijasairaanhoitajan laajavastuisen hoitotyön asiantuntijan tehtävänkuvan tunnusomaisia piirteitä ovat aikaisempaa itsenäisempi työrooli, koordinointi- ja konsultaatiotehtävät sekä näyttöön perustuvan toiminnan kehittäminen ja juurruttaminen omassa työssä ja työyhteisössä.  Ylempi ammattikorkeakoulututkinto luo edellytyksiä toimia itsenäisesti kliinistä erityisosaamista vaativissa laajennetuissa asiantuntijatehtävissä, uudistaa ja kehittää potilaiden sekä heidän läheistensä palveluita ihmislähtöisesti ja näyttöön perustuen eri toiminta-alueilla. Koulutus luo erinomaisen perustan esimerkiksi asiantuntijasairaanhoitajan tehtävässä toimimiselle.

Koulutus on joustava ja tukee yksilöllisiä oppimispolkuja, jotka suunnitellaan yhteistyössä korkeakoulun ja hyvinvointialueen kanssa. Jokaiselle opiskelijalle räätälöidään henkilökohtainen oppimissuunnitelma, joka huomioi hänen aikaisemman osaamisensa, ammatilliset tavoitteensa ja työelämän tarpeet. Henkilökohtaisessa opintosuunnitelmassa voidaan huomioida myös jo olemassa oleva osaaminen (esimerkiksi työelämässä hankittu osaaminen) osaamisen näyttönä esimerkiksi portfoliolla tai muulla osaamisen näyttöön soveltuvalla tavalla. Lisäksi tutkintoon on mahdollista hyväksilukea vapaasti valittaviin opintoihin sairaanhoitajien erikoistumisopintoja ennalta määriteltyjen periaatteiden mukaisesti.

Opiskelijan henkilökohtainen oppimissuunnitelma laaditaan yhteistyössä opiskelijan, työnantajan ja ammattikorkeakoulun kanssa. Tämän suunnitelman tarkoituksena on varmistaa, että opinnot tukevat asiantuntijasairaanhoitajan tulevan tehtävänkuvan vaatiman osaamisen kehittymistä.

Työnantaja mahdollistaa opiskelijan kliinisen osaamisen kehittymisen ja asiantuntijuuden syventämisen osana työtehtäviä, esimerkiksi tarjoamalla mahdollisuuden työkiertoon oppimissuunnitelman mukaisesti. Lisäksi työnantaja nimeää työelämämentorin ja lääketieteellisen ohjaajan, joka toimii opiskelijan tukena koko koulutuksen ajan.

On kuitenkin tärkeää huomioida, että ns. kandidaattimalli ei tarkoita koko tutkinnon suorittamista työssä tapahtuvana oppimisena. Opinnäytetyö (30 op) on keskeinen osa opintoja. Ammattikorkeakoulun opetustarjonta tukee työssä tapahtuvan oppimisen systemaattisen suunnittelun, toteutuksen ja arvioimisen sekä osana opintojaksoja teoreettisen osaamisen vahvistamisen asiantuntijasairaanhoitajan ydinkompetensseihin perustuen.

Osaamistavoitteet

• Opiskelija osaa toimia asiantuntijasairaanhoitajana itsenäisesti ja vastuullisesti, hyödyntäen systemaattista ja suunnitelmallista työskentelyä.
• Opiskelija hallitsee kokonaisvaltaisen terveydentilan arvioinnin (fyysiset, psyykkiset, kulttuuriset, sosiaaliset ja etniset näkökulmat) sekä osaa tehdä vaativan tason kliinisiä arviointeja ja itsenäisiä päätöksiä valiten potilaalle parhaan mahdollisen hoidon huomioiden myös omaisten näkökulman.
• Opiskelija osaa edistää terveyttä, toimia konsultoivana asiantuntijana ja osallistua moniammatilliseen yhteistyöhön laajavastuisessa tehtävässä.
• Opiskelija osaa suunnitella, toteuttaa ja arvioida soveltavaa tutkimusta monialaisena yhteistyönä, joka tukee ihmislähtöisten ja näyttöön perustuvien terveydenhuollon palveluiden kehittämistä sekä edistää tutkimustiedon levittämistä ja hyödyntämistä alueellisissa, kansallisissa ja kansainvälisissä moniammatillisissa verkostoissa.
• Opiskelija osaa toteuttaa näyttöön perustuvaa potilasohjausta, joka huomioi potilaan ja hänen omaistensa yksilölliset tarpeet, sekä arvioida ohjauksen vaikutuksia eri potilasryhmien kohdalla.
• Opiskelija osaa edistää ja kehittää työyhteisön osaamista hyödyntäen elinikäisen oppimisen menetelmiä. Opiskelija ymmärtää ohjauksen tilannesidonnaisuuden sekä hallitsee oman asiantuntijuusalueensa sisällön ja sen soveltamisen käytännön ohjaustyössä. Hänellä on valmiudet elinikäiseen oppimiseen ja jatkuvaan oman ammattitaidon kehittämiseen.
• Opiskelija osaa uudistaa ja kehittää terveys- ja hyvinvointipalveluita muuttuvissa toimintaympäristöissä ihmislähtöisesti ja kustannusvaikuttavasti.
• Opiskelija osaa kriittisesti arvioida palveluprosesseja sekä suunnitella, toteuttaa ja arvioida niitä näyttöön perustuvan toiminnan ja laadun mukaisesti. Lisäksi opiskelija osaa kehittää innovatiivisia ratkaisuja ja toimia laadun ja vaikuttavuuden asiantuntijana terveydenhuollon palveluissa.

Opiskelijavalinta

Pohjakoulutus: koulutukseen hakeutuvalla tulee olla Suomessa tai ulkomailla suoritettu sairaanhoitajan AMK-tutkinto tai terveysalan opistoasteen sairaanhoitajan tutkinto. Hänellä tulee olla voimassa oleva rekisteröinti sairaanhoitajana (Valvira).

Työkokemus: koulutuksen hakevalta edellytetään vähintään kaksi vuotta alan työkokemusta korkeakoulututkinnon suorittamisen jälkeen hoitotyön erikoisalalla, jossa tulisi työskentelemään asiantuntijasairaanhoitajana.

