Yritysten välinen (B2B) myynti elää merkittävää murroskautta. Globalisaatio, teknologinen kehitys ja kestävän kehityksen vaatimukset ovat muuttaneet kaupankäynnin dynamiikkaa. Tämä on…
Tekijät | Authors
Terveydenhuoltoon tarvitaan lisää koulutusta lähisuhdeväkivallan tunnistamiseen
Lähisuhdeväkivalta on merkittävä yhteiskunnallinen ongelma ympäri maailman. Suomalaisista aikuisista jopa yli seitsemänkymmentä prosenttia on kokenut lähisuhdeväkivaltaa elämänsä aikana. Lähisuhdeväkivallan yleisyys ja haitat ovat hyvin tiedossa. Silti vain alle prosentti hoitoon hakeutuvista lähisuhdeväkivallan uhreista tunnistetaan terveydenhuollossa.
Lähisuhdeväkivallalla tarkoitetaan parisuhteissa tai perheen ja suvun sisällä tapahtuvaa väkivaltaa. Lähisuhdeväkivallasta käytetään myös muita termejä kuten parisuhdeväkivalta, naisiin kohdistuva väkivalta, miehiin kohdistuva väkivalta tai kotiväkivalta. Väkivallalta tai sen seurauksilta on haastavaa suojautua etukäteen. Sen vuoksi väkivallan uhriksi voi joutua kuka tahansa meistä elämänsä aikana.
Yleinen mielleyhtymä, joka väkivallasta puhuttaessa nousee esiin, on mies, joka lyö naista. On tärkeää muistaa, että väkivalta ei ole sukupuolesta kiinni ja se on muutakin kuin fyysistä väkivaltaa. Varsinkin parisuhteessa väkivallan eri muodot kiinnittyvät ja limittyvät toisiinsa. Lähisuhdeväkivalta on piilorikollisuutta, josta poliisille ilmoitetaan vain pieni osa.
Lähisuhdeväkivallan tunnistamattomuus tulee kalliiksi perusterveydenhuollossa
Lähisuhdeväkivalta on Suomessa todella yleistä ja se mielletään merkittäväksi kansantaloudelliseksi ja terveydelliseksi ongelmaksi. Lähisuhdeväkivaltaa kokeneilla on muuhun väestöön verrattuna paljon terveysongelmia sekä käyntejä terveydenhuollossa. He kärsivät muun muassa heikommasta unen laadusta, masennuksesta, pitkäaikaissairauksista, gynekologisista ongelmista, kiputiloista ja heikentyneestä psykososiaalisesta hyvinvoinnista. Lähisuhdeväkivaltaa kokeneet hakevat apua useisiin somaattisiin vaivoihin mielenterveyden haasteiden lisäksi. Fyysisen väkivallan lisäksi henkinen väkivalta heikentää terveyttä ja aiheuttaa terveyshaittoja, erityisesti mielenterveysongelmia. Ne aiheuttavat kustannuksia erityisesti perusterveydenhuollossa, jota väkivallan kokijat käyttävät runsaimmin muihin palveluihin verrattuna.
Väkivallan uhrit käyttävät terveydenhuollon palveluita jopa kahdeksankymmentä prosenttia enemmän kuin muu väestö. Kuitenkin vain pieni osa väkivallan kokijoista tunnistetaan asianmukaisesti terveyspalveluissa. Jos väkivalta tunnistettaisiin paremmin, terveydenhuollon kuormitusta voitaisiin vähentää merkittävästi, sillä tunnistaminen laskee lähisuhdeväkivaltaan liittyviä terveyskustannuksia. Lisäksi tunnistaminen auttaa väkivallan kokijoita ja vähentää inhimillistä kärsimystä. Tunnistaminen ja puheeksi ottaminen on tärkeää myös sen vuoksi, ettei väkivalta pääse eskaloitumaan, sillä se yleensä muuttuu raaemmaksi ajan saatossa.
Lähisuhdeväkivalta aiheuttaa Suomessa vuosittain jopa 1,4 miljardin euron kustannukset (Euroopan tasa-arvoinstituutti, vuoden 2020 raha-arvio). Lähisuhdeväkivallan suorien kulujen kuten oikeus-, terveys-, ja sosiaalipalveluiden lisäksi epäsuoria kuluja syntyy muun muassa sairauslomapäivistä ja alentuneesta työkyvystä. Rohkaisevaa kuitenkin on, että terveydenhuollon kustannukset vähenevät kaksi vuotta väkivallan tunnistamisen jälkeen, vaikka ne silloinkin ovat väestön keskiarvoa korkeampia.
