07.04.2025

Vaatteiden tekeminen on käsityötä, joka vaatii useita eri vaiheita. Kuluttajille halpojen vaatteiden hinnan maksavat alipalkatut työntekijät.

Oletko koskaan ommellut itsellesi vaatetta? Jos olet, tiedät, ettei se tapahdu käden käänteessä.

Olen itse ommellut useita vaatteita aina vanhojentanssipuvusta hääpukuuni ja villakangastakista keveisiin kesämekkoihin. Viimeisin ompelutyöni on vihreä takki, ja erityisesti takkien ompelu saa minut aina mietteliääksi, sillä niiden valmistaminen on hieman monimutkaisempaa kuin esimerkiksi t-paidan tai yksinkertaisen mekon ompelu.

Vaikka et osaisi ommella, ajatusleikki vaatteiden tekemisestä itse kuitenkin kannattaa, sillä se saa havahtumaan, miten monia vaiheita vaatteiden valmistukseen sisältyy: Jonkun pitää suunnitella ja kaavoittaa vaate, hankkia (tai kasvattaa) raaka-aineet ja tehdä niistä lankaa ja kangasta.

Kaavat pitää useimmissa tapauksissa ensin jäljentää erilliselle kaavapaperille, jonka jälkeen ne asetetaan kankaalle, tehdään tarvittavat merkinnät ja leikataan kankaasta vaatteen osat irti. Sama työ tehdään tukikankaalle ja mahdolliselle vuorikankaalle. Tämän jälkeen tukikangas silitetään tarvittaviin kohtiin ja ommellaan mahdolliset muotolaskokset. Sen jälkeen alkaa eri vaatteen osioiden ompelu yhteen, saumojen silittäminen, sovitus, mahdollinen purku, muokkaukset ja lopullinen viimeistely.

Istuttaessani hihaa miehustaan ajattelin, että helpommalla – ja monesti myös halvemmalla – pääsisin, kun ostaisin takkini kaupasta. Pikamuotiliikkeistä takin voi saada muutamalla eurolla. En itse myisi itsetehtyä takkiani niin vähällä – materiaali- ja valmistuskustannuksethan ovat moninkertaiset.

Arvioiden mukaan vain 2 prosentille vaatetehtaiden työntekijöistä maksetaan elämiseen riittävää palkkaa.

Omassa kodissa ompelua ei tietenkään voi verrata teolliseen vaatteiden massatuotantoon, sillä vaatetehtaissa tehokkuus on toista, mihin itse omassa kodissani pääsen. On kuitenkin hyvä pysähtyä miettimään, mitä muutaman euron vaatteesta jää käteen sen valmistajalle. Ei paljoakaan: Arvioiden mukaan vain 2 prosentille vaatetehtaiden työntekijöistä maksetaan elämiseen riittävää palkkaa (ks. esim. San Segundo n.d.; Earthday 2024.). Fashion Checker -sivuston mukaan 29 euroa maksavasta t-paidasta maksetaan sen tekijälle 0,18 euroa.

Joku maksaa vaatteistamme kalliin hinnan, mutta todennäköisesti se ei ole kuluttaja. Vaateteollisuuteen liittyy modernia orjuutta ja hyväksikäyttöä. Ompelijat, joista suurin osa on naisia, työskentelevät turvattomissa olosuhteissa, eikä lapsityövoiman käyttökään ole tavatonta. (Collective Fashion Justice n.d.) Vaatteiden todellisen hinnan maksavat alipalkatut ja hyväksikäytetyt työntekijät.

Vaatteen takana on aina ihminen

Joskus näkee vaatteita mainostettavan käsintehtyinä. Sana käsintehty herättää monissa positiivisia mielikuvia, ja sitä voidaan pitää merkkinä laadusta ja ehkä jopa vastuullisuudesta. Monelta kuitenkin unohtuu, että kaikki vaatteet ovat käsintehtyjä, myös ultrapikamuotiketjujen vaatteet.

Ei ole olemassa robottia tai konetta, joka voisi ommella vaatteita. Joitakin vaatteenvalmistuksen vaiheita, kuten kankaan leikkuu, voidaan automatisoida, mutta itse ompelu on edelleen käsityötä. Ompelua on yritetty automatisoida, mutta robotit eivät pysty käsittelemään kangasta samalla tavalla kuin ihmiset, sillä kangas taipuu ja venyy. Sellaista materiaalia pystyvät toistaiseksi käsittelemään vain ihmisen kädet. (Bain 2022.)

Katsellessani valmista takkiani mietin, että monet kyllä arvostavat käsitöitä, mutta sama arvostus ei kuitenkaan näy teollisesti tuotettujen vaatteiden kohdalla. Omat ompelemani tai neulomani vaatteet saavat monesti kehuja ja moni toteaa, ettei osaisi itse tehdä vastaavaa. Mutta moniko menee kauppaan ja ajattelee samoin kauppojen rekeillä roikkuvista vaatteista?

Kaupasta ostetut vaatteet ansaitsevat saman arvostuksen kuin itsetehdyt vaatteet.

Ristiriitaista on myös se, että esimerkiksi neulojat saattavat ainakin oman kokemukseni mukaan tavoitella sellaista neuletta, joka näyttää siltä, että se on ostettu kaupasta. Virheet neulepinnassa ovat ”käsityön merkki” eikä toivottavaa. Kaupasta ostetun vaatteen näköinen neule on siis tavoite ja laadun tae, vaikka samaan aikaan kohtelemme kaupasta ostettuja vaatteita kertakäyttötavarana.

 

En ole itse kovin hyvä tai tarkka ompelija, ja mielestäni kaupasta ostetut vaatteet ovat pääasiassa hyvin ja taidokkaasti ommeltuja. Kaupasta ostetut vaatteet ansaitsevat saman arvostuksen kuin itsetehdyt vaatteet.

Huhtikuussa vietettävä Vaatevallankumous-viikko muistuttaakin, että vaatteen on aina tehnyt joku. Se kehottaa kysymään vaatebrändeiltä, kuka vaatteesi on tehnyt. Katsele siis vaatekaappiasi uusin silmin: Mieti, mitä lempihoususi tai -takkisi tekeminen on vaatinut. Ajattele niitä ihmisiä, joiden ansiosta voit pukeutua sinua miellyttäviin vaatteisiin.

Arvosta vaatteitasi, sillä ne ovat käsityötä.