16.02.2026

Alkusanat

Tämä opas auttaa ohjaajia osallistamaan lähiön asukkaita luonnonhoitotyöhön lähiympäristössään. Opas on tehty osana Urban Biodiversity Parks (UBP) -hankkeen osallistavaa luonnonhoitoa Jyrkkälän lähiössä Turussa.

Oppaan on tehnyt Artturi Jyrkkänen osana opinnäytetyötään yhteistyössä Outi Linnossuon kanssa.

Toivotamme lukijoille iloa luontoa suojelevaan puuhailuun lähiyhteisössä ja lähiympäristössä!

Artturi Jyrkkänen, sosionomiopiskelija, Turun ammattikorkeakoulu
Outi Linnossuo, UBP-hankkeen projektityöntekijä, Turun ammattikorkeakoulu

 

Oppaan esittely

Hyvä lukija, edessäsi on opas, joka on suunniteltu käyttökelpoiseksi työkaluksi ohjaajille, jotka työskentelevät osallistavan puutarhanhoidon ja luonnonmuokkauksen parissa. Opas on tuotettu ohjauksen välineeksi Urban Biodiversity Parks hankkeelle. Oppaan tarkoitus on antaa tietoa ja työmenetelmiä ohjaajille.

Opas koostuu ehdotuksista erilaisista ohjattavista aktiviteeteista kuten yhteisöllisestä raivauksesta ja niittyistämisestä ja niiden organisoinnista osallistavasti. Opas sisältää myös selventävää sanastoa esimerkiksi toimijuudesta, osallisuudesta sekä Green Care -menetelmistä, johon osallistava luonnonhoito ja sen hyvinvointivaikutukset perustuvat.

Sanasto

Mitä ihmettä on Green Care?

Green Care Finland kuvailee verkkosivuillaan Green Care menetelmää, että se on ”luontoon ja maaseutuympäristöön liittyvää ammatillista toimintaa, jolla edistetään ihmisten hyvinvointia ja elämänlaatua”. Green Care luo hyvinvointia lisääviä vaikutuksia osallisuuden ja kokemuksellisuuden avulla. Kaupunkiympäristössä Green Care -menetelmät luovat uudelleen ihmisen yhteyttä luontoon, asumisympäristöön ja luonnon sykleihin. Ihminen tulee tietoiseksi ympäristöönsä vaikuttavista ilmiöistä ja voimaantuu huomatessaan kykenevänsä vaikuttamaan ympäristöönsä. (Green Care Finland.)

Mitä on biodiversiteetti?

Urban Bioiversity Parks -hanke perustuu biodiversiteetin lisäämiselle, mutta mistä on kyse? Biodiversiteetti eli luonnon monimuotoisuus tarkoittaa elollisen luonnon monimuotoisuutta kaikilla tasoilla. Se kattaa lajiston monimuotoisuuden, joka tarkoittaa eri eliölajien määrää ja niiden kirjoa (esim. kasvit, eläimet, sienet, mikrobit), sekä ekosysteemien monimuotoisuuden, jossa on kyse erilaisista elinympäristöistä, kuten metsät, suot, järvet ja niityt, sekä niiden vuorovaikutuksesta ja kyvystä tukea eri eliölajien kirjoa. (Salo, Sääksjärvi & Karhilahti 2007.)

Mitä on luontokato?

Luontokato tarkoittaa luonnon monimuotoisuuden eli biodiversiteetin vähenemistä tai köyhtymistä. Kaupunkiympäristössä se tarkoittaa useimmiten eri elinympäristöjen tuhoutumista tai heikentymistä ja eri alue-ekosysteemien toiminnan häiriintymistä. Esimerkiksi tietyn kasvilajin systemaattinen kitkeminen voi viedä elinehdot osalta hyönteisiä jne. (Salo, Sääksjärvi & Karhilahti 2007.)

Ympäristötunne? Mikä se on?

Panu Pihkalan (2019) mukaan ympäristötunteet ovat henkilökohtaisia tai yhteisöllisiä tunteita, jotka liittyvät ihmisen suhteeseen ympäristöön ja ympäristökriiseihin. Suomalaisen ympäristötutkijan mukaan nämä tunteet voivat olla monenlaisia ja ne ovat luonnollinen osa ympäristötietoisuuden kasvua.

Tunteet voivat toimia motivaation lähteenä tai päinvastoin aiheuttaa lamaannusta. Esimerkiksi ilmastoahdistus, surullisuus kohdattaessa luontokatoa ja syyllisyys omasta kulutuksesta ovat kaupunkilaiselle tuttuja ilmastotunteita. Urban Biodiversity Parks -hankkeessa tavoitteena on tuottaa ympäristötunteena toivoa ja luoda merkityksellisyyttä yhteisöllisen toiminnan kautta.

Mukana olevissa lähiöissä ympäristötunteet voivat näkyä eri tavoilla. Nuoret voivat kokea ilmastoahdistusta, mutta samalla he kokevat, ettei heillä ole vaikutusmahdollisuuksia. Kun taas aikuinen ympäristötietoinen ihminen voi turhautua betonivaltaiseen ympäristöön, jossa luontoyhteys puuttuu. Jos lähiö on rakennettu ilman vihreää lähiluontoa tai luonnon hoito ei ole osa ihmisten elämää, ihmiset voivat vieraantua luonnosta, eivätkä välttämättä tunnista ympäristökriisien vaikutuksia omaan elämäänsä.

Urban Biodiversity Parks -hankkeen yhteydessä tuotettujen ympäristöprojektien tarkoitus on herättää toivon ja yhteisöllisyyden tunteita. Lisäksi on hyvä tunnistaa, että eri taustoista tulevilla ihmisillä voi olla erilaisia tunnesuhteita ympäristöön: esimerkiksi joidenkin kulttuurien edustajat voivat kokea vahvempaa yhteyttä luontoon, toiset taas voivat kokea ilmastokeskustelun uhkaavana tai etäisenä. Kaupunkiin tottuneet lapset voivat olla pelokkaitakin luonnossa liikkujia ja maalta muuttaneet vanhukset voivat kaivata yhteyden luomista luontoon uudestaan. Ohjaajan on hyvä osata auttaa ohjattaviaan tunnistamaan erilaisia ympäristötunteita.

