23.04.2025

Tämä opas on suunnattu sinulle, joka haluat nostaa kännykkäkuvauksesi ammattimaiseksi. Toivon, että tästä on hyötyä kaikille, joiden tehtäviin kuuluu viestiä videon avulla yleisölle. Sitä voi käyttää oppimateriaalina ja jakaa edelleen opiskelijoille, joiden tehtävänä on tuottaa video julkaistavaksi. Olen pitänyt vuosien aikana useita mobiilivideokoulutuksia Suomessa ja maailmalla, ja olen koonnut tähän kaiken mielestäni oleellisen niistä.

Painopiste on yhä enemmän kallistunut sosiaalisen median videoihin. Some on kuin tekoäly, oli suhteesi siihen mikä hyvänsä, et voi välttää sitä. Se tuli ja muutti ilmaisun rytmin myös perinteisemmällä videopuolella.

Kaikkea videota peilataan someen, koska katsojat ovat yhä kärsimättömämpiä, ja viiden minuutin video on nykyrytmin nettijulkaisussa valitettavan pitkä.

Myös tekemisen tahti ja helppous ovat muuttuneet, niin että älypuhelimella saa aikaan hienoa jälkeä, kunhan tietää, mitä tekee. Kuva ja video hallitsevat viestintää niin, että lähes jokaisella sitä tekevällä on tarve tuottaa niitä huomion saamiseksi. Niinpä myös kilpailu on kovaa. Katsoja valitsee, mihin antaa sekunteja elämästään, koska klikkaaminen pois on koko ajan vaihtoehto.

Tarkoituksenani on vinkata tapoja, joilla kännykkävideosta tulee ammattimainen. Taustani on perinteisessä elokuvakerronnassa enkä edelleenkään pysty päästämään irti kuvan vakaudesta, kauniista asettelusta tai videoklippien loogisesta jatkuvuudesta kohtauksen sisällä. Kaikki on kuitenkin muuttunut fragmentaarisemmaksi ja kuvakerronta huiman nopeaksi. Sovellan elokuvakerronnan sääntöjä ja visuaalisia ihanteita somemaailman rytmiin. Tämä on siis määritelmäni ammattimaisuudelle.

Ammattimaisuus tarkoittaa myös helppoutta vastaanottajalle, jotta mikään tarpeeton ei häiritse viestiä tai karkota katsojaa. Se on myös kiinnostavuutta ja tehokkuutta. Video on paketoitava ja myytävä niin, että katsoja avaa sen. Se tarkoittaa informaation selkeyttä ja lupauksen lunastamista: video antaa sen, mitä otsikko lupaa.

Olen jaksotellut materiaalin niin, että voit poimia sieltä tarpeelliset itsellesi. Aloitan videon tarpeen määrittelystä ja siihen liittyvistä kysymyksistä. Käyn sitten läpi puhelimen teknisiä ominaisuuksia kuvauksessa. Etenen kuvakerrontaan ja kuvalliseen ilmaisuun. Kirjoitan ja jaan esimerkkejä kahdenlaisesta videon rakenteesta: uutisesta ja dokumentaarista. Lopetan editointiin ja julkaisemiseen.

Olen tarkoituksella jättänyt tästä pois suorat linkit esimerkkiaineistoihin ja linkitän vain sosiaalisen median (myös YouTuben lasketaan kuuluvan someen) tileihin, joista ne löytyvät. Linkit vanhenevat nopeasti ja esimerkkivideot saatetaan poistaa netistä. Siksi pyrin avaamaan niissä olevat asiat kuvallisilla ruutukaappauksilla ja kuvateksteillä.

Aloitetaan siis!

 

Ensin on suunniteltava

Ennen kuin tartut puhelimeen ja avaat sen kameran, on video käsikirjoitettava. Käsikirjoitus on konkreettinen muoto, jossa sanat muodostavat toteutuskelpoisen suunnitelman. Ajatusten muokkaaminen lauseiksi selkiinnyttää kokonaisuuden ja suojaa turhalta sähläämiseltä.

Jotta voit tehdä käsikirjoituksen, on vastattava seuraaviin kysymyksiin: Mikä on videon julkaisualusta? Mikä on sen kohderyhmä ja tarkoitus? Kuinka pitkä on sen käyttöaika?

Jos julkaiset videon nettisivulla, kuvaa se vaakamuotoon. Sosiaalisen median videon taas kuvaat pystyyn. Tarkoituksena on käyttää julkaisualustan kuva-ala mahdollisimman kokonaan. Näitä ei kannata sekoittaa keskenään.

Nettisivulle tulija on jo lähtökohtaisesti kiinnostunut aiheesta, joten hänet pitää vielä houkutella katsomaan nimenomaan video. On luvattava jotakin lisää ja sellaista, johon juuri video on omimmillaan.

Nettisivulle upotettu video voi sisältää myös paljon muuta oheismateriaalia, joka selittää videoklippiä tekstin, grafiikan, valokuvien, audion tai vuorovaikutuksellisten elementtien avulla. Silloin video on suunniteltava vain osaksi kokonaisuutta. Se voi olla lyhyt kommenttiklippi tai kokonainen vaikka vain minuutin mittainen videodokumentaari. YouTube-kanavan 60 Second Docs on tutustumisen arvoinen, koska se osoittaa, että:

Minuutti on riittävä aika kokonaiselle dokumentaarille.

Sosiaalisen median video (esimerkiksi Instagram, TikTok, LInkedIin, WhatsApp, Facebook) on lyhyt ja nopea. Se on enemmän omillaan loputtoman kuvavirran kilpailussa. Sitä selittävät vain aihetunnisteet ja muutaman lauseen kuvailuteksti.

Sen käyttötarkoitus on lyhytikäisempi, usein vain yhden vuorokauden mittainen. Sen on koukutettava katsoja ensimmäisen kuvan ja kahden sekunnin aikana, jotta hän pysähtyy ja jää katsomaan.

Videon kohderyhmän kiinnostuksen kohde, ikä ja asiantuntijuuden taso määrittelevät sisällön. Kerrotko intohimoisille harrastajille uusia yksityiskohtia, esitteletkö perusasioita, puhutteletko oman alan kollegoita? Oletko hauska ja nopea, kirkkaan asiallinen, dramaattinen, viihdyttävä, vai opetatko? Jos video pyrkii antamaan jokaiselle jotakin, se ei anna kenellekään mitään merkityksellistä.

