10.03.2026

Theatre in Palm -projektin päätösfestivaali Roots & Routes – A mosaic of rising artists pidettiin Kyproksella 11.–13.4. 2025 (Cypros Theatre Organisation). Tässä artikkelissa esitellään ja kommentoidaan festivaaliesityksiä.

Kolmivuotisen Luova Eurooppa -projektin Theatre in Palm (TIP) päätösfestivaali pidettiin huhtikuussa 2025 Kyproksella paikallisen kansallisteatterin (Cyprus Theatre Organisation, THOC) järjestämänä. Festivaaleilla esiintyi ja tutustui toisiinsa nousevia teatteritaiteilijoita kaikista 12 osallistujamaasta. Ohjelmisto oli koottu hyvissä ajoin, ja sen kuratoinnista vastasi THOC:n taiteellinen johtaja Marina Maleni.

Osallistuin festivaaleille Theatre in Palm -projektin sisällön projektipäällikön roolissa. Festivaalien aikana tehtävänäni oli muun muassa nähdä kaikki esitykset ja osallistua niistä käytyihin keskusteluihin, esitellä projektia sekä Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemian toimintaa.

Festivaaleille osallistui kanssani Taideakatemiasta keväällä 2025 valmistumassa ollut teatteri-ilmaisun ohjaajaopiskelija Salla Anttonen. Hänen taiteellisesta opinnäytetyöstään oli versioitu festivaaliohjelmistoon esitys Just Friends, ja toimin tämän festivaaliversion ohjaavana opettajana.

Tehtävässäni ilmentyi näin mainiosti se, miten Taideakatemian tutkimus-, kehitys- ja innovaatio-toiminta integroituu opintoihin sekä opettajan ja projektipäällikön työnkuvaan. Teatterifestivaali oli täydellinen ja omaa substanssiosaamistani vastaava toimintaympäristö hanketyölle.

Roots & Routes – mosaic of rising artists -teatterifestivaali oli kiinnostava kokonaisuus. Ja koska Theatre in Palm -partneri Cyprus Theatre Organisation oli ammattiteatteri upeine puitteineen, osallistuminen oli mutkatonta.

Tässä artikkelissa otan katsojan position ja tuon esiin havaintojani ja tulkintojani sekä kommentoin lyhyesti näkemiäni esityksiä. Vaikka esityksiä oli paljon (12 esitystä kolmeen päivään) ja ohjelma-aikataulu katsojalle vaativa, säväytti jokainen esitys eri tavoin. Esitykset olivat festivaaliotsikon mukainen mosaiikki ja teemoiltaan kattava sekä ainutlaatuinen katsaus siihen, mitä eurooppalainen teatteritaide voi olla vuonna 2025. Itse ammattikatsojana innostuin, halusin osallistua keskusteluun ja jäin jälkeenpäinkin analysoimaan esitysten antia. Tästä syystä koen tarpeelliseksi jakaa katsomiskokemuksiani edelleen. Laajemmin esitysohjelmistosta voi lukea täältä: Roots & Routes – A Mosaic of Rising Artists.

Kaikilla esiintyjillä oli sama lavastus, joka koostui vihreästä ruohomatosta, viireistä, erikokoisista Kyproksella sijaitsevista paikoista otetuilla kuvilla päällystetyistä laatikoista sekä taustakuvasta. Työryhmät saivat lavastustiedot etukäteen, ja he käyttivät lavastuksen eri elementtejä omaan festivaaliesitykseensä soveltamallaan tavalla.

 

CENTRO TEATRALE MAMIMÒ APS
Alfredino. Italy at the bottom of a well (Alfredino. L’Italia in fondo a un pozzo)

Edusti TIP-hankkeen organisaatiota: Fondazione E35 per la progettazione internazionale, (Italia)

Alfredino. Italy at the bottom of a well -esitys perustui tositapahtumaan, jossa kesäkuussa 1981 kuusivuotias Alfredo (Alfredino) Rampi putosi 36 metriä syvään kaivoon Vermicinossa, Rooman lähellä sijaitsevassa kaupungissa. Seuraavat 35 tuntia Italia seurasi televisiosta ensimmäistä yhtäjaksoista suoraa lähetystä. Tapahtuma oli käännekohta Italian television historiassa, ja siitä muodostui kollektiivinen trauma.

