10.02.2020

Kuin heitto suoraan syvään veteen. Siltä voi tuntua osallistuminen Turun ammattikorkeakoulun projektipajoihin heti ensimmäisenä opintosyksynä. Opiskelijat Aino Virtanen ja Iina Niinivaara kertovat, että opintojakso on auttanut työllistymisessä, itsevarmuuden ja ammattitaidon kehittymisessä sekä organisointitaidoissa.

Heti ensimmäisenä opintovuotenaan Turun ammattikorkeakoulun Tekniikka ja liiketoiminta -sektorin opiskelijat osallistuvat projektipaja-opintojaksolle. Opintojaksoa pyöritetään isolla kädellä, sillä sille osallistuu kaikki noin 1300 aloittavaa opiskelijaa. Opiskelijat jaetaan reilun kymmenen hengen monialaisiin ryhmiin, joista jokainen saa oman projektiaiheensa. Samassa ryhmässä on opiskelijoita eri aloilta aina konetekniikasta myyntityöhön, ja jokainen ryhmä toteuttaa projektinsa syksyn aikana.

Tuotantotalouden opiskelija Aino Virtanen, 22, oli kuullut juttuja projektipajoista jo ennen kuin aloitti edes opiskeluaan Turun AMK:ssa.

– Se ei ollut oikein hyvää palautetta. Usealle oli yllättävän vaikea ajatus olla monialaisessa ryhmässä. Lisäksi monia harmitti, kun toimeksianto ei välttämättä osunut suoraan omaan alaan. Itsekin olin silloin skeptinen oman ryhmäni aiheesta: rekrytapahtuman järjestämisestä, Virtanen kertoo.

Opintojakson juju avautuikin alkuihmetyksen jälkeen: itse projekti ja sen aihe eivät olekaan pääroolissa, vaan tavoitteena on oppia toimimaan monialaisessa ryhmässä, kuten työelämässä yleensä, sekä hallitsemaan projektityötaitojen perusteet. Projektipajassa harjoitellaan, kuinka saada tiimipelaaminen toimimaan yhteisen tavoitteen eteen ja mitä vaatii itsenäisen oppijan roolin ottaminen. Samalla opitaan tapa, jolla Turun AMK:ssa opiskellaan.

– Onhan se hämmentävää, että hypätään suoraan ensimmäisenä opintovuonna tekemään yhteistä projektia tuntemattomien ihmisten kanssa. Mutta mielestäni se on enemmänkin valtti, että opintojakso tulee heti, kun kaikki on muutenkin uutta. Siinä kohtaa kukaan ei ole vielä ryhmäytynyt oman alansa opiskelijoiden kanssa, ja opintojaksolta saadaan perustaidot projektinhallinnasta tulevia opiskeluvuosia varten, Virtanen pohtii.

 

Virtanen kokee opintojakson yhdeksi suurimmaksi hyödyksi saamansa verkostot eri alojen edustajiin. Projektipajassa olleista opiskelijakollegoista on tullut Virtasen ystäviä ja löytyipä sieltä poikaystäväkin.

– Opin projektipajassa paljon itsestäni. Pajassa oppii sietämään erilaisten ihmisten toimintatapoja. Oppii, ettei voi ärsyyntyä siitä, että toisen tapa ei ole sama kuin itsellä. Niinhän se menee oikeassa työelämässäkin, että tehdään töitä erilaisten ihmisten kanssa, Virtanen pohtii.

Syksyn päätyttyä hän huomasi tykänneensä opintojaksosta valtavasti. Vaikka oman ryhmän projekti menikin penkin alle, sillä ei ollut väliä, koska projektissa menestyminen ei ollut opintojakson itsetarkoitus.

– Projektipajoissa on lupa epäonnistua. Se on turvallinen ympäristö mokata ja kokemus on arvokas siitä huolimatta, onko projekti itsessään menestys vai ei. Ryhmässä käsittelimme epäonnistumisen ja mietimme, miten olisi tullut toimia toisin. Virheistä oppii.

