04.11.2025

Luontokato, ilmastonmuutos, Suomen ylikulutuspäivä jo 6. huhtikuuta vuonna 2025. Huoli Maa-planeetan tilasta ja omien tekojen ja valintojen vaikutuksesta voi ajaa taiteilijan umpikujaan, jossa työskentelyn jatkaminen tuntuu muuttuvan osaksi ongelmaa. Millä tavoin ja missä määrin voisi taiteellinen työskentely edelleen olla mahdollista?

Taiteilijan valintoja ja vastuuta ekokriisien aikakaudella tarkastellaan Leena Kankaan opinnäytetyössä ”Voinko ottaa vielä toisen paperin? – kuvataiteilijan valintoja ekokriisien ajassa”. Työn lähtökohtana on toiminut taiteilijan kokemus ristiriidasta taiteen tekemisen ja mahdollisimman vähäisen luonnon kuormittamisen välillä. Taiteellisen tutkimuksen keinoin
opinnäytteessä etsitään reittejä edetä tilanteessa, jossa materiaalisen kuluttamisen aikaansaama ahdistus uhkaa sysätä taiteilijan työskentelyn umpikujaan.

Opinnäytteen taiteellisen työskentelyn osuus oli esillä näyttelyn muodossa Art Hub Pikisaaressa Oulussa 12.10.–3.11.2024. Tärkeänä materiaalina työskentelyssä toimi paperi.

Kun yhtä vastausta ei ole

Opinnäytteen tutkimuskysymys oli tekijälleen myös omantunnon kysymys, suuri sisäinen kamppailu pohjimmiltaan, ja kosketti taiteilijan koko toiminnan perusteita. Alusta lähtien oli selvää, ettei yksiselitteisiä, yhdelle raiteelle asettuvia ratkaisuja ole välttämättä löydettävissä, vaan on hyväksyttävä tilanteen pohjimmainen ristiriita ja vaikeus.

Laura Gröndahlin (2023) tiivistys taiteellisesta prosessista tutkimusvälineenä pätee myös Kankaan opinnäytetyön kohdalla: ”Tutkimusvälineenä taiteellinen prosessi avaa kysymyksiä, ehdottaa mahdollisia näkökulmia ja tuottaa keskustelua pikemminkin kuin antaa selityksiä, määritelmiä ja vastauksia.”

Törmäyksiä ja tarttumapintoja

Kangas antoi itsensä edetä törmäysten kautta: tarjolla olevasta laajasta ekokriisejä ja myös taidetta ekokriisien ajassa käsittelevästä tutkimuksellisesta ja taiteellisesta aineistosta hän poimi lähteikseen sellaisia, joiden koki resonoivan oman ajattelunsa ja työskentelynsä kanssa, ja toisaalta haastavan omia näkemyksiään.

Merkittäviksi nousivat muun muassa koko jälkifossiilista kulttuuria kriittisesti tarkastelevat näkökulmat kuten Antti Salmisen (2015) Kokeellisuudesta-teoksessaan esittämät näkemykset, joiden mukaan öljyn jälkeisen aikakauden taide edellyttää fossiilisen kulttuurin ja subjektin tietoista alasajoa (2015, 125). Nämä näkemykset tarjosivat Kankaalle myös henkilökohtaista tarttumapintaa, sillä oman työskentelyn vähittäinen alasajo oli välillä näyttäytynyt hänellekin ratkaisuna.

Vanhat teokset uusien aihioina

Teoreettisten, usein hyvin eksistentiaalistenkin pohdintojen ohella opinnäytteen prosessi piti sisällään myös paljon käytännön valintatilanteita ja konkreettista käsillä tehtävää työtä. Yhdessä eriluonteiset tekemisen ja ajattelemisen tavat kuljettivat prosessia eteenpäin.

Taiteelliselle työskentelylle lähtöasetuksena oli hyödyntää teosten materiaalina taiteilijan omia vanhoja teoksia ja jo olemassa olevia paperivarastoja. Uutta paperia ei työskentelyä varten ollut tarkoitus hankkia. Tämä tavoite myös toteutui.

Työskentelyn vaiheissa taiteilijan aiemmat paperipohjaiset teokset kohtasivat monenlaisia tekoja. Niitä leikattiin, liimattiin, maalattiin, niputettiin ja sidottiin, silputtiin ja möyhennettiin massaksi, poltettiin ja sen myötä myös osittain hävitettiin. Uudelleen käytettävänä materiaalina paperi näyttäytyi monipuolisena ja moneen muotoon muuntuvana.

Oma toimintaopas ekologisia valintoja tukemassa

Viia Rannan (2018) kuvataidekasvatuksen ja Mari Kaakkolan (2019) valokuvaajan opinnäytetyössään hahmottelemat ekologisemman työskentelyn ohjeistukset ja muistilistat innostivat Kangasta laatimaan oman toimintaoppaansa työskentelynsä ekologisuuden laatuja tarkastelemaan. Hänen luokittelunsa jakautuu viiteen kohtaan:

• Faktapohjaiset perustelut teoksia oikeuttamassa: hiilijalanjälki ja muut laskelmat, kompensointi
• Käytetyn materiaalin niukkuus ja uusiokäyttö
• Materiaalisesta tekemisestä kieltäytyminen tai luopuminen – miten taiteellinen teko/teos kuitenkin tulee näkyväksi ja manifestoituu jollakin tavalla?
• Teokset kannanottoina ja julistuksina (Onko teos silloin pienempi paha?)
• Teokset tekoina: taideaktivismi, artivismi

Tämä ryhmittely teki näkyväksi niitä metodeja, joita voi käyttää oman työskentelynsä mahdollistamiseksi. Kankaan työskentelyssä toteutui toimintaoppaan kohdista erityisesti kolme. Ne ovat: käytetyn materiaalin niukkuus ja uusiokäyttö, materiaalisesta tekemisestä kieltäytyminen ja luopuminen sekä teokset kannanottoina ja julistuksina.

Palava paperinpala ratkaisun avaimena

Keskeiseksi osuudeksi opinnäytteen taiteellisessa prosessissa muodostui Kankaan pieneksi rituaalisarjaksi kutsuma teoskokonaisuus Pala palalta palaa (Pieni rituaalisarja – Small set of rituals). Se oli paikkasidonnainen tapahtumasarja, joka toteutui kolmessa jaksossa kolmen viikon aikana kesällä 2024. Jokainen tapahtumahetki kesti vain lyhyen tovin: yhden paperinpalan polttamisen vaatiman ajan.

Ajatus tästä yhtä aikaa toistuvasta ja katoavasta teoksesta oli syntynyt impulsiivisena ideana, ilmestyksenä, jonka Kangas samantien oli nimennyt rituaalisarjaksi. Vasta teoksen toteutusvaiheen jo päätyttyä hän tajusi, että teoksessaan todellakin käsitteli ja poltti pois myös omaa ilmastoahdistustaan rituaalille ominaisin keinoin (ks. Pihkala 2021).

Kankaan opinnäytetyössä luotiin taideteoksia, näyttely ja monenlaisia kohtaamisia yleisön kanssa. Lisäksi hahmottui yksi mahdollinen malli hyödyntää omia vanhoja teoksia työskentelyn osana. Ennen kaikkea Kankaan opinnäytetyö oli kuitenkin muutosprosessi, jossa taiteilijan umpikujakokemukset hellittivät ja löytyi uusia reittejä edetä ja myös iloita taiteellisesta työstä.

Monipuolinen perehtyminen aihepiiriin auttoi taiteilijaa oman ympäristösyyllisyytensä kanssa siinä määrin tasapainoon, että lamaannuksella on tilaa kääntyä toiminnaksi. Tärkeimpänä havaintonaan Kangas nostaa esiin sen, kuinka tutkimukselliseen taiteelliseen työskentelyyn suuntautuminen on mahdollisuus purkaa vanhoja toimintatapoja ja käytäntöjä, ja näin tehdä tilaa uusien ajatusten ja tekemisen tapojen muotoutumiselle myös yksilötasolla.

Lähteet

Gröndahl, L. 2023. Taiteella tutkiminen – mitä se tarkoittaa? Verkkojulkaisussa Taiteellinen tutkimus. Gröndahl, L. (toim.) Helsinki: Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu. Viitattu 17.3.2025. https://disco.teak.fi/taiteellinen-tutkimus/ taiteella-tutkiminen-mita-se-tarkoittaa/

Kaakkola, M. 2019. Green Blues: Ympäristöahdistus, -taide ja -tietoisuus valokuvassa. Opinnäytetyö. Lahden Ammattikorkeakoulu, Media-alan koulutusohjelma. Viitattu 20.3.2025. https://www.theseus.fi/handle/10024/171548

Pieni rituaalisarja – Small set of rituals. 2024. Viitattu 22.3.2025. Blogi: https://www.leenakangas.fi/pieni-rituaalisarja-small-set-of-rituals/

Pihkala, P. 2021. Ympäristöahdistus ja rituaalit: analyysia ympäristötunteiden rituaalisesta käsittelystä. Uskonnontutkija. Vol 10, No 1. Viitattu 22.3.2025. https://journal.fi/uskonnontutkija/ article/view/109191

Ranta, V. 2018. Kestävää kuvataidekasvatusta – Ekologisesti kestäviä toimintatapoja kuvataidekasvatuksessa. Kandityö. Espoo: Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, Aaltoyliopisto. Viitattu 20.3.2025. https://aaltodoc.aalto.fi/server/api/core/bitstreams/0f591cf7-e9bd-4e39-af62-2a7fee9c6dde/content

Salminen, A. 2015. Kokeellisuudesta – Historiallisesta avantgardesta jälkifossiiliseen elämään. Helsinki: Osuuskunta Poesia.