Museokäynneillä ja muilla kulttuuripalveluilla on myönteisiä vaikutuksia hyvinvointiin. Museopalvelujen kehittäminen on siis paitsi yksilön, myös yhteiskunnan näkökulmasta kannattavaa. Museot tekevätkin ahkerasti töitä tavoittaakseen uusia asiakasryhmiä. Come Stronger -hankkeessa kehitettiin museopalvelujavaikeasti tavoitettavalle ryhmälle, ikämiehille.

Museoiden hyvinvointivaikutuksia arvioineeseen tutkimukseen osallistui kahdeksan suomalaista museota.  Vastaajista lähes sata prosenttia oli sitä mieltä, että museovierailulla oli ollut heille pitkäaikaisia hyvinvointivaikutuksia. Tutkimuksessa hyvinvointivaikutukset muutettiin rahaksi ja tulokseksi saatiin lähes tuhat euroa museokäyntiä kohden. Summa sisältää arvion vaikutuksesta henkilökohtaiseen hyvinvointiin, älylliseen, sosiaaliseen ja fyysiseen hyvinvointiin. (Falk et. al. 2023.)

Come Stronger -hanke toteutettiin Suomessa ja Virossa. Kummassakin maassa kehittämistyöhön osallistuivat korkeakoulut, museot ja käyttäjät eli ikämiehet. Sekä Suomessa että Virossa hankkeen lopputuotoksena syntyi kolme uutta museopalvelutuotetta esim. Naantalissa ja Mynämäellä.

Ikämiehet muodostivat asiakasraateja

 Asiakasraati on ryhmä palvelun käyttäjiä, jotka osallistuvat palvelujen kehittämiseen kertomalla kokemuksiaan ja ideoitaan. Asiakasraadin tarkoitus on tuoda esiin asiakkaiden tarpeet, näkemykset ja kokemukset, joita käytetään palvelujen parantamisen tueksi. Asiakasraadilla voidaan kerätä asiakaspalautetta, mutta raati voi toimia myös uusien ideoiden synnyttämisen ja testaamisen areenana. (Pirhonen 2016.)

Hankkeen asiakasraadeissa syntyivät ideat uusista ikämiesten tarpeisiin vastaavista museopalvelutuotteista. Suomessa raadit pidettiin hankkeen yhteistyömuseoissa Naantalissa ja Mynämäellä.  Ikämiesten ideoiden pohjalta kehitettiin kolme palvelutuotetta: Kadonneet ammatit -näyttely, Esineiden elämät -muistopaja ja  Vaarin kanssa museoon -tapahtuma.

Palvelumuotoilu on kehittämisen ydin

Come Stronger -hankkeessa käytettiin palvelumuotoilua ja sen välineenä asiakasraateja.  Palveluista luodaan toimivia ja käyttäjälähtöisiä. Asiakasymmärryksen ja käytännönläheisten työmenetelmien avulla ymmärretään syvällisesti, miten palveluja tulisi kehittää. Prosessissa syntyy uusia ideoita, jotka luovat tavoittavia palvelukonsepteja. Pilotoinnin taas avulla nähdään, vastaako palvelu asiakkaan tarpeisiin ja selvitetään, voidaanko sitä vieläkin kehittää. (Ahonen 2019.)

Pilotoinnin avulla palvelumuotoilussa syntyneitä ideoita kokeillaan käytännössä ennen konseptointia. Tällöin kerätään palautetta ja kokemuksia käyttäjiltä ja arvioidaan sitä. Pilotointi paljastaa  mahdolliset ongelmat ja auttaa hiomaan palvelutuotetta niin, että lopullinen konseptoitava malli vastaa paremmin käyttäjien tarpeita ja on toiminnallisesti kestävä. (Ahonen 2019.)

Come Stronger -hankkeessa ikämiehet osallistuivat aktiivisesti pilotointeihin, kertoivat näkemyksiään, testasivat palvelutuotteita ja antoivat palautetta.

Kadonneet ammatit tuotiin esille

Naantalin museossa kehitettiin Kadonneet ammatit -niminen museotuote, joka tuo esiin menneisyyden työtapoja ja perinteisiä ammatteja, jotka ovat vähitellen kadonneet nyky-yhteiskunnasta. Kadonneita ammatteja näyttelyssä olivat mm. puhelinkeskuksen hoitaja, silittäjä ja vaakamestari.

