06.09.2017

 

 

 

• Kuka?

•  Anna Aaltonen, 35
• Toimintaterapeutti 2007, Turun AMK
•  Sosionomi, musiikkiterapian suuntautumisvaihtoehto 2011, Tampereen AMK
• Toiminut vuodesta 2010 yksityisenä musiikki- ja toimintaterapeuttina

 

Anna Aaltonen kertoo innostuneesti, miten musiikki vaikuttaa ihmiseen ja miten sen avulla voi parantaa toimintakykyä. Työssään toiminta- ja musiikkiterapeuttina hän tapaa usein neurologisista tai tunne-elämän ongelmista kärsiviä ihmisiä. 

– Kaikkein parasta on nähdä kun ihmisen elämänhallinta lähtee palautumaan, kun hän pääsee itse oman elämänsä herraksi päättämään omista asioistaan ja tekemään asiat omalla tavallaan. Kuten löytämään itselleen merkityksellistä tekemistä.

Anna tekee tällä hetkellä toimintaterapiaa ja musiikkiterapiaa Vihreä eteinen -yrityksensä kautta. Hän käy asiakkaiden luona Turussa ja lähikunnissa noin 70 kilometrin säteellä. Turussa sijaitsee myös työhuone, jossa hän ottaa asiakkaita vastaan.

– Tämä on tosi mukava kohta työskennellä toisen ihmisen elämässä, koska teen avoterapiaa. Asiakas on jollain tavalla jo sitoutunut kuntoutumiseen tullessaan asiakkaakseni lääkärin lähetteellä.

Annan asiakkaissa on niin neurologisista kuin psykiatrisista ongelmista kärsiviä. Asiakkailla on ollut diagnooseina esimerkiksi ADHD, masennus, autismi, aivoverenkiertohäiriö, aivovamma tai kehitysvamma. Lapsilla saattaa olla myös muita kehityksellisiä häiriöitä.

 

Opinnot harjaannuttivat etsimään tutkimustietoa

Anna valmistui Turun ammattikorkeakoulusta toimintaterapeutiksi kymmenen vuotta sitten. Hän sanoo hyötyneensä tänä päivänä etenkin siitä, miten AMK-opinnoissa oppi etsimään tutkimustietoa vaikuttavista terapiamenetelmistä eri asiakkaille. Tärkeimpiä oppeja olivat toiminnan analyysi ja toiminnan soveltaminen jollekin tietylle asiakkaalle.

Toiminnan analyysi on toimintaterapeutin osaamisen ydintä. Se tarkoittaa, että toimintaterapeutti ymmärtää, millaisia erilaisia psyykkisiä tai fyysisiä valmiuksia, motorisia- ja prosessitaitoja mikäkin toiminta asiakkaalta edellyttää, ja millä tavoin erilaiset toimintaympäristöt edistävät tai estävät yksilön toimintaa.

– Minulla on ollut tässä työssä aina sellainen periaate, että jos en jotain tiedä niin otan selvää, ja jos en keksi mistä löydän, niin kysyn osaavammalta. Mitä useammin sen tekee, sitä harvemmin joutuu myöhemmin tekemään.

 

Jokainen asiakas on erilainen, joten omaa toimintaa pitää jatkuvasti soveltaa.

 

– Koulussa opetellaan perusasiat eri asiakasryhmistä, ja mitä terapiassa tulee huomioda. Kuitenkin jokainen uusi asiakas tuo koko elämänsä, sosiaalisen ympäristönsä, arvonsa ja tunneasiansa mukanaan, mitkä eivät liity välttämättä mitenkään hänen niin sanotusti edustamaansa asiakasryhmään. Kaikki täytyy ottaa huomioon terapian suunnittelussa.

Annan ollessa aiemmin töissä yksityisessä perhekuntoutuskeskuksessa siellä kannustettiin työntekijöitä sosionomikoulutukseen. Anna oli opiskellut kurssin musiikkiterapiaa Turun AMK:ssa ja hänestä tuntui, että haluaisi opiskella sitä vielä enemmän. Hän lähtikin Tampereen ammattikorkeakouluun opiskelemaan sosionomiksi suuntautumisvaihtona musiikkiterapia.

