15.12.2024

 

Reflektiivinen oppiminen edistää syvällisempää ymmärrystä ja ammatillista kehittymistä. Campuskoti Merihelmi tarjoaa sairaanhoitajaopiskelijoille oivan mahdollisuuden yhdistää teoriatieto käytännön taitoihin. Reflektiiviset käytännöt parantavat työilmapiiriä ja vähentävät työuupumusta.

 

 

Sairaanhoidon opetussuunnitelmassa keskitytään kehittämään opiskelijoiden tietoja ja taitoja hoitotyötä varten. Opinnot koostuvat teoriatunneista ja prekliinisestä harjoittelusta, joiden jälkeen opitut tiedot yhdistetään käytännön harjoitteluun (Carless-Kane & Nowel 2023).

Campuskoti Merihelmi on Turun ammattikorkeakoulun ja Varsinais-Suomen hyvinvointialueen yhteistyönä kehitetty oppimisympäristö, jossa sairaanhoitajaopiskelijat opiskelevat ensimmäisen lukukautensa. Merihelmessä opiskelijat yhdistävät teoriatiedon käytäntöön heti alusta alkaen, toisin kuin perinteisessä opetussuunnitelmassa, jossa teoria ja harjoittelu ovat erillään. Tämä on tärkeää, sillä liiallinen teoreettinen sisältö ilman käytännön yhteyttä voi vaikeuttaa opiskelijoiden kykyä yhdistää teoriaa käytäntöön (Carless-Kane & Nowel 2023).

 

Korkeakoulujen ja kliinisen käytännön yhteistyö on keskeistä oppimisessa

Merihelmi, ikäihmisten ympärivuorokautisen palveluasumisen yksikkö, tarjoaa opiskelijoille mahdollisuuden oppia ja yhdistää teoriatietoa, luokkaharjoittelua ja käytännön taitoja aidossa työelämäympäristössä. Tämä auttaa heitä kehittämään ammatti-identiteettiään ja valmiuksiaan tulevaisuuden työelämää varten. Opiskelijoita tukevat asiantuntevat opettajat ja hoitohenkilökunta sekä teorian ja käytännön yhdistäminen vaikuttavat positiivisesti sairaanhoitajaopiskelijoiden kykyyn siirtää oppimansa käytännön ympäristöihin. (Carless-Kane & Nowel 2023.)

Ohjaajien tulee ymmärtää hoitoprosessin merkitys ja kyetä konkretisoimaan ja sanallistamaan päätöksentekoprosessia opiskelijoille. Kun teoria ja käytäntö ovat linjassa, hoitoprosessi tarjoaa merkityksellisen rakenteen kestävän ja turvallisen ajattelutavan kehittämiseksi tulevaa ammattiroolia varten (Löfgren, Wälivaara, Strömbäck & Lindberg 2023). Merihelmi mahdollistaa hoitotyön opettajien tiiviin yhteyden kliiniseen ympäristöön ja hoitokäytäntöihin, jolloin opetuksen teoreettinen tieto on sovellettavissa reaalimaailman kliinisiin tilanteisiin. Toisin sanoen teorian ja käytäntö puhuvat samaa kieltä (Löfgren ym. 2023). Näitä periaatteita painotetaan myös Merihelmen uudessa oppimisympäristössä.

 

Opiskelijoilla on vastuu omasta oppimisestaan

Campuskoti Merihelmen opiskelijaohjauksen pedagogiikka perustuu transformatiiviseen oppimiseen, jossa opiskelijat, opettajat, hoitajat ja asukkaat toimivat yhdessä. Lähestymistapa korostaa kriittistä reflektiota ja keskustelua, joka syventää ymmärrystä ja muuttaa näkökulmia. Opiskelijat oppivat teoriatiedon lisäksi asukkailta heidän elämänhistoriansa ja terveyshaasteidensa kautta. He työskentelevät itsenäisesti mutta ohjatusti, vastaten omasta oppimisestaan ja asukkaiden hoidosta.