Käsikirjoittamista helpottaa mallikatsojan ajatteleminen tai jopa määrittely. Olisiko mielessäsi oikea henkilö, jota voisit käyttää ajatuksen tasolla yleisönä ja tehdä videon juuri hänelle?

Onko videon tavoitteena jakaa informaatiota, vaikuttaa asenteisiin tai saada katsoja toimimaan? Ensimmäinen näistä on helpoin ja viimeinen lähes ylivoimainen, se onkin markkinointia, järjestön rahankeruuta tai vaalipropagandaa. Keskimmäinen vaihtoehto voi johtaa peukuttamiseen, mutta se ei muuta toimintaa tai tuota rahaa. Kirjoita tavoite auki realistisesti.

Videon käyttöaika määrittelee sen ajankohtaisuuden. Onko tarkoituksesi esitellä projektia, henkilöä, jatkuvaa toimintaa tai opettaa perusasiaa? Silloin käyttöaika on vähintään kuukausia, mikä tarkoittaa sitä, että viittaukset videon ulkopuoliseen maailmaan eivät voi olla kovin ajankohtaisia. Jos tarkoitus on kertoa uutinen tai tiettyyn päivään ja hetkeen liittyvä ohjeistus, ajankohtaisuus on osa uskottavuutta.

Palaan varsinaiseen käsikirjoitukseen myöhemmin ja esittelen lyhytvideoiden malleja. Katsotaan seuraavaksi puhelinta ja sen asetuksia.

 

Älypuhelin kamerana

Puhelimen takakameran linssit, joita useissa puhelimissa on nykyään enemmän kuin yksi, ovat etukameran linssiä parempia. Somesisällössä eroa ei välttämättä huomaa, koska kuvaa katsotaan pieneltä ruudulta.

Älä koskaan zoomaa ruudulta suurentamalla kuvaa.

Käytä eri linssejä kuvan rajaamiseen, älä koskaan zoomaa ruudulta suurentamalla kuvaa. Kuvan rajaamisen voit tehdä siistimmin jälkikäteen editoidessa, koska tällainen zoomi on vain kuvan rajausta uudelleen. Vain optinen linssi on oikea zoomi.

Uudelleen rajatussa kuvassa laatu huononee, koska pikselit eivät lisäänny, ne vain levitetään laajemmalle alueelle. Siksi kannattaa käyttää toista linssiä tai yksinkertaisesti kävellä lähemmäs kohdetta.

 

Tee puhelimen kameran tekniset valinnat

Älypuhelimissa on yleensä vaihtoehtoja videokuvan resoluutiolle. HD-tasoinen kuva eli 1080 (x 1920) pikseliä on riittävä.

4k (eli 4000 pikseliä) on turhan raskasta videota nettijulkaisuun. Se vie paljon tilaa niin puhelimelta kuin videokaistaltakin. Käytä tätä resoluutiota vain, jos aiot tehdä kuvaan hidastusefektejä tai rajata sitä voimakkaasti uudelleen esimerkiksi kahteen eri kuvakokoon, pystyyn ja vaakakuvaan samalla kertaa. Varmuuden vuoksi ei kannata kuvata liian raskasta videoformaattia.

Applen uusimmissa puhelinmalleissa on valintana myös ProRes. Se on formaatti, joka edellyttää ja mahdollistaa jälkikäsittelyssä tehtävän värimäärittelyn ja vie todella paljon muistia. Jos olet ammattimainen videokuvaaja, voit perehtyä tämän formaatin tuomiin lisämahdollisuuksiin ja sen käyttöön liitettyihin sovelluksiin YouTuben avulla. Muuten kehotan jättämään sen valitsematta.

Puhelimen kuvanopeus on yleensä automaattisesti 30 kuvaruutua sekunnissa. Videokameran ja järjestelmäkameran kuvanopeus on yleensä 25 kuvaruutua sekunnissa. Jos aiot sekoittaa editoidessa eri kameroiden materiaaleja, kuvanopeuden pitäisi olla sama, jotta projektissa ei tule ongelmia. Säädä silloin ne samaan joko puhelimesta, jos se on mahdollista, tai toisesta kamerasta.

Puhelimen kuvan lisäsäätöihin pääset käsiksi applikaatioiden avulla. Esimerkiksi Filmicpro on jo pidemmän aikaa tarjolla ollut maksullinen sovellus, joka löytyy sovelluskaupasta. Se tekee mobiilikamerasta enemmän käsin säädettävän, jos on halua hallita kuvan laatua automatiikan lisäksi.

Kamera tarkentaa ja valottaa automaattisesti. Kosketa ruutua siitä kohdasta, johon haluat tarkennuksen ja valotuksen kohdistuvan. Varsinkin viisinkertaisella zoomilla tarkennusalue on vain osa kuvasta, ja sillä saa kaunista jälkeä, kun tausta on epätarkka ja oikea kohde, yleensä ihmisen kasvot, erottuu siitä tarkkana ja kirkkaana. Kokeile tätä omalla puhelimellasi erilaisiin valoalueisiin ja tarkennuskohteisiin.

Applen puhelimissa on valintana myös elokuvallinen tila. Se on tekoälyavusteinen syväterävyyden säätö, joka vastaa still-kuvan muotokuva-asetusta. Se sumentaa taustan, kuten zoomilinssi. Voidaksesi muokata tässä tilassa kuvattuja videoita, tarvitset melko uuden IOS-laitteen. Ohjeet tähän löytyvät Applen sivuilta: Elokuvallisen tilan käyttäminen iPhonessa.

 

Tallenna häiriötöntä ääntä

Yleensä videolla on keskeisenä katsojalle puhuva ihminen, ja tällöin äänen selkeys on jopa kuvaa tärkeämpää. Kaikuva tai taustameluinen ääni on hyvin raskas kuunnella, ja katsoja klikkaakin helposti pois sellaisesta videosta.

Äänen selkeys on jopa kuvaa tärkeämpää.

