16.12.2025

Henkilökohtaisesti merkitykselliset ja myönteisiä muistoja herättävät äänet ja äänimaisemat herättävät positiivisia tunteita musiikin tavoin. Äänitaiteeseen perustuvan taidetyöskentelyn kautta voidaan vahvistaa mielen hyvinvointia ja arjessa jaksamista. Artikkelissa pohditaan äänitaiteen potentiaalia kulttuurihyvinvoinnin kentällä.

Musiikin myönteiset vaikutukset ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja terveyteen sekä mielen hyvinvointiin on todennettu lukuisissa tutkimuksissa. Aivotutkimukset ovat osoittaneet, että musiikki edistää terveyttä ja hyvinvointia läpi ihmisen elämänkaaren sekä tukee tehokkaasti erilaisten sairauksien hoitoa ja kuntoutusta (Soinila & Peltomaa 2024). Musiikki aktivoi aivoja laaja-alaisesti, se on emotionaalista ja vaikuttaa tunteisiimme. Musiikki lisää vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyttä sekä luo positiivisia odotuksia ja toivoa. Omakohtaiset kokemukset ja muistot voidaan elää uudelleen musiikin kautta ihmisen identiteettiä vahvistaen. (Särkämö & Sihvonen 2023, 2087.)

Sen sijaan äänitaidetta – silloin kun se ymmärretään ainakin osittain musiikista erillään olevaksi ja monipuolisesti eri äänilähteitä hyödyntäväksi lajikseen – on tutkittu vähemmän. Katja Kujalan Äänimuotokuvista hyvinvointia: äänitaiteen potentiaali hyvinvointityössä -opinnäytetyön (YAMK) tarkoituksena on ollut ottaa pilottimaisia askelia kohti uutta näkökulmaa äänitutkimuksen saralla. Kujalan tutkimuskysymyksen ydin on, voiko henkilökohtaisesti merkityksellisillä ja hyvää oloa tai hyviä muistoja tuottavilla äänillä olla samankaltaisia hyvinvointivaikutuksia kokijalleen kuin itselle mieluisalla musiikilla.

Äänimuotokuvista hyvinvointia on taideperustainen toimintatutkimus, ja se kytkeytyy osaksi kulttuurihyvinvoinnin kehittämistä ja tutkimusta. Tutkimukseen liittyy Äänikuvia-ryhmäinterventio sekä sen kautta syntyneet, osallistujille henkilökohtaisesti räätälöidyt äänimuotokuvat. Kujala ohjasi Äänikuvia-ryhmää yhdessä äänisuunnittelun ammattilaisen Sami Silénin kanssa osana Etelä­Pohjanmaan Muistiyhdistyksen URHO­hankkeen toimintaa. Toimintaan osallistui kolme eläkeikäistä omaishoitajaa.

Äänikuvia-ryhmässä luotiin lempeä katse omaan elämäntarinaan

Äänikuvia­ryhmäinterventio sisälsi kuusi tapaamiskertaa. Jokaisella tapaamiskerralla oli oma teemansa resilienssi- ja elämänkaarityöskentelyyn pohjautuen. Tapaamisissa luotiin positiivinen ja lempeä katse omiin elämäntarinoihin ja hyvää oloa tuottaviin muistoihin sekä nykyhetkessä mielihyvää lisääviin kokemuksiin ja haaveisiin. Tarinoita jaettiin soveltavan taiteen keinoin niin kirjoittamalla, kehollisella ilmaisulla, piirtämällä kuin keskustellen. Lisäksi kunkin osallistujan äänellisiä mieltymyksiä kartoitettiin kuuntelemalla erilaisia ääninäytteitä.

Tarinoihin ja ääninäytteisiin pohjautuen jokaiselle osallistujille rakennettiin äänipankki, jonka pohjalta henkilökohtainen äänimuotokuva valmistettiin. Toiminnassa painotettiin osallistavaa työskentelytapaa, jossa osallistujalla itsellään oli mahdollisuus vaikuttaa oman äänimuotokuvansa tekoprosessiin ja lopputulokseen. Valmistunut äänimuotokuva oli yhdessä ohjaajien kanssa luotu taiteellinen tulkinta osallistujan elämäntarinoista ja hänen persoonastaan.