Osallisuus ja osattomuus

Osallisuus lähiössä tarkoittaa, että ihmiset kokevat olevansa osa laajempaa yhteisöä ja että he voivat vaikuttaa siihen. Heidän näkemyksiään ja tarpeitaan kuullaan ja arvostetaan. Osallisuus liittyy vahvasti kokemukseen merkityksellisyydestä, kuulumisesta ja toimijuudesta. Osallisuuden kokemus vahvistaa hyvinvointia, luottamusta ihmisten välillä, vähentää syrjäytymisen riskiä etenkin nuorilla ja haavoittuvissa asemissa olevilla sekä rohkaisee aktiiviseen kansalaisuuteen ja vastuullisuuteen. (THL 2024.)

Kun osallisuutta edistetään, pitää olla ohjaajana tarkka, että pysyy havainnoimaan ja tunnistamaan haasteita osallisuudelle. Rakenteellinen eriarvoisuus (esim. äidinkieli, varakkuus, asenteet) voi olla merkittävä haaste työn onnistumiselle. Näennäisosallisuus (”kuullaan mutta ei kuunnella”) voi lisätä luottamuspulaa suhteessa hankkeen toteuttajiin.

Taloyhtiön alueella järjestettävä luontoprojekti voi tarjota monia osallisuuden muotoja. Asukkaat voivat osallistua suunnitteluun kertomalla toiveitaan esimerkiksi laatikkopuutarhasta tai niittyistämisen kohteista, jolloin heidän äänensä kuuluu päätöksenteossa.

Tekemisen kautta osallistuminen voi toteutua talkoopäivissä, joissa yhdessä rakennetaan, istutetaan tai kunnostetaan piha-aluetta. Samalla syntyy yhteisöllistä osallisuutta, kun ihmiset tutustuvat toisiinsa ja kokevat kuuluvansa porukkaan.

Myös tiedollinen osallisuus on tärkeää – esimerkiksi infotaulu tai asukasilta, jossa kerrotaan luonnon monimuotoisuudesta ja projektin tavoitteista, voi lisätä ymmärrystä ja motivaatiota. Projekti voi siis vahvistaa asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia, yhteenkuuluvuutta ja luontosuhdetta arjen keskellä.

Toimijuus

Hankkeessa tavoitteena on myös lisätä asiakasyhteisöjen toimijuutta. Toimijuus tarkoittaa ihmisen kykyä vaikuttaa omaan elämäänsä ja ympäröivään maailmaan. Se liittyy siihen, että yksilö tai ryhmä kokee pystyvänsä tekemään valintoja, toimimaan tavoitteellisesti ja saavuttamaan muutosta.

Toimijuus koostuu tiedosta ja taidosta toimintaan, motivaatiosta ja rohkeudesta vaikuttaa sekä aidoista mahdollisuuksista osallistua. Tavoitteena on kokemus siitä, että oma toiminta on merkityksellistä.

Deliberatiivinen demokratia

Osallistavissa projekteissa on hyvä perehtyä deliberatiivisen demokratian periaatteisiin ja tietää, että voi ohjata deliberatiivista päätöksentekoa yhteisöissä. Deliberatiivinen demokratia tarkoittaa päätöksentekotapaa, jossa erilaiset ihmiset käyvät rakentavaa, tasavertaista ja perusteltua vuoropuhelua ennen päätöksiä. Siinä korostetaan kuuntelemista, yhteisen ymmärryksen etsimistä ja perustelujen punnintaa pelkän äänestämisen tai enemmistöpäätösten sijaan. Tämänkaltainen päätöksenteko tukee asukkaiden osallisuutta. (Toppinen 2003.)

Esimerkkinä se voi ilmetä vaikkapa osallistavana budjetointina, jolloin asukkaat keskustelevat, mihin hankkeelle tai työpajalle varattuja resursseja käytetään ja tekevät päätöksiä yhteisen harkinnan pohjalta.

Taktinen urbanismi

Taktinen urbanismi on kaupunkisuunnittelun ja kaupunkikehittämisen lähestymistapa, jossa tehdään pienimuotoisia, nopeita ja usein väliaikaisia kokeiluja kaupunkitilassa, joiden tavoitteena on testata uusia ideoita, aktivoida julkisia tiloja tai edistää asukasosallisuutta. Taktinen urbanismi on kokeilevaa, nopeaa (joskus väliaikaista) ja osallistavaa. Toimenpiteet ovat usein väliaikaisia tai helposti muokattavia.

Asukkaat voivat itse suunnitella ja toteuttaa muutoksia. Taktista urbanismia voi käyttää ohjaavana lähestymiskulmana puistosuunnittelussa. Vähittäiset kokeilut jonkun ympäristön muokkaamisessa voivat auttaa ohjaajaa suunnittelemaan alueen jatkotyöpajoja hankkeen edetessä ja suunnitella työtä vaihteleville osallistujamäärille. (taktinen urbanismi | Nokkela Kaupunki.)

Mikä on puolivalmis tila?

Puolivalmis tila luonnonhoidossa tarkoittaa tilannetta, jossa alue ei ole enää täysin luonnontilainen, mutta ei vielä myöskään hoidettu tai tavoitetilassa oleva alue. Luonnonhoidossa pyritään usein viemään alue puolivalmiista kohti tavoitetilaa, kuten monimuotoista niittyä, avohakamaata tai toimivaa kosteikkoa.

Niittyistäminen

Niittyistäminen tarkoittaa niittyjen palauttamista tai perustamista alueille, joilta ne ovat kadonneet. Se on yksi tärkeä keino luonnon monimuotoisuuden eli biodiversiteetin tukemisessa. Perinteiset niityt ovat äärimmäisen lajirikkaita elinympäristöjä, mutta niitä on jäljellä enää murto-osa entisestä.