Työnantajan tuki: hakijan tulee osoittaa työantajan tuki koulutukseen hakeutumiselle. Tämä osoitetaan business case -kuvauksella, jonka työnantajan edustaja on hyväksynyt. Mikäli hakija tulee valituksi koulutukseen, opiskelija, työnantaja ja ammattikorkeakoulu tekevät yhteistyösopimuksen.

Opiskelijavalinta toteutetaan erillisvalinnan kautta.

Valintaprosessi: hakijan tulee toimittaa motivaatiokirje ja työnantajan kanssa laadittu business case. Ammattikorkeakoulu toteuttaa hakijoiden haastattelut, jotka arvioidaan niitä varten laadituilla kriteereillä.

Koulutuksen rakenne

Sosiaali- ja terveysalan ylempi AMK-tutkinto on laajuudeltaan 90 opintopistettä ja koulutuksen suunniteltu kesto on 2 vuotta.

Taulukko 3. Koulutuksen rakenne.

Opinnäytetyön laajuus on 30 opintopistettä, ja siihen sisältyy tutkimus- ja kehittämismenetelmäosaamisen opintojakso (5 op). Opinnäytetyö suunnitellaan osana opiskelijan henkilökohtaista oppimissuunnitelmaa. Opinnäytetyön keskiössä on työelämälähtöisyys. Sen tavoitteena on vastata kansalaisten terveystarpeisiin, hyvinvointialueiden/työelämän käytännön tarpeisiin sekä kehittämiskohteisiin.

Opiskelija toteuttaa opinnäytetyönsä tiiviissä yhteistyössä oman työnantajansa/hyvinvointialueensa kanssa. Tämä varmistaa, että opinnäytetyö hyödyttää suoraan työelämää, esimerkiksi edistämällä asiantuntijasairaanhoitajamallin käyttöottoa, parantamalla hoidon laatua ja vaikuttavuutta tai kehittämällä terveydenhuollon prosesseja ja asiantuntijasairaanhoitajapalveluita.

Koulutuksen jälkeen

Koulutuksesta valmistutaan sosiaali- ja terveysalan ylempään AMK-tutkintoon ja tutkintonimike on sairaanhoitaja (ylempi AMK). Todistuksen liite kuvaa tarkemmin suoritetun koulutuksen.

Työnantaja vastaa asiantuntijasairaanhoitajan osaamisen vaatimusten arvioinnista ja tehtävänkuvan sekä nimikkeen käyttöönottamisesta.

Pilotointi

Länsirannikon korkeakoulujen kanssa on keskusteltu koulutuksen pilotoinnista. Johtuen erilaisista tutkintorakenteista ja alueen hyvinvointialueiden tunnistetuista tarpeista, on koulutuksen pilotointi todennäköisintä Turun AMK:n toteuttamana. Tavoitteeksi on asetettu syksy 2025, jolloin erillisväylä voidaan avata.

Opiskelijavalinta toteutetaan yhteistyössä Turun ammattikorkeakoulun ja hyvinvointialueiden kanssa, jotta varmistetaan koulutuksen työelämälähtöisyys ja opiskelijavalinnan kohdentuminen alueen osaamistarpeisiin. Tämä yhteistyö mahdollistaa sen, että koulutukseen valitaan hakijoita, joiden osaamisen ja urasuunnitelmien arvioidaan parhaiten vastaavan asiantuntijasairaanhoitajan roolin kehitystä ja hyvinvointialueiden strategisia tavoitteita.

Viestintään liittyvät toimenpiteet

Keskeisenä tavoitteena oli edistää sairaanhoitajien kliinisten urapolkujen ja laajavastuisten tehtävänkuvien näkyvyyttä niin Länsirannikon alueella kuin kansallisellakin tasolla. Viestintä- ja julkaisutoiminta suunniteltiin tukemaan hankkeen keskeisiä tavoitteita, kuten sairaanhoitajien kliinisten urapolkujen kehittämistä, laajavastuisten tehtävänkuvien vahvistamista sekä alueellisen yhteistyön ja koulutusmahdollisuuksien edistämistä. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi hyödynnettiin monipuolisia viestintäkanavia ja julkaisufoorumeita sekä kansallisia että kansainvälisiä tapahtumia.

Tätä tavoitetta tukemaan järjestettiin Länsirannikon hyvinvointialueille suunnattuja tilaisuuksia, joissa hoitotyön johdolle esiteltiin sairaanhoitajien laajavastuisten tehtävien nykytilaa, kansallisia kehittämistarpeita sekä tulevaisuuden hyödyntämismahdollisuuksia. Tilaisuuksien tavoitteena oli lisätä ymmärrystä näiden tehtävänkuvien merkityksestä ja potentiaalista sekä kannustaa terveydenhuollon toimijoita tukemaan sairaanhoitajien urapolkujen kehittämistä alueellisten tarpeiden mukaisesti.

Näiden viestintä- ja koulutustilaisuuksien järjestämisestä vastasi Care-tutkimusryhmä. Tilaisuuksia pidettiin yhteensä viisi, ja ne olivat tärkeä osa vaikuttavuustyötä. Tilaisuuksien myötä hankkeessa onnistuttiin lisäämään sairaanhoitajien urapolkujen näkyvyyttä, vahvistamaan niiden arvostusta ja luomaan edellytyksiä kehitystyölle. Samalla tilaisuudet tarjosivat mahdollisuuden kerätä arvokasta tietoa hyvinvointialueiden nykytilanteesta ja kehittämistarpeista.

Hankkeen aikana julkaistiin kaksi verkkoartikkelia, jotka tukivat viestinnällisiä tavoitteita. Artikkelissa ”Kokemus ja asiantuntijuus innostavat jatkuvaan uuden oppimiseen” korostetaan jatkuvan oppimisen keskeistä merkitystä sairaanhoitajien urapolkujen kehittämisessä. Artikkeli tuo esiin, miten osaamisen kehittäminen vahvistaa sairaanhoitajien rooleja ja tukee heidän työuransa etenemistä.

Toinen julkaisu, ”Länsirannikon yhteistyö vahvistaa sairaanhoitajien kliinisten urapolkujen kehittämistä”, käsittelee hankkeen toteutusta, alueellista yhteistyötä ja sen vaikuttavuutta. Artikkelissa kuvataan, kuinka yhteistyötä rakennettiin Länsirannikon hyvinvointialueiden ja muiden toimijoiden kesken, edistäen samalla sairaanhoitajien kliinisten urapolkujen kehittämistä.