Myös toimintaterapeutin ammatissa Anna on käyttänyt paljon musiikkia, ja hänellä on ollut useita musiikkiryhmiä.

– Toimintaterapiassa voi olla mitä toimintaa vain, kunhan se on terapeuttisesti perusteltua. Ei musiikki ole varattu vain musiikkiterapeuteille.

 

Rummut juttelevat keskenään

Anna Aaltonen istuu keskellä soitinten täyttämää työhuonettaan. Seinän vieressä on rivi kitaroita ja bassoja, ikkunan edessä on sähköpiano ja toisella sivulla rummut. Kirjahyllyssä on cd-levyjä ja laulukirjoja. Korissa on rytmisoittimia ja putken mallisia soittimia, joista jokaisesta kuuluu erilaisia ääniä kun niitä kääntelee.

– Joku aggressiivinen lapsi tai nuori, joka saa aina negatiivista palautetta riehumisesta, niin täällä on ihan ok hakata noita rumpuja, ja se on toivottavaa, niin rummuilla kuuluukin tehdä.

Anna on lapsesta asti soittanut pianoa, kitaraa, bassoa ja rumpuja. Kuorossa on myös tullut laulettua. Tällä hetkellä omalle musiikin harrastamiselle ei ole juuri aikaa. Musiikkiterapiatyössä musiikki ja musisointi on aina läsnä muodossa tai toisessa, muina toimintoina voidaan käyttää esimerkiksi keskustelua, kuvaa, muovailua tai leikkiä.

 

Asiakas voi myös laittaa terapeutin tai stereot soittamaan sitä, mitä itse haluaisi ilmaista.

 

Musiikkiterapiaan tullakseen ei tarvitse osata soittaa eikä laulaa, eikä erityisemmin ymmärtää musiikkia, mutta olisi hyvä olla myönteinen musiikkisuhde. On sanottu, että ihmiskunta osasi laulaa jo ennen kuin osasi puhua. Musiikki on sanaton kieli, jota voi käyttää itsen ilmaisemisessa. Itsehoidollisena keinona musiikin kuuntelu on tuttua melkein kaikille ihmisille.

– Jotkut lapset eivät ole ikinä laulaneet tai kuunnelleet musiikkia, mutta silti kun he tulevat musiikkiterapiaan, niin musiikin avulla on tosi helppo tulla kontaktiin. Jos lapsi ei uskalla puhua, niin me voimme vaikkapa vain rummuttaa aluksi, ja ne rummut juttelevat keskenään.

Musiikki aktivoi aivoja laajasti ja monipuolisesti. Anna kertoo musiikin vaikuttavan suoraan limbiseen järjestelmään aivoissa, eli tunnealueille. Kun musiikkia käytetään terapiassa tavoitteellisesti, asiakas ei välttämättä tarvise tietoista ja järkeistävää käsittelyä heti. Neuropsykologisessa kuntoutuksessa ja psykoterapiassa taas keskustellaan ja mietitään käsitteitä ja asioita sanoin.

– Terapian edetessä musiikillisesta ilmaisusta on hyvä edetä myös sanalliseen työskentelyyn terapian tavoitteesta riippuen, mikäli mahdollista. Mielialan tai itsetunnon tukeminen, kommunikoinnin ja vuorovaikutustaitojen vahvistaminen tai vireystilan säätelyn tai rentoutumisen oppiminen ovat ihan tavallisia musiikkiterapian tavoitteita.

 

Musiikki sallii sellaisten asioiden ilmaisun tai käsittelyn, joille ei ole vielä syntynyt sanallista ymmärrystä.

 

Nuorin Annalla musiikkiterapiassa, kuten myös toimintaterapiassa käynyt on ollut 3-vuotias. Vanhin toimintaterapia-asiakas on ollut 79-vuotias ja musiikkiterapiassa käynyt 91. Terapioiden kesto vaihtelee yhdestä kerrasta moniin vuosiin.

Vaatii itsenäisyyttä ja avarakatseisuutta

Millaisia ominaisuuksia toimintaterapeutiksi hakeutuvalla pitäisi olla?