Jotta saat äänen kunnolla talteen, suosittelen lisämikrofonia, koska puhelin on kuvatessa liian kaukana puhujasta. Jotta ääni tallentuu mahdollisimman häiriöttömästi, mikrofoni pitää saada noin 30 cm:n päähän kasvoista, yleensä rinnan kohdalle. Suoraan suun eteen sitä ei kannata sijoittaa, koska silloin puhujan hengityksen tuottama ilmavirta aiheuttaa puhinaa ääniraidalle (esim. klusiili- ja suhuäänteet) ja tämän lisäksi se näkyy kuvassa kasvojen edessä.

Aivan häiriöttömässä ja kaiuttomassa tilassa pärjäät myös kameran mikrofonilla, jonka tason voit editoidessa nostaa riittävän kovalle. Mutta jos taustalla on minkäänlaista meteliä, sen taso nousee samaa tahtia eikä tilanne parane.

Mikrofoneja on tarjolla varsin kohtuulliseen hintaan. Et välttämättä tarvitse mitään muuta lisälaitetta, mutta tätä suosittelen vahvasti, jotta lopputulos on ammattimainen. Aivan halvatkin langalliset mobiilimikrofonit parantavat ääntä jo merkittävästi. Näitä saa alle 20 € hintaan.

Langattomia mikrofoneja on kahdenlaisia, radiotaajuudella ja bluetooth-liitännällä. Niissä lähetinosa kiinnitetään puhelimeen ja mikrofoni puhujan vaatteeseen joko sisä- tai ulkopuolelle. Kalliimmissa malleissa on kaksi erillistä mikrofonia lähettimen lisäksi ja kaikki osat ladataan niille varatussa kotelossa. Näissä lataus kestää lähes vuorokauden, kun ne välillä sijoitetaan koteloonsa.

Luotettavia merkkejä ovat muun muassa Yleisradion käyttämä radiomikrofoni Røde tai Turun ammattikorkeakoulun media-alalla käytössä oleva bluetooth-mikrofoni DJI MIC. Valinnanvaraa on runsaasti budjettisi mukaan. Kaikille mikrofonimalleille on hyviä tutoriaalivideoita YouTubessa, koska niissä on paljon erilaisia valinnanmahdollisuuksia tallennuksen ja äänen säädön suhteen.

Kun puhelimeen liitetään ulkoinen mikrofoni, se ohittaa puhelimen oman mikrofonin. Tarkista aina, että lähetin on huolellisesti kiinni puhelimessa. Tallenna ja kuuntele aina ennen tositoimia, että ääni tallentuu puhelimeen. Jos liitos pätkii, ääntä ei ole lainkaan.

 

Videokuva rakentuu valosta

Video on valon tallentumista kuvakennolle. Kuten häiriötön äänikin, on kirkas videokuva hyvin oleellinen. Kuvaustilanteessa selvitä aina ensin, mistä tilanteeseen tulee päävalo.

Jos huoneessa on ikkuna, aseta kuvattava kohde niin, että valo osuu kasvoille eikä selkäpuolelle.

Ikkunasta tuleva valo on yleensä kauniin tasaista ja se valaisee myös silmät, koska se on myös vaakasuunnassa tulevaa hajavaloa. Älä koskaan sijoita kuvattavaa ikkunaa vasten, silloin saat tulokseksi hämärän hahmon tai jopa tumman siluetin.

Jos huoneessa on kattovalo, kuvaa parantaa se, että saat silmiin lisävaloa, koska ihmisen kulmat varjostavat ylhäältä tuleva valoa ja katse jää hämäräksi. Lisävalona voit käyttää kameran omaa salamaa, jos saat sen palamaan jatkuvasti. Tarkista kuitenkin tällöin, että se ei tee kohteen silmiä punaisiksi. Jos se tulee suorassa kulmassa silmiin, näin voi käydä.

Valo pyritään aina suuntaamaan hiukan sivusta. Siksi lisävalo on usein hyvä ratkaisu. Se voi olla huoneesta löytynyt tai erikseen mobiilikuvausta varten myytävä joko jalustalle asetettava tai kamerassa olevaan rigiin kiinnitettävä.

Nämä ovat hyödyllisiä lisävarusteita, mutta ilmankin pärjäät, jos ei ole jatkuvaa tarvetta tai budjettia. Joskus valkoinen pinta riittää, pöytä tai sille asetettava paperi voivat heijastaa kattovaloa sopivasti kasvoille ja kirkastaa katseen.

 

Asettele henkilö kuvaan kauniisti

Vaakakuvassa harmonisin tulos tulee kultaisen leikkauksen hyödyntämisestä. Haastateltava on kolmanneksen kohdalla jommallakummalla puolella kuvaa, niin että katseelle on hyvin tilaa. Silmät kannattaa sijoittaa juuri kultaisen leikkauksen kohtaan ajattelemalla kuvaruudulle vaaka- ja pystyviivat, jotka jakavat sen kolmanneksiin.

Kirjoitin tarkoituksella edellä, että kyseessä on haastateltava. Jos kuvan henkilö puhuu suoraan katsojalle eikä välissä ole toimittajan kaltaista kyselijää, hän on yleensä kuvan keskellä ja katsoo kameraan. Katseella on valtaa, joten ratkaisu siitä, onko välissä toimittajan rooli vai puhuuko asiantuntija suoraan yleisölle, muuttaa videon asetelmaa.

Sosiaaliseen mediaan käytettävässä pystyvideossa henkilö yleensä sijoitetaan jokseenkin keskelle kuvaa. Tällöin on mahdollista myös se, että vaikka hänelle esitetään kysymyksiä, hän vastaa katsoen kameraan. Molemmat tavat ovat nykyään sopivia, se että katse on ikään kuin kohden toimittajaa eli kamerasta sivuun tai se, että katse on suoraan kohden yleisöä.

Somen pystyvideolla on otettava lisäksi huomioon se, että julkaisun alareunaan tulee paljon julkaisijan lisäämää tekstiä: julkaisun nimi, kaikki aihetunnisteet, mahdollista muuta tekstiäkin. Sille ja tekstitykselle on jätettävä tilaa, joten kuvan alareuna kannattaa rajata tyhjäksi eli sijoittaa puhujan kasvot riittävän ylös, jotta esimerkiksi tekstitys ei tule niiden päälle.