Fabio Banfo on yksi TIP-projektin kokeneimmista taiteilijoista ja toimi hankkeessa jopa enemmän mentorin kuin nousevan taiteilijan roolissa. Alfredino. Italy at the bottom of a well -esityksessään hän herätti hienolla ammattitaidollaan eloon Alfredon tarinaan liittyviä hahmoja. Esitys oli monologi, jossa esitysdramaturgiana toimi Alfredon tragedia kaivoon ja kuolemaan putoamisesta sekä se, miten italialaiset näkivät tapahtumasarja omilta kotisohviltaan. Esiintyjä näytteli useaa eri hahmoa käyttäen erilaisia teatterin tyylilajeja klassisesta näyttelijäntyöstä klovneriaan saakka.

Esityksen jälkeen Questions & Answers-osuuden (Q&A) Fabio aloitti sanomalla: “I hate Italia”, jolla hän viittasi muun muassa joihinkin mauttomuuksiin, jotka tapahtuivat Alfredon tragedian liepeillä, sekä siihen, mitä nykyisinkin tapahtuu vastaavien tragedioiden sattuessa, ei vain Italiassa vaan kaikkialla. Kysymykseksi jäi, miksi ihmiset haluavat katsoa tragedioita kuin tirkistelijät ja jopa esiintyä kohtalokkaissa hetkissä epäoleellisissa rooleissa sekä käytöstapansa että empatiansa unohtaen?

 

JÁ INTERNATIONAL THEATRE
Breathless Alive

Edusti TIP-hankkeen organisaatiota: JÁ International Theatre (Portugali)

Pat Butler ja Carmo Bebiano tulkitsivat pinterimäistä Suresh Nampurin käsikirjoittamaa teosta, jossa kaksi naista kohtaa salaperäisessä prosessointikeskuksessa. He toimivat algoritmien hallitsemassa tulevaisuuden yhteiskunnassa, jossa robotinhoitajat – Breathless – ylläpitivät vallitsevaa järjestystä. Esitys oli varsin staattinen ja tapahtui lähinnä pöydän ääressä jutustellen. Teksti vaikutti mielenkiintoiselta, mutta kohtausten toiminnan taso oli vielä yksipuolista. Silti erityisesti Pat Butlerin näyttelijäntyössä oli tunnetasoja ja yllätyksellisyyttä.

Q&A-osuudessa selvisikin, että näyttämötoteutus oli työryhmän mukaan vielä keskeneräinen, esityksen valmiiseen versioon tarvittiin vielä aikaa. Oli kuitenkin kiinnostavaa nähdä esityksen tekemisen prosessin yksi vaihe festivaalille tuotuna.

ONNANA
Atelier

Edusti TIP-hankkeen organisaatiota: Espronceda, Institute of Arts & Culture (Espanja)

Espanjan festivaaliesitys oli kahden karismaattisen esiintyjän koskettava tanssiesitys, jossa oli performanssin ja teatterin aineksia tyylikkäästi yhteen nivoutuneina. Paula Esteve ja Paula Segarra esiintyivät intensiivisesti, ja esitys oli kuvia tai fragmentteja eri naishahmojen kivuliaasta elämästä. Esiintyjien liike eri tilanteissa oli monipuolista, ja katsojalle tuli käsitys tarinoista, joita kerrottiin.

Koskettavia hetkiä olivat muun muassa liiketarina lapsen menettämisestä sekä naistaiteilijuuden ristiriitoja kuvaavat kohtaukset.

Esitys meni ihon alle, ja sen kiinnostava audiovisuaalinen maisema tuki esiintyjien läsnäoloa lavalla. Yksi oma lempparini ohjelmistossa!

ZID THEATER
Not Only One

Edusti TIP-hankkeen organisaatiota: ZID Theater (Alankomaat)

  

Kuva: Antonis G. Antoniou.