– Täytyy olla aika avarakatseinen ja salliva. Pitää hyväksyä se, että ihmisillä voi olla aika erikoisiakin näkemyksiä siitä, mikä on hyvä tapa elää. Selkein esimerkki on, jos asiakas on jostain toisesta kulttuurista ja hänellä on sellaisia arvoja, jotka ovat erilaisia kuin itselläni, niin pitää miettiä mitä on asiakkaan ajatusten taustalla. Ymmärtää hänen näkökulmastaan, miksi hän toimii niin kuin toimii.

Terapeutin työssä tulisikin tuntea itsensä hyvin, jolloin tiedostaa omat arvonsa ja taustansa. Erikoisesti käyttäytyvän asiakkaan ajatusten ymmärtämisessä auttaa, kun ei peilaa niitä omiin näkökohtiinsa vaan asiakkaan. Diagnoosin ja sen osuuden ymmärtäminen asiakkaan toiminnassa on terapiatyössä itsestään selvää, muttei vielä yksinään riitä.

Usein toimintaterapeutti onkin ainoa alansa ammattilainen osastolla. Myös yksityisenä toiminta- ja musiikkiterapeuttina työtä tekee yksin.

– Täytyy olla aika vahva luonne. Silloin täytyy myös itse hakea ammatillista tukea kollegoilta tai työnohjauksessa.

Annan mukaan AMK:ssa opetettiin, että pitää laittaa tarpeeksi aikaa suunnitteluun ja mitä suunnittelun olisi hyvä pitää sisällään. Ajankäytön hallintaa oppii kunnolla kuitenkin vasta työelämässä.

Avoterapiaa toteuttava toimintaterapeutti on myös monien muiden kuin omien asiakkaidensa kanssa tekemisissä. Asiakas tuo omat verkostonsa, joita voivat olla koulun verkosto, sairaalan verkosto, avoterapiaverkosto tai avustajat ja perhe. Pitää siis tuntea hyvin, miten järjestelmät ja eri toimijat toimivat. Tämän oppi opinnoissa Annan mielestä hyvin.

 

Laadukkaan kuntoutuksen edellytys on, että koko tiimi toimii yhteen.

 

Riittävän neutraali

Anna on pitänyt molemmissa AMK-tutkinnoissaan etenkin käytännönläheisyydestä ja työssäoppimisjaksoista. Työelämäyhteistyötä hän olisi toivonut enemmän ja onkin kuullut, että sitä on lisätty, ja toimintaterapeutin koulutus on muuttunut paljon hänen opiskeluajoistaan. Lähiopetuksen vähenemistä hän ei pidä hyvänä.

Anna sanoo huomanneensa asiakkaiden arvostavan usein tavallista maanläheistä kohtaamista. Työssä oppii myös lukemaan ihmisestä, kuinka paljon henkilökohtaisia asioita kannattaa kertoa.

– Kun olen riittävän neutraali, niin asiakas voi olla riittävästi oma itsensä. Toisaalta joillekin asiakkaille voi olla hankala, jos he eivät saa mitään tartuntapintaa terapeutista. Jos joku vaikka kysyy, että onko sulla kissa, ja jos et voi siihenkään vastata, niin voi olla vaikea pitää luonnollisena ihmisenä sellaista.

Kun Anna aloitti yksityisenä terapeuttina, alussa asiat olivat vielä nukkumaan mennessä mielessä.

– Se johtui siitä, että kun on uusi työ, se vie enemmän resursseja. Työnohjaus auttaa myös, se kannattaa käydä. On hyvä oppia irrottautumaan työasioista. Mitä kokeneempi on, niin sitä vähemmän henkilökohtaisesti niitä asioita ottaa.

 

• Alumnit-juttusarjassa Turun AMK:sta valmistuneet kertovat työelämästä.
• Alumnejamme ovat kaikki Turun AMK:ssa tai sitä edeltävissä oppilaitoksissa opiskelleet ja työskennelleet.
• Alumnitoiminnasta voit lukea lisää täältä. 
• Turun ammattikorkeakoulun alumnit ry -yhdistyksen kautta voit verkostoitua, kehittää ammattitaitoasi ja osallistua vapaa-ajan aktiviteetteihin.