Transformatiivinen oppiminen kehittää opiskelijoista itsenäisiä ajattelijoita, jotka sopeutuvat uusiin tilanteisiin ja ratkaisemaan ongelmia (Tsimane & Downing 2020). Ohjaaja antaa aikaa ja tilaa itsenäiseen työskentelyyn sekä ohjaa reflektiiviseen ajatteluun, mikä on tärkeää oppimisen kannalta. Kun ohjaaja antaa opiskelijoille mahdollisuuden itsenäisesti kerätä tietoa, arvioida potilaan tarpeita ja suunnitella hoitotoimenpiteitä, se vahvistaa heidän ongelmanratkaisutaitojaan ja itseluottamustaan (Löfgren ym. 2023).

Transformatiivinen oppiminen keskittyy syvälliseen muutokseen ja kriittiseen ajatteluun, kun taas perinteinen oppiminen painottaa tiedon siirtämistä ja muistamista. Transformatiivisessa oppimisessa reflektiolla on merkittävä rooli. Se tarkoittaa uskomusten perustana olevien ennakko-oletusten uudelleenarviointia ja sen tuloksena syntyvää uutta näkökulmaa. (Mezirow 1996.)

 

Kriittinen reflektio kyseenalaistaa ja auttaa oppimaan uutta

Kriittinen reflektio tarkoittaa aiemman oppimisen ennakko-oletusten kyseenalaistamista. Kun hoitotyön ammattilaiset pohtivat omia lähtökohtiaan, se voi johtaa uudistavaan oppimiseen ja vakiintuneiden toimintamallien kyseenalaistamiseen. Tämä prosessi voi olla haastava sillä se saattaa kyseenalaistaa oppijan minäkuvalle keskeisiä arvoja ja aiheuttaa voimakkaita tunteita, jotka voivat estää uudistavan oppimisen muuttumista käytännön toiminnaksi. Kun hoitotyön ammattilaiset saavat uusia näkökulmia, jotka auttavat heitä ymmärtämään omaa todellisuuttaan paremmin, näkökulmat voivat muuttaa heidän tapaansa toimia ja kommunikoida. Tämä taas saattaa johtaa parempaan potilastyöhön ja tehokkaampiin hoitokäytäntöihin. (Mezirow 1996.)

 

 

Ohjaajan rooli reflektiokeskusteluissa on erittäin tärkeä. Hän toimii tuutorina ohjaten keskustelua ja auttaen opiskelijoita soveltamaan teoriatietoa käytäntöön. Ohjaaja toimii myös roolimallina, tunteiden käsittelyn apuna ja kliinisten taitojen sekä reflektiivisen ajattelun opettajana. Tämä ohjaus ja tuki ovat välttämättömiä, jotta opiskelijat voivat kehittyä ammatillisesti ja saavuttaa oppimistavoitteensa. Koko työyhteisön toimittava reflektiivisten käytäntöjen mukaisesti, jotta hoitoyksikön ohjaajat ja korkeakouluopettajat voivat ohjata opiskelijaa reflektiokeskusteluiden avulla.

 

Reflektiiviset käytännöt auttavat työntekijöitä arvostamaan omaa työtään

Reflektiivisellä käytännöllä tarkoitetaan prosessia, jossa työntekijät pohtivat ja analysoivat omia kokemuksiaan ja toimintaansa työympäristössä. Se auttaa heitä tunnistamaan vahvuutensa ja kehittämiskohteensa sekä oppimaan kokemuksistaan. Reflektiiviset käytännöt parantavat itsetuntemusta ja ammatillista kehittymistä, edistävät tiimityötä ja yhteisöllisyyttä, mikä johtaa parempaan työilmapiiriin ja vähentää työuupumusta. Käytäntöjen toimeenpano vaatii johdon tukea ja sitoutumista: johtajien on luotava ympäristö, jossa reflektiivisyys voi kukoistaa ja jossa työntekijöitä kannustetaan jatkuvaan oppimiseen ja itsereflektioon (Sherwood, Horton-Deutsch, Kitzmiller & Smith-Miller 2018).