Molemmat julkaisut tukevat tavoitteita, joilla lisätään tietoisuutta sairaanhoitajien laajavastuisten tehtävänkuvien kehittämisen tärkeydestä ja korostetaan yhteistyön merkitystä alueellisen kehitystyön onnistumisessa.

Kerätty tutkimusaineisto muodostaa perustan kolmelle suunnitteilla olevalle tieteelliselle julkaisulle, jotka ovat keskeisiä tulosten levittämisessä. Tavoitteena on julkaista kansallinen artikkeli vuonna 2025, jossa tarkastellaan asiantuntijasairaanhoitajien näkemyksiä kliinisten urapolkujen kehittämisestä. Tavoitteena on myös julkaista kaksi kansainvälistä artikkelia vuonna 2026. Näissä käsitellään hoitotyön johtajien näkemyksiä kliinisten urapolkujen kehittämisestä sekä sairaanhoitajien urapolkujen yhteyttä alan veto- ja pitovoimaan (kyselyn tulokset). Julkaisuilla edistetään kansallista ja kansainvälistä keskustelua sairaanhoitajien kliinisten urapolkujen kehittämisestä.

Lisäksi  laadittiin kolme abstraktia, jotka jätettiin ICN konferenssiin arvioitavaksi. Abstrakteissa käsiteltiin asiantuntijasairaanhoitajien roolia hyvinvointialueilla, urapolkujen kehittämisen vaikutuksia työtyytyväisyyteen ja sitoutumiseen sekä alueellisen yhteistyön mahdollisuuksia uusien koulutuspolkujen luomisessa. Näistä yksi abstrakti hyväksyttiin konferenssiin. Konferenssiesitysten tavoitteena on nostaa esiin hankkeen keskeisiä tuloksia ja herättää keskustelua alan toimijoiden keskuudessa myös kansainvälisellä tasolla.

Päätelmät ja suositukset

Päätavoitteena oli edistää sairaanhoitajien kliinisten urapolkujen kehittämistä Länsirannikon alueella sekä integroida asiantuntijasairaanhoitajan malli osaksi alueen sosiaali- ja terveyspalveluita. Tämä tavoite sisälsi sekä kehittämistoiminnan että tutkimuksellisen lähestymistavan, mikä mahdollisti kokonaisvaltaisen ja monitahoisen tarkastelun asiantuntijasairaanhoitajan roolin ja kliinisten urapolkujen kehittämisestä. Kehittämistoiminta keskittyi yhteistyön rakentamiseen ja koulutusmallin kehittämiseen, kun taas tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa näyttöä ja tietoa tehtävänkuvien ja urapolkujen nykytilasta, niiden tulevaisuuden mahdollisuuksista ja yhteydestä alan veto- ja pitovoimaan.

Päätelmät

Keskeinen havainto oli, että asiantuntijasairaanhoitajan tehtävänkuva ja kliiniset urapolut ovat edelleen jäsentymättömiä Länsirannikon alueella. Vahvimmin asiantuntijasairaanhoitajamalli on integroitunut Vaasan alueella. Nimikkeistön ja tehtävänkuvien yhtenäistämiselle sekä roolin strategiselle integroinnille on selkeä tarve.

Vaikka kansainväliset esimerkit, kuten myös benchmarking-matkoilla esiin tulleet havainnot, osoittavat asiantuntijasairaanhoitajan tehtävänkuvien merkittävät hyödyt, Suomessa tehtävänkuvien epäselvyys ja vakiintumattomuus hankaloittavat niiden täysimääräistä hyödyntämistä. Esimerkiksi Irlannissa ja Hollannissa asiantuntijasairaanhoitajan tehtävät ovat tarkasti määriteltyjä ja kansallisesti säänneltyjä, mikä mahdollistaa tehtävän tehokkaan integroinnin terveydenhuoltoon.

Vertailukehittämisen (benchmarking) matkat Irlantiin ja Hollantiin tarjosivat arvokasta vertailutietoa kansainvälisesti toimivista käytännöistä. Näissä maissa asiantuntijasairaanhoitajan rooli on integroitu osaksi terveydenhuollon rakenteita, ja koulutusmallit on suunniteltu vastaamaan käytännön tarpeita. Kummassakin maassa on vahva kansallisen tason ohjaus ja tuki sekä rahoitus. Yksi keskeinen havainto on se, että tehtävänkuvan tulisi lähteä terveydenhuollon yksikön ja erikoisalan asiakkaiden tarpeista, eikä yksittäisen sairaanhoitajan kiinnostuksesta kouluttautua. Näistä havainnoista voidaan ottaa oppia Suomessa, erityisesti koulutuksen ja työelämän yhteistyön kehittämisessä. Koulutusohjelmien sisältöjen räätälöinti ja työelämälähtöisyys ovat keskeisiä elementtejä roolin vahvistamisessa.

Hankkeessa kehitetty kandidaattimalli edustaa uutta lähestymistapaa asiantuntijasairaanhoitajan kouluttamiseen ja roolin rakentamiseen. Malli korostaa työnantajan ja koulutuksen tarjoajan tiivistä yhteistyötä sekä opiskelijan henkilökohtaisen oppimispolun räätälöintiä. Tämä lähestymistapa ei pelkästään edistä sairaanhoitajien urakehitystä, vaan myös parantaa roolin käytännön vaikuttavuutta ja sovellettavuutta hyvinvointialueilla. Kandidaattimalli tarjoaa sairaanhoitajille mahdollisuuden syventää kliinistä asiantuntijuuttaan ja siirtyä laajavastuisiin tehtäviin, mikä lisää alan vetovoimaa.

Ammattikorkeakouluille tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että tutkintorakenteiden joustavuutta on tarkasteltava sekä lisättävä oppimisen muotoja, joissa työssä tapahtuvaa oppimista voidaan systemaattisesti hyödyntää. Tutkimuksellinen osuus toi esiin merkittäviä havaintoja asiantuntijasairaanhoitajan tehtävänkuvien vaikuttavuuden arvioinnista. Vaikka kansainväliset kokemukset osoittavat, että asiantuntijasairaanhoitajan tehtävänkuva voi parantaa hoidon laatua, lyhentää hoitojaksoja ja vähentää kustannuksia, tällaisia arviointeja ei Suomessa systemaattisesti toteuteta. Tehtävänkuvien vaikuttavuuden mittaaminen on kuitenkin välttämätöntä, jotta tehtävänkuvien merkitys voidaan osoittaa ja sen integrointi perustella. Tämä havainto korostaa tarvetta kehittää arviointimenetelmiä ja -käytäntöjä sekä hyödyntää kansainvälisiä tutkimustuloksia.

