28.08.2025

Mielikuvaa siitä, että jälkeensä pitäisi jättää jotakin pysyvää ja ikuista, tulisi tarkastella kriittisesti. Paras perintö maailmalle on se, että pyrkii jättämään jälkeensä hyvinvoivan ja yhdessä elävän monilajisen yhteisön. Lahja, jonka jokainen voi itselleen antaa on se, että omaksuu saumattoman roolinsa osana yhteen kietoutunutta elonkirjoa. Ekologiseen kestävyyteen, monilajisiin yhteisöihin ja sosiaaliseen hyvinvointiin tähtäävä maatuva taide tarkastelee elonkierron pysyvyyden, hetkellisyyden, katoavuuden ja jatkuvan muutoksen merkityksiä.

Ekologisten tapojen löytäminen, tutkiminen ja omaksuminen osaksi mitä tahansa toimintaa ja työtä on nykyaikana tärkeää viheliäisten ja ketjuttuneiden ongelmien, kuten luontokadon, ilmastonmuutoksen ja lajien rajat ylittävän pahoinvoinnin ratkaisemiseksi. Jatkuva taloudellinen sekä väestöllinen kasvu ja niihin nojautuminen ei ole mahdollista planeettamme rajallisilla resursseilla. Mihin voimme kasvattaa ja laajentaa toimintaamme, jos kaikki tila on käytetty ja voimavarat kulutettu? Miten voimme kestävällä tavalla kasvaa, jos olemme kadottaneet juuremme?

Luontokadon pysäyttämiseksi tehdään paljon, mutta toimet eivät silti ole riittäviä. On todettu, että luontokatoa ei voida pysäyttää ilman perustavanlaatuista ja nopeaa muutosta yhteiskunnallisissa, taloudellisissa ja teknologisissa järjestelmissä. Tätä muutosta on kutsuttu sekä ekologiseksi siirtymäksi että kestävyysmurrokseksi luonnon kantokyvyn rajoihin.  Murroksen edellytyksenä on, että otetaan entistä enemmän huomioon luontokadon juurisyyt, eli esimerkiksi ihmisten arvot ja käyttäytyminen, muut sosiokulttuuriset tekijät sekä taloudelliset, institutionaaliset ja hallinnolliset tekijät. Luonnon monimuotoisuutta voidaan turvata läpinäkyvillä ja perustelluilla päätöksillä, rehellisellä ja toisia kunnioittavalla keskustelulla sekä maapallon resurssien reilulla jakautumisella monilajiselle elonkirjolle. (Lonkila 2022, 144–145.)

Maatuva taide tuo oman panoksensa reilumman elämän puolesta.

Maatuvia, paikallisia ja ympäristöään kunnioittavia materiaaleja hyödyntävä taiteen muoto pyrkii monilajisen hyvinvoinnin lisäämiseen.

Lähiluonnon merkitys sekä ihmisille että toisenlajisille on olennainen jokapäiväisessä hyvinvoinnissa ja selviytymisessä. Ajan viettämisen lähiluonnossa ja arkipäiväisen ympäristön muutosten tarkkailun on todettu lisäävän yleistä kuulumisen kokemusta, joka tarkoittaa luontosuhteen eli kietoutuneisuuden syventymistä. (Haverinen ym. 2021, 21–23.)

Avainasemassa kietoutuneisuus

Maatuvassa taiteessa pyritään luonnonympäristöön syntyvään taiteeseen, joka toimii sekä kulttuurihyvinvointia tukevana toimintana että elonkirjoa rikastavana teoksena. Miten tehdä taidetta, joka huomioi alueella asuvan monilajisen yhteisön? Lähteekö maatuvan taiteen tekeminen liikkeelle siitä, että halutaan suojella kyseisen alueen ympäristöä ja samalla elonkirjoa? Ihmisyksilön henkilökohtainen luontosuhde eli kietoutuneisuus on tärkeässä avainasemassa, kun puhutaan luontokadon pysäyttämisestä, elonkirjon rikastamisesta ja maatuvan taiteen syntymisestä.

Lähiympäristön tarkastelu on olennaisessa roolissa, kun rakennamme käsitystä omasta suhteestamme elinympäristöömme ja toisenlajisiin.