TikTok rajaa kuvaa hiukan eri tavalla kuin Instagram, joten kannattaa kuvata hieman löysästi, jos käyttää samaa materiaalia molemmissa, jotta kuvasta ei rajaudu osa pois.

Videokuvan rajauksessa on sama periaate kuin valokuvassakin:

Ihmistä ei koskaan rajata nivelistä poikki.

Mobiilivideolla on käytännössä neljä kuvakokoa, joilla on jokaisella oma merkityksensä. Vaihda kuvakokoa, kun haluat kertoa jotakin uutta:

Lähikuva (LK) on parhaimmillaan ilmeen ja tunteen näyttämisessä. Ihmisen kasvot ovat pääosassa. Kuva rajataan niin, että hartialinjaa on mukana jonkin verran. Jos kuvaat itseäsi puhelimen etukameralla, kuvakoko on tämä, kun käsi on hieman koukussa edessäsi.

Puolikuva (PK) on hyvin neutraali ja yleinen. Se rajautuu lantiosta. On myös mahdollista käyttää suurta puolikuvaa (SPK), jossa henkilö rajataan reisien puolivälistä niin, että kädet mahtuvat kuvaan eivätkä katkea ranteista. Tässä kuvassa liikkeet näkyvät, mutta ilme on edelleen tulkittavissa.

Kokokuva (KK) keskittyy liikkeeseen ja siinä henkilö näkyy päästä varpaisiin. Älä katkaise nilkkoja kuvan ulkopuolelle! Kokokuvaan mahtuu vaakana hyvin kaksi ihmistä keskustelemaan.

Yleiskuvassa (YK) merkitys on ympäristössä ja ihminen on siinä vain osoittamassa paikkaa, jossa ollaan.

Uudemmissa puhelimissa on myös kameran makroalue, jonka saat käyttöön kuvaamalla hyvin läheltä. Siinä on pieni syväterävyys.

 

 

Taustalla ja kuvakulmalla on merkitys

Kuvatessa huomio kiinnittyy helposti pelkästään kuvan henkilöön, hänen katseensa kirkkauteen, asemaan kuvassa ja ilmeeseen. Sen lisäksi on muistettava tarkistaa, millainen tausta kuvassa on. Keskeltä päätä, korvista, silmien kohdalta tai kaulasta ei saisi sojottaa mitään.

Kun katsoja huomaa päälaella olevan piikin (lipputanko, kirjahyllyn tukipuu, puun runko), hän ei enää muuta katsokaan kuin Teletapin antennia. Jos korvista tursuavat peikonlehdet, kuvan tahaton komiikka voittaa asiasisällön. Jos horisontti leikkaa pään irti hartioista kaulan kohdalta, kuvaan tulee ahdistava tuntu. Listaan konkreettisia ja koomisia esimerkkejä, jotta ne muistuvat mieleesi kuvaustilanteessa.

Tyhjä tila kuvan taustalla on esteettisesti miellyttävä. Vie puhuja mieluummin käytävälle, jossa on ikkunoita, ulos vihreään maisemaan tai suureen tilaan kuin seinän tai kirjahyllyn eteen. Tasainen seinä taustalla on tylsä verrattuna käytävään, jonka pakopiste lisää kuvaan syvyyttä ja perspektiiviä. Lisäksi tila aina kertoo omaa osuuttaan kokonaisuudesta. Kun katsoja viedään jonnekin paikkaan, kuva puhuu.

Hieno esimerkki kuvauspaikan merkityksestä on Yle Luonto Instagram- ja TikTok-kanavilla, joissa olevalla videolla toimittaja Markku Sipi kykkii metsässä käävän vieressä ja kertoo, miten sienet puhuvat tai puunrungon vierellä ja spiikkaa mäntyjen parantavasta vaikutuksesta: Yleluonto Instagram-tili. Voitko juontaa videosi tai haastatella asiantuntijaa erikoisessa paikassa?

Kuvakulma tarkoittaa kameran linssin korkeutta suhteessa kuvattavaan. Sen on tarkoitus olla juuri silmien tasolla, ellet halua viestiä kuvalla alistamista tai palvontaa. Pienikin ero näkyy, kuten näistä esimerkeistä huomaat.

Jos sinulla on iso pituusero kuvattavaasi, käytä jalustaa, jolla saat kameran oikealle korkeudelle. Vaihtoehtona on myös kuvata istuen, jos se häivyttää eroa.

Vielä yksi asia on tarkistettava taustassa: onko horisontti suorassa? Kuvassa olevat pysty- ja vaakaelementit paljastavat sen. Kirjahylly, talo, taivaanranta. Uusissa puhelimissa on myös mahdollista ottaa asetuksista käyttöön ruudukon ja vaakasuoran ilmoitukset, jotka auttavat tarkistamaan tämän.

Kuva on mielenkiintoisempi, jos kuvaat esimerkiksi rakennuksia vinottain, eli diagonaalisesti, ei suoraan edestä. Tällöin horisontin tarkistaminen pitää tehdä muualta vaakalinjasta. Vertaa kahta kuvaa kirjahyllystä, eikö vinoon kuvattu ole mielenkiintoisempi kuin suoraan edestä?

 

Videokuva on liikettä

Videokuvahan koostuu yksittäisistä stillkuvista, jotka muodostavat silmälle jatkuvan kokonaisuuden. Liike on siis tavallaan hämäystä. Kokonaisuus muodostuu paitsi näistä yksittäisistä kuvaruuduista, myös niiden muodostamien videoklippien asettelusta peräkkäin niin, että ne muodostavat kuvallisia kokonaisuuksia eli kohtauksia.

Ammattimainen kuvakerronta on vakaata, niin että kamera ei heilu turhaan mihinkään suuntaan.

Uusissa puhelimissa on jo melko hyvät kuvanvakaajat. Siitä huolimatta pidä kuvatessa puhelimesta kiinni kahdella kädellä ja tue kyynärpääsi kylkiin.