Lisäksi esiin tuli tarve tehdä asiantuntijasairaanhoitajan tehtävänkuva tunnetuksi ja arvostetuksi. Tämä voidaan saavuttaa viestimällä aktiivisesti roolin hyödyistä niin organisaatioiden sisällä kuin laajemmin yhteiskunnassa. Esimerkiksi asiantuntijasairaanhoitajamallin vaikutukset potilasturvallisuuteen, kustannustehokkuuteen ja hoidon laatuun ovat keskeisiä argumentteja, jotka tukevat tehtävänkuvien vahvistamista ja käyttöönottoa. Näitä viestejä on tärkeää kohdistaa myös nuorille sairaanhoitajille ja opiskelijoille, jotta kliiniset urapolut nähdään houkuttelevina ja merkityksellisinä uravaihtoehtoina.

Yhteenvetona voidaan todeta, että tulokset korostavat sairaanhoitajan kliinisten urapolkujen kehittämisen ja kohdennetusti asiantuntijasairaanhoitajan tehtävänkuvien merkitystä. Selkeiden urapolkujen ja tehtävänkuvien luominen sekä koulutuksen ja työelämän yhteistyön vahvistaminen ovat keskeisiä tekijöitä sairaanhoitajan kliinisen urapolun, eri uravaiheiden ja tehtävänkuvien vakiinnuttamisessa. Lisäksi kansainvälisten hyvien käytäntöjen hyödyntäminen, vaikuttavuuden arvioinnin kehittäminen ja aktiivinen viestintä ovat avainasemassa asiantuntijasairaanhoitajamallin potentiaalin toteuttamisessa.

Suositukset asiantuntijasairaanhoitajan tehtävän ja sairaanhoitajien kliinisten urapolkujen kehittämiseksi

Tulosten pohjalta laaditut suositukset tarjoavat konkreettisia toimintatapoja asiantuntijasairaanhoitajan tehtävien ja sairaanhoitajien kliinisten urapolkujen kehittämiseksi alueellisella ja kansallisella tasolla.

Sairaanhoitajien urapolkujen vahvistaminen

• Rakennetaan selkeät kliiniset urapolut, jotka tarjoavat sairaanhoitajille mahdollisuuden edetä kliinisellä urapolulla sairaanhoitajasta kliinisesti erikoistuneeseen sairaanhoitajaan ja laajavastuisen hoitotyön esimerkiksi asiantuntijasairaanhoitajan tehtäviin.
• Tehdään urapolkuja näkyvämmäksi (uratarinat, ja tehtäväkuvaukset).
• Yhdistetään koulutus ja työelämä, jotta urapolut vastaavat sairaanhoitajien uratoiveita ja työelämän tarpeita.
• Edistetään asiantuntijasairaanhoitajan tehtävien houkuttelevuutta esittelemällä niiden vaikutusta urakehitykseen ja työelämän tarpeisiin.

Yhtenäinen kansallinen sairaanhoitajan kliininen uramalli tukisi tehtävänkuvien kehittämisestä kansallisesti, toki hyvinvointialueilla on erilaisia tarpeita. Mutta yhteisen mallin soveltaminen kuitenkin edistäisi uramallin käyttöönottoa ja vertailtavuutta.  Yhtenäinen kansallinen uramalli, jossa on selkeästi määritelty osaamistasot, kuvattu asiantuntijatehtävänimikkeet ja tehtävänkuvat, voisi merkittävästi edistää sairaanhoitajien työssä viihtymistä, alan vetovoimaa, mutta myös tarkoituksenmukaista työn- ja tehtävänjakoa terveydenhuollossa.

Uramalli antaa rakenteen kliinisen hoitotyön urakehitys- ja oppimispolulle sekä juurruttaa ja yhtenäistää asiantuntijatehtäviä eri organisaatioissa. Erikoisosaamisen tunnistamiseksi tulee ottaa käyttöön kansallisesti yhtenäinen nimike ja kliinisesti erikoistuneen sairaanhoitajan tai asiantuntijasairaanhoitajan vakanssit sekä rekisteröidä ne kansalliseen rekisteriin erikoisosaamisen ja koulutustarpeen alueellisen ja valtakunnallisen tason ohjauksen mahdollistamiseksi. Urapolun avulla sairaanhoitaja sijoittuu osaamistaan vastaaviin työtehtäviin ja tehtävien vaativuuden kasvu näkyy palkkauksessa. (STM 2024.)

Kuviossa 4 on kuvattu esimerkki uramallista, jossa yhteistyössä hyvinvointialueiden ja koulutusjärjestelmän kanssa on määritetty asiantuntijatehtäville yhtenäiset osaamistasot ja kriteerit, yhtenäistetty nimikkeet, perustettu tarvittavat vakanssipohjat ja palkkaus vastaa tehtävän vaativuutta. Lainsäädäntö ohjaa uramallin toteuttamista. Uramallin perustana ovat FinAME-asiantuntijuusmalli, Sairaanhoitajat ry:n julkaisu vuodelta 2023 sekä STM:n kliininen urapolkukuvaus.

Asiantuntijasairaanhoitajan tehtävänkuvien yhtenäistäminen ja vakiinnuttaminen

• Laaditaan selkeät ja yhtenäiset asiantuntijasairaanhoitajan tehtävänkuvat, jotka perustuvat kansallisiin ohjeistuksiin.
• Määritellään ja edistetään kansallista nimikkeiden muodostamista (nimikesuojaus).
• Asiantuntijasairaanhoitajamalli tulisi integroida strategisesti osaksi hyvinvointialueiden toimintaa.
• Mitataan tehtävänkuvien vaikutuksia ja tuloksia vaikutusten osoittamiseksi.
• Perustetaan kansallinen asiantuntijasairaanhoitajien verkosto.
• Kansallisessa yhteistyössä selkiytetään asiantuntijasairaanhoitajan tehtävänkuvien määrittelyä ja yhtenäisiä nimikkeitä; nimikkeistön ja tehtäväkuvien kuvausten yhtenäisyys mahdollistaa tehtävänkuvien tunnistamisen, vertailtavuuden ja tutkimustiedon tuottamisen.

Osaamisen täysimääräinen hyödyntäminen

• Laajennetaan kliinisesti erikoistuneiden sairaanhoitajien ja asiantuntijasairaanhoitajien osaamisen systemaattista hyödyntämistä.
• Tarkastellaan terveydenhuollon asiantuntijoiden tehtävänjakoa ja hyödynnetään kliinisesti erikoistuneiden ja asiantuntijasairaanhoitajien osaaminen täysimääräisesti.
• Hyödynnetään kliinisesti erikoistuneiden sairaanhoitajien ja asiantuntijasairaanhoitajien erityisosaamista kliinisen työn ja palvelujärjestelmän kehittämisessä.
• Mahdollistetaan elinikäinen oppiminen/täydennyskoulutus kliinisesti erikoistuneen sairaanhoitajan ja asiantuntijasairaanhoitajan tehtävässä työskentelevällä.

 Kliinisen asiantuntija YAMK-koulutuksen kehittäminen

• Koulutusohjelmaa kehitetään tiiviissä yhteistyössä työelämän ja kansainvälisten kumppaneiden kanssa, jotta jatkossakin voidaan vastata kansalaisten ja työelämän muuttuviin tarpeisiin.
• Kehitetään kandidaattimallia edelleen ja mahdollistetaan työelämälähtöiset ja joustavat koulutuspolut tuleville opiskelijoille.
• Arvioidaan koulutuksen laatua ulkopuolisten arvioijien avulla.

Näiden suositusten toteuttaminen edistää kliinisesti erikoistuneiden sairaanhoitajien ja asiantuntijasairaanhoitajien osaamisen hyödyntämistä, lisää terveydenhuollon vaikuttavuutta ja tukee sairaanhoitajien urakehitystä. Lisäksi ne vahvistavat alueellista ja kansallista yhteistyötä, mahdollistaen sairaanhoitajien kliinisten urapolkujen pitkäjänteisen kehittämisen.

Lähteet

Ahonen, P. 2012. Kliinisen asiantuntijan koulutusohjelma uuden asiantuntijuuden tuottajana. Teoksessa P. Ahonen (toim.) Kliininen asiantuntija. Uutta osaamista ylemmästä ammattikorkeakoulututkinnosta. Turku: Turun ammattikorkeakoulu 7–35.

Aiken, L., Sloane, D., Brom, H., Todd, B., Barnes, H., Cimiotti, J. P., Cunningham, R. & McHugh, M. 2021. Value of Nurse Practitioner Inpatient Hospital Staffing. Medical Care, 59(10), 857–863.

Al Zamel, L.G., Lim, A.K., Chan, C.M. & Piaw, C.Y. 2020. Factors influencing nurses’ intention to leave and intention to stay: An integrative review. Home Health Care Management & Practice, 32(4), 2018–228.

Albert, N., Rice, K., Waldo, M., Bena, J., Mayo, A., Morrison, S., Westlake, C., Ellstrom, K., Powers, J. & Foster, J. 2016. Clinical nurse specialist roles in conducting research: changes over 3 years. Clinical Nurse Specialist, 30(5), 292–230.

Altmiller, G. & Pepe, L. 2022. Influence of Technology in Supporting Quality and Safety in Nursing Education. Nursing Clinics of North America. Saatavissa: 10.1016/j.cnur.2022.06.005  Viitattu: 18.6.2024.

Arene 2022. Suositus ammattikorkeakoulujen yhteisistä kompetensseista ja niiden soveltamisesta. Pdf- dokumentti. Saatavissa: Suositus ammattikorkeakoulujen yhteisiksi kompetensseiksi. Viitattu: 10.12.2024

Balta, M., Valsecchi, R., Papadopoulos, T. & Bourne, D. 2021. Digitalization and co-creation of healthcare value: A case study in Occupational Health. Technological Forecasting and Social Change. Saatavissa: https://doi.org/10.1016/J.TECHFORE.2021.120785. Viitattu: 10.7.2024.

Bellerose, M., Awoonor-Williams, K., Alva, S., Magalona, S. & Sacks, E. 2021. ‘Let me move to another level’: career advancement desires and opportunities for community health nurses in Ghana. Global Health Promotion, 29(2), 88–96.

Binder, C., Torres, R. E. & Elwell, D. 2021. Use of the Donabedian Model as a Framework for COVID-19 Response at a Hospital in Suburban Westchester County, New York: A Facility-Level Case Report. Journal of Emergency Nursing, 47(2), 239–255. doi: 10.1016/j.jen.2020.10.008.

Bradford, N., Moore, E., Taylor, K., Cook, O., Gent, L., Beane, T. & Gates, P. 2023. The cancer nursing workforce in Australia: a national survey exploring determinants of job satisfaction. BMC Nursing, 22(1), 461.

Brook, J., Aitken, L., Webb, R., McLaren, J. & Salmon, D. 2019. Characteristics of successful interventions to reduce turnover and increase retention of early career nurses: A systematic review. International Journal of Nursing Studies, 91, 47–59. https://doi.org/10.1016/j.ijnurstu.2018.11.003.

Charalambous, J., Hollingdrake, O. & Currie, J. 2024. Nurse practitioner led telehealth services: A scoping review. Journal of Clinical Nursing. Saatavissa:10.1111/jocn.16898. Viitattu: 23.7.2024.

Choo, P., Tan, J., Ong, L., et al. 2019. Role transition: a descriptive exploratory study of assistant nurse clinicians in Singapore. Journal of Nursing Management, 27(1), 125–132.

Coco, K. & Roos, M. 2020. Sosiaali- ja terveysalan työolot ja vetovoima – lähihoitajien näkemyksiä vetovoimaan vaikuttavista tekijöistä: perehdytys, osaaminen, työolot ja kuormitus. Tehyn julkaisusarja B, Selvityksiä 2/20. Saatavissa: 2020_b2_sosiaali-_ja_terveysalan_tyoolot_ja_vetovoima_-_lahihoitajien_nakemyksia_id_15982.pdf. Viitattu 10.6.2024.

de Simone, S., Planta, A. & Cicotto, G. 2018. The role of job satisfaction, work engagement, self-efficacy and agentic capacities on nurses’ turnover intention and patient satisfaction. Applied Nursing Research, 39, 130–140.