Nivin Baranbon esityksessä käsiteltiin tyttöyteen ja naiseuteen liittyviä teemoja kolmen vaaterekin avulla. Rekeissä oli kolmen eri aikakauden objekteja, joita esiintyjä hyödynsi kekseliäästi.

Esitys oli tarina tytöksi kasvamisesta perheen ja yhteiskunnan odotusten ristipaineessa. Siinä kuvattiin normien, arvojen ja vaatimusten kanssa elämistä sekä kysymyksiä: Miten tehdä omia päätöksiä ympäristössä, jossa odotukset ovat ennalta rajatut? Ja mitä seurauksia näillä valinnoilla on?

Esitys tutki tytön/naisen identiteettiä ympäristössä, jossa myös naisiin kohdistuva väkivalta esimerkiksi uskonnon tai patriarkaatin kautta ilmenee. Esiintyjän läsnäolon taito ja kyky käyttää komediaa esityksessään olivat sen suurinta antia.

SMASHING TIMES INTERNATIONAL CENTRE FOR THE ARTS & EQUALITY
The Woman is Present: Women’s Stories of WWII

Edusti TIP-hankkeen organisaatiota: Smashing Times International Centre for the Arts & Equality (Irlanti)

Hurmaava esiintyjä Fiona Bawn-Thompson toi näyttämölle naisten tarinoita Irlannista ja Euroopasta muistuttaen tavallisten – mutta samalla poikkeuksellisten – naisten roolista sodassa ja rauhassa. Teos pohjautui uudelleenkuviteltuihin hetkiin naisten elämästä toisen maailmansodan aikana – naisten, jotka puolustivat muiden ihmisarvoa ja oikeuksia.

Punainen väri ja valmiiksi annettujen esityskuutioiden taitava käyttäminen tekivät esityksestä julistavan ilman saarnaamista, monella tavoin lähelle tulevan ja jopa kodikkaan. Esiintyjän konstailematon tapa esiintyä ja puhua suoraan yleisölle sai tarinat naisista sodan keskellä elämään. Esityksen kautta tuli tunne siitä, miten paljon naisten kokemuksia eri aikakausilta on jäänyt kertomatta ja sitä kautta paljon tietoa on jäänyt uupumaan. Festariesityksistä tämä esitys meni minun TOP vitoseeni!

TRANSFORMERS SCENKONST
Oh shit, vi är likadana! (Oh shit, we’re the same!)

Edusti TIP-hankkeen organisaatiota: Intercult (Ruotsi)

Isak Nordströmin, Mille Bostedtin ja Sofi Orem Skoglundin esitys oli energisoiva nuorten transihmisten tarinoista ja haastatteluista koostuva kokonaisuus. Esityksessä oli suunniteltuja ja improvisoituva kohtauksia, jotka esiintyjät toteuttivat ammattitaitoisesti.

Esitys tutki transsukupuolisten unelmia nuorten haastattelumateriaalin avulla sekä sitä, mitä he kaipaavat näkevänsä näyttämöllä. Esitys oli täynnä huumoria vakavista asioista. Queer-teema tuli loistavasti esiin erityisesti työryhmän oman omistajuuden muodossa, ja esitys oli hienosti kuratoitu jatkamaan Irlannin esityksen esiin tuomaa ihmisoikeusteemaa. Työryhmä kertoi Q&A-osuudessa esityksentekemisen prosessistaan sekä osallistavasta työskentelystään transnuorten kanssa, mikä täydensi hyvin esityksen vastaanottoa ja kutsui festivaaliyleisöä keskusteluun.

 

SOLO BY SALLA ANTTONEN
Just Friends

Edusti TIP-hankkeen organisaatiota: Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemia (Suomi)

Muistikirjasta poimittuna ja ehkä sisältäen hieman lukkarinrakkautta:
“Oi Salla, miten onnistuit hienosti! Energiasi oli loistava ja olit kontaktissa yleisön kanssa. Tarinasta tuli ehyempi ja yksinäisyysteemansa ansiosta se oli universaali jaettu kokemus. Kuutiot olivat luonteva osa tekemistä ja niiden käsittely kehittyi koko ajan.”

