22.12.2020

Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemian media-ja kulttuuriyrittäjyyden Master School -opinnot antoivat minulle sysäyksen lähteä kehittämään lastenohjelmakonseptia vloggaavasta metsätontusta. Kehittämishankkeessani konseptoin uuden lastenohjelman Tonttupäiväkirjat, jonka erityispiirteenä on tarjota lapsille turvallinen tapa tutustua vloggaamiseen. Kirjoitin hankkeesta opinnäytetyön Näyttämöltä Mediahahmoksi ­– Minttu Metsätontun matka teatterilavalta lastenohjelmaformaattiin. Hankkeessa tuotettiin myös lastenohjelmademo videotuotantoyhtiö Brave Teddy Oy:n kanssa. Demo kuvattiin kesällä 2020.

 

Lastenkulttuuri on jatkuvassa muutoksessa ja perinteisen lastenteatterin ja lastenohjelmien rinnalle on tullut paljon digitaalista mediaa. Olen työskennellyt lastenteatterin parissa jo vuodesta 2001 sekä näyttelijänä, käsikirjoittajana että lasten teatteriryhmien ohjaajana ja huomannut selvän muutoksen lasten tavassa käyttää kulttuuria ja mediaa. Lapsilla on nykyisin käytössään monenlaisia digitaalisia laitteita, ja he käyttävät säännöllisesti aikaa erilaisten medioiden parissa. Digitaalinen media on tullut nopeassa tahdissa osaksi lasten arkea ja jokapäiväistä elämää.

Digitaalisesta mediasta on tullut pysyvä osa ihmisyyden kokemusta.

Internetin ja älylaitteiden käyttö alkaa lapsilla jo niinkin aikaisin kuin 1–3-vuotiaana. Silloin ohjelmia katsellaan vanhempien puhelimilla tai pelataan pelejä tabletilla. Alle 3-vuotiaat lapset käyttävät internetiä ensisijaisesti ohjelmien katseluun YouTubesta tai televisiokanavien ohjelmapalveluiden kautta. Lastenohjelmien katselu on suosittua ajanvietettä leikki-ikäisten lasten parissa. (Suoninen 2016, 8–10.) Tästä lähtökohdasta käsin lähdin kehittämään Tonttupäiväkirjat-ohjelmaa.

Oman kokemukseni mukaan lasten sähköisen ja digitaalisen median kulutuksen kehitys on ollut kiihtyvää ja lapset ovat nyt median kuluttamisen lisäksi myös aktiivisia sisällöntuottajia erilaisilla alustoilla. Lapset ottavat kännykällä valokuvia, kuvaavat videoita ja äänittävät. Kouluikäiset lapset tuottavat sisältöjä digitaalisille ja sosiaalisen median alustoille, kuten esimerkiksi TikTokiin, SnapChatiin ja YouTubeen.

Lapset ja nuoret elävät ja kasvavat mediakulttuurissa, joka muodostuu lukemattomista alustoista, välineistä ja ilmiöistä. (MLL 2020.) Monet ohjelmasisällöt, joihin lapsi mediassa törmää, eivät kuitenkaan ole lapsille sopivia.

Lapset ansaitsevat laadukasta ja juuri heille kohdistettua ohjelmaa, joka ei sulje heitä pois digitaalisen median kuluttajina.

Minttu Metsätonttu tutustuttaa lapset vloggaamiseen turvallisesti

Kehittämishankkeeni lastenteatterihahmo Minttu Metsätonttu on seikkaillut useissa Treeniteatterin lastennäytelmissä. Treeniteatteri on toiminut vuodesta 2007 lähtien tarjoten lapsille laadukasta ilmaisutaidon opetusta sekä kiertäviä lastennäytelmiä. Minttu Metsätonttu on ollut hyvin pidetty hahmo. Näyttelen Minttua itse. Mintusta kertovat näytelmät ovat keskittyneet teemoiltaan muun muassa ympäristökasvatukseen sekä oman paikkansa löytämiseen maailmassa.

Alkuperäinen lähtökohta kehittämishankkeelleni oli se, että Minttu Metsätonttu alkaa pitämään videoblogia. Sain idean, että Minttu Metsätonttu voisi tubettaa, eli tuottaa säännöllisesti sisältöä YouTubeen.

Halusin viedä Mintun YouTubeen, jotta voisin tarjota pienemmille lapsille (5­–8-vuotiaille) turvallisen tavan tutustua tubettamiseen.

Ajatuksenani oli, että Mintun kanava voisi samalla toimia mainoksena Treeniteatterin lastennäytelmille, sekä vahvistaa Minttu-tonttu brändiä. Alustana oli tarkoitus käyttää YouTube Kidsiä, joka on nimenomaan lapsille suunnattu alusta.

