02.04.2024

Hiilineutraalius tarkoittaa, että hiilidioksidipäästöjä tuotetaan korkeintaan sen verran kuin niitä voidaan sitoa ilmakehästä hiilinieluihin. Euroopan unioni tavoittelee hiilineutraalia Eurooppaa vuoteen 2050 mennessä. Suomen tavoitteena on olla hiilineutraali yhteiskunta jo vuoteen 2035 mennessä. Myös useat kunnat ja yritykset ovat antaneet hiilineutraaliuslupauksia, ja muutamat yritykset kertovat jo olevansa hiilineutraaleja.

Vuosikymmenen alusta alkaen hiilineutraaliustavoite on ollut organisaatioille yleinen. Yksi keino vähentää päästöjä ja tavoitella hiilineutraaliutta on kompensoida yhdellä sektorilla tuotettuja päästöjä vähentämällä niitä jossain muualla. Hiilijalanjäljen pienentämisen jälkeen jäljelle jäävien päästöjen osalta kompensointilupaukset ovat olleet hyväksyttäviä.

Tavoite hiilineutraaliudesta on kuitenkin nykyään epärealistinen, koska mikään organisaatio ei voi olla tuottamatta jossain määrin päästöjä.

Vihreän siirtymän kuluttajansuojadirektiivi ja Vihreiden väittämien direktiivi tulevat rajoittamaan mahdollisuuksia esittää päästöjen hyvittämiseen perustuvia väittämiä, sillä tarvittavat hiilinielujen sertifiointi- ja rekisteröintimenetelmät ovat EU:ssa vasta kehitteillä. Myöskään Valtioneuvoston julkaisemassa oppaassa vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden hyviin käytäntöihin ei enää suositella kompensaatio- tai hyvitys-sanan käyttöä.

Kun jäljelle jääviä päästöjä kompensoimalla ei voidakaan enää esittää väitteitä organisaation tai sen tuotteiden tai palvelujen hiilineutraaliudesta, on viestintä toiminnan kestävyydestä ja päästöjen hillinnästä sanoitettava toisin.

Muuttuneesta sääntelystä huolimatta organisaatioille on tärkeää olla kokonaisvaikutuksiltaan ilmasto- ja luontopositiivisia eli toimia siten, että aiheuttamistaan päästöistään huolimatta toiminta on todennettavissa ympäristön, luonnon ja ilmaston osalta näiden tilaa parantavaksi eikä heikentäväksi. Muuttuneet säädökset edellyttävät siis tavoitteiden kuvaamista uusien vaatimusten mukaisesti.

Tehdyt toimet, kuten päästövähennykset ja niiden kompensoiminen hiilinielujen lisäisyyttä kasvattavasti on todennettava avoimesti ja selkeästi. Ilmastotyöstä tulee siis viestiä läpinäkyvästi ja luotettavasti aiemmin mainitut säännökset ja suositukset huomioiden sekä perusteettomia hiilineutraalius- ja kompensaatioväittämiä käyttämättä.

Ilmastotavoitteiden rinnalle ovat nousseet myös vähintään yhtä tärkeät luontotavoitteet. Organisaatiot heikentävät luonnon tilaa paitsi päästöjen, myös esimerkiksi hankintojen kautta syntyvien luonnonvarojen käytön kautta.

Luontotavoitteisiin pätee sama mikä ilmastotavoitteisiin; toiminnasta luontovaikutusten pienentämiseksi ja luonnon monimuotoisuuden parantamiseksi on kerrottava avoimesti ja se on todennettava selkeästi. Katteettomien viherväitteiden aika on ohi.

Myös korkeakoulut ovat antaneet lupauksia hiilineutraaliudestaan. Ammattikorkeakoulujen kestävän kehityksen ja vastuullisuuden ohjelma kohdistuu aikajaksolle 2020–2030. Ohjelmaan sisältyy lupaus hiilineutraaleista ammattikorkeakouluista viimeistään vuonna 2030, ja moni ammattikorkeakoulu on asettanut tavoitteen toteutuvaksi jo aiemmin. Luontotavoitteita ei ole ohjelmassa selkeästi asetettu.

Myös Turun ammattikorkeakoulun tavoitteena on toimia siten, että aiheuttamistaan päästöistä huolimatta ammattikorkeakoulun toiminta on todennettavissa ympäristön, luonnon ja ilmaston osalta näiden tilaa parantavaksi eikä heikentäväksi.

Muuttuneet säädökset edellyttävät ammattikorkeakoulun kestävän kehityksen ja vastuullisuuden ohjelman päivittämistä ja tavoitteiden kuvaamista uusien vaatimusten mukaisesti. Turun ammattikorkeakoulu haluaa tuoda ohjelmaan mukaan myös luonto-, kiertotalous- ja Itämeren suojeluun tähtäävät tavoitteet.

Ammattikorkeakoulut ovat sitoutuneita kehittämään kestävästi ja vastuullisesti ympäröivää yhteiskuntaa, työelämää ja sen toimijoita. On tärkeää, että toiminta on todennettavissa avoimesti ja läpinäkyvästi.

Mielipidekirjoitus julkaistu Turun Sanomissa 29.3.2024