Naantalin Kadonneet ammatit -näyttelyssä on mahdollista tutustua niihin ja kokeilla erilaisia vanhoihin ammatteihin liittyviä esineitä ja laitteita. Esineisiin tutustumisen jälkeen kadonneisiin ammatteihin liittyvää tietoa laajennettiin valokuvatyöskentelyssä. Siinä ikämiehet jakoivat valokuvien virittäminä vilkkaasti ammatteihin liittyviä tarinoitaan ja muistojaan. Juttua riitti nuorena poikana merillä olosta nuorena poikana kuin lossirannassa palvelleesta kioskimyyjästäkin.

Hankkeen projektipäällikön Marju Lindholmin mukaan miesten asiakasraadissa esiin tuomat ideat tulivat esiin siten, että he pääsivät kertomaan omia muistojaan ja juttujaan. Lisäksi miehet ovat kiinnostuneita siitä, miten esineet toimivat ja haluavat myös museossa kokeilla esineitä ja työkaluja. Näyttelyssä osallistujat pääsivät kokeilemaan ammatteja hyvinkin konkreettisesti. Puhelinkeskuksen hoitajan, Sentraalisantran, työssä kytkettiin johto oikeaan liittimeen ja täten puhelu yhdistyi haluttuun numeroon. Osallistujat pääsivät jäljittelemään tätä.

kuva 1: Kadonneet ammatit. Come Stronger -hanke.

Ikämiehet arvostivat mahdollisuutta muistella ja keskustella menneistä ammateista, kertoa toisille, millaisissa eri paikoissa olivat olleet töissä, ja pohtia yhteiskunnan nopeita muutoksia. Keskustelua heräsi paljon myös siitä, miten tärkeää näiden muistojen välittäminen nuoremmille sukupolville olisi.

Museoissa jaettiin sukupolvien välisiä tarinoita

Mynämäen museossa kehitettiin kaksi palvelutuotetta, joista ensimmäisessä kutsuttiin lapset ja heidän isoisänsä yhteiseen museoseikkailuun. Pilotointi tarjosi vaareille mahdollisuuden jakaa omaa lapsuutta lastenlapsille tarinoiden, tehtävien ja yhdessä tekemisen kautta.

Tapahtumaa varten laadittiin lapselle ja isoisälle tehtävävihko, joka kannusti sukupolvia yhteiseen tutkimusretkeen museon näyttelyhuoneissa. Isoisät ja lapset ratkoivat tehtäviä, etsivät esineitä ja piilotettuja kirjaimia sekä jakoivat ajatuksiaan.

Projektityöntekijä Maija-Liisa Aronpään mukaan isoisät kertoivat, miten esineet olivat heille tuttuja ja miten he olivat niitä käyttäneet silloin, kun he olivat lapsia. Sellaista keskustelua syntyi, mitä alun perin tavoiteltiinkin.

Palautteen mukaan isoisät nauttivat erityisesti yhdessäolosta lastenlasten kanssa ja mahdollisuudesta kertoa tarinoita omasta lapsuudestaan. Lapset taas innostuivat tehtävien ratkaisemisesta ja kirjainten ja esineiden löytämisestä. Tehtävävihon avulla museokäynnistä tuli lastenlasten ja vaarien yhteinen museoseikkailu. Sitä pidettiin tärkeänä ja tarpeellisena yhdessäolon hetkenä.

Esineiden elämät -paja herätti muistoja

Mynämäen museossa toinen kehitetty palvelutuote herättää eloon menneisyyden esineitä. Idea pohjautuu tehtävään, jossa asiakasraadin jäseniä pyydettiin tuomaan oma vanha esineensä mukanaan museoon. Varsinaista palvelutuotetta kehitettäessä päädyttiin siihen, että työpajaan voi ottaa kerralla vain muutaman esineen, joista keskustellaan.

kuva 2. Esineiden muistelupaja. Come Stronger -hanke.