Duffield, C., Baldwin, R., Roche, M. & Wise, S. 2014. Job enrichment: creating meaningful career development opportunities for nurses. Journal of Nursing Management, 22(6), 697–706.

Eloranta, S., Teeri, S., Komulainen, M., Hoffrén-Mikkola, M. & Mikkola, T. 2023. “I get to do what I want to do, now I just do it remotely”- perceptions of workers and managers. Finnish Journal of eHealth and eWelfare, 15(3), 353–365. Saatavissa: https://doi.org/10.23996/fjhw.126911. Viitattu: 23.7.2024.

EFN. European Federation of Nurses Associations. 2017. Workforce Matrix 3+1. Saatavissa: EFN GA Oct.2016. Viitattu: 4.7.2024.

European Nursing Research Foundation. 2022. Policy Brief. Advanced Practice Nursing (APN). Saatavissa: https://www.enrf.eu/wpcontent/uploads/2022/10/ENRF-Evidence-Based-Policy-Brief-on-Advanced-Practice-Nursing.pdf. Viitattu: 2.7.2024.

Gabbard, E., Klein, D., Vollman, K., Chamblee, T., Soltis, L. & Zellinger, M. 2021. Clinical nurse specialist: a critical member of the ICU team. AACN Advanced Critical Care, 32(4), 413–420.

Hahtela, N. & Karhe, L. 2021. Sairaanhoitajien työolobarometri 2020. Sairaanhoitajaliiton selvitys sosiaali- ja terveysalan vetovoimaisuudesta ja työhyvinvoinnista. Sairaanhoitajaliiton julkaisuja 11.1.2021.

Hakanen, O., Tolvi, M. & Torkki, P. 2023. Cost analysis of face-to-face visits, virtual visits, and a digital care pathway in the treatment of tonsillitis patients. American Journal of Otolaryngology, 44(4). Saatavissa: https://doi.org/10.1016/j.amjoto.2023.103868. Viitattu: 22.7.2024.

Hants, L., Bail, K. & Paterson, C. 2023. Clinical decision-making and the nursing process in digital health systems: An integrated systematic review. Journal of Clinical Nursing. Saatavissa: https://doi.org/10.1111/jocn.16823. Viitattu: 10.7.2024.

Hotus. Hoitotyön tutkimussäätiö. (no date) FinAME-asiantuntijuusmalli^TM. Saatavissa: FinAME-asiantuntijuusmalli™ Hotus – Hoitotyön tutkimussäätiö.

ICN. International Council of Nurses. 2021. Guidelines on prescriptive authority for nurses 2021. Viitattu: 4.7.2024

ICN. International Council of Nurses. 2020. Guidelines on advanced practice nursing. International Council of Nurses, Switzerland. Saatavissa: ICN. Viitattu: 19.6.2024.

Isidori, V., Diamanti, F., Gios, L., Malfatti, G., Perini, F., Nicolini, A., Longhini, J., Forti, S., Fraschini, F., Bizzarri, G., Brancorsini, S. & Gaudiono, A. 2022. Digital Technologies and the Role of Health Care Professionals: Scoping Review Exploring Nurses’ Skills in the Digital Era and in the Light of the COVID-19 Pandemic. JMIR Nursing. Saatavissa:10.2196/37631 Viitattu: 22.6.2024.

Jeffery, N; Donald, F; Martin-Misener, R; Bryant-Lukosius, D; Johansen, E; Egilsdottir, H; Honig, J; Strand, H; Jokiniemi, K; Carter, N; Roodbol, P. & Rietkoetter, S. 2020. A Comparative Analysis of Teaching and Evaluation Methods in Nurse Practitioner Education Programs in Australia, Canada, Finland, Norway, the Netherlands and USA. International Journal of Nursing Education Scholarship, 17(1).

Jokiniemi, K., Suutarla, A., Axelin, A., Flinkman, M., Hämäläinen, S., Kotila, J., Lehtikunnas, T., Palomaa, M., Sulosaari, V. & Tuomikoski, A. 2023. Laajavastuinen hoitotyö – sairaanhoitajan uramalli lähellä ihmistä. Suomen Sairaanhoitajat ry. Saatavissa: APN-raportti 2023. Viitattu 10.6.2024.

Jokiniemi, K., Pietilä, A. & Mikkonen, S. 2022. Suomalaisten kliinisen hoitotyön asiantuntijoiden osaaminen: Arviointi validoidulla ydinosaamismittarilla. Hoitotiede, supplementtinumero.

Jokiniemi, K., Hølge-Hazelton, B., Kristofersson, G., Frederiksen, K., Kilpatrick, K. & Mikkonen, S. 2021. Core competencies of clinical nurse specialists: A comparison across three Nordic countries. Journal of Clinical Nursing, 30(23–24), 3601–3610.

Jokiniemi, K., Meretoja, R. & Pietilä, A.-M. 2018. Constructing content validity of clinical nurse specialist core competencies: Exploratory sequential mixed-method study. Scandinavian Journal of Caring Sciences, 32(4), 1428–1436.

Jokiniemi, K. 2014. Clinical Nurse Specialist Role in Finnish Health Care. Väitöskirja. Itä-Suomen yliopisto. Saatavissa: https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/14481/urn_isbn_978-952-61-1579-5.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Viitattu: 1.7.2024.

Jokiniemi, K., Pietilä, A.-M., Kylmä, J. & Haatainen, K. 2012. Advanced nursing roles: A systematic review. Nursing and Health Sciences, 14(3), 421–431.

Kabukye, J., de Keizer, N. & Cornet, R. 2020. Assessment of organizational readiness to implement an electronic health record system in low-resource settings cancer hospital: A cross-sectional survey. PLOS ONE, 15(6).

Kaihlanen, A., Nadav, J., Kainiemi, E. & Heponiemi, T. 2022. Digitalization-induced changes in health and social care work – perceptions of professionals. The European Journal of Public Health, 32(3). Saatavissa: https://doi.org/10.1093/eurpub/ckac129.424. Viitattu: 10.7.2024.