Metsitys

Metsitys tarkoittaa uuden metsän perustamista alueelle, jolla ei ennestään ole metsää – kuten pellolle, suolle tai muulle avoimelle alueelle. Metsitys tehdään yleensä istuttamalla puita. Sitä käytetään esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillitsemiseen, hiilinielujen lisäämiseen ja luonnon monimuotoisuuden vahvistamiseen sekä kaupunki-ilman parantamiseen ja viilentämiseen.

Hallittu hoitamattomuus

Hallittu hoitamattomuus tarkoittaa ympäristöhoidon periaatetta, jossa osa alueesta jätetään tarkoituksella vähemmälle hoidolle luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi. Ajatuksena ei ole ”antaa kaiken mennä hunningolle”, vaan valikoida alueita, joilla kasvillisuus saa rehottaa ja luonnon prosessit toimia vapaammin. Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi:

• Osa nurmikoista jätetään pidemmiksi tai kokonaan niittämättä.
• Puuston annetaan muodostaa tiheikköjä, mikä tarjoaa suojaa ja elinympäristöjä monille lajeille.
• Kelopuita (kuolleita puita) jätetään paikoilleen, koska ne ovat tärkeitä elinympäristöjä hyönteisille ja linnuille.

Hallittu hoitamattomuus rakennetussa ympäristössä herättää usein monenlaisia tunteita ja siihen on hyvä varautua. Tiedon jakaminen siitä, miksi hallittu hoitamattomuus on hyväksi luonnolle, on tärkeää ja auttaa usein asiaan suhtautumisessa.

Ohjausesimerkit lapsille

Luonnonmateriaalien askartelupäivän ohjaaminen lapsille

Luonnonmateriaalien askartelupäivä tarjoaa lapsille mahdollisuuden yhdistää luontokokemukset luovaan toimintaan. Ennen askartelupäivää kannattaa tehdä pieni retki lasten kanssa lähimetsään tai puistoon ja kerätä yhdessä materiaaleja, kuten käpyjä, oksia, lehtiä, kiviä, tammenterhoja ja kuivattuja kukkia. Samalla voidaan kertoa heille luonnon monimuotoisuudesta ja materiaalien vastuullisesta keräämisestä. Esimerkiksi muistuttaa, ettei eläviä kasveja tai puiden kuorta irroteta.

Käydään lasten kanssa läpi kerättyjä materiaaleja ja ohjataan, mitä niistä voisi tehdä. Annetaan muutama esimerkki, kuten käpylehmiä, kivimaalausta tai oksista rakennettuja hahmoja. Pidetään ohjeet yksinkertaisina ja korostetaan, että tärkeintä on luovuus. Valmiin lopputuloksen ei tarvitse olla täydellinen. Tarjotaan turvallisia työkaluja, kuten lasten sakset, liimaa, vesivärejä ja lankoja. Valvotaan askartelua ja avustetaan tarvittaessa, mutta annetaan lapsille myös vapaus toteuttaa omia ideoitaan.

Päivän lopuksi voidaan järjestää pieni näyttely, jossa jokainen saa esitellä oman työnsä muille. Näin lapset kokevat onnistumisen iloa ja oppivat arvostamaan toisten teoksia. Lopuksi yhdessä siivoaminen kuuluu osaksi tapahtumaa, ja sen kautta lapset oppivat myös vastuullisuutta. Askartelupäivä luonnonmateriaaleilla ei ainoastaan kehitä luovuutta ja hienomotoriikkaa, vaan myös vahvistaa yhteyttä luontoon ja ryhmässä toimimista.

Ötökkäkierros

Ötökkäkierroksen tarkoituksena on tarjota lapsille elämyksellinen ja osallistava luontokokemus, joka tukee luontosuhteen kehittymistä sekä havaintokykyä ja uteliaisuutta. Ötökkäkierroksella voidaan myös tutustua turvallisesti oman kodin pihapiirin ja lähiympäristöön!

Kierros toteutetaan leikin, tutkiskelun ja rauhallisen havainnoinnin kautta Green Care -menetelmien mukaisesti.

Valmistelut ennen kierrosta:

• Valitaan turvallinen alue: lähiniitty, taloyhtiön pihapiiri, niityn reuna tai monipuolinen nurmikkoalue.
• Käydään paikka läpi ennakkoon: tarkistetaan mielenkiintoisia ötökkäpaikkoja (kukkia, kiviä, kantoja, puunrunkoja, lahopuita, varjoisia koloja).
• Ohjaajan on hyvä tutustua paikalliseen hyönteiskantaan ja luoda itselleen muistilista! Lapset kysyvät varmasti siitä mitä näkevät!

Välineet (tarvittaessa):

• suurennuslaseja tai ötökkäpurkkeja (hengittäviä)
• hyönteiskuvasto tai kuvakortteja
• vihkoja/piirtovälineitä, jos halutaan dokumentointia

Pidetäan kierros yksinkertaisena ja helposti lähestyttävänä – tärkeintä on kokemus, ei lajituntemus. Kierroksen rakenne (kesto 60 min):

Aloitus: Rauhoittuminen ja virittäytyminen (5–10 min.)

• Kokoonnutaan istumaan rauhallisesti nurmelle tai penkille.
• Pyydetään lapsia sulkemaan hetkeksi silmät ja kuuntelemaan ympäristön ääniä.
• Kysytään esimerkiksi ”Mitä arvelet, millaisia ötököitä täältä voi löytyä?”

Ohjaajankin on hyvä muistaa, että Green Care -menetelmien mukaisesti aistien aktivointi ja läsnäolon vahvistaminen tukee hyvinvointia, joten lapsille kannattaa ohjata rauhoittumista. Ryhmäkokoa on myös hyvä pohtia ja mahdollisesti jakaa ryhmä valmiiksi havaintoporukoihin.

Ötökkäetsintä (20–30 min.)

• Kuljetaan pienissä ryhmissä tai pareittain niityllä ja pihapiirissä.
• Etsitään ötököitä rauhassa, ei kiirettä tai kilpailua.
• Kannustetaan tutkimaan eri paikkoja: lehtien alta, kivien vierestä, kukista, nurmikon seasta.
• Tarvittaessa käytetään suurennuslaseja tai ötökkäpurkkeja lyhytaikaiseen tarkasteluun.