Esimerkiksi ihmisten toimintaan valjastetun talousmetsän vaikutukset eläviin olentoihin ovat kytköksissä siihen, mitä eläviä olentoja päätämme tarkastella. Jotkut hyönteislajit ja loiseläimet kukoistavat talousmetsien kolkoissa raunioissa. Toisille lajeille talousmetsän tarjoama riisuttu ja monokulttuurinen ympäristö on katastrofi. (Tsing 2020, 261–262.)

Maatuva taide kuljettaa kohti sitä ajatusta, että täytyy luopua siitä mielikuvasta, että valmiita vastauksia teosten tai materiaalien ekologisuudesta, reiluudesta tai monilajisen yhteisön edistämisestä olisi jo olemassa. Ekologiset katastrofit ovat niin monisyisiä, että niiden ratkaisemiseen vaaditaan ymmärrystä siitä, että kaikella tekemisellä on vaikutuksia, tekojen sekä päätösten kokonaisvaikutukset näkyvät viiveellä ja niiden mahdollisia lopputuloksia voi olla vaikea hahmottaa. Tarvitaan valmius siihen, että muokkaa toimintaansa aina, kun havainnoi jotain edistettävää tai oppii uutta.

Jatkuva dialogi, oman toiminnan tarkastelu ja läpinäkyvä päätöksenteko materiaalivalinnoissa ovat tärkeitä asioita ekologisen taiteen edistymisen kannalta.

YAMK-opinnäytetyö Kietoutuneisuuden luonto: maatuvan taiteen praktiikka ja työpajakonsepti kuvaa ammatillista matkaa nukketeatteritaiteilijasta kohti maatuvan taiteen asiantuntijuutta. Tarkastelussa on maatuvan taiteen praktiikka taiteellisessa työskentelyssä sekä termin sijoittaminen osaksi laajaa ympäristötaiteen kenttää. Maatuva taide vie taiteen tekemistä kohti ekologista, keskustelevaa ja jatkuvasti toimintatapojaan tarkastelevaa taiteen muotoa, jossa käydään jatkuvaa dialogia sekä käytettävän materiaalin että monilajisen työryhmän kanssa.

Maatuvan taiteen ajatusmalli ohjaa toimintaa myös yhteisölliseen tekemiseen ja tiedon jakamiseen, joka on johtanut siihen, että praktiikasta on muotoutunut myös kietoutuneisuutta tarkasteleva työpajakonsepti. Maatuvan taiteen praktiikan ja työpajakonseptin kehittyminen vaativat toistuvaa ajattelutapaa, jonka pääpiirteet ovat:

• Keskustele teoksen tai harjoitteen aiheesta ja etsi tietoa sopivista lähdeaineistoista.
• Tee perusteltuja päätöksiä sekä testaa materiaaleja ja harjoitteita käytännössä.
• Tarkastele ja dokumentoi toimintaa sekä tuloksia.
• Reflektoi sekä jäsentele aiheen, teoksen tai harjoitteen, hyödyt ja haasteet.
• Toista prosessi uudelleen.

Vastuu materiasta

Maatuvassa taiteessa syvennytään ekologisten ja mahdollisesti elonkirjon hyvinvointia edistävien materiaalien löytämiseen. Löydetyistä materiaaleista rakentuu erilaisia teoksia luonnonympäristöön. Materiaalien käytöstä on muotoutunut harjoitteita, joita voi käyttää yhteisöllisesti työpajoissa. Ekologisen taiteen avaaminen mahdollisimman monen käyttäjän saataville on olennainen osa sitä muutosta, johon maatuvan taiteen taustalla kytevä ajatusmalli pyrkii.

Taiteessa, kuten kaikessa muussakin työskentelyssä, oleellista on omien valintojen punnitseminen ja kulutettujen materiaalien määrä. Se, millainen vaikutus valituilla materiaaleilla ja toimintatavoilla on ympäristöön ja muihin yksilöihin, niin lajikumppaneihin kuin toisenlajisiin, tulee huomioida suunnitellessa teosta, projektia tai toimintaa. Mikä oikeasti on ekologista ja kestävää tuotantotavoiltaan? (Naukkarinen 2003, 126.)

Materiaalien käytön perustelu, tuotantoketjujen selvittäminen ja läpinäkyvyys on osa sitä keskustelua, jota maatuvan taiteen parissa käydään. Jatkuva kehitys, harkinta ja tiedon kerääminen ovat olennaisia, jos halutaan tehdä ekologista ja kaikille reilua taidetta. Paikallisuus, nopea lahoaminen ja uusiutuminen, monipuolisuