Siirry sisältöön Siiry hakuun

Valastutkija Olli Loisa hyödyntää teknologiaa pinnan alla

Olli Loisan puhelin on soinut kiivaaseen tahtiin sen jälkeen, kun Taalintehtaalla havaittiin alkukesästä pullokuonodelfiinejä. Valaisiin perehtynyt Turun AMK:n erityisasiantuntija on se, kenelle lehtien toimittajat soittavat saadakseen delfiiniuutiseen kommentin. Loisa vastaa mielellään, sillä samalla hän haluaa vaikuttaa merinisäkkäiden suojeluun.

Olli Loisa kävelee vastaan kiikarit kaulassa. Kuinkas muuten, sillä hän on juuri käynyt bongaamassa tulipäähippiäisen Ruissalon metsistä.

− Tiesin, että sen voi bongata tietystä paikasta. Bongauksella ja havainnoinnilla on muuten ero: kun sattumalta näkee linnun tai eläimen jossain, se on spontaani havainto. Jos taas menee tarkoituksella tiettyyn paikkaan katsomaan tiettyä, jo jonkun löytämää lajia, on kyseessä bongaus, Loisa kertoo.

Loisa tietää, mistä puhuu. Hän on nähnyt maailmalla reissatessaan lähes tuhat eri lintulajia. Siitä huolimatta kaikista lähimpänä Loisan sydäntä ovat merinisäkkäät.

Maailman merinisäkkäistä hän on nähnyt jo yli neljänneksen. Viimeisin oli manaatti, jonka hän näki Floridassa – juuri ennen koronaepidemiaa.

Olli Loisa toimii Turun AMK:n vesi- ja ympäristötekniikan tutkimusryhmässä.

Turun AMK:n erityisasiantuntija Olli Loisa vastaa Suomen pyöriäisseurannasta ja tekee tutkimusta valaista. Turun AMK:ssa hän toimii vesi- ja ympäristötekniikan tutkimusryhmässä ja on sitä kautta mukana useissa eri hankkeissa ja työryhmissä.

Vesi- ja ympäristötekniikan tutkimusryhmän perusta luotiin 15 vuotta sitten, kun Turun AMK:n tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa (TKI) käynnisteltiin. Tutkimusryhmässä seurataan ympäristön tilaa hyödyntäen modernia tekniikkaa ja tutkitaan kunnostusmenetelmien ja -toimien tehokkuutta.

Tutkimusryhmässä seurataan ympäristön tilaa hyödyntäen modernia tekniikkaa.

Esimerkiksi hydrofonitekniikalla voidaan seurata pyöriäisten esiintymistä avomerialueella, ja automaattisilla seurantalaitteilla pidetään silmällä vedenlaatua. Turun AMK:lla on sinileväseuranta-asemia muun muassa Littoistenjärvellä ja Paraisilla.

Tutkimusryhmässä tehdään myös merellisten vieraslajien, kuten liejutaskuravun, tutkimusta. Alkuperäislajeja uhkaavaa liejutaskurapua havaittiin ensimmäisen kerran vuonna 2009 Naantalissa, jonka jälkeen se on levinnyt runsain määrin ulkosaaristoon asti.

Vedenalainen kuuntelutekniikka avuksi

42-vuotias Loisa on Turun AMK:n kasvatti. Hän valmistui kala- ja ympäristötalouden koulutusohjelmasta iktyonomiksi vuonna 2006 ja päätyi taloon opiskelija-assistentiksi. Pian hän löysi itsensä Turun AMK:n ensimmäisistä TKI-hankkeista.

− Olin mukana käynnistämässä Seilin sääksikameraa, ja sitten työllistyin erilaisiin vedenlaadun seuranta- ja vesistökunnostushankkeisiin, Loisa kertoo.

Vuonna 2010 alkoi Itämeren kahdeksan rantavaltion yhteinen SAMBAH-hanke, jossa kartoitettiin pyöriäisten esiintymistä hyödyntäen vedenalaista kuuntelutekniikkaa. Loisa veti hanketta Suomen osalta Turun AMK:n kautta. Mereen upotettiin 300 hydrofonia, eli vedenalaisia mikrofoneja, jotka tallentavat pyöriäisten ääniä. Havainnointi perustuu pyöriäisten tuottamiin kaikuluotausääniin, joita ne käyttävät esimerkiksi liikkuessaan ja saalistaessaan.

Hankkeessa tehtiin merkittävä havainto, että pyöriäisiä liikkuu edelleen myös Suomen aluevesillä.

Olli Loisa on nähnyt maailman merinisäkkäistä neljänneksen. Viimeisin bongaus oli manaatti.

− Aloitimme seurannan uudelleen avomerialueella vuonna 2016. Liikumme useimmiten merivartioston ulkovartiolaivoilla, tosin nyt korona-aikaan hyödynsimme Turun AMK:n omaa 11-metristä alusta. Hydrofonit ankkuroidaan merenpohjaan useiksi kuukausiksi ja sitten käymme nostamassa ne ja lataamme niihin kertyneet tiedot.