Konseptin fokus muuttui tutkimuksen seurauksena

Harkitessani YouTubea Tonttupäiväkirjat–projektin mahdollisena julkaisualustana oli tärkeää tutkia myös tubettamisen ansaintalogiikkaa. Tubettamisella voi ansaita rahaa. Jos kanavasta tulee tarpeeksi suosittu, se voi houkuttaa mainostajia ja yrityksiä kaupalliseen yhteistyöhön tubettajan kanssa. Tubettaja on vaikuttajamarkkinoija. (Niskanen 2007, 6.)

Tutkimuksen tuloksena kävi kutenkin ilmi, että tammikuusta 2020 lähtien YouTube vaatii, että sisällöntuottajien tulee ilmoittaa, jos heidän sisältönsä on suunnattu lapsille, ja se aikoo tunnistaa lapsille suunnattuja videoita myös tekoälyn avulla. YouTube poistaa lapsille tarkoitetuista videoista personoidut mainokset, ja niissä saa olla vain ”asiayhteyteen sopivia” mainoksia. Tämä vähentää sisällöntuottajan mahdollisuuksia saada videoistaan mainostuloja. Lapsille suunnatuista videoista on poistettu myös tykkäys- ja kommentointimahdollisuus. (Leppänen 2019.)

Jos siis haluaa tuottaa sisältöä nimenomaan lapsille, YouTube Kids-sovellus ei ole ansaintalogiikan kannalta paras vaihtoehto.

Tutkimusvaiheessa halusin myös syventää ymmärrystäni siitä, miten kohderyhmäni lapset käyttävät mediaa ja mitä alustoja he käyttävät. Haastattelin kahta kohderyhmää: vanhempia ja lapsia. Haastatteluista selvisi, että vanhemmat kokevat YouTuben alustana epäluotettavaksi.

Epäasiallisen ja väkivaltaisen sisällön vastaan tuleminen on oikeutetusti vanhempien suurin huolen aihe.

Vanhemmat eivät näin ollen anna pienimpien lastensa seurata ohjelmia itsenäisesti  YouTubesta. Kohderyhmäni lapset eivät siis välttämättä tulisi löytämään tuottamaani sisältöä. Näytin lapsille tekemiäni harjoitusvideoita, joista he pitivät kovasti. Tämä loi uskoa siihen, että sisällöllisesti olin menossa oikeaan suuntaan.

Haastattelujen ja taustatutkimuksen perusteella tulin tulokseen, että suunnitelmaa ja konseptin fokusta oli muutettava. Päätin siirtyä TV-formaatin suunnitteluun ja miettiä Tonttupäiväkirjoille muita jakelukanavia. Onneksi huomasin suunnan muutoksen tarpeen ajoissa, ennen kuin olin käyttänyt tuottamattomaksi todettuun ideaan liikaa resursseja.

 

Teatterilavalta tv-formaattiin

Pohdin pitkään, miten saada teatterilavalla hyvin energinen ja interaktiivinen lastenteatterihahmo sovitettua lastenohjelmaformaattiin ilman, että hahmosta tulee ylinäytelty tai se kutistuu varjoksi itsestään. Mielestäni ratkaisu tähän oli nimenomaan vlog-estetiikka, jonka tutkimiseen käytin paljon aikaa.

En halunnut luopua ajatuksesta, että Minttu Metsätonttu tubettaa, joten päätin siirtää tubetuksen osaksi lastenohjelmaa inserttinä.

Sisällöllisesti kyse ei siis enää ollut suoranaisesti vloggaamisesta, sillä Tonttupäiväkirjat-sarjan käsikirjoituksessa kulkee myös taustatarina sekä draamallinen punainen lanka. Fokusoidakseni ideaani ja saadakseni demon tuotetuksi ammattilaisten tekemänä lähdin tekemään yhteistyötä videotuotantoyhtiö Brave Teddy Oy:n kanssa.

Brave Teddyn kanssa käytyjen keskustelujen tuloksena konsepti kristallisoitui.

Ensin aloin kirjoittaa Tonttupäiväkirjoille formaattia, jonka muodostavat idea ja toimintatapa. Se on ikään kuin ohjelman resepti. Hyvin suunniteltu formaatti ohjaa käsikirjoittamista ja helpottaa sitä, koska on jo suunnitellut suuntaviivat sille, miten tietty jakso tulee etenemään. Formaatin avulla ohjelman idea voidaan esitellä tuotantoyhtiöille, rahoittajille ja muille yhteistyökumppaneille. (Koivisto & Vedenpää 2011, 3.)

Formaatin ollessa valmis aloin kirjoittaa treatmentiä. Treatment on juonenkuvaus novellimuodossa, ja sitä käytetään erityisesti, kun haetaan rahoitusta tai puhutaan tuotantoryhmälle. Treatmentin kieli on kuvailevaa, sen tarkoitus on saada kuulija innostumaan ideasta. (Musburger 2007, 219, 226.)

