10.11.2023

Ilmastomuutoskeskustelussa keskitytään ennen kaikkea liikenteen ja teollisuuden aiheuttamiin päästöihin. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet ruoantuotannosta ja erityisesti eläintuotannosta aiheutuvat päästöt, jotka, laskutavasta riippuen, muodostavat globaalisti jopa suuremman päästölähteen mitä kaikki liikenne yhteensä. Myös Suomessa valtaosa maatalouteen käytetystä maapinta-alasta, maatalouden aiheuttamasta Itämeren rehevöitymisestä, lajikadosta sekä maankäytöstä johtuvista kasvihuonekaasupäästöistä on seurausta ensisijaisesti eläintuotannosta.

Eläintuotanto vie myös yli 80 prosenttia ruoantuotannon käytössä olevasta maapinta-alasta. Kasviperäisessä ruoantuotannossa koko maailman väestön ruokkimiseen riittäisi käytössä olevasta maapinta-alasta neljännes, ja jäljelle jäävä maa-alue voitaisiin palauttaa takaisin luonnolle ja ratkaista niin ilmastonmuutoksen kuin biodiversiteettikadon keskeisiä ongelmia.

Eläintuotannon ympäristövaikutukset eivät rajaudu ainoastaan ilmastovaikutuksiin, sillä eläintuotannolla on merkittävä rooli luonnon monimuotoisuuden tuhoutumisessa. Vuonna 2018 tehdyn kansainvälisen laskelman mukaan enää vain 4 prosenttia maapallolla elävien nisäkkäiden biomassasta on villieläimiä, 36 prosenttia ihmisiä ja 60 prosenttia tuotantoeläimiä, lähinnä broilereita, sikoja ja nautoja.

Yhtä pysäyttävät luvut koskevat lintuja, joista vain 30 prosenttia on villilintuja, loput 70 prosenttia tuotantoeläimiä eli broilereita, kanoja, kalkkunoita yms.

Eläintuotanto ei kuitenkaan ole vain ekologinen vaan myös merkittävä eettinen ongelma. Teollisessa tuotannossa eläin on raaka-ainetta, mutta se on myös tietoinen ja tuntoinen, mielellinen olento. Eläintuotanto on siirretty pois kuluttajien silmistä ja mielistä, ja eläintuottajien pyrkivät keventämään kuluttajien omaatuntoa idyllisillä kuvilla perhetilojen onnellisina laiduntavista eläimistä.

Miksei meillä käydä laajempaa kriittistä keskustelua teollisesta eläintuotannosta ja siihen liittyvistä ongelmista? Miten nykytilanteeseen on päädytty, miten meidät on siihen totutettu, ja millä toisin tavoin tilanteen myös voisi nähdä?

Miksi emme halua tietää, mitä teurastamon sisäpuolella tapahtuu?

Teos Tunteva tuote – kuinka eläimistä tuli osa teollista tuotantoa? käsittelee näitä teemoja. Se on kattava, lähinnä yhteiskuntatieteilijöiden, historioitsijoiden ja kulttuurintutkijoiden kirjoittama artikkelikokoelma ajankohtaisesta aiheesta.

Kirjassa on 15 artikkelia, jotka perustuvat tutkimukseen. Artikkelit kuvaavat kehitystä teollisen eläintuotannon 1800-luvun alkuajoista lähtien aina aktivistien viime vuosina eläintiloilla kuvaamaan aineistoon, teurastamojen julkisuuspolitiikkaan ja niin broileri- kuin rotukoiratuotannon ongelmiin asti. Teksti on selkeää ja helppolukuista, ja kritiikistä huolimatta tyyli on asiallinen eikä mitenkään paasaava.

Kirjalle on selkeä tarve, sillä suomalaisen eläintuotannon kehityskuluista ole tehty kokonaisvaltaisempaa katsausta tilastoja lukuun ottamatta. Numeroiden takana on kuitenkin kulttuurisia ja yhteiskunnallisia käytäntöjä, jotka ovat johtaneet nykytilanteeseen.

Teos on suunnattu kaikille, joita kiinnostaa, miten ruokamme tuotetaan ja miten nykytilanteeseen on tultu.

Koetun koronapandemian jälkeen ja lintuinfluenssan uhatessa kirja on entistä ajankohtaisempi. Suuret eläintuotantoyksiköt tuottavat tautiriskejä, ja tautien leviäminen myös eläimistä ihmisiin on mahdollista.

Pinja Mustajoki kysyy artikkelissaan, olemmeko turruttaneet itsemme sokeiksi eläinten ahdingolle, ja pohtii aktivistivideoiden herättämää yhteiskunnallista keskustelua: ”Hallit, häkit, seinämät, käytävät, kaukalot, automaatit, ritilälattiat, portit, ketjut, kalterit ja erilaiset eläinten käsittelyyn ja kuljettamiseen käytetyt välineet ja koneet kertovat paljonpuhuvasti tavasta ja mittakaavasta, jolla käytämme muita eläimiä hyödyksemme. Jos eläinaktivistivideoilta poistettaisiin eläimet, jäljelle jäisivät ne konkreettiset, fyysiset ja monumentaaliset rakenteet, joiden avulla ihminen ottaa vallan muista eläimistä. Tuotantotilan näkyvien rakenteiden kautta aktivistivideoilta hahmottuu nykymuotoisen eläintuotannon todellinen ongelma – sen olemassaolo.”

 

Kaarlenkaski T. & Latva O. (toim.) Tunteva tuote – kuinka eläimistä tuli osa teollista tuotantoa? (Vastapaino, 2022)