Havainnoista Loisa raportoi ympäristöministeriölle. Työssään hän kokee tärkeimmäksi tavoitteekseen Itämeren pyöriäisen suojelun edistämisen. Pyöriäinen on Itämeren ainoa valaslaji ja se on äärimmäisen uhanalainen.

− Pyöriäistä uhkaavat ympäristömyrkyt ja kalastuksen sivusaaliiksi joutuminen. Vielä sotavuosiin asti pyöriäinen oli huomattavasti yleisempi Suomen vesillä. Pyöriäiset pitäisi saada vähintäänkin säilytettyä Itämeressä. Mielellään niiden näkisi runsastuvan entisiin lukumääriinsä, Loisa toteaa.

Pullokuonodelfiinit aiheuttivat mediamylläkän

Loisan mukaan Turun AMK alkaa olla merien tilan seurannassa ja suojelutyössa tunnustettu taho.

Kun alkukesästä Taalintehtaalla havaittiin pullokuonodelfiinejä, alkoi Loisan puhelin piristä. Häneltä haluttiin asiantuntijakommenttia aiheesta eri medioihin. Pullokuonodelfiinejä oli havaittu Suomen vesillä viimeksi vuonna 1953 ja kaikki halusivat tietää, mikä sai ne tulemaan tänne juuri nyt, kaikkien vuosien jälkeen.

− Kaikille on joutunut antamaan saman, ehkä tylsän vastauksen: siihen ei välttämättä ole mitään erikoista syytä. Joskus valtamerieläimiä, samoin kuin esimerkiksi muuttolintuja, vain harhailee normaalin levinneisyysalueensa ulkopuolelle.

Loisa näki ensimmäisistä kuvista heti, että kyseessä on delfiinilaji. Sitten hän syöksyi paikan päälle veneellä varmistamaan lajin ja lukumäärän omin silmin.

Suurimman vaikutuksen on tehnyt sinivalas.

Mutta miten merinisäkkäitä oppii tunnistamaan?

− Pohjatyö tehdään kirjallisuuteen perehtymällä ja silmän harjaantuminen vaatii runsaasti eläinten havainnointia maastossa, Loisa toteaa.

Hän matkustaa paljon, omien sanojensa mukaan liikaakin. Mutta reissuilla pääsee näkemään merinisäkkäitä oikeasti. Suurimman vaikutuksen on tehnyt sinivalas.

− Sinivalaat ovat aina hienoja. Ne ovat maailman suurimpia otuksia, aivan käsittämättömän kokoisia. Ehkä eksoottisimpia havaintojani on sini- ja sillivalaan risteymä Pohjois-Islannissa.

 

Olli Loisan kiinnostus luontoon alkoi jo lapsuudessa.

Luonto tärkeää jo lapsena

Työnsä ohella Loisa on suorittanut luonnonvara-alan maisterin tutkinnon Akureyrin yliopistossa, Islannissa. Hän teki lopputyönsä sinileväseurannasta ja jatkaa nyt Islannin yliopistossa väitöskirjaa merinisäkkäiden esiintymisen muutoksista. Työ liittyy hankkeeseen, joka tutkii ilmastonmuutoksen vaikutuksia arktisilla alueilla.

Loisan kiinnostus luontoon ja eläimiin kumpuaa jo kaukaa lapsuudesta. Sallasta syntyisin oleva Loisa oli kalastus- ja metsästysreissuilla mukana jo taaperona. Metsästyskortin hän suoritti alle 10-vuotiaana.

Nuorena hän suoritti kalastusoppaan koulutuksen Vilppulassa ja luonnonvara-alan tutkinnon Savonlinnassa, kunnes päätyi Turun AMK:hon.

Jos saisin tehdä ihan mitä tahansa työtä, tekisin juuri tätä.

− Jos saisin tehdä ihan mitä tahansa työtä, tekisin juuri tätä. Teen työtä, josta olen kiinnostunut, pääsen vaikuttamaan ympäristönsuojeluun sekä tekemään yhteistyötä alan tärkeimpien tahojen kanssa.

Loisa toivoo, että ihmiset havahtuisivat Itämeren suojelun tärkeyteen ja tiedostaisivat rehevöitymisen suurena ongelmana. Mattimeikäläinen voi parhaiten vaikuttaa päätöksentekoon äänestämällä.

− Itämeri on haavoittuvainen matala lätäkkö valtameriin verrattuna. Omien tekojen ohella äänestyskäyttäytyminen on tehokkain keino saada aikaan viranomaisilta vaikuttavampia toimia Itämeren tilan parantamiseksi.

 

Kuvat: Mari Loikkanen

 

Lue lisää pullokuonodelfiinien vierailusta jutusta Harvinaisia vieraita Suomen aluevesillä.

Mitä pidit artikkelista?

Yksi kommentti artikkelista “Valastutkija Olli Loisa hyödyntää teknologiaa pinnan alla

  1. Harri Saarinen sanoo:

    Mielenkiintoinen ja selkeä helppolukuinen artikkeli.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

css.php