Ohjaajan rooli: kyselee, kannustaa, ihmettelee mukana, esim. “Minkä värinen tämä on? Miten se liikkuu? Mikä voisi olla sen koti?”

Luova osuus tai jakaminen (15+ min.)

Valitaab toiminto tilanteen ja ajankäytön mukaan:

• Piirretään tai maalataan ötökkä, joka löydettiin. Esimerkiksi leppäkerttujen maalaaminen kiviin voi olla lapsille suurtakin hupia ja itse tuotoksen saa pitää!
• Keksitään tarina ötökän elämästä.
• Annetaan ötököille nimiä ja kerrotaan, millaisia ne ovat.
• Tehdään “ötökkäseinä” yhteisiin tiloihin piirroksista tai luonnonmateriaaleista sommiteltu ötökän muotokuva maahan.

Tärkeintä on lapsen oma kokemus ja ilmaisun ilo – ei oikeat tai väärät vastaukset.

Lopetus ja palautuminen (5–10 min.)

Kokoonnutaan jälleen yhteen.

Kysytään:

• Mikä ötökkä oli kiinnostavin?
• Miltä ötökkää katsoessa tuntui?
• Mikä jäi mieleen kierrokselta?

Ötökkäkierros tukee:

• aistien virittymistä
• läsnäoloa ja rauhoittumista luonnossa
• leikkimielisyyttä ja luovuutta
• vuorovaikutusta ja empatiaa (ötököitä ja toisia kohtaan).

Muistetaan painottaa lapsille ötökköjen kunnioitusta: kaikkia ei tarvitse koskea, vaan niitä voi tarkkailla myös etäältä.

Ohjausesimerkit aikuisille

Raivaus

Ensimmäiseksi tulee määritellä raivauksen tavoitteet: halutaanko parantaa kulkureittejä, edistää luonnon monimuotoisuutta tai esimerkiksi palauttaa maisemallisesti arvokkaita alueita? Tämän jälkeen valitaan sopiva metsäalue yhteistyössä kunnan viranomaisten kanssa. Valittavan alueen tulisi soveltua sekä käytännön työhön että luontolähtöiseen hyvinvointitoimintaan.

Green Care -toiminta perustuu yhteisöllisyyteen ja hyvinvointia edistävään vuorovaikutukseen. Osallistujiksi voidaan kutsua esimerkiksi paikallisia yhdistyksiä, kuntoutujaryhmiä, työllistämispalveluiden asiakkaita tai koululaisia. On tärkeää ottaa huomioon osallistujien fyysinen kunto ja yksilölliset tarpeet. Osallistujien motivoimiseksi voidaan järjestää aloituskahvit, jossa käydään läpi toiminnan tarkoitus, aikataulu ja odotukset.

On myös hyvä käydä läpi, minkälainen raivaus onnistuu osallistujilta ja minkälainen vaatii kunnan työntekijöiden ammattitaitoa. Kaikenlainen koneiden käyttö ja mahdolliset välinelainat on hyvä järjestää kunnan kautta.

Raivaustyöt tulee suunnitella siten, että ne ovat turvallisia ja osallistujien kyvyille sopivia. Käytettävien välineiden ja työmenetelmien tulee olla helppokäyttöisiä ja riskit minimoituja. Ennen työn aloittamista pidetään perehdytys, jossa käydään läpi työturvallisuus, välineiden käyttö sekä ekologiset toimintaperiaatteet. Mahdollisuuksien mukaan mukana tulisi olla ohjaaja tai toimintaan perehtynyt ammattilainen.

Green Care -periaatteiden mukaisesti toimintaan sisällytetään myös hyvinvointia tukevia elementtejä, kuten rauhallisia taukohetkiä luonnossa, luontohavaintoja, keskustelua ja reflektiota. Työn ei tarvitse olla suorituskeskeistä, vaan tärkeää on yhdessäolo, merkityksellinen tekeminen ja yhteyden rakentaminen luontoon.

Raivaustoiminnan päätyttyä voidaan järjestää yhteinen palautekeskustelu, jossa voidaan kiittää osallistujia, tarkastella raivauksen tuloksia ja pohtia jatkotoimenpiteitä. Raivaus voi olla myös osa isompaa alueen kehitysprojektia, jolloin on hyvä kertoa osallistujille, mitä tehdään seuraavaksi, jotta he voivat pohtia osallistumistaan niihin. Myös kirjallinen arviointi tai valokuvadokumentointi julkaisuun, sosiaaliseen mediaan tai paikallislehteen voi auttaa työn vaikuttavuuden arvioinnissa. On hyvä miettiä, voiko toiminnasta tulla jatkuvaa, kausittain toistuvaa tai osaksi alueen yhteisötoimintaan nivoutuvaa.

Sissipuutarhojen ohjaaminen taloyhtiön asukkaille

Sissipuutarha on pieni, yhteisöllinen puutarhapiha tai viljelyalue, jossa taloyhtiön asukkaat voivat yhdessä hoitaa ja kasvattaa kasveja. Tämä voi olla niin sanottu matalan kynnyksen ja intensiteetin aktiviteetti, joka tarjoaa asukkaille mahdollisuuden osallistua luonnonhoitoon, edistää yhteisöllisyyttä sekä asumismukavuutta ja samalla tukea biodiversiteettiä. Ensimmäisessä vaiheessa on tärkeää esitellä ajatus asukkaille ja korostaa Green Care -menetelmien tuomia hyötyjä, kuten fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin edistämistä sekä yhteisön vahvistamista.

Sissipuutarhan ohjaaminen lähtee siitä, että asukkaita kannustetaan mukaan, mutta ilman painostusta. Voidaan järjestää esimerkiksi esittely toiminnasta avoimen infon tai yhteisen ideointitilaisuuden yhteyteen, jossa asukkaat voivat tutustua puutarhan ideaan ja jakaa omia ideoitaan ja toiveitaan sekä motivoida toisiaan. Tarvittaessa voi luoda myös pieniä työryhmiä, kuten talokohtaiset viljelyryhmät tai kukkapenkkiyhteisöt, jotka keskittyvät eri osa-alueisiin.