Virtanen muistuttaa, että projektipajatyöskentely on loppujen lopuksi hauskaa hommaa, sillä lähes joka ryhmälle tulee vastaan jokin moka, jolle voidaan sitten nauraa jälkikäteen yhdessä.

Tärkeintä on matka

Projektipajojen parissa pitkään toiminut lehtori ja tutkimusryhmän vetäjä Meiju Keinänen kertoo, että tärkeintä on matka, joka opintojakson aikana käydään. Jotkut oivaltavat projektipajan annin nopeasti, toiset taas huomaavat sen merkityksen vasta jälkikäteen. Oppimispolku ja oivaltaminen ovat ne tekijät, joilla lisätään opiskelijoiden luovuutta, aloitteellisuutta, kriittistä ajattelua ja verkosto-osaamista.

– Esimerkiksi tiimityö ja verkostotaidot ovat sellaisia asioita, ettei niitä hetkessä opita. Niiden oppimista on myös vaikea tunnistaa. Ne ovat kuitenkin avaintaitoja, joita korostetaan työelämässä ja joita ei välttämättä muutoin tule koulutiellä vastaan, Keinänen sanoo.

– Osa tajuaa vasta jälkikäteen, että se ärsyttävä opintojakso ensimmäiseltä vuodelta olikin tärkein työmaailmaa ajatellen, hän lisää.

Logistiikan tradenomiksi opiskeleva Iina Niinivaara, 22, allekirjoittaa tämän.

– Voi että, en pitänyt silloin koko projektipajasta! Minua ahdisti tietämättömyys. Minulle oli aivan tuntematon ajatus, ettei välttämättä ole selkeää toimintamallia ja päämäärää siitä, miten meidän projekti nyt hoidetaan. Kesti kauan ymmärtää, että tekemämme projekti on vain oma ehdotuksemme siitä, miten projekti voitaisiin hoitaa, Niinivaara kuvailee.

Vaikka Niinivaarassa pajatoiminta herätti ensin negatiivisia tunteita, hän ei osannut silloin vielä arvata, miten paljon opintojakson anti häneen vaikuttaisi – hyvällä tavalla. Projektipajoissa Niinivaara voitti esiintymispelkonsa ja kasvoi hyvin ujosta persoonasta päämäärätietoiseksi organisaattoriksi.

– Projektipajoihin kuuluu myös esiintymistä muiden edessä ja pelkäsin sitä yli kaiken. Koko syksyn jännitin loppuesitystä, jossa minäkin jouduin puhumaan kaikkien edessä isossa auditoriossa. En muista esiintymisestäni mitään, mutta selvittyäni siitä, sain hurjasti itsevarmuutta, joka on kantanut siitä eteenpäin muihinkin esiintymiskertoihin. Nyt voisin ihan hyvin mennä auditorioon puhumaan vaikka kahdeksi tunniksi, hän naurahtaa.

Vaikka projekti menisi pieleen, se ei tarkoita, että oppiminen menisi pieleen.

Niinivaara kuvailee projektipajatyöskentelyn toimintamallia kulttuurishokiksi, joka käänsi ajatukset aivan uuteen asentoon.

– Projektipaja on turvallinen ympäristö harjoitella ja kokea ikävätkin fiilikset. Vaikka projekti menisi pieleen, se ei tarkoita, että oppiminen menisi pieleen, hän muistuttaa.

Niinivaaran pajalaisten projekti sujui hyvin. Heidän tehtävänään oli lisätä tietoisuutta kemikaaleista, jotka pääsevät vesistöihin yksityiskäytössä.

 

Oppimista omasta itsestä

Sekä Iina Niinivaaran että Aino Virtasen opintopolulla projektipaja on ollut käänteentekevä vaihe. Näin kävi myös Turun AMK:ssa myyntityön tradenomiksi opiskelleelle Elina Asukkaalle. Kolmikosta jokainen jatkoi ensimmäisen opintojakson jälkeen projektipajojen ryhmänohjaajaksi ja sitten vielä opiskelijaopettajaksi.