Kun liikutat kameraa, ole itse jalusta. Seiso tukevasti kahdella jalalla ja käännä ylävartaloasi vyötäröstä, älä liikuta käsiä, jotta kamera ei vaapu.

Jos kävelet kameran kanssa, hiivi tasaisesti, jotta askelten heilunta ei tule kuvaan.

Kameran liike alkaa aina hyvästä rajauksesta paikoiltaan, ja se päättyy samalla tavalla. Näin saat yhdellä otolla kolme kuvaa: alkukuvan, liikkeen ja loppukuvan. Tee kukin kameran liike aina vain yhteen suuntaa, ei edestakaisin. Vaakaliike on nimeltään panorointi ja pystyliike tilttaus. Samat ohjeet koskevat molempia liikesuuntia.

Pidä kamera ensin paikoillaan riittävän kauan, esimerkiksi viisi sekuntia, jotta saat aloituskuvan. Lopussa sama juttu. Kamera heilahtaa aina hiukan, kun aloitat tai katkaiset tallennuksen, joten sitä kohtaa et voi käyttää. On siis oltava hiukan leikkausvaraa.

Tee kameran liikkeet korostetun rauhallisesti ja hyvin tasaisesti, niin että nopeus ei vaihdu kesken liikkeen. Nimenomaan tämä erottaa ammattilaisen amatööristä. Liikettä voi editoinnissa hiukan nopeuttaa mutta ei kovin paljon. Usein panorointi tai tilttaus tekevät kerronnasta hitaampaa kuin nopeasti vaihtuvat pysäytyskuvat. Kannattaa aina ottaa molempia ja päättää editoidessa, mitkä niistä ovat käyttökelpoisimpia.

Liike kuvan sisällä eli liikkuva kohde lisää mielenkiintoa. Jos puhutaan busseista, mene pysäkille ja odota, että auto ajaa kuvaan tai poistuu siitä, älä kuvaa ainoastaan seisovaa bussia.

Ihminen voi kävellä kohti kameraa puhuessaan, tulla kuvaan, kulkea ovesta ulos tai sisään, nousta portaita ylös tai juosta kuvan läpi. Keksi asiasisältöön liittyvää liikettä videoihin. Vältä kuitenkin turhaa kikkailua pelkän liikkeen takia, jos se ei sovi aiheeseen.

 

Videolla on kerronnallinen rakenne

Käyn läpi seuraavaksi kaksi toimivaa rakennetta, jotka sopivat lyhyeen videoon. Molemmat ovat hyvin perinteisiä kerronnan muotoja, mutta nekin on päivitetty someajan nopeuteen.

 

Uutinen kertoo ensin tärkeimmän

Uutinen on yleensä noin 30–90 sekunnin mittainen journalistinen juttu, jossa on tiukka kärki. Se tarkoittaa tärkeimmän asian kertomista heti alkuun. Katsoja on koukutettava heti, varsinkin sosiaalisessa mediassa.

Aloita ytimestä, jonka haluat katsojan vastaanottavan videostasi. Taustat voi kertoa myöhemmin. Ajattele, että hän keskeyttää videon heti saatuaan tarvitsemansa.

Käsikirjoita videollesi otsikko, joka tiivistää oleellisen. Se voi olla myös kysymys, johon video vastaa. Pidä huolta, että videosi tosiaan vastaa siihen eikä sen vierestä.

Tiivistä. Lyhennä. Karsi. Tee mieluummin useita pieniä videoita kuin yksi pidempi. Kaksi minuuttia on jo kovin pitkä aika! Nettijulkaisussa voit kerätä osan materiaalista videon ympärille: esimerkiksi luvut ovat vaikeita puhuttuina, ne toimivat paremmin grafiikassa. Kirjoita oheen tekstiä, jossa kerrot projektin taustat, älä sijoita sitä videoon.

Mitä katsoja tietää ja odottaa klikatessaan videosi auki? Nettisivulla ja YouTubessa eli vaakavideolla sillä on ainakin otsikko, ehkä myös ingressi tai selitysosio. Video voi sitten alkaa suoraan asiasta.

Myös Instagramissa videon aloituskuvaan saa yritystilillä otsikon. Tässä on kaksi esimerkkiä Yle Uutisten otsikoista Instagramissa keväällä 2025: ADHD-diagnoosit yleistyvät nuorilla. Tutkijat loivat mammuttihiiren. Nämä ovat perinteisiä uutisotsikoita, jotka tiivistävät kaikkein olennaisimman.

Somen pystyvideo on tehokasta aloittaa puhuttelulla: Tiesitkö että–? Nyt kerron sinulle, kuinka –. Tässä kolme kikkaa, joiden avulla–. Kysymys, lupaus tai yllättävä väite pysähdyttävät katsojan. Hän vaihtaa aikaansa videon lupaamaan sisältöön. Ensimmäinen lause on markkinointia, joka kertoo, miksi hänen kannattaa tehdä se.

Tässä ruutukaappauksina edellä mainittujen uutisten aloitukset:

Vaikka taistelemme sekunneista, aloita hetken hiljaisuudella, koska videon klikkaaminen auki vie hetken. Jos puhe alkaa aivan heti, osa siitä menee hukkaan, kun katsoja avaa jutun. Jätä alkuun 1–2 sekuntia tyhjää ennen kuin ryhdyt puhumaan.

Pane alkuun paras videoklippisi. Älä säästä sitä loppupuolelle. Kuvalla houkuttelet myös katsomaan. Saatko videosi alkuun jotakin yllättävää, samaistuttavaa, visuaalisesti mielenkiintoista, kaunista, pelottavaa, outoa, toiminnallista? Millainen videoaloitus herättäisi tunteen tai kiinnostuksen asiaan? Se voi olla hyvin puhuva ihminen, joka kysyy tai väittää. Ihminen voi olla mielenkiintoisessa paikassa tai hänellä voi olla kädessään jotakin ajatuksia herättävää. Vaakavideolla se voi olla myös toimintaa, jonka taustalla on puhe. Somevideot useimmiten alkavat ihmisen kasvoilta.