Yhteisessä suunnittelussa voidaan ottaa huomioon asukkaiden toiveet ja tarpeet, kuten esteettömyys, kasvien valinta ja viljelyn helpottaminen. Sissipuutarhan rakenne voi sisältää esimerkiksi niittyisiä elementtejä tai omia kukkapenkkejä.

Sissipuutarhan suunnittelussa on hyvä muistaa, että asukkaat toimivat oman taloyhtiönsä alueella, jolloin taloyhtiön eksplisiittisesti luomia sääntöjä ei pidä kannustaa rikkomaan. Asiakkaita voidaan kannustaa järjestämään esimerkiksi yhteisiä istutushetkiä tai puutarhahetkiä, joissa asukkaat yhdessä miettivät, miten tuumaan tarttuvat.

Ohjaajana on hyvä muistaa, että sissipuutarhassa on kyse aktivismista biodiversiteetin kasvattamisen ja asumismukavuuden päämäärien eteen, joten organisoinnin tulee olla pitkälti asukkaita kannustavaa ja neuvoa antavaa. Asukkaita on hyvä ohjata, vaikka pienempiin tuttavallisempiin yksiköihin, jotka pohtivat oman pihapiirinsä somistamista ja ylläpitoa. Toiminnan tavoitteellisuutta edistää, kun asukkaita ohjataan ottamaan itse yhteyttä taloyhtiön kiinteistönhuoltoon, jotta sissipuutarhat välttyvät niitolta.

Sissipuutarhan hoito on asukkaita yhdistävää ja voimaannuttavaa aktivismia. Aktivismitoiminnassa on tärkeää arvioida yhdessä toiminnan vaikutuksia yhteiseen hyvään ja miten toimintaan suhtaudutaan. Asukkailta voidaan kerätä kokemuksia sissipuutarhan teosta, sen vaikutuksista yhteisön ja asumisen hyvinvointiin sekä mahdollisista parannusehdotuksista. Arviointi voi johtaa toiminnan jatkokehittämiseen, kuten alueen laajentamiseen, puutarhuriryhmien organisointiin tai taloyhtiön kanssa yhteistyön rakentamiseen.

Puiden istutus

Ennen istutusta on tärkeää määrittää istutuksen tarkoitus. Onko tavoitteena esimerkiksi metsän monimuotoisuuden lisääminen uusilla puulajeilla, maiseman ehostaminen tai ennallistaminen? Kun tavoite on selvä, se ohjaa koko prosessia, ohjausmateriaalin suunnittelua ja helpottaa asukkaiden sitouttamista.

Koska kyseessä on kunnan omistama metsäalue, tulee ensin selvittää istutettava alue kunnan työntekijän kanssa ja hankkia lupa puiden istuttamiseen. Yhteistyö paikallisen kunnan työntekijöiden kanssa on oleellista ja varmistaa, että toiminta on ekologisesti kestävää.

Tämän jälkeen kartoitetaan alue:

• Missä puut sopivat parhaiten kasvuun?
• Tarvitaanko alueella ennakkoraivausta?
• Onko alueella joitakin herkkiä luontotyyppejä?

Green Care -periaatteiden mukaisesti toiminta suunnitellaan yhteisölliseksi ja osallistavaksi. Järjestetään esimerkiksi yhteinen aloitustilaisuus tai suunnittelutyöpaja alueen asukkaille, jossa:

• esitellään istutuksen tarkoitus
• pohditaan yhdessä istutettavien puulajien valintaa
• sovitaan työnjaosta ja aikataulusta
• pohditaan, voiko istutus olla koko kauden jatkuva osallistava elementti luonnossa
• luodaan tilaa keskustelulle ja toiveille.

On tärkeää, että kaikilla on mahdollisuus osallistua omien voimavarojensa mukaan. Mukaan voidaan kutsua eri-ikäisiä asukkaita ja myös erityisryhmiä – pienikin osallistuminen voi olla merkityksellistä.

Itse istutusajankohta suunnitellaan niin, että se tukee osallistujien fyysistä ja henkistä hyvinvointia:

• Aloitetaan esimerkiksi rauhallisella luonnossa olemisella tai lyhyellä tietoisuusharjoituksella.
• Varmistetaan, että työvälineet ovat turvallisia ja helppokäyttöisiä (esimerkiksi kevyet istutuskuokat).
• Pidetään taukoja: voit järjestää tarjoilua tai mahdollisuuden saada tietoa eri lajeista luonnossa.
• Annetaan jokaisen istuttaa oma ”nimikkopuu”, joka luo henkilökohtaisen merkityksen.

Kannustetaan osallistujia havainnoimaan luontoa – miltä maa tuoksuu, miten kevät näkyy ympäristössä, mitä ääniä kuuluu. Tämä syventää luontosuhdetta ja tekee hetkestä mielekkään.

Puiden istutus ei pääty istutuspäivään. Järjestetään yhteinen hoitosuunnitelma, jossa sovitaan:

• kuka huolehtii kastelusta, erityisesti ensimmäisenä kesänä
• miten seurataan puiden kasvua
• voidaanko järjestää seurantaretkiä, kuten ”puukummitoimintaa”, jossa perheet tai yksilöt seuraavat omaa puutaan.

Voidaan laatia myös puiden kasvupäiväkirjan someen tai kuvata istutuspaikkaa eri vuodenaikoina – tämä tukee yhteisöllisyyttä ja muistojen rakentumista.

Green Care -menetelmissä kokemusten jakaminen ja merkityksellisyyden tunnistaminen ovat keskeisiä. Istutuksen jälkeen voidaan:

• koota palaute ja tunnelmat yhteen
• pitää pieni juhlahetki tai istutusseremonia
• tehdä valokuvakollaasi tai tarinataulu taloyhtiön, yhdistyksen tai kunnan palveluiden yhteisiin tiloihin
• jakaa kokemuksia ja kuvia, vaikka paikallisessa mediassa tai kunnan/hankkeen viestinnässä.