 

Teemat ja estetiikka

Brave Teddyn kanssa pohdimme yhdessä tarkemmin sekä vlog- estetiikkaa että Tonttupäiväkirjojen sanomaa. Pohdimme yhdessä muun muassa: mistä asioista Minttu Metsätonttu vloggaa, mitkä ovat ohjelman teemat, mitä Minttu haluaa sanoa, mikä on ohjelman rakenne, mitkä ovat hahmojen väliset suhteet, millaisessa maailmassa Minttu elää ja mikä on ihmisten ja muiden olentojen maailmojen välinen suhde.

Minttu Metsätontun toimiminen lapsen kanssaoppijana tulee olemaan Tonttupäiväkirjoissa eräs keskeisistä tavoista viestiä sekä media että luontokasvatuksellista sisältöä lapsille. Kun tämä tehdään humoristisesti ja koskettavasti, lapsi kiinnostuu ja innostuu sisällöstä.

Kun Minttu Metsätonttu ihmettelee, tekee virheitä ja etsii omaa polkuaan, myös lapsi saa hyväksyntää olla omanlaisensa.

Demo esittelee maagisen maailman

Demossa täytyy tulla esille maaginen maailma, hahmojen perusluonteet ja motiivit, on esiteltävä formaatti ja se, mihin tässä ollaan matkalla. Demovideo on pilottijaksoa lyhyempi kokonaisuus, jonka tarkoituksena on esitellä sarjan maailmaa, visuaalista ilmettä ja sen päähenkilöt rahoittajille sekä yhteistyökumppaneille (Mäkinen 2009, 15).

Tonttupäiväkirjojen demo kuvailee sarjan maailmaa ja Minttu Metsätontun hahmoa sekä esittelee formaattia. Kesällä 2020 sain Taikelta apurahaa 24:n Tonttupäiväkirjat-jakson kirjoittamiseen, ja sen avulla kirjoitustyö pääsi kunnolla vauhtiin. Kirjoitin demoa pitkään ja hartaasti. Demo kuvattiin kesällä 2020. Siitä tuli 8,17 minuuttia pitkä. Kuvausten jälkeen demo siirtyi Brave Teddy Oy:llä jälkituotantovaiheeseen. Tähän vaiheeseen osallistuin kommentoimalla kolmea editoitua versiota, niiden sisältöä sekä rytmiä. Demoa editoitiin, kunnes saavutimme napakan rytmin ja olimme kaikki tyytyväsiä lopputulokseen.

Lastenohjelman konseptointi ei ole mikään pikajuoksu

Prosessin aikana opin, että lastenohjelmademon tekeminen vaatii valtavan määrä työtä. Käsikirjoitusprosessiin, ohjelman konseptointiin, harjoituksiin, kuvauksiin ja jälkituotantoon tarvitaan aikaa ja ammattitaitoa. Tämä ei ole mikään pikajuoksu, vaan enemmänkin maraton. Minttu Metsätonttu on nyt matkalla näyttämöltä lastenohjelmahahmoksi, ja Tonttupäiväkirjat on matkalla lasten ohjelmasarjaksi.

Tonttupäiväkirjat-hanke on vielä alussa, mutta kehittämishankkeen aikana se otti ison harppauksen eteenpäin ideasta ohjelmademoksi.

 

Lähteet

Leppänen, M. 2019. Yle Uutiset. YouTubeen tulee suuri uudistus jättisakkojen takia – Yhtiö poistaa kommentit ja personoidut mainokset lapsille suunnatuista videoista. Yle Uutiset 21.11.2019. Viitattu 2.10. 2020. https://yle.fi/uutiset/3-11079859

Koivisto, M. & Vedenpää P. 2011. Ideasta Pilotiksi. Opinnäytetyö. Viestinnän koulutusohjelma, Kulttuuriala. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Viitattu 20.5.2020. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/25475/minna_koivisto_petra_vedenpaa.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Mediakasvatus 2020. Mannerheimin Lastensuojeluliitto. 5.6.2020. Viitattu 15.10.2020. https://www.mll.fi/ammattilaisille/kouluille-ja-oppilaitoksille/mediakasvatus/

Musburger, R. B. 2007. An Introduction to Writing for Electronic Media. Oxford: Focal Press.

Mäkinen, A. 2009. Seitsemäs marraskuuta – Tuottajan rooli lyhytelokuvan esituotannossa. Opinnäytetyö. Pirkanmaan ammattikorkeakoulu. Viestinnän koulutusohjelma, käsikirjoittamisen ja kuvallisen ilmaisun suuntautumisvaihtoehto. Viitattu 14.10.2020. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/3146/Makela_Arto.pdf?sequence=1

Niskanen, M. 2017. Harrastuksesta ammatiksi – tubettajien ansaintamenetelmät. Opinnäytetyö. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. Liiketalouden koulutusohjelma. Viitattu 2.10.2020. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/135938/Niskanen_Marika.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Suoninen, A. 2013. Lasten Mediabarometri 2013. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, verkkojulkaisuja 75. Viitattu 13.6.2020. http://www.nuorisotutkimusseura.fi/images/julkaisuja/lastenmediabarometri2013.pdf