Katso hyviä esimerkkejä uutisrakenteisista videoista ja niiden aloituksista Instagramista tai TikTokista uutismedioilta. Tässä ovat linkit Instagramin tileihin: Yle Uutiset, Helsingin Sanomat, MTV Uutiset, Yle Kioski, Yle Tiede ja tietysti Turun AMK:n oma journalistiopiskelijoiden julkaisu Tutka.pro. Analysoi näitä ja matki parhaita.

Videosi on sitten lunastettava, mitä uutismaisen videon alku lupaa. Hio kärki teräväksi eli kavenna kysymys ja anna konkretiaa katsojalle. Mikä hyödyttää häntä? Miten tapahtuma vaikuttaa hänen elämäänsä? Miten selität vaikean asian tavalliselle vastaanottajalle ymmärrettävästi ja ilman erityissanastoa?

 

Dokumentaari koukuttaa tarinaan

Videodokumentaari voi lähteä hiukan kauempaa kuin pääasiasta, mutta senkin on houkuteltava katsoja seuraamaan. Eräs vaikuttava muoto on jo aiemmin mainitsemani 60 Second Docs YouTubessa ja Instagramissa, 60 Second Docs Instagram. Sen videot noudattavat samankaltaista kaavaa, jossa kuvat ovat hyvin nopeita, usein vain yhden sekunnin mittaisia. Monet näistä tämän 60 Second Docs -sarjan dokumentaareista ovat järjestötoiminnan esittelyjä ja yhteiskunnallista vaikuttamista. Usein niissä myös esitellään ihminen, jolla on jokin kummallinen harrastus, taito, ammatti, tai elämänasenne.

60 Second Docs -sarjassa aloitus on aina tiiseri. Tässä väläytetään kiinnostava kollaasi, sanotaan ääneen asia, josta on saatava tietää lisää, näytetään päähenkilö tekemässä jotakin ikätasolle, sosiaaliselle statukselle tai vaikka stereotyyppiselle sukupuolelle epätyypillistä. Alkusekuntien tarkoitus on herättää kiinnostus, pakottaa katsomaan lisää.

 

 

Ensimmäisen lauseen aikana kuva vaihtuu monta kertaa. Yksittäiset videoklipit ovat vain sekunnin mittaisia. Sama tyyli jatkuu kaikissa näissä videoissa läpi koko dokumentaarin. Se pakottaa seuraamaan. Kun katsoja tietää, että aikaa on vain minuutti, se houkuttelee katsomaan näitä useampia ja aina uusia, kun ne tulevat tarjolle. Nämä minidokumentaarit ovat kuin perunalastuja tai irtokarkkeja maailman kummallisista ilmiöistä.

Dokumentaarin keskiosa koostuu välähdyksistä, joissa on haastateltavan kasvot kertomassa tarinaa suoraan kameralle, mutta ennen kaikkea oleellista on toiminnan näyttäminen. Katsoja pääsee mukaan ruokavarastoon ja kadulle jakamaan annoksia, kotiin seuraamaan vauvanhoitoa ja kadulle katsomaan, kuinka koditon muuttuu aivan toisen näköiseksi hiustenleikkuun myötä.

Vastaavasti Instagram-videoissa mennään jään alle ja keittiöön paistamaan hämähäkkejä, torakoita, matoja ja sirkkoja tarjolle ruokailijoille, jotka syövät ne. Jokainen näistä videoista sekä YouTubessa että Instagramissa on hieno esimerkki kehotuksesta:

Näytä, älä kerro sanoilla.

Koska kuvat ovat lyhyitä, joukkoon mahtuu huomaamattomasti myös valokuvia, jotka eivät ole videota. Esimerkiksi Food Rescue -tarinassa on sekaisin molempia. 60 sekunnin aikana erilaisia kuvia ja videoklippejä on yhteensä 25 kpl, joista pisimmät ovat haastattelukohtauksia. Pisin videoklippi on 10 sekunnin haastattelu. Jos poistetaan laskuista haastattelut, videoiden ja valokuvien kesto ruudulla on keskimäärin kaksi sekuntia. Materiaalia on paljon! Tämä pitää kerronnan kiinnostavana, koska samaan aikaan ei voi puuhata muuta kuin katsoa.

Videota kuvatessa materiaalia, erilaisia kuvakulmia saman kohtauksen sisällä, tarvitaan jokseenkin aina enemmän kuin luulet. Kohtaus vaihtuu, kun aika tai paikka vaihtuu. Ja joka kerta, kun kohtaus vaihtuu, katsoja orientoituu uudelleen. Siksi kannattaa sijoittaa yhteen kohtaukseen useita eri kuvakulmia ja pysyä siinä. Sitten hypätään haastatteluun tai toiseen kohtaukseen. Jos leikkaat jatkuvasti haastattelukuvasta muualle, kokonaisuudesta tulee levoton. Vaikka kuvat ovat hyvin lyhyitä, jos ne pysyvät samassa tilanteessa, kerronta tuntuu loogiselta ja sitä on helppo seurata.

Annan muistisäännön: Kuvaa aina neljä erilaista kuvakulmaa jokaisesta uudesta tilanteesta. Myös haastattelu on tilanne, josta kannattaa ottaa myös sellaisia kuvia, joissa puhujan suu ei näy, jotta puhetta on helpompi pilkkoa ja poistaa välistä turhia äännähdyksiä tai lauseita.

Jos haluat tehdä hienoa jatkuvuuskerrontaa, eli sellaista, jossa katsoja ei hahmota leikkauksia, se onnistuu kuudella videoklipillä, joilla on jokaisella erilainen funktio. Näitä videopätkiä voit käyttää missä järjestyksessä haluat ja tällä kaavalla saat aina sujuvan kokonaisuuden noin puolen minuutin videoon.

Nämä kuusi ovat:

1. Esittely, joka näyttää tilanteen.
2. Neutraali kuvakulma, joka esittelee henkilön kokokuvassa, suuressa puolikuvassa tai puolikuvassa.
3. Henkilön kasvot, jotka paljastavat ilmeen.
4. Henkilön kädet, jotka näyttävät, mitä hän tekee.
5. Olan yli kuvattu otos, eli henkilön takaa videoitu, näyttää, minne henkilö on menossa tai mitä hän näkee.
6. Jokin luova kuva, jossa sijoitat puhelimen yllättävään paikkaan, alas, ylös, liikkeeseen, sisälle jonnekin tms.