Äänimuotokuvat annettiin osallistujille digitaalisessa muodossa hyödynnettäviksi arjessa. Lisäksi niistä valmistettiin koottu Äänikuvia-äänitaideteos, joka julkaistiin YouTube-alustalla.

Toimintaan osallistuneita haastateltiin noin kahdeksan viikon kuluttua siitä, kun he olivat saaneet käyttöönsä ryhmäintervention kautta valmistuneet personoidut äänimuotokuvat. Haastattelussa kartoitettiin osallistujien kokemuksia sekä Äänikuvia-ryhmäinterventioon osallistumisesta että äänimuotokuvan kuuntelemisesta.

Äänitaide taipuu taideperustaiseen ryhmätoimintaan

Ääniympäristö on arkisuudessaan tuttua, siksi äänien tarkastelu ei luonut osallistujille taiteellista painetta taideinterventioon osallistumisessa. Äänien tarkasteleminen ja analysointi madalsikin kynnystä sellaiselle osallistujalle, joka ei luontaisesti ollut kiinnostunut taideperustaisesta toiminnasta.

Tutkimuksessa selvisi, että ryhmätoiminnassa äänitaide koettiin kiinnostavaksi ja se oli herättänyt kuuntelemaan ympäristöä uudella tavalla. Keskeisimpinä positiivisina kokemuksina ryhmäinterventiosta nousivat ryhmän turvallinen ja avoin ilmapiiri, toiminnasta saatu virkistys, mahdollisuus oppia uutta sekä uusien näkökulmien saaminen arkeen. Ryhmätoiminnan onnistumisessa suuri merkitys oli ohjaajien joustavuudella ja kyvyllä luoda turvallinen ja välitön ilmapiiri sekä kyvyllä kohdata osallistujat läsnäolevasti ja yhdenvertaisesti.

Luovan ryhmäprosessin ohjaaminen edellyttää vahvaa pedagogista osaamista, erityisesti ryhmädynamiikan ymmärtämistä, luovan prosessin ohjaamisen taitoa sekä herkkyyttä ja kykyä kohdata osallistujat (Huhtinen­Hildén & Isola 2018, 12). Myös yhteisötaiteessa korostuvat erityisesti vuorovaikutuksen ja kommunikaation merkitys. Taiteilijan rooli on toimia innostajana, ohjaajana ja fasilitaattorina, joka varmistaa taiteellisen ulottuvuuden läsnäolon toiminnassa, mutta osallistujat itse tuottavat taiteen. (Jokela 2013, 17.)

Äänimuotokuvat voimauttavat arjessa

Tutkimuksessa ilmeni, että äänimuotokuvan käytölle ei ollut merkittäviä esteitä. Äänimuotokuvat auditiivisina teoksina tarjosivat kokijalleen mahdollisuuden hetkeksi hengähtää ja päästää irti arjen haasteista. Äänimuotokuvan kuunteleminen kohotti mielialaa ja rentoutti. Tutut ja tunnistettavat äänielementit herättivät positiivisia tunteita, mielihyvää ja koettua turvallisuuden tunnetta. Äänimuotokuvan henkilökohtaisuus koettiin merkityksellisenä. Merkityksellisyyttä vahvisti se, että oli itse voinut vaikuttaa äänimuotokuvan sisältöön ja rakenteeseen tekoprosessin aikana. Se, että äänimuotokuva on hyödynnettävissä omassa arjessa helposti ja vaivattomasti, antaa mahdollisuuden palata näihin tuntemuksiin milloin vain.

Havainnot ovat linjassa aiempien äänimaisematutkimusten kanssa, vaikka niistä puuttuukin äänimuotokuvaan liittyvä personoitu näkökulma. Äänimaisemakokemukset voidaan kokea syvästi subjektiivisina, omakohtaisina, tunnereaktioita herättävinä, herkistävinä ja suggestiivisina (Vikman 2006, 17). Äänimaisemaan liittyvät muistot kytkeytyvät monesti henkilökohtaisiin, usein lapsuudesta kumpuaviin kokemuksiin, joissa tietyn äänimaiseman muistaminen voi herättää turvallisuuden ja tuttuuden tunteita (Hellström 2006, 90). Myös pienistä äänistä ja hiljaisuudesta nauttiminen kuvataan voimauttavana kokemuksena, joka voi lisätä hyvää oloa, lohduttaa ja tuottaa onnen tuntemuksia (Ampuja 2017, 8–9).