Elina Asukas innostui projektipajoista niin, että halusi ehdottomasti mukaan ryhmänohjaajaksi. Ryhmänohjaajat ovat toisen vuoden opiskelijoita, jotka toimivat projektipajaryhmän tukipilarina. Ryhmänohjaajat tarkastavat läsnäolot, antavat vinkkejä kiperissä tilanteissa ja raportoivat ryhmän toiminnasta opettajalle. Asukas kokee, että projektipajan ryhmänohjaajana toimiminen on ollut paras opintojakso hänen koko opintojensa aikana.

– Siellä oppi niin paljon itsestään. Kuten miten reagoi tietyissä tilanteissa, miten osaa antaa palautetta ja ottaa vastaan palautetta. Ryhmää kannustaessa positiivisuudella pääsee tosi pitkälle, Asukas kertoo.

Positiivisuudella pääsee tosi pitkälle.

Pajalaiset tekevät projektiin liittyvät päätökset itse. Ryhmänohjaaja antaa vain neuvoja ja vaihtoehtoja, mihin suuntaan voisi lähteä.

Ryhmänohjaajana ollut opiskelija voi halutessaan tiedustella mahdollisuuksia toimia projektipajojen opiskelijaopettajana kolmantena opintovuotena. Tällöin vastuuta on vieläkin enemmän kuin ryhmänohjaajalla.

Vastavalmistunut Asukas työskentelee nykyään projektipaja-asioiden parissa hallinnon assistenttina. Hän suunnittelee opintojaksoon liittyviä käytännönasioita ja on esimerkiksi mukana valmentamassa tulevia ryhmänohjaajia.

– Tykkään konseptista niin kovasti. Nautin siitä, että on erilaista porukkaa eri aloilta, joiden kanssa tehdä käytännönläheinen projekti. Työskentely ei ole vain pintaa, vaan siinä pääsee olemaan ihmisten kanssa syvemmin, Asukas sanoo.

 

Hyötyä työllistymiseen

Parhaimmillaan projektipaja-opintojaksosta on myös hyötyä työllistymisessä. Aino Virtanen ja Iina Niinivaara ovat molemmat saaneet vakityöt ennen valmistumistaan. Virtanen työskentelee rakennesuunnittelijana ja Niinivaara myynti-insinöörinä.

– Kun kävin työhaastatteluissa, huomasin työnantajien olevan kiinnostuneita projektipajatoiminnasta. He kyselivät siitä lisää ja huomasin, että sitä arvostetaan, että osaa toimia ryhmässä, Virtanen kertoo.

Niinivaaralla on samanlainen kokemus. Hän kokee, että hänelle on annettu vastuuta ja hänen osaamiseensa on luotettu, mahdollisesti juuri opintotaustan vuoksi.

Sitä arvostetaan, että osaa toimia ryhmässä.

– Aihe tuli esiin töissä, kun halusin jatkaa opiskelijaopettajana projektipajoissa töiden ohella. Töissä tiedetään, että olen ollut tärkeässä roolissa koulussa ja sitoutunut siihen, mitä teen. Koen, että sillä on ollut myönteinen vaikutus, Niinivaara sanoo.

Nyt hän tekee opinnäytetyötään projektipajakonseptista ja siitä, miten opiskelijat ovat kokeneet opintojakson. Niinivaaran mielestä opintopolku projektipajoista aina opiskelijaopettajaksi asti on lisännyt itsevarmuutta, antanut ammatillista ylpeyttä ja varmuutta työelämään. Jo tietoisuus siitä, että pystyy organisoimaan isoja ihmisryhmiä, on hänen mielestään etu. Lisäksi sekä Niinivaara että Virtanen kuvailevat oppineensa organisoimaan ja suunnittelemaan töitä siten, että olisi olemassa linja, jota kohti mennä.

Entä miten Niinivaara neuvoisi tulevia 1. vuotisia opiskelijoita, jotka aloittavat syksyllä oman projektipajansa?

– Ainut tapa kehittyä on mennä epämukavuusalueelle. Epämukavuusalueesta voi tehdä mukavuusalueen, hän vinkkaa.

Kuvat: Mari Loikkanen ja Martti Komulainen