26.08.2024

Jalkapallo on maailman suosituin urheilulaji. Lajilla arvioidaan olevan globaalisti vähintään 3.5 miljardia seuraajaa ja sen ympärillä pyörivät rahasummat ovat kasvaneet viime vuosikymmeninä lähes astronomiselle tasolle (World Atlas 2024). Lajin maailmanlaajuisen kaupallistumisen myötä jalkapallon toimintaympäristössä on tapahtunut etenkin viimeisten parin vuosikymmenen aikana merkittäviä muutoksia. Konkreettisia esimerkkejä tästä muutoksesta näkyy esimerkiksi seurojen omistussuhteissa sekä lajin sponsoroinnissa.

Siinä missä monet jalkapalloseurat ovat kasvaneet historiansa ensimmäiset sata vuotta oman paikallisyhteisönsä ylpeytenä, on etenkin suurimmissa sarjoissa nähty viime vuosikymmeniä kasvavassa määrin ulkomaisia seuraomistajia.

Eurooppalaisten jalkapallon suurseurojen ja suurtapahtumien sponsorirahan lähteet ovat siirtyneet enenevissä määrin Euroopasta Aasiaan ja Lähi-itään

Kehityskulkua voisi monessa maassa karrikoida niin, että ensin seuroja pyörittivät paikalliset jalkapallon ystävät, sitten valta alkoi siirtyä paikallisille liikemiehille, hiljalleen kansainvälisille liikemiehille ja lopulta valtio-omisteisille sijoitusinstituutioille. Käsi kädessä omistussuhteiden muutosten kanssa myös eurooppalaisten jalkapallon suurseurojen, ja suurtapahtumien, sponsorirahan lähteet ovat siirtyneet enenevissä määrin Euroopasta Aasiaan ja Lähi-itään. Tämä artikkeli tarkastelee näitä muutoksia nimenomaisesti eettisten kysymysten näkökulmasta. 

Omistussuhteet ja urheilupesu

Viime vuosina jalkapalloseurojen omistajina on nähty enenevissä määrin sijoitusyhtiöitä maista, joiden ihmisoikeuskysymykset ovat herättäneet kritiikkiä länsimaisten medioiden ja jalkapallon seuraajien keskuudessa. Esimerkkejä tällaisista seuroista ovat valtio-omisteisen Qatar Sports Investmentsin omistus Ranskan suurseura Paris Saint-Germainissa (PSG), Abu Dhabi United Groupin omistus englantilaisessa Manchester Cityssä sekä niin ikään brittiläinen Newcastle United, jonka omistaa tätä nykyä Saudi-Arabian valtion sijoitusyhtiö PIF.

Edellä mainittuja valtioita on kritisoitu usein erilaisista ihmisoikeusrikkomuksista, kuten siirtotyöläisten huonoista työskentelyolosuhteista sekä sananvapauden rajoittamisesta jopa äärimmäisen brutaalein keinoin. Jalkapalloa onkin kritisoitu siitä, että uudet omistajat käyttävät lajia hyväkseen siirtämällä yleistä huomiota niihin liitetyistä ihmisoikeusrikkomuksista kohti usein positiivisia mielikuvia herättävään urheiluun.

Miksi tämä ”urheilupesu/sportswashing” ilmiö on sitten jäänyt suhteellisen vähälle huomiolle? Joku voisi löytää selityksiä  siitä, että monilla Euroopan mailla on tiiviit taloussuhteet Lähi-idän öljymaihin. Esimerkiksi Britannia ja Ranska ovat myyneet miljardien arvosta aseita ja lentokoneita Qatariin ja Saudi-Arabiaan. Kyseisten maiden hallitusten intresseissä ei siis ole ollut kansallisen tason suhteiden mutkistaminen nostamalla pöydälle kiusalliseksi koettuja kysymyksiä. (Rulamo 2021)

 