Äänitaiteen potentiaali hyvinvointityössä

Äänitaide – tässä tapauksessa musiikista jokseenkin erillisenä taiteenlajina – on kiinnostava taiteenlaji, joka soveltuu erinomaisesti taideperustaiseen toimintaan. Hyvinvointityössä äänitaidetta on toistaiseksi kuitenkin hyödynnetty vähän. Tutkimuksessa ilmeni, että yksilölle merkityksellisten äänimuistojen tai mieluisten äänimaisemien hyvinvointivaikutuksia voidaan rinnastaa musiikin hyvinvointivaikutuksiin: molemmissa merkityksellistä on, että ne ovat kuulijalle tuttuja ja mieluisia.

Samankaltaisia havaintoja on noussut esiin myös Suomen Akustisen Ekologian Seuran pitkäkestoisissa hankkeissa. Niissä äänimuistot ovat näyttäytyneet yksilöllisinä ja omaan henkilöhistoriaan sidottuina merkityksellisinä kokemuksina, jotka jaettuina ovat tuottaneet myös kollektiivisia muistojen herätyksiä. Näin on huolimatta siitä, että myös niissä äänet on erotettu alkuperäisestä kontekstistaan ja esitetty eri ajassa ja paikassa. (Järviluoma ym. 2006; Uimonen ym. 2017.)

Äänimuotokuvista hyvinvointia -toimintatutkimuksen kautta saadut kokemukset tarjoavat pienimuotoisen viitteen personoitujen äänimuotokuvien hyvinvointivaikutuksista. Pienen osallistujamäärän vuoksi tutkimuksesta saatuja tuloksia ei voida kuitenkaan yleistää. Tästä huolimatta tutkimus luo perustaa ja suuntaa niin käytännön sovelluksille kuin jatkotutkimuksille.

Lähteet

Ampuja, O. 2017. Hyvä hiljaisuus. 1. painos. Jyväskylä: Atena Kustannus Oy.

Hellström, S. 2006. Äänimaisema ja esteettinen kokemus. Teoksessa Järviluoma, H; Koivumäki, A.; Kytö, M. & Uimonen, H. (toim.) Sata suomalaista äänimaisemaa. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura & Tampereen Ammattikorkeakoulu, 82–97.

Huhtinen­Hildén, L. & Isola, A­M. 2018. Luovuus osallisuuden tukena – luovan ryhmätoiminnan malli. Teoksessa Laura Huhtinen­Hildén, L. & Lamppu, M. (toim.) Odottamattomia aarteita. Ilmaisua, leikillisyyttä ja luovaa toimintaa ryhmässä. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu, 8–13. Viitattu 16.11.2025. https://urn.fi/URN:ISBN:978­952­328­097­7.

Jokela, T. 2013. Engaged Art in the North. Aims, Methods, Contexts. Teoksessa Jokela, T., Coutts, G., Härkönen, E. & Huhmarniemi, M. (toim.) Cool Applied Visual Arts in the North. Rovaniemi: Lapin yliopisto, 12–23. Viitattu 16.11.2025. https://urn.fi/URN:ISBN:978­952­484­638­7.

Järviluoma, H; Koivumäki, A.; Kytö, M. & Uimonen, H. 2006. Sata suomalaista äänimaisemaa. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura & Tampereen ammattikorkeakoulu.

Uimonen, H.; Kytö, M. & Ruohonen, K. 2017 Muuttuvat suomalaiset äänimaisemat. Tampere: Tampere University Press, 23–52. Viitattu 16.11.2025. https://urn.fi/URN:ISBN:978­952­03­0382­2.

Soinila, S. & Peltomaa, M. 2024. Miksi musiikki on ihmiselle hyväksi? Suomen Lääkärilehti, 79(47–48), 1912–1915. Viitattu 16.11.2025. www.laakarilehti.fi/e42184.

Särkämö, T. & Sihvonen, A. 2023. Millaisesta musiikista aivot pitävät? Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim, 139(24), 2085–2089. Viitattu 16.11.2025. https://www.duodecimlehti.fi/duo18031.

Vikman, N. 2006. Suomalaisuuden sydänääniä luonnon helmassa. Teoksessa Järviluoma, H.; Koivumäki, A.; Kytö, M. & Uimonen, H. (toim.) Sata suomalaista äänimaisemaa. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura & Tampereen Ammattikorkeakoulu, 12–22.