Yhteisen puutarhan toteuttaminen, kuvaesimerkkinä laatikkoviljelyprojekti Jyrkkälässä

Yhteisöpuutarhan tarkoituksena on tarjota paikka, jossa asukkaat voivat yhdessä hoitaa luontoa, viljellä syötäviä ja koristekasveja sekä kohdata toisensa luonnollisessa ympäristössä. Green Care -menetelmien mukaisesti puutarhatoiminta tukee osallistujien fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia.

Tavoitteita:

• osallistujien hyvinvoinnin tukeminen luontotoiminnan kautta
• sosiaalisten suhteiden vahvistaminen
• yhteisöllisyyden lisääminen taloyhtiössä tai naapurustossa
• luonnon monimuotoisuuden tukeminen.

Kartoitetaan toiveet ja tarpeet (esim. viljelylaatikot, kukkapenkit, yrttialueet, kompostointi). Suunnitellaan toiminta eri vuodenajoilla. Sovitaan yhteisistä pelisäännöistä, kuten hoitovuoroista ja vastuista. Huomioidaan esteettömyys – mahdollisuus osallistua myös fyysisesti kevyemmillä tavoilla. Eri ikäisten on hyvä voida osallistua omien voimiensa ja kykyjensä puitteissa tämänkaltaiseen ohjattuun toimintaan.

Yhteisöpuutarhaan voidaan lisätä hankkeen puitteissa tilataideteos, joka toimii puutarhan henkisenä ja visuaalisena keskuksena.

Ideoita taideteokselle:

• luonnonmateriaaleista rakennettu installaatio (esim. kivikehä, puuveistos, metallinen kasvitorni)
• yhteisön tekemä taideteos
• vuodenaikojen mukaan muuttuva teos (esim. ”toivemetsä”, johon lisätään elementtejä keväisin ja syksyisin)
• voidaan myös järjestää yhteinen ”taiteen tekemisen päivä”, jossa teos rakennetaan yhdessä.

Tilataideteos voi tulla myös hankkeen puolesta tilattuna työnä, jolloin osallistujille on hyvä kertoa teoksen aihe ja teema. Itse taiteilija voi myös osallistua puutarhan suunnitteluun ja ylläpitoon. Taideteos toimii tunnepitoisena elementtinä, joka lisää puutarhan merkityksellisyyttä

Puutarhan rakentamisen vaiheet:

• maapohjan valmistelu: siivous, maanparannus, mahdollinen maanmuokkaus
• rakenteet: viljelylaatikot, penkit, polut, sadevesijärjestelyt
• istutukset: valitaan asukkaiden kanssa helppohoitoisia, ekologisesti sopivia puutarhakasveja, jotka tukevat biodiversiteettiä
• toimintapisteet: kompostointi, istuskelualue, taideteoksen paikka.

Muistetaan myös luontoelementit, kuten hyönteishotellit, linnunpöntöt ja lahopuut, jotka vahvistavat ekosysteemin monimuotoisuutta.

Yhteisöpuutarhan ylläpitoon voidaan kehittää vuorojärjestelmä tai vastuualueita. Tärkeää on huolehtia siitä, että:

• työt jaetaan tasaisesti
• osallistujia tuetaan, eivätkä velvollisuudet kuormita
• kunnan työntekijät osallistuvat koneita vaativaan työhön ja ylläpitoon
• on tilaa myös ei-tuottavalle, rauhoittavalle olemiselle.

Green Care -hengessä voidaan järjestää hyvinvointipainotteisia puutarhapäiviä, joissa korostetaan:

• luonnon havainnointia
• hiljaisuutta tai ohjattua rentoutusta
• pihajoogaa
• luontolähtöisiä taideharjoituksia (esim. kukka-asetelmat, runot, luontopäiväkirja).

Yhteisöpuutarha elää luonnon rytmissä. Järjestetään toimintaa eri vuodenaikoina:

• keväällä: siivoustalkoot, kylvöt, ”heräävä puutarha” -hetki
• kesällä: hoitovuorot, sadonkorjuujuhlat, taidepäivät
• syksyllä: sadon jakaminen, kompostointi, rauhoittumisen teema
• talvella: suunnittelu seuraavalle kaudelle, pienimuotoinen koristelu, valotaideteos.

Lopuksi toimintaa arvioidaan yhdessä. Mikä toi hyvinvointia? Miten osallisuus toteutui? Mitä voitaisiin kehittää ensi kaudelle?

Voidaan tehdä myös valokuvapäiväkirja, tarinaseinä tai ”kasvukirja”, johon kerätään kuvia ja kertomuksia puutarhan ja yhteisön kehittymisestä. Yhteisöllisten elementtien suunnittelussa on hyvä käyttää mielikuvitusta ja suunnitella se jokaiselle ikäryhmälle erikseen.

Green Care -menetelmien mukainen yhteisöpuutarha on enemmän kuin kasvien kasvattamista – se on paikka kohtaamisille, palautumiselle ja yhteisön vahvistumiselle. Tilataideteos tuo puutarhaan sielun ja mahdollistaa osallistujien oman ilmaisun ja luonnon kanssa vuorovaikuttamisen.

Metsäpuutarha

Metsäpuutarha on monikerroksinen, luontopohjainen puutarha, jossa yhdistetään syötäviä ja koristeellisia kasveja metsäisen ympäristön elementteihin. Taloyhtiön viereen toteutettu metsäpuutarha tarjoaa asukkaille mahdollisuuden viettää aikaa luonnon keskellä lähellä omaa kotia, samalla edistäen fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia.

Tavoitteet:

• ympäristön monimuotoisuuden ja viihtyisyyden lisääminen
• asukkaiden osallisuuden ja yhteisöllisyyden vahvistaminen
• hyvinvoinnin edistäminen luonnonläheisessä ympäristössä
• luontosuhteen syventäminen
• tutustuminen paikalliseen puulajistoon ja puukantaan.