Kainiemi, E., Kyytsönen, M., Kaihlanen, A.-M., Virtanen, L., Heponiemi, T. & Vehko, T. 2023. Sairaanhoitajat digitaalisen asiakastyön tekijöinä sosiaali- ja terveydenhuollossa. Tutkimuksesta tiiviisti 56/2023. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Kallio, H., Kangasniemi, M. & Hult, M. 2022. Registered nurses’ perceptions of their career – an interview study. Journal of Nursing Management, 30(7), 3378–3385.

Karhe, L., Nygren, P. & Kirkonpelto, T. 2024. Kliinisesti erikoistuneiden sairaanhoitajien ennakoitu tarve vuosille 2024–2028: Selvitystyö. 2024.Keva. 2023. Kuntasektorin työvoimaennuste, Keva/Aula Research 2023. Saatavissa:Kuntasektorin työvoima-ennuste Keva/Aula Research 2023 Viitattu: 13.6.2024.

Klawunn, R., Albrecht, U. & Dierks, M. 2023. Expectations of new technologies in nursing care among hospital patients in Germany – an interview study. Frontiers in Psychology, 14. Saatavissa: https://doi.org/10.3389/fpsyg.2023.1227852. Viitattu: 13.6.2024.

Koivunen, K., Leinonen, R. & Törmänen, O. 2019. Asiantuntijuuden johtaminen kuvaa kliinisen asiantuntijan laaja-alaista osaamista. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 69. Saatavissa: http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe2019101132382. Viitattu 7.8.2024.

Korte, L. & Bohnet-Joschko, S. 2022. Digitization in Everyday Nursing Care: A Vignette Study in German Hospitals. International Journal of Environmental Research and Public Health, 19 (17). Saatavissa: https://doi.org/10.3390/ijerph191710775. Viitattu 10.7.2024.

Kotila, J. 2020. Laajavastuisen sairaanhoitajan tehtävänkuvan kehittyminen. Laurea julkaisut 153.

Kotila, J., Axelin, A., Fagerström, L., Flinkman, M., Heikkinen, K., Jokiniemi, K., Korhonen, A., Meretoja, R. & Suutarla, A. 2016. Sairaanhoitajien uudet työnkuvat – laatua tulevaisuuden sote-palveluihin. Sairaanhoitajaliitto. Saatavissa: https://sairaanhoitajat.fi/wp-content/uploads/2020/01/Laajavastuinen-sairaanhoitaja-muuttaa-sote-palveluita.pdf. Viitattu?

Kuusisto, T., Arola, T. & Salin, S. 2021. Sairaanhoitajien työhön sitoutuminen ja arvostava johtaminen yliopistosairaalassa. Tutkiva Hoitotyö, 19(3), 3–11.

Kyllönen, R., Mikkonen, H., Tuomikoski, A.-M., Hökkä, M., Lamppu, P. & Sulosaari, V. 2024. Sairaanhoitajien näkemyksiä palliatiivisen hoidon asiantuntijoiden tehtävänkuvista. Tutkiva Hoitotyö. Hyväksytty julkaistavaksi.

Kyytsönen, M., Vehko, T., Jormanainen, V., Aalto, A. & Mölläri, K. 2021. Terveydenhuollon etäasioinnin trendit vuosien 2013–2020 Avohilmon aineistossa. Tutkimuksesta tiiviisti 13/2021. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki.

Lanada, J. & Forde-Johnston, C. 2021. Reducing variations in clinical nurse educator roles: a service improvement project standardising roles and career pathways. British Journal of Nursing, 30(12), 747–752.

Laukka, E., Kujala, S., Gluschokoff, K., Kanste, O., Hörhammer, I. & Heponiemi, T. 2021. Leaders’ support for using online symptom checkers in Finnish primary care: Survey study. Health Informatics Journal, 27(4).Liu, Y., Aungsuroch, Y. & Yunibhand, J. 2016. Job satisfaction in nursing: a concept analysis study. International Nursing Review, 63(1), 84–91.

Loft, M.I. & Jensen, C.S. 2020. What makes experienced nurses stay in their position? A qualitative interview study. Journal of Nursing Management, 28(6), 1305–1316.OECD. 2019. Health at a Glance 2019: OECD Indicators. Saatavissa: www.oecd.org. Viitattu: 17.12.2024

Office of the Nursing and Midwifery Services Director (ONMSD). 2020. National Guideline for the Development of Advanced Nursing or Midwifery Practitioner Services. Pdf-dokumentti. Saatavissa: National Guideline for Development of Advanced Nursing or Midwifery Practitioner Services 2020 Vitattu: 12.11.2024

Ordóñez-Piedra, J., Ponce-Blandón, J., Robles-Romero, J., Gómez-Salgado, J., Jiménez-Picón, N. & Romero-Martín, M. 2021. Effectiveness of the Advanced Practice Nursing interventions in the patient with heart failure: A systematic review. Nursing Open, 8(4), 1879–1891.

Pennanen, P., Jansson, M., Torkki, P., Harjumaa, M., Pajari, I., Laukka, E., Lakoma, S., Härkönen, H., Verho, A., Martikainen, S., Kouvonen, A. & Leskelä, R.-L. 2023. Digitaalisten palvelujen vaikutukset sosiaali- ja terveydenhuollossa. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2023:52. Helsinki.

Poghosyan, L. & Maier, C. 2022. Advanced practice nurses globally: Responding to health challenges, improving outcomes. International Journal of Nursing Studies, 132. Saatavissa: https://doi.org/10.1016/j.ijnurstu.2022.104262. Viitattu: 20.6.2024.

Price, S. & Reichert, C. 2017. The importance of continuing professional development to career satisfaction and patient care: Meeting the needs of novice to mid- to late-career nurses throughout their career span. Administrative Sciences, 7(2), 17. https://doi.org/10.3390/admsci7020017.

de Raeve, P; Davidson, P; Bergs, J; Patch, M; Jack, S; Castro-Ayala, A; Xyrichis, A. & Preston, W. 2023. Advanced Practice nursing in Europe- Results from a pan-European survey of 35 countries. Journal of Advanced Nursing, 80, 377-386. Saatavissa: https://doi.org/10.1111/jan.15775

Raymond, L., Castonquay, A., Doyon, O. & Pare, E. 2022. Nurse practitioners’ involvement and experience with AI-based health technologies: A systematic review. Applied Nursing Research, 66. Saatavissa: . Viitattu: 3.7.2024

Sairaanhoitajat ry 2024. Laajavastuisen hoitotyön käsitteet Suomeksi. Sairaanhoitajaliiton julkaisuja. Saatavissa: APN_CNS_NP_kasitteet.pdf Viitattu: 20.6.2024.