Näillä kuudella kuvalla saat sujuvan kerronnan esimerkiksi 30 sekunnin spiikin ajaksi: Kuusi kuvaa

 

 

 

Lopetus tekee usein synteesin ja antaa katsojalle kehotuksen. Valitse siihen haastattelusta jokin kohottava lause, katse tulevaisuuteen tai kutsu toimintaan. Lopussa on myös tilaa logoille, jos esimerkiksi projektin rahoittaja haluaa tällaiset näkyville.

Videodokumentaareista on loputtomiin erilaisia esimerkkejä. Yleensä ne ovat paljon pidempiä, koska lyhytelokuvan määritelmä on muun muassa elokuvakilpailuissa alle 30 minuuttia. Otin tämän lajityypin esimerkiksi, koska se on tehokas muoto sekä somessa että nettisivulla.

Eräs hyvä nettisivu, josta löydät kiinnostavia esimerkkejä hiukan pidemmistä mobiilivideoista ja -dokumentaareista, on Mobile Movie Making Documentaries. Tällä sivustolla on myös monia muita tyylilajeja, jotka on kuvattu puhelimella. Voit etsiä sieltä malleja ja esimerkkejä omaan kerrontaasi.

 

Editointi ja julkaiseminen

Mobiilivideon editointiin on kaksi eri käytäntöä. Jos julkaiset sosiaalisessa mediassa, on helpointa myös editoida materiaali puhelimella. Jos julkaiset nettisivulla, silloin tietokoneen isompi näyttö ja oikea näppäimistö ohjaavat valinnan tietokoneen editoriin.

Koska uusia editointiapplikaatioita tulee tarjolle jatkuvasti, ei niistä kannata opettaa tässä julkaisussa yhtä ja tiettyä. Jokaiseen varteenotettavaan uuteen ja vanhempaan videoeditoriin on aina YouTubessa ohjevideoita. Näistä kannattaa valita sellainen, jolla on paljon katsojia.

 

Editointi puhelimella

Olen pitänyt puhelimen editorin kriteerinä sitä, että siihen saa useampia kuva- ja ääniraitoja, sillä voi myös tekstittää ja muokata kuvaa sekä ääntä. Tekoäly tuo jatkuvasti uusia ominaisuuksia kaikkein yksinkertaisimpiinkin editoreihin, niin että melko surkeasta äänestä saa muokatuksi hyvän, väriä ja valotusta voi korjata (tosin jos kuva on kunnolla ylivalottunut, materiaalissa ei ole pikseleitä, joita korjata).

Turun ammattikorkeakoulun (AMK) media-alan opiskelijat ovat käyttäneet kevään 2025 aikana puhelimella editointiin ilmaista Capcut-ohjelmaa. Tämän taustalla on TikTokin omistajayhtiö kiinalainen Bytedance. Kukin ottaa ohjelman käyttöönsä omalla vastuullaan. Älä kirjaudu sinne oppilaitoksen sähköpostilla. Luo siis tili jollakin muulla osoitteella. En ole selvittänyt muiden puhelimeen sopivien editoriapplikaatioiden taustoja enkä tiedä, millaista tietoa ne keräävät käyttäjistään.

Jos haluat varmistaa tietoturvallisuuden, käytä Turun AMK:n suosittelemaa editointiohjelmaa. Tällainen on Adoben Premiere Rush, joka edellyttää maksullisen Creative Cloud -lisenssin.

 

Editointi tietokoneella

Jos olet valmis editoimaan tietokoneella, vaihtoehtoja on useita. Turun AMK suosittelee käyttämään aivan perustasolla OpenShot-editoria. Tähänkin löytyy ohjevideoita YouTubesta.

Turun AMK:ssa käytössä on myös ammattilaistasoinen Adobe Creative Cloud -perheeseen kuuluva Premiere-ohjelma, joka on hyvin monipuolinen videoeditori. Suosittelen tätä niille, joilla on kokemusta videon editoinnista.

Kokeneille editoijille on tarjolla myös ilmainen ammattilaistasoinen tuote, Blackmagic Davinci Resolve. Tämä muistuttaa hyvin paljon Premiere-editoria ja sisältää kaikki oleelliset videoeditoinnin ominaisuudet. Jos sinulla ei ole pääsyä Adoben lisenssiin, suosittelen tämän lataamista tietokoneellesi, mikäli koneesi ominaisuudet riittävät videoeditointiin. Tämä editori vaatii näytönohjaimelta riittävää tasoa ilmaisversiossaan.

Video vaatii tietokoneelta riittävän tehokkaan prosessorin, paljon muistia ja näytönohjaimen, joka pyörittää videoita. Voit mahdollisesti ladata ohjelman koneellesi ja se jopa toimii jotenkuten. Ulkoinen kovalevy, joka on riittävän nopea, saattaa auttaa muistiongelmissa, mutta voi olla, että koneen teho ei riitä. Hermo menee, jos kone pykii ja kaatuilee.

Selvitä siis ensin, onko sinun mahdollista ylipäätään editoida tietokoneellasi, vai onko viisaampaa pysyä puhelimessa. Moniin tietokoneen ongelmiin on kyllä ohjeita YouTubessa, koska esimerkiksi videon preview-toiminnon resoluution laskeminen saattaa helpottaa OpenShot-editorilla. Myös Resolve Davinci -editorin ongelmiin on saatavilla apua YouTube-ohjeista, jos koneesi näytönohjain ei ole riittävä.

 

Julkaiseminen

Ennen kuin julkaiset, tarkista, että videosi ei sisällä tekijänoikeuksien alaista materiaalia, jota et saa käyttää. Muun muassa YouTube poistaa videot, joissa on oikeudetonta musiikkia.

Jos et maksa korvauksia tekijänoikeusjärjestöille, käytä vain kuvia, videoita ja musiikkia, joihin sinulla on oikeus. Joko olet tehnyt ne itse tai sitten tarkistanut, että ne ovat vapaita: Free music -hakusanat auttavat löytämään tekijänoikeuksista vapaata musiikkia. Creative Commons-lisensiointi kuville ja videoille tarjoaa vapaata visuaalista materiaalia.