Reflektio tunnustetaan yhdeksi tärkeimmistä siirrettävistä taidoista elinikäisessä oppimisessa ja se vaikuttaa jatkuvaan henkilökohtaiseen ja ammatilliseen kehitykseen. Reflektiivinen oppiminen on yhä tärkeämpää, jotta voidaan vastata teknologisiin haasteisiin ja kehittää kykyä sopeutua jatkuvasti muuttuviin ympäristöihin. (Colomer, Serra, Cañabate & Bubnys 2020.)

Campuskoti Merihelmessä henkilökunta toimii opiskelijoiden ohjaajina ja mentoreina tukien heidän oppimistaan ja ammatillista kehittymistään. Ohjaajat motivoivat, kannustavat ja asettavat tavoitteita ja haasteita. Reflektio on välttämätöntä oppimiselle sillä se vaatii kykyä arvioida omaa oppimista ja ajattelua. Perinteisissä harjoittelumalleissa ohjaajan rooli voi olla enemmän tiedon jakamista ja opiskelijan osaamisen arviointia. Ilman reflektiota oppimisesta voi tulla mallista oppimista, jolloin opiskelijan oma ajattelu ei ole mukana.

Ohjaajien pedagogiset taidot vaikuttavat merkittävästi opiskelijoiden oppimistuloksiin. He tuntevat olonsa turvalliseksi, kun he saavat jatkuvaa palautetta ja apua oppia virheistä. On siis tärkeää korostaa oppimista tukevan ympäristön ja pätevien ohjaajien merkitystä. (Löfgren ym. 2023.)

 

Reflektiokeskustelut ovat tärkeitä oppimisprosessissa ja työssä

Reflektiokeskustelut opiskelijoiden ja ohjaajien välillä keskittyvät syvälliseen oppimiseen. Opiskelijat arvioivat ja pohtivat omia kokemuksiaan ja oppimistaan, mikä auttaa heitä ymmärtämään vahvuuksiaan ja kehitysalueitaan sekä kehittämään ammatillista ajatteluaan. Muut oppimismenetelmät kuten luennot ja tentit keskittyvät usein tiedon siirtämiseen ja muistamiseen. Luottamukselliset hoitosuhteet ja reflektiokeskustelut parantavat oppimisen laatua.

Opiskelijoiden keskinäiset reflektiokeskustelut ovat myös tärkeitä. Ne auttavat yhdistämään teoriaa käytäntöön ja syventämään oppimista. Reflektiokeskustelut tarjoavat vertaistukea, mikä lisää itseluottamusta ja vähentää yksinäisyyden tunnetta. Reflektion aikana ammatillinen keskustelu lisääntyy, mikä auttaa kehittämään kliinisiä taitoja ja reflektiivistä ajattelua.

Reflektiokeskusteluja tulisi käydä usein ja erilaisissa tilanteissa. Niitä voidaan käydä vuoronvaihtojen yhteydessä, iltavuorossa vierastunnilla tai heti potilashoidon jälkeen. Tämä mahdollistaa nopean ja ajankohtaisen palautteen. Keskustelut voivat olla lyhyitä mutta niiden tarkoituksena on auttaa opiskelijoita reflektoimaan oppimistaan ja kehittämään ammatillista ajatteluaan. Reflektiokeskustelut voidaan yhdistää arviointikeskusteluihin, joissa opiskelijat ja ohjaajat arvioivat yhdessä opiskelijan edistymistä ja oppimistavoitteiden saavuttamista. Se auttaa ymmärtämään vahvuuksia ja kehitysalueita sekä asettamaan uusia tavoitteita.