Sairaanhoitajat ry 2022. Kannanotto. Kliinisen hoitotyön erikoisalat: Ehdotukset kliinisesti erikoistuneen sairaanhoitajan osaamisen kehittämiseksi (2021). Saatavissa: kannanotto_erkot2022.pdf. Viitattu: 3.7.2024.

Scafarto, V., Dalwai, T., Ricci, F. & Corte, G. 2023. Digitalization and Firm Financial Performance in Healthcare: The Mediating Role of Intellectual Capital Efficiency. Saatavissa: https://doi.org/10.3390/su15054031. Viitattu: 10.7.2024.

STM Sosiaali- ja terveysministeriö 2021. Kliinisen hoitotyön erikoisalat. Ehdotukset kliinisesti erikoistuneen sairaanhoitajan osaamisen kehittämiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita, 2021:36. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-8428-8. Viitattu 30.8.2024.

STM Sosiaali- ja terveysministeriö STM 2023a. Yhteistyö- ja työnjakomallit sosiaali- ja terveydenhuollossa. Saatavissa: valtioneuvosto.fi. Viitattu 30.8.2024.

STM Sosiaali- ja terveysministeriö 2023. Sosiaali- ja terveysalan korkeakoulutuksen kehittäminen – hanke. Loppuraportti. Saatavissa: Sosiaali- ja terveysalan korkeakoulutuksen kehittäminen -hanke. Loppuraportti (valtioneuvosto.fi). Viitattu: 9.7.2024.

STM. Sosiaali- ja terveysministeriö 2024. Kliinisesti erikoistuneiden sairaanhoitajien ennakoitu tarve vuosille 2024–2028. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-5600-1. Viitattu: 1.7.2024.

Sulosaari, V., Elomaa-Krapu, M., Hopia, H., Koivunen, K., Leinonen, R., Liikanen, E., Penttinen, U., Törmänen, O., Walta, L. & Heikkilä, J. 2020. Ydinkompetessit kliinisen asiantuntijan (ylempi AMK) koulutuksessa. Saatavissa: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202102175213  Viitattu 7.7.2024.

Tevameri, T. 2021. Katsaus sote-alan työvoimaan. Toimintaympäristön ajankohtaisten muutosten ja pidemmän aikavälin tarkastelua. Työ- ja elinkeinoministeriön toimialaraportti 2021:2.

Tunturi & Kemppainen, H. 2023. Itsenäiset asiantuntijasairaanhoitajavastaanotot ja tehtävärakenteet. Selvitystyö Sisä-Suomen yhteistyöalueen asiantuntijahoitajavastaanottojen työnjaon ja tehtävärakenteiden nykytilasta urapolut huomioiden.

Tuomikoski, A.-M., Flinkman, M., Sulosaari, V., Suutarla, A. & Jokiniemi, K. 2024. Laajavastuisen hoitotyön asiantuntijuus ja sen tutkimus Suomessa: kartoittava katsaus. Hoitotiede, 36(1), 82–101.

Turun yliopiston opinto-opas 2022–2024. Saatavissa: https://opas.peppi.utu.fi/fi/ohjelma/86819?period=2022-2024. Viitattu 12.5.2024.

Uzun, L. & Cerit, B. 2023. Effect of Digitalization on Nursing Practices using the Lean Approach. Clinical and Experimental Health Sciences. Saatavissa: https://doi.org/10.33808/clinexphealthsci.904203. Viitattu 10.7.2024.

Valtioneuvosto 2023. Vahva ja välittävä Suomi. Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelma. Saatavissa: Hallitusohjelma – Valtioneuvosto.Valtioneuvoston asetus tutkintojen ja muiden osaamiskokonaisuuksien viitekehyksestä annetun valtioneuvoston asetuksen liitteen muuttamisesta (61/2020). Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2020/20200061. Viitattu 4.7.2024.

Valtiotalouden tarkastusvirasto 2016. Tuloksellisuustarkastuskertomus Työnjaon kehittäminen sosiaali- ja terveydenhuollossa. Saatavissa: vtv.fi. Viitattu 30.8.2024.

Visconti, R. & Morea, D. 2020. Healthcare Digitalization and Pay-For-Performance Incentives in Smart Hospital Project Financing. International Journal of Environmental Research and Public Health, 17(7). Saatavissa: https://doi.org/10.3390/ijerph17072318. Viitattu 10.7.2024.

von Gerich, H., Moen, H., Block, L., Chu, C., DeForest, H., Hobensack, M., Michalowski, M., Mitchell, J., Nibber, R., Olalia, A., Pruinelli, L., Ronquillo, C., Topaz, M. & Peltonen, L.-M. 2022. Artificial Intelligence-based technologies in nursing: A scoping literature review of the evidence. International Journal of Nursing Studies.  Saatavissa: 10.1016/j.ijnurstu.2021.104153 Viitattu 4.7.2024.

Wasike, M., Hamilton, R. & Sharpe, D. 2019. A professional development programme for care home nurses in East London. Nursing Older People, 31(4), 22–27.WHO 2021. Building better together: Roadmap to guide implementation of the Global Strategic Directions for Nursing and Midwifery in the WHO European Region. Saatavissa: Building better together. Viitattu 18.6.2024.

Wilson, C. & Mooney, K. 2020. Advancing Oncology Nursing Practice Through the Adoption of Patient Monitoring Digital Tools. Seminars in Oncology Nursing, 36(6). Saatavissa: https://doi.org/10.1016/j.soncn.2020.151087. Viitattu 10.7.2024.

Woolnough, H. & Fielden, S. 2014. The impact of a career development and mentoring programme on female mental health nurses: A longitudinal, qualitative study. Gender in Management: International Journal, 29(2), 108–122.

Liitteet

Benchmarking-runko

Taulukko 4. Benchmarking-runko.