Esineiden elämät -muistopajaan valikoitui jäätelökone ja pöllitupakka-aski, koska museon henkilöstö arvioi, että jäätelöön ja tupakkaan liittyy monilla  muistoja.Työpaja kannusti tarinankerrontaan ja muistojen jakamiseen. Muistoja heräsi mm. äidin tekemästä jäätelöstä ja sen varastoimisesta purukasaan, kun pakastimia ei vielä ollut, ja jäätelökioskista, josta oli käyty ostamassa ensimmäiset jäätelöpuikot. Jäätelökonekin haluttiin purkaa ja koota uudestaan. Muisteltiin myös, miten vielä muutama vuosikymmen sitten tupakkaa oli vielä saanut polttaa linja-autossa ja lentokoneessa.

Marju Lindholmin mukaan työpajaa voidaan käyttää myös miesten tarinoiden dokumentoimiseen museon tulevaa käyttöä varten, vaikka niitä  ei tallennettukaan.

Ikämiesten museokokemuksista saatiin uusia oivalluksia

 Come Stronger -hankkeen aikana ikämiehet antoivat runsaasti palautetta ja kehitysehdotuksia sekä asiakasraati- että pilotointivaiheissa. Ikämiehet antoivat palautetta  museokokemuksen mielekkyyden lisäämiseksi. Saavutettavuuteen liittyvät asiat olivatkin tulleet esille jo aikaisemmissakin hankkeissa ja tutkimuksissa.

Palvelutuotteiden kehittämisprosessissa selvisi museohenkilökunnalle ja hankehenkilöstölle kuitenkin myös ikämiesten erityisyys ryhmänä. Ikämiehet haluavat vuorovaikutteisen museokäynnin. He ovat kiinnostuneita historiasta ja heillä on paljon siihen liittyvää asiantuntijuutta, tarinoita ja kertomuksia, joita he haluavat jakaa museokäynnin aikana. He käyvätkin museossa mieluummin ryhmänä kuin yksin. Tarinan kerronnan ohella he arvostavat mahdollisuutta kokeilla esineitä ja selvittää, miten ne toimivat. Ikämiehiä museoissa kiinnostavat mm. kulkuneuvot, koneet ja laitteet, maatalouteen, merenkäyntiin, sotaan ja sotahistoriaan liittyvät asiat.

Asiakasryhmille kohdennetut tuotteet lisäävät museokäyntejä

Kaikki hankkeessa kehitetyt palvelutuotteet ovat vapaasti museoiden käytössä ja niitä voi muokata omaan museoon sopiviksi. Palvelutuotteita sovellettaessa muihin museoihin on hyvä pitää mielessä laitosten erot esimerkiksi käytettävissä olevien resurssien suhteen. Näyttelyn pystyttäminen vie paljon resursseja, mutta tapahtumien työpajapohjat ja tehtävävihko ovat muokattavissa kuhunkin museoympäristöön. Ne eivät vaadi suuria investointeja, vaan perustuvat osallistavaan ja kokemukselliseen tekemiseen.

Hankkeen onnistumisiksi koetaan sekä asiakasraadit, joissa ikämiehet jakoivat avoimesti omia näkemyksiään, että kuusi ikämiehille kehitettyä palveluideaa. Museopalvelujen kehittämisessä kokeillut ratkaisut ja ideat ovat merkityksellisiä laajemminkin. Projektityöntekijä Tiina Laakson mukaan vaikuttavuus ei synny siitä, että otetaan yksi uusi palvelutuote käyttöön, vaan siitä, että museot alkavat tarkastella palvelujaan eri asiakasryhmien näkökulmasta.

Lähteet

Ahonen, T. 2019. Palvelumuotoilu sotessa. Palvelumuotoilun käsikirja sosiaali- ja terveysalan palvelujen kehittämiseen. Omakustanne.

Falk, J., Caludio, N., Meier D. 2023. Measuring the Public Value of Finnish Museum Experiences. Institute of Learning Innovation. Saatavilla: Measuring-the-Public-Value-of-Museum-Experiences-FINAL-REVISED.pdf

Pirhonen, M. 2016. Kohti asiakasraatia! Opas asiakasraadin suunnitteluun ja toteutukseen. Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry. Saatavilla: chrome-extension://efaidnbmnnnibpcajpcglclefindmkaj/https://www.pksotu.fi/pksotu/wp-content/uploads/2018/04/Asiakasraati-opas-1.pdf