Netissä on tarjolla paljon ilmaisia materiaaleja, kunhan muistat tarkistaa. (Esimerkiksi kartat eivät yleensä ole vapaasti käytettävissä.) Perehdy tekijänoikeuksiin.

Toinen julkaisemisen laillisuuteen liittyvä kysymys on lupa kuvattavilta. Lähes kaikilla julkisilla paikoilla on lupa tallentaa, mutta kaikkea ei ole lupa julkaista.

Et voi julkaista luvatta videoita alaikäisistä. Journalismissa käytäntö on, että 15-vuotias on oikeutettu antamaan luvan itse, kunhan kyse ei ole arkaluontoisesta aiheesta. Alle tämän ikärajan, on kysyttävä vanhemmilta.

Et saa edes kuvata koulun tai päiväkodin pihalle aidan yli, et tallentaa yksityispihoilta tai ikkunasta näkyvää kysymättä asianosaisilta. Et voi julkaista materiaalia, jossa henkilö näyttäytyy häpeällisessä tilanteessa, esimerkiksi voimakkaasti päihtyneenä tai raivon vallassa. Tästä voi seurata oikeutettu kunnianloukkaussyyte.

Maksullisissa tilaisuuksissa on saatava tilaisuuden järjestäjältä lupa julkaisuun. Sairaalat, terveyskeskukset, hoitolaitokset ja vankilat ovat alueita, joissa et voi kuvata lainkaan ilman lupaa ylimmältä johdolta. Suosittelen myös varmistamaan tavaratalossa luvan infosta, koska vaikka tavaratalo ei saa lain mukaan kieltää kuvaamista, se saa valita asiakkaansa ja voi oikeutetusti valita poistavansa kuvaavan asiakkaan.

 

Julkaiseminen sosiaaliseen mediaan

Puhelimelta saat videon suoraan Instagramiin, TikTokiin tai muulle haluamallesi kanavalle. Kukin näistä kanavista ohjeistaa tilin luomisessa ja julkaisemisessa. Somekanavat keräävät käyttäjätietoja, sitä et pysty estämään. Näihin on olemassa myös yritystilejä, joista osa on maksullisia. Yritystunnuksilla samaa tiliä voivat käyttää useammat henkilöt ja julkaista saman brändin alla. Instagram on Metan palvelu ja sen yritystili on linkitetty Facebookiin. Ohjeistus löytyy Metan Facebook-ohjeistuksesta: Meta for Business.

Instagramissa on kaksi julkaisupaikkaa: Reels ja Story, josta video katoaa vuorokauden jälkeen. Moni markkinoi videotaan molemmissa, niin että Reels-osiossa on varsinainen julkaisu ja sen houkutin on Storyssä keräämässä huomiota. Storyyn saa myös linkitetyksi nettisivun, jota videoklippi mainostaa.

 

YouTube-julkaiseminen

Myös YouTube vaatii tilin luomisen, jotta voit julkaista. Se voi olla yksityinen tai työnantajan bränditili. Esimerkiksi Turun AMK:lla on bränditili, jonka suojiin voi perustaa useita eri kanavia. Kanaville voit tehdä erilaisia soittolistoja, joissa videot liittyvät samaan aiheeseen.

Kun julkaiset, on vielä päätettävä, kuinka laajaan jakeluun videosi tulee:

• Onko se yksityinen/private, jolloin sitä ei näe kukaan muu kuin sinä?
• Onko se piilotettu/unlisted, jolloin se näkyy vain niille, joilla on suora linkki?
• Vai onko se julkinen/public, jolloin se on vapaasti netissä kaikkien katsottavissa ja hakusanoilla löydettävissä.

Kuten ohjeen alussa mainitsin, kaikissa palveluissa, niin YouTubessa kuin somessa, kannattaa käyttää mielekkäitä asiasanoja ja otsikoida videot niin, että hakukoneet löytävät ne. Toistaiseksi ne toimivat edelleen tekstin avulla eikä videoita löydy kuvalla. Siksi niihin kannattaa kirjoittaa hyvä otsikko, ingressi ja listata asiasanat avuksi.

Videoihin kannattaa asentaa YouTubessa suomenkielinen automaattitekstitys päälle saavutettavuuden vuoksi. Moni myös katsoo näitäkin videoita tilassa, jossa ei voi julkisesti panna ääniä päälle. Lisäksi tekstitys lisää videoiden saavutettavuutta niille, joilla on vaikeuksia puhutun kielen ymmärtämisessä. Tekstityksen voi myös tehdä itse YouTubessa, jos automaattinen ei ole tarpeeksi hyvä, koska joskus se sekoileekin. Kaikki Turun AMK:n bränditilillä julkaistava on oltava tekstitettyä, koska oppilaitos on sitoutunut saavutettavuuteen.

 

Sitten kokeilet!

YouTubeen julkaistaan 500 tuntia videoita joka minuutti eli 30.000 minuuttia. (Tämä on YouTuben tilasto vuosilta 2022–2023 ja määrä kasvaa koko ajan.) Tämän lisäksi niitä julkaistaan TikTokiin, Instagramiin, Facebookiin, WhatsAppiin, LInkedIniin ja muihin sosiaalisen median palveluihin niin paljon, että DeepSeek- ja Grok-tekoälyn arvio siitä, montako minuuttia videoita julkaistaan joka minuutti, oli jonkin verran alle 43.000 minuuttia. Videoiden määrä on suunnaton! (Keväällä 2025 nämä kaksi tekoälyä kahlaavat ilmaiseksi ns. syvälukemisella läpi lähteitä, jotka ne myös merkitsevät. Se on syy valintaani kysyä nimenomaan niiltä.)

Nyt voit lähteä kilpailemaan tälle areenalle katsojien huomiosta. Koska videon oppii vain itse tekemällä, jokaisella kerralla luultavasti parannat lopputulosta, minkä katsojatkin toivottavasti huomaavat.

Ammattimaista videota on helpompi seurata ja kanavat kehittyvät kohti hallittua kerrontaa, vaikka niiden ensimmäiset teokset olisivat luovan sekavia. Nautinnollista matkaa video-osaajaksi!