Osallistavassa Green Care -toiminnassa osallistujien ääni on keskiössä. Metsäpuutarhan suunnittelu tehdään yhdessä asukkaiden kanssa esimerkiksi ideatyöpajassa tai yhteisissä luonnossa toteutettavissa kävelyissä, joissa kartoitetaan toiveita hankkeen työntekijän kanssa.

Suunnittelussa huomioidaan:

• metsäpuutarhan sijoitus sopivaan lähimetsään hyvän reitin varrelle
• auringon ja varjon vaihtelut, kosteuden jakautuminen ja maaperän laatu
• esteettömyys ja turvallisuus (selkeät polut, penkit, tasainen maasto)
• tilaa rauhoittumiselle, oleskelulle ja hiljaisuudelle.

Mahdollisia toimintoja: pieni istuskelualue, polku, metsävälipuutarha, kasvipenkki tai matala syötävä kasvirivistö, paikallisten kasvien esittelyviljely.

Hyödynnetään luonnon omia muotoja ja elementtejä kuten: lahopuita hyönteisille, sammalpenkkejä ja kallion muotoja. Istutetaan kasvit yhdessä osallistujien kanssa. Istutuksen voi järjestää asukkaille sopivalla tavalla esimerkiksi talkoopäivänä tai sen voi venyttää pidemmäksi. Osallistuminen voi olla myös jatkuvaa, elementit voidaan tehdä niin, että osallistuminen on helppoa esimerkiksi kävelylenkillä. Voidaan järjestää istutustapahtuma, joka alkaa rentoutumisella tai hiljaisella luonnon havainnoinnilla.

Green Care -menetelmät korostavat luonnon terapeuttisia vaikutuksia. Metsäpuutarhaan voidaan lisätä:

• aistipisteet: kasveja, jotka tuoksuvat, tuntuvat tai houkuttelevat hyönteisiä
• tilataideteos tai hiljentymispaikka, jossa voi pysähtyä (esim. luonnonmateriaaleista tehty ”metsäalttari”, muistopaikka tai yhteisön tekemä veistos).

Ohjaajan on hyvä tutustua Green Care -menetelmän perusteisiin, jotta hän voi toteuttaa hyvinvointilähtöistä toimintaa.

Green Care -periaatteissa jatkuvuus ja yhteinen vastuu ovat tärkeitä:

• laaditaan hoitovuorot tai tiimit eri tehtäville: kastelu, haravointi, siivous
• mahdollistetaan joustava osallistuminen, myös satunnaisesti tai esimerkiksi hoitoyhteisöinä (perheet, ikäihmiset, lapset, koululaisryhmät)
• järjestetään säännöllisiä vuodenaikateemaisia hetkiä: kevätkylvöt, kesän luontokävelyt, syksyn rauhoittumiset

Toiminnan vaikutuksia voi mitata ja jakaa osallistujien kanssa esimerkiksi:

• valokuva- tai piirrosseinä puutarhan kehittymisestä
• luontopäiväkirja tai ”kasvutarina” sosiaaliseen mediaan
• palautekierrokset: mikä toi iloa, missä voisi parantaa?

Metsäpuutarha taloyhtiössä on enemmän kuin vihreä keidas metsän keskellä, se on yhteisön hyvinvointia ja luontosuhdetta vahvistava tila. Osallistavat menetelmät tuovat puutarhaan merkityksellisyyttä, turvallisuutta, osallisuutta ja palauttavuutta. Yhdessä tehden siitä tulee osa asukkaiden yhteistä tarinaa ja arjen voimavara.

Niittyistäminen

Tavoitteena muuttaa taloyhtiön vieressä oleva pieni jättömaa-alue monimuotoiseksi kukkaniityksi, joka tukee luonnon monimuotoisuutta ja asukkaiden hyvinvointia osallistavien Green Care -periaatteiden mukaisesti.

Yhteinen suunnittelu ja sitouttaminen

• kutsutaan asukkaita mukaan jo suunnitteluvaiheessa. On hyvä järjestää tapahtuma pelkästään niittyistämistä varten, jotta asukkaat voivat tutustua siihen, mistä on kyse!
• sovitaan kylvöjen, niittojen ja mahdollisten ylläpitotoimien ajankohdista. Luodaan sopivaa ohjelmaa näiksi ajankohdiksi, jotta asukkaat sitoutuvat ylläpitoon!
• keskustellaan alueen toiveista ja tarpeista: millainen niitty houkuttelisi viettämään aikaa, miltä sen toivotaan näyttävän, halutaanko sinne esimerkiksi polku tai penkki? Minkälainen kasvikanta tukisi biodiversiteettiä?
• hyödynnetään visuaalisia esityksiä ja esimerkkikuvia niityistä ja valituista kasveista, jotta asukkaat saavat konkreettisen käsityksen lopputuloksesta.

Osallistetaan eri ikäryhmiä eri tavoin: lapset, ikäihmiset ja työssäkäyvät jne. Jokaiselle löytyy tehtävää.

Itse niittyistäminen rakentuu seuraavasti:

• Poistetaan pintakasvillisuus ja maanpinnan ylimmät kerrokset joko käsin tai koneellisesti (esimerkiksi 5–10 cm), jotta niittykasvit saavat kasvualustan.
• Järjestetään yhteiset talkoot, joissa asukkaat voivat haravoida, kaivaa ja tasoittaa maata. Tämä lisää yhteisöllisyyttä ja omistajuuden tunnetta.
• Kerrotaan työvaiheista selkeästi ja jaetaan tehtäviä erilaisten voimavarojen mukaan: kevyt, leikkimäinen istutus lapsille; raskaammat työt niille, jotka pystyvät.
• Mahdollisissa koneellisissa muokkaustöissä tukeudutaan kunnan apuun.

Kylvö ja istutus

• Valitaan kotoperäisiä niittysiemeniä, jotka sopivat alueen maaperään ja tukevat pölyttäjiä.
• Kylvetään siemenet ohuesti ja tasaisesti, ja painetaan ne maahan esimerkiksi jaloilla tai lapiolla – ei peitetä mullalla.
• Istutetaan mahdollisuuksien mukaan yhdessä: esimerkiksi perhe voi valita “oman kulman” kylvettäväksi.