Sponsorointi ja valta: Kiinan kasvava rooli Euroopan jalkapallossa

Omistussuhteiden lisäksi myös jalkapallon sponsorointi on etenkin lajin huipulla muuttunut merkittävästi. Tuore esimerkki tästä nähtiin kesällä 2024 pelatuissa Saksan EM-kisoissa. Tuolloin Euroopan jalkapalloliitto (UEFA) sai kyseenalaista julkisuutta siitä, että hämmästyttävän suuri määrä kisojen pääyhteistyökumppaneista tuli Kiinasta. Autoteollisuudestaan tunnetussa Saksassa kritiikkiä kirvoitti esimerkiksi se, että edellisten EM-kisojen autosponsori Volkswagen vaihtui kotikisoissa kiinalaiseen BYD:hen. Euroopan komissio rankaisi juuri kisojen alla BYD:tä kovilla tullimaksuilla. Syynä sanktiolle olivat Kiinan valtion tuet, jotka ovat komission mukaan rikkoneet kansainvälistä kilpailulainsäädäntöä.

Sekä BYD, että EM-kisojen toinen kiinalainen pääsponsori, elektroniikkavalmistaja Vivo on yhdistetty myös ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin keväällä 2024 julkaisemassa raportissa uiguurityövoiman käyttöön (Human Rights Watch 2024). Myös kisojen kolmas kiinalainen pääyhteistyökumppani, Kiinan valtion osaomistama, verkkokauppa AliExpress on parhaillaan Euroopan komission tutkinnassa EU:n kuluttajansuojaan liittyvään digitaalipalvelulakiin kohdistuneista rikkomuksista.

Kiinalaisyritysten nopeasti kasvanutta roolia jalkapallokulisseissa voi pitää osana laajempaa trendiä

Kiinalaisyritysten nopeasti kasvanutta roolia jalkapallokulisseissa voi pitää osana laajempaa trendiä, jossa Kiina pyrkii lisäämään vaikutusvaltaansa Euroopassa sekä poliittisesti että taloudellisesti. Tätä kehitystä konkretisoi esimerkiksi se, että ensimmäinen kiinalainen pääyhteistyökumppani jalkapallon EM-kisoissa nähtiin vasta vuonna 2016. Kahdeksan vuotta, ja kahdet EM-kisat, myöhemmin pääyhteistyökumppaneista jo lähes puolet tuli Kiinasta. Valistuneiden arvioiden mukaan näiden yhteistyösopimusten arvo oli yhteensä satoja miljoonia euroja. Tässä valossa ei ole yllättävää, että UEFA on kieltäytynyt kommentoimasta medialle tarkemmin kiinalaisyritysten kanssa tekemäänsä yhteistyötä. (Husu 2024) 

Eettinen näkökulma modernin jalkapallon sponsorointiin

Urheilusponsorointiin liittyvässä kirjallisuudessa on usein korostettu hyvään sponsorointiin liittyvän se, että sponsoroiva yritys ja sponsoroinnin kohde jakavat yhteistä arvomaailmaa. Lisäksi urheilusponsorointiin liitettäviin tarinoihin yhdistetään usein myös hyvän tekeminen ja paikallisen urheilun tukeminen. Näin ollen sponsorointiin liitetään usein muutakin kuin ”vain” taloudellista arvoa (aiheesta lisää esimerkiksi Jalonen ym. 2017; Auvinen & Kuuluvainen 2017). Millaista arvomaailmaa UEFA kokee jakavansa esimerkiksi edellä mainittujen kiinalaisyritysten kanssa?

UEFAn ja Kiinan läheinen yhteistyö onkin siis herättänyt keskustelua jalkapallon vastuullisuudesta ja etiikasta. Tosin skeptikko voisi todeta, että viime vuosikymmeninä paljastuneiden lajiliittotason korruptiopaljastusten jälkeen tämä keskustelu on vain uusi luku pitkässä jatkumossa. Toisaalta on hyvä muistuttaa, ettei tämäkään asia ole täysin mustavalkoinen. Esimerkiksi juuri UEFA on myös tukenut kansallisten lajiliittojen kautta paljon paikallisia ruohonjuuritason projekteja, joiden ansiosta moni lapsi ja nuori on ylipäänsä voinut harrastaa jalkapalloa.