04.06.2025

Viihteelliset some-sisällöt ovat ohittaneet perinteiset uutiskanavat etenkin nuorten keskuudessa. Tästä lähtökohdasta yhteispohjoismainen hanke on mm. tuottanut opiskelija- ja kansalaisradioiden toimijoille mikrokurssin lisäämään ymmärrystä radion roolista, uhkista ja mahdollisuuksista mediamurroksessa. Myös tekoälyn herättämään huoleen on tartuttu ja todettu sen olevan väline, joka ei journalismissakaan korvaa ihmistä.

Aikojen muuttuessa tiedonjakelun välineet ja metodit muuttuvat. Samoin tapahtuu sisällölle. Kuten kaikki muukin media, myös uutiset kilpailevat yleisöistä viihteellistämisen keinoin. Ilmiö ei ole uusi, mutta se tavoittaa niin kansallisen kuin kansainvälisenkin toimintaympäristön. Ymmärrys mediasta ja sen luonteesta välineenä on muutoksen nopeuden vuoksi pitkälti sukupolvikokemus, erilainen eri-ikäisille.

Median murros on johtanut totuudellisuuden kriisiin

Globalisoituneessa maailmassa tietoa eri muodoissaan välitetään enemmän ja nopeammin kuin koskaan, mutta samalla sisällön oikeudellisuuden arviointi on vaikeutunut. Vaikuttajan mielipide hyväksytään yhä useammin totuudeksi, mikäli se tukee omaa narratiivia. Esimerkiksi perinteiset uutiskanavat, kuten sanomalehdet, tv- ja radiouutiset ovat jäämässä erityisesti nuorten keskuudessa some-vaikuttajien ja mediapersoonien viihteellistetyn ja usein kärjistävän retoriikan taakse.

Kehitys on kulminoitunut median kansainväliseen kriisiin; uutisoitava totuus riippuu siitä, keneltä kysytään.

Värikkäimmät esimerkit löytyvät kirjoitushetkellä kansainvälisen kauppa- ja turvallisuuspolitiikan pelikentiltä. Samaan aikaan tekoäly sulautuu osaksi kaikkea tekemistä tuoden mukaan muuttujia, joita emme vielä osaa ennustaa. Median toimintaympäristön jatkuva muutos sisältää sekä uhkia että mahdollisuuksia.

Lisää ymmärrystä radion roolista mediamurroksessa

Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemian mediakoulutus pureutui yhdessä Studentradion i Sverigen (SRS) ja LAB-Ammattikorkeakoulun kanssa radion voimaan. Creation of online micro courses for student radio production -hankkeen (Erasmus+) tavoitteena oli parantaa pohjoismaisten opiskelija- ja yhteisöradioiden radiolähetysten teknistä sekä sisällöllistä laatua. Loppuseminaarin teemoihin sisältyi myös keskustelua tekoälyn roolista journalismissa.

Yhteispohjoismaalaisen hankkeen kohderyhmäksi valikoituivat opiskelija- ja kansalaisradioiden tekijät. Toisin sanoen sellaiset toimijat, jotka tuottavat kaupallisuudesta riippumatonta, orgaanista sisältöä mutta joilla on rajallisesti sekä resursseja että sisällöllistä ja tuotantoteknistä osaamista.

Konkreettisena tavoitteena oli luoda kohderyhmälle suunnattu, helposti saavutettava sekä omaksuttava mikrokurssimuotoinen opetuspaketti, joka lisäisi ymmärrystä radiosta toimintaympäristönä erityisesti nykyisen mediamurroksen aikana. Käsiteltäviä teemoja olivat muun muassa tiedon oikeellisuus sekä radion merkitys välineenä nykyisessä mediaympäristössä.

Seminaari: Creation of online micro courses for student radio production

Mediaympäristön haasteisiin ja koulutuspaketin relevanssiin tartuttiin kahden vuoden kestoisen hankkeen loppuseminaarin paneelikeskusteluissa Göteborgissa 20.3.2025. Seminaarin järjestivät Studentradion i Sverige (SRS), Turun ammattikorkeakoulu sekä LAB-ammattikorkeakoulu.

Ruotsin opiskelijaradioiden kansallinen kattojärjestö SRS edustaa kaikkiaan 11 opiskelijaradiota, joihin kuuluu yhteensä lähes 2000 jäsentä. Ruotsi on selkeästi muita pohjoismaita järjestäytyneempi. Vastaavia kansallisia kattojärjestöjä ei naapurimaista löydy, eikä niiden opiskelijaradioiden määrästä siksi ole tarkkaa tietoa.

Kattojärjestön toimenkuvaan kuuluu muun muassa järjestää radioyhteisön tapaamisia ja edistää opiskelijaradioiden asemaa. Göteborgin seminaari tarjoili kiinnostavan kattauksen ajankohtaiskatsauksia radiojournalismiin.

Tekoäly on työväline

”Tekoälyä kehittäessämme rakennamme lentokonetta, joka on jo ilmassa”, kuvaili Norjan yleisradioyhtiön toimituspäällikkö Elise Hazel Asbjørnsen tekoälyn ja radiojournalismin vauhdilla kehittyvää symbioosia hankkeen loppuseminaarin paneelikeskustelussa Göteborgissa.