Turku AMK:n Taideakatemian esitys Just Friends jatkoi ohjelmistossa queer-teemaa. Itse toimin Sallan esityksen tekstityksestä vastaavana napinpainajana, joten jännityspiikki festivaaleilla osui tähän esitykseen mitä suurimmalla syyllä – olihan esiintyjänä oman organisaatiomme edustaja ja ensi kertaa kansainvälisillä festivaaleilla esiintyvä nouseva teatteritaiteilija sekä muutaman kuukauden päästä valmistuva teatteri-ilmaisunohjaaja. Opiskelijan onnistuminen on myös opettajan onnistuminen.

Esitys oli versioitu Sallan taiteellisesta opinnäytetyöstä, ja siinä käsiteltiin muun muassa aseksuaalisuutta. Taiteellisessa opinnäytetyössä Sallalla oli lavalla kaksi esiintyjää, mutta festivaaliesitys oli sooloteos. Tämän vuoksi festivaaliesityksessä yksinäisyyden teema korostui. Huomioimme festivaaleille osallistumista edeltäneissä harjoituksissamme, kuinka tärkeää oli harjoitella kuutioilla, jotka olivat kaikkien yhteisiä lavastuselementtejä. Kuutioista ja niiden siirtelystä tulikin esityksen toiminnallinen pohja. Ja koska Salla on esiintyjänä tanssitaustainen liikkuja, tuli esitykseen mukaan myös koreografioituja hetkiä.

IORGEAN THEATRE
No Filter

Edusti TIP-hankkeen organisaatiota: Homemade Culture (Romania)

Esiintyjät Diana Dragu, Alina Pietrăreanu, Daiana Sargan, Oana Maria Ghiorghilas ja Georgia Maciuceanu luonnehtivat esitystään esitysinfossa lyhyesti: “The performance: 5 artists. One dice. No lights. No music. No script. No set. No persona. No rehearsals. The show of the dancing selves for the most important audience: the others.”

Kuvaus vastaa hyvin itse esitystä. Nykyteatterillisesti esitysdramaturgiaksi oli valittu noppapeli, jota viisi naisoletettua pelasi yleisölle selkänsä kääntäen. Pelaajat keskittyivät vain toisiinsa – yleisöä ei huomioitu.

Tuli olo, että olimme turhia. Ensin suututti, mutta sitten hyväksyin lukuohjeen ja aloin ajatella esitystä feministisenä tekona.

Esiintyjät ottivat ajan ja tilan vain itselleen ja puhuivat toisilleen siitä, mitä halusivat elämiltään. Valtaa saa tilaa ottamalla. Esityksessä viimeinen teko oli, kun esiintyjät kääntyivät yleisöä kohden omakuvallisiin naamioihin puettuina. Esitys oli ajatuksia herättävä, väsyttävä, mutta mielenkiintoinen.

Kysymykseksi itselleni jäi, miltä tuntuu poissulkeminen? Se, jonka usea kokee elämässään ja me nyt yleisönä tässä esityksessä. Mitä tapahtuu taiteenlajille, jossa yleisöä useimmiten palvellaan, jos tehdäänkin toisin – vain tiettyjen kanssa? Hyvä keskustelun alku, jos itselle tuli paljon ajatuksia.

DELIRIUM
404: Address Not Found

Edusti TIP-hankkeen organisaatiota: European Theatre and Film Institute (Belgia)

Esiintyjä Weronika Mikuła esiintyi punaisine huulineen ja haalareineen aidosti häivyttäen roolin ja oman itsen rajaa. Esityksessä hän oli postinkantaja kärryineen, ja lavastusblokit edustivat ihmisten asuntojen postilaatikoita, joihin postia tuotiin.

Esitys ja sen teksti oli kevyttä, mutta kommunikaatio ja interaktiivisuus yleisön kanssa oli aitoa. Iso osa esitystä oli hetki, jossa esiintyjä pyysi meitä yleisöä kirjoitamaan itsellemme kirjeet. Oma kirjeeni itselleni oli keittiöfilosofiaa, ja se olikin luontevaa huomioon ottaen esityksen keveyden. Esitys oli mukavaa festarijäähdyttelyä ja sunnuntaitekemistä!

ASSOCIATION ‘ARTIKUS’
TARGETS

Edusti TIP-hankkeen organisaatiota: Association Artikus (Bulgaria)

Esiintyjät Ivo ja Georgi esiintyivät festivaaleilla ja ohjelmatiedoissa vain etunimillään. Heidän esityksensä oli lyhennelmä Harold Pinterin näytelmästä Hissi sisältäen fyysistä näyttelijäntyötä, pohdintaa omasta olevaisuudesta sekä väkivallasta.

Replikointi oli uskottavaa, ja murtaen englantia puhuvat esiintyjät loivat kiinnostavan sävyn dialogiin. Aseilla oli oma roolinsa esitysmateriaalina. Niistä ei annettu trigger-varoituksia, ja uskon, ettei sellaista oltu edes pohdittu. Esitys luotti teatterin perinteisiin keinoihin. Esiintyjät olivat hyvin kontaktissa toisiinsa, tilaan sekä yleisöön. Pinterin niukka ja intensiivinen teksti alateksteineen eli esiintyjien ansiosta. Esitys toimi hyvin festivaaleilla, mutta uskon sen olevan vielä parempi kokonaisuudessaan jopa esiintyjien omalla äidinkielellä puhuttuna.

LOST LOVE
LOST LOVE

Edusti TIP-hankkeen organisaatiota: The Cube (Kreikka)

Esiintyjät Evaggelia Keramari ja Agaph Iosifidou toivat festivaaleille sympaattisen tarinan kahdesta naisesta, jotka tapaavat Kreikan saaristossa. Esityksen aikana esityksen kaksikko ystävystyi, biletti, patikoi ja katsoi auringonlaskuja. Esitys kuvasi nuorten ihmisten pohdintoja yksin- ja yhdessä olemisesta sekä siitä, onko elämän tarkoitusta ylipäätään merkityksekästä pohtia.

Esityksessä näyttelijäntyö oli luontevaa eikä pyrkinyt syvyyssuuntaan, ja esityksen teksti oli kevyttä. Esitys oli kuitenkin vilpitön ja raikas lopetus APOTHESES-teatterissa pidetyille esityksille.

CYPRUS THEATRE ORGANISATION
I and You

TIP PARTNER ORGANIZATION: Cyprus Theatre Organisation (Kypros)

Viimeisen esityksen näimme festivaalien päätösiltana THOC:n päänäyttämöllä. Esitys kuului teatterin pääohjelmistoon, eikä sitä ollut tehty vain festivaalia ajatellen, vaan se kuului THOC:n silloiseen ohjelmistoon.

Esityksessä oli kaksi hahmoa, joista Caroline (Niki Dragoumi) oli seitsemäntoistavuotias, kotiin sidottu tyttö, joka odotti maksansiirtoa. Ainoa tapa, jolla hän pysyi yhteydessä ulkomaailmaan, oli sosiaalinen media. Toinen hahmo Anthony (Andreas Koutsoumbas), luokkatoveri, ilmestyi Carolinen maailmaan. Tämä käänne vaikutti Carolineen, ja hän tunsi elämänsä mullistuvan Anthonyn myötä. Anthony väitti, että heille oli annettu englannin opiskeluprojekti Walt Whitmanin teoksesta Song of Myself. Nuoret alkoivat jakaa salaisuuksiaan, pelkojaan ja ahdistuksiaan – ja samalla palasia itsestään. Tästä seurasi eräänlainen identiteettien löytöretki, joka toi heidät lähemmäksi toisiaan ja muutti “minut” ja “sinut” “meiksi”.

Näyttelijät olivat harjaantuneita ammattilaisia, joten esityksen rytmi, toiminta, läsnäolo ja tunnelataukset olivat kohdillaan. Esitys oli kaiken kokeilevan ja keskeneräisenkin festariohjelmiston jälkeen tuttua ja turvallista repertuaariteatteria. Samalla olimme kuin lämpimässä korissa, jonka muotoon itse teatterisali ympärillämme oli mestarillisesti rakennettu. Esitys oli hieno päätös festivaaleille, ja sen jälkeen koko festarikansa oli kutsuttu päätösjuhlaan!