Niitty tarvitsee vuosittaista niittoa (yleensä loppukesästä) ja poisvientiä, jotta maaperä ei rikastu liikaa. Kannustetaan asukkaita mukaan niittoon ja tarjotaaan samalla pieni yhteishetki: kahvit, mehutarjoilu tai muuta! Perustetaan vaikka whatsuppiin tai sosiaaliseen mediaan asukasryhmä tai “niittytiimi”, joka seuraa alueen kehittymistä ja suunnittelee tulevaa hoitoa.

Miten niitystä luodaan luonnon ja ihmisten kohtaamispaikka?

Lisätään kesäksi istuin, infokyltti tai “niittypäiväkirja”, johon asukkaat, pääosin lapset voivat kirjoittaa havaintojaan kukista, ötököistä ja omista tuntemuksistaan. Järjestetään vuosittain niittypäivä, jossa lapset voivat tehdä ötökkäretkiä, aikuiset kuulla asiantuntijan luennon luonnon hyvinvointivaikutuksista ja kaikki osallistua hoitotoimiin. Vahvistetaan tunnetta siitä, että niitty kuuluu kaikille ja tukee niin luonnon kuin ihmisten hyvinvointia.

Linkkejä ohjaajille:

Alkumaan Green Care -toiminta koostuu luontohoivasta ja luontovoimasta, kuten maatila- ja metsäretkistä sekä työhyvinvointipäivistä. Toiminta perustuu luonnon hyvinvointivaikutuksiin. https://www.alkumaa.fi/green-care/

Asukastila Kivenkolon pihamaalle perustettiin yhteisöllinen puutarha osana Laurea-ammattikorkeakoulun hanketta. Puutarhatoiminta lisäsi yhteisöllisyyttä ja osallisuutta. https://showcase.laurea.fi/henkilokunnan-blogit/kivenkolosta-aktiiviseen-elamaan-hanke/2024/green-care-eloa-kivenkolossa-puutarhatoiminnan-kaynnistaminen-asukastila-kivenkolossa-kevaalla-2024/

Green Care Finland ry on valtakunnallinen yhdistys, joka edistää luonnon hyvinvointivaikutuksiin perustuvaa palvelutoimintaa. Sivustolta löytyy kattavasti tietoa Green Care -toimintamalleista, laatumerkeistä ja ajankohtaisista tapahtumista. https://www.gcfinland.fi/

Metsähoiva tarjoaa luontoperustaisia hyvinvointi- ja hoivapalveluja, kuten taideterapiaa ja kuntouttavaa maatilatoimintaa. Toiminta hyödyntää luonnon elvyttävyyttä ja osallisuutta. https://metsahoiva.fi/green-care/

Tyynelässä Green Care -toiminta perustuu luonnon tietoiseen ja tavoitteelliseen hyödyntämiseen hoiva- ja kuntoutustyössä. Toiminta noudattaa Green Care -arvoperustaa. https://luontohyvinvointi.fi/greencare/

Voimatassu hyödyntää Green Care -menetelmiä, kuten eläin- ja luontoavusteista toimintaa sekä ekopsykologian menetelmiä, osana terapia- ja kuntoutustyötä. https://voimatassu.fi/green-care/

Kirjallisuutta:

Kuitunen, S. (2019). Olisiko jo sosiaalisesti kestävien kaupunkien aika? Selvitys sosiaalisen kestävyyden käsitteestä, tulkinnoista ja määrittelystä kaupunkien kehittämisessä. Kuntoutussäätiö.

Kupari, E., Nieminen, J., & Rapo, S. (2022). Osallistava luonnonhoito – Opas kaupunkien luonnonhoidon ja osallisuuksien kehittämiseen. Villi vyöhyke ry ja Tampereen kaupunki.

Laaksoharju, T., Oittinen, R., Nummisalo, R., Hautakangas, H., & Pulkkinen, M. (2024). Viljellään yhdessä! Opas yhteisöviljelykerhon perustamiseen. Pro Lapinlahti mielenterveysseura Ry, Lapinlahden Lähteen kaupunkiluontokeskus.

Lampinen, J., Julin, H., Puustinen, H., Valanne, V., Saarinen, R., Lehikoinen, A., & Koivuranta, R. (2024). Kampusluonnon monimuotoisuus ja monet arvot Helsingin yliopiston kampuksilla. Helsingin yliopisto.

Moriggi, A. (2021). Green Care practices and place-based sustainability transformations: A participatory action-oriented study in Finland. (PDF)

Mäenpää, P., & Faehnle, M. (2016). Kaupunkiaktivismi voimavarana. Kvartti 3/2016.  https://www.hel.fi/static/kanslia/Kaupunkitieto/Kvartti_3_2016.pdf

Pihkala, P. (2019). Mieli maassa? Ympäristötunteet. Kirjapaja.

Salo, M., & Sääksjärvi, I. (2022) Monimuotoinen luonto kulkee läpi koko yhteiskunnan, Biodiful. https://biodiful.fi/blogi/monimuotoinen-luonto-kulkee-lapi-koko-yhteiskunnan/

Soinnunmaa, P. (2020). Ihme ja kumma – Luonnonkirjoa varhaiskasvatuksesta alkuopetukseen. Ympäristökasvatusjärjestö FEE Suomi. https://vihrealippu.fi/luonnonkirjo

Lähteet

Salo, M., Sääksjärvi, I.E., & Karhilahti, A. (2007). Tuntematon maa. Luonnon monimuotoisuuden käsikirja. Otava.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). (2024). Osallisuuden osa-alueet ja osallisuuden edistämisen periaatteet. https://thl.fi/aiheet/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/osallisuuden-edistaminen/heikoimmassa-asemassa-olevien-osallisuus/osallisuuden-osa-alueet-ja-osallisuuden-edistamisen-periaatteet

Toppinen, P. (2003). Deliberatiivinen demokratia ja erilaisuuden haaste. Helsingin yliopisto.