Max Sommerstein (Sveriges Radio), Elise Hazel Asbjørnsen (NRK) ja Göteborgin yliopiston journalismin lehtori Jenny Wiik keskustelivat paneelissa tekoälyn hyödyntämisestä journalismissa. Toimitusten testaamien tekoälytyökalujen esittelyn lisäksi keskeinen huomio oli, että tekoäly on vain työväline. Kaikki kolme panelistia painottivat, että journalistinen päätäntävalta tulee säilyttää ihmisellä.

Seminaarin nuori kuulijakunta suhtautui journalismin ja tekoälyn symbioosiin kriittisesti. Huolena oli muun muassa se, kaivavatko toimitukset omia hautojaan kehittämällä yleisöä palvelevaa tekoälyä. Yleisökysymyksissä nousi esiin myös tekoälyjen poliittinen talous. Valuuko valta ylikansallisille mediakonglomeraateille? Toisaalta nuoria toimittajia huolestutti myös oman toimittajaidentiteetin muodostaminen ja vaaliminen, kun tekoäly voi jäljitellä yksilön tekemistä tunnistettavan tarkasti.

Kolme tapaa hyödyntää tekoälyä

Huolien ohella keskustelussa nousi esiin erityisesti kolme tapaa hyödyntää tekoälyä työvälineenä:

1. Verkkojournalismin kuvitusten vaihtoehtoisten tekstien kirjoittamisessa: Kuvailutulkkauksessa tekoälyn analyyttisyys voi olla ihmistä oivaltavampi. Kiireisessä toimitustyössä vaihtoehtoiset tekstit jäävät herkästi vähäiselle panostukselle.
2. Analyyttisyydestä voi olla hyötyä myös arkistointihakuja tehdessä. Toimituksen arkistojen selaaminen onnistuu tekoälyltä nopeasti. Tämä helpottaa esimerkiksi haastateltavien puheiden analysoimista, mikäli ne saa aikaleimoilla varustettuna yhteen listaan.
3. Journalistista haastattelua editoidessa äänien tulee säilyä autenttisina, alkuperäisinä. Mikäli haastattelun taustalla on esimerkiksi häiritsevän voimakas sade, tekoälyllä se voidaan vaimentaa. Tekoäly kykenee huomattavasti ihmistä parempaan lopputulokseen ja aikaa säästäen.

Tekoäly ei kuitenkaan ole korvaamassa toimittajuutta. Journalismin lehtori Jenny Wiik painotti toimittajien työnkuvan monipuolistumista mediamaailman muutosten konkreettisena seurauksena: ”Siinä missä ennen on riittänyt, että toimittaja osaa yhden tietyn osa-alueen, nykyään pitää hallita kokonaisuus markkinoinnista tekniseen toteutukseen”, kommentoi Wiik.

Seminaarissa julkaistiin myös hankkeen tuloksena jatkuvan oppimisen tarpeeseen synnytetty mikrokurssipilotti. Hanketta koordinoinut projektipäällikkö Eden Maclachlan (SRS) vertasi mikrokurssia YouTubestakin tuttuihin tutoriaaleihin, eli saavutettaviin ja nopeasti sisäistettäviin pikakursseihin.

Vapaaehtoisradiot ovat vastapaino kaupalliselle maailmalle

Seminaarin viimeinen paneelikeskustelu pureutui pienten ei-kaupallisten radioiden asemaan ja merkitykseen. Panelistit edustivat muuttuvan mediakentän pieniä radiotoimituksia, joilla ei ole kaupallisuuden mukanaan tuomia resursseja. Kaksi neljästä, Ida Helsinki ja Radio Rakel, tekevät edelleen FM-radiolähetyksiä.

Pääpaino on siirtymässä podcasteihin ja nettiradioon.

Keskustelijoina olivat Alessia Lee (Ida Helsinki), André Krisping (Luna radio), Hanne Rye Hansen (Radio Rakel) sekä Ulrik Blach Petersen (Aarhus studentradio og podcast). Panelistit olivat yksimielisiä siitä, että nuorten täytyy tehdä sisältöä nuorille.

Vapaaehtoisvoimin toimivat opiskelija- ja kansalaisradiokanavat mahdollistavat kokeellisen sisällöntuotannon ilman kaupallisia tavoitteita. ”Ida Helsinki on rikastuttava ja aito paikka, missä pystyy kokeilemaan ilman painetta, että pitää tehdä vaikutus pomoon tai tehdä rahaa. Aitoudessa on keskeistä, että raha ei ole tärkein asia”, Alessia Lee pohti.

Ulrik Blach Petersen ajattelee, että nuorisovetoinen opiskelijaradio pystyy tarjoamaan sellaista sisältöä ja perspektiiviä, jota ei saa muilta julkaisukanavilta. Siksi hän haluaa osaltaan kannustaa ihmisiä löytämään ja käyttämään omaa ääntään: ”Opiskelijaradio edistää nuorten osallisuutta demokratiaan ja se on hiton tärkeää. On myös tärkeää, että nuorilla on kokemus mahdollisuudesta vaikuttaa”.

”Liveradio pakottaa olemaan läsnä ja pyytämään anteeksi heti virheen sattuessa. On tärkeää, että ihmiset saavat löytää oman äänensä kannustavassa ilmapiirissä”, naisten pyörittämän feministisen Radio Rakelin Hanne Rye Hansen totesi.