Miksi väkivaltaa ei tunnisteta terveydenhuollossa
Kiire ja resurssien niukkuus ovat merkittäviä syitä sille, miksi lähisuhdeväkivaltaa ei tunnisteta tai oteta puheeksi terveydenhuollossa. Organisaatioilla on vastuu selvittää, onko ammattilaisilla ajan ja resurssien puitteissa mahdollista ottaa väkivalta puheeksi ja ovatko he saaneet riittävästi koulutusta. Niiden tulee myös panostaa väkivallan kirjaamiseen ja tilastointiin. Taustalla voi vaikuttaa myös ammattilaisen oma asenne väkivaltaan ja omat väkivaltakokemukset.
Ammattilaiset saattavat kokea, ettei asia kuulu heille vaan kyseessä on yksityisasia. Taustalla voi vaikuttaa myös ammattilaisen omat asenteet väkivaltaan ja omat kokemukset. Jokaisella ammattilaisella tulisi olla lähisuhdeväkivaltaan liittyvää osaamista, jotta kukaan ei jäisi apua vaille.
Työntekijöiden voi olla haastavaa ottaa väkivaltaa puheeksi joidenkin asiakkaiden kanssa, jos jo etukäteen on kokemusta, että asiakas kieltää tapahtuneen, vaikka siitä olisi selkeitä merkkejä. Kuormittavaksi koetaan myös se, ettei tarjottua apua oteta vastaan. Ammattilaisiin itseensä voi myös kohdistua väkivallan uhkaa puheeksi ottamisen yhteydessä. Työntekijät saattavat kokea, että joissain tilanteissa on parasta olla puuttumatta, kun voi olla kokemus, ettei asialle kuitenkaan voi tehdä mitään.
Suurin osa lähisuhdeväkivallan kokijoista ei ota väkivaltaa itsenäisesti puheeksi. He eivät välttämättä itsekään tiedosta terveysvaivojen johtuvan väkivallasta. Myös pelon ja häpeän tunteet voivat vaikuttaa taustalla. Lisäksi on tavanomaista, että väkivallan tekijä sanoo kokijalle, ettei kukaan usko, jos tämä kertoisi. Jos ammattilainen vaikenee asiakkaan yrittäessä ottaa asiaa esille, ei kehity oikeutta kokemuksen esiin tulemiseen. Väkivallasta kertomisen sekä avun hakemisen kynnys nousee entisestään.
Ammattilaisten tulee turvata väkivallattomuutta
Ammattilaisten tulisi saada lisää koulutusta ja ymmärrystä lähisuhdeväkivallan muodoista ja sille tyypillisestä jaksottaisuudesta. Lisäkoulutus toisi lisää ymmärrystä ilmiön monimuotoisuudesta ja edistäisi työntekijöiden jaksamista. Vuonna 2019 Poliisiammattikorkeakoulun ja THL:n yhteisessä kyselyssä terveydenhuollon ammattilaisista 87 prosenttia ilmoitti tarvitsevansa lisäkoulutusta lähisuhdeväkivallasta. Useat kansalaisjärjestöt kertoivat varjoraportissaan 2024, etteivät he koe tilanteen parantuneen lähivuosina. Rahoituksen jatkumisen epävarmuuskin vaikuttaa väkivaltaa ennalta ehkäisevään työhön.
Väkivallan kokijat suhtautuvat pääosin myönteisesti kokemuksista kysymiseen. Pahimmillaan tunnistamattomuudella ja puheeksi ottamatta jättämisellä on hengenvaarallisia seurauksia. Suomessa naisten riski kuolla parisuhdetapon uhrina on suuri verrattuna muihin länsimaihin. Entisen kumppanin tekemien henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten määrä on kasvanut 2000-luvun alusta lähtien ja suuressa osassa tapauksista teko on liittynyt eroajatuksiin tai erotilanteeseen.
Lähisuhdeväkivalta ei ole perheen sisäinen asia.Terveydenhuollossa tarvitaan tietoa väkivaltatyön palveluista ja ajankohtaisista tukimuodoista sekä täydennyskoulutusta. Jokaisella ihmisellä on oikeus elämään ilman väkivaltaa ja varsinkin ammattilaisilla on vastuu turvata ja edistää väkivallatonta elämää.