30.09.2023

Monimutkaistunut ja nopeasti kehittyvä some-yhteiskuntamme lisää työväestön henkistä taakkaa. Jo joka viides 20–64-vuotias raportoi kokevansa merkittävää psyykkistä kuormittuneisuutta. Samaan aikaan yhä useampi työikäinen on käyttänyt THL:n tutkimuksen mukaan terveyspalveluita mielenterveysongelmista johtuvista syistä.

Mielenterveyden häiriöt selittävät pitkälti pitkien sairauslomien kokonaiskasvua. Ne nousivat vuonna 2019 ensi kertaa eniten työkyvyttömyyseläkkeitä aiheuttaneeksi sairausryhmäksi.

Korkeakouluopiskelijoiden osalta tilanne on vielä muita työikäisiä pahempi. Psyykkistä kuormittuneisuutta (ahdistus- ja/tai masennusoireita) on raportoinut 35 prosenttia opiskelijoista. Korona-ajan aiheuttama opintojen yhteisöllisyyden mureneminen heikensi tilannetta entisestään.

Opiskelijoiden mielenterveyden oireilu näkyy muun muassa opintojen etenemiseen ja opiskelutaitoihin liittyvissä haasteissa. Terveys- ja opiskeluhuoltopalveluiden käyttö on mielenterveyden oireista kärsivillä opiskelijoilla muita opiskelijoita yleisempää.

Opiskelijoiden mielenterveyshaasteiden yleisyys muuttaa hyvin henkilökohtaisen asian yhteiskunnalliseksi. Nykyiset opiskelijat ovat juuri se ryhmä, joka luo pitkällä tähtäimellä maamme tulevaisuuden. Jos merkittävä osuus opiskelijoista ei valmistu ollenkaan tai jos he joutuvat jäämään pian valmistumisensa jälkeen työvoiman ulkopuolelle, tulevat työvoimapula ja huoltosuhteen heikentyminen pahenemaan vielä nykyisestäkin.

On sekä henkilökohtainen että yhteiskunnallinen tragedia, jos nuori käy läpi pitkän kouluttautumisputken vain siirtyäkseen sairaseläkkeelle ennen kolmattakymmenettä ikävuottaan. Näin pienessä maassa ei ole varaa päästää jatkuvasti suurempaa osuutta nuorista lipsahtamaan pois yhteisen tulevaisuutemme rakentamisesta.

Opiskelijoiden psyykkisen kuormituksen lisääntymisen takana on monia vaikeasti ratkottavia globaaleja kehityskulkuja. Suurta osaa emme pysty muuttamaan, mutta oppilaitoksilla on mahdollisuus pyrkiä omalla toiminnallaan vaikuttamaan asiaan positiivisesti. Korkeakoulujen rooli onkin muuttumassa perinteisestä tiedonvälityksestä ohjaavammiksi ja opiskelijoiden kasvua laajemmin tukeviksi toimijoiksi.

Keskeinen ratkaisu on vahvistaa opiskelijoiden kokemaa yhteisöllisyyttä. Kun opiskelijat toimivat sosiaalisesti aktiivisessa ympäristössä, he saavat toisiltaan sekä tukea että kannustusta. Näin opettajien rooli muuttuu tiedon kontrolloijasta oppimisen ja opiskelijan ammatillisen kasvun ohjaajaksi. Opiskelijakunta, opinto-ohjaajat, kuraattorit, psykologit ja eri alojen opiskelijapalveluiden ammattilaiset kantavat laajenevaa roolia opiskelijoiden jaksamisesta ja opintojen etenemisestä.

Oppilaitoksilla on myös tarve huomioida jokainen oppija omanlaisenaan yksilönä. Korkeakouluissa kiinnitetään nykyään merkittävästi aiempaa enemmän huomiota muun muassa yhdenvertaisuuteen, esteettömyyteen, saavutettavuuteen ja työmäärän kohtuullisuuteen.

On olennaista löytää sellaiset toimintatavat, joilla kaikki yhteisön jäsenet löytävät sopivan tason oppimisesta aiheutuvalle kuormitukselle. Tilanne on hyvin samanlainen kuin urheiluvalmennuksessa. Kuormitusta täytyy olla riittävästi, että henkilö joutuu kehittämään uusia kykyjä, mutta ei niin paljoa, että hän nääntyy taakan alle.

Korkeakoulujen on oltava aiempaa rohkeampia ennaltaehkäisemään ja puuttumaan mielenterveyttä ja hyvinvointia kuormittaviin asioihin. Jokaisen osallistumista yhteisöllisyyteen, vastavuoroisuuteen ja aitoon läsnäoloon tarvitaan. Lisäksi tarvitaan reagointia ja puuttumista tärkeäksi koettuihin asioihin sekä mahdollisuutta vaikuttaa yhteisön jokaisen jäsenen oman työskentelyn, jaksamisen ja hyvinvoinnin vahvistamiseen.

Lisäämällä positiivisia kokemuksia tasa-arvoisesta ja yhdenvertaisesta kohtelusta lisäämme hyvinvointia, yhteisön toimivuutta, toiminnan tuloksellisuutta ja opiskelijoiden elämänlaatua. Mielen hyvinvoinnille myönteinen korkeakouluilmapiiri luodaan lopulta käytännönläheisillä ja arkisilla teoilla; jalat maassa ja katse paremmassa tulevaisuudessa.