Reflektiokeskustelujen kulun suunnitteluun on välineitä.  Graham Gibbs kehitti ns. Gibbsin kehän, jota voidaan käyttää ohjauskeskustelun tukena (ks. Varha.fi Gibsonin kehä). Jussilan ja Korhosen opinnäytetyössä 2016 on ansiokkaasti liitetty yhteen erilaisia runkoja, joita voi hyödyntää reflektiokeskusteluissa (ks. kuvio 1.)

 

Reflektiokeskustelut voidaan sisällyttää työpajoihin ja lähipäiviin, joissa opiskelijat kokoontuvat ohjaajien kanssa pohtimaan oppimiskokemuksiaan. Keskustelujen suunnitteluun on käytettävissä apukysymyksiä (ks. kuvio 2).

 

 

Opiskelijoiden on mahdollista tehdä verkkotehtäviä, joihin he kirjaavat reflektioitaan ja ohjaajat voivat antaa palautetta verkossa. Reflektiokeskustelu voidaan toteuttaa myös päiväkirjana, johon opiskelijat kirjaavat kokemuksiaan ja oppimistaan. Ohjaajat voivat myös kirjata tukisanoja päivän aikana, jolloin koonti on helpompaa. Reflektiokeskustelut käydään jokaisen vuoron päätteeksi, jolloin opiskelijat ja ohjaajat voivat yhdessä pohtia päivän tapahtumia ja oppimiskokemuksia.

Reflektiiviset käytännöt parantavat myös työhyvinvointia ja työtyytyväisyyttä, kun työntekijät pohtivat ja analysoivat omia kokemuksiaan ja toimintaansa. Tämä prosessi auttaa tunnistamaan vahvuudet ja kehitysalueet sekä oppimaan kokemuksista. Lisäksi Campuskoti Merihelmi on esimerkki siitä, miten korkeakoulut ja työelämä voivat tehdä yhteistyötä opiskelijoiden parhaaksi.

 

Artikkelikuva: Ville Kiiski, Zeepio.com

 

Lähteet

Carless-Kane S. & Nowel. L. 2023. Nursing students learning transfer from classroom to clinical practice: An integrative review. Nursing Education in Practice 71. www.elsevier.com/locate/issn/14715953

Colomer, J., Serra, T., Cañabate, D. & Bubnys, R. 2020. Reflective Learning in Higher Education: Active Methodologies for Transformative Practices. Sustainability 12, 3827. doi:10.3390/su12093827

Jussila, J. & Kohonen, S.  2016. Ohjauskeskustelu – opiskelijoiden reflektoinnin tukemisen malli. AMK-opinnäytetyö. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201701181460

Löfgren, U., Wälivaara, B-M., Strömbäck, U. & Lindberg, B.  2023. The nursing process: A supportive model for nursing students’ learning during clinical education – A qualitative study. Nurse Education in Practice 72. https://doi.org/10.1016/j.nepr.2023.103747

Mezirow, J. 1996. Fostering critical reflection in adulthood a guide to transformative and emancipatory learning. Miktor: Helsinki

Salminen, L. & Saaranen, T. 2016. Reflektio osana oppimista. Teoksessa Koivula M., Wärnå, Furu C., Saaranen T., Ruotsalainen H. & Salminen L. (toim.) Terveysalan opettajan käsikirja, 189–192. Tallinna: Tietosanoma.

Sherwood, G., Horton-Deutsch, S., Kitzmiller. R.R. & Smith-Miller, C.A. 2018. Reflective practices: Meaningful recognition for healthy work environments. Nursing Management, 24, 10, 30-34. DOI:10.7748/nm.2018.e1684

Tsimane, T. A. & Downing, C. 2020. Transformative learning in nursing education: A concept analysis. International Journal of Nursing Sciences, 7, 91 – 98. https://doi.org/10.1016/j.ijnss.2019.12.006

Varha 2024. Refelktiomalli Gibsonin kehä. PowerPoint-esitysmateriaali. https://www.varha.fi/sites/default/files/2023-11/Reflektiomalli%20Gibbsin%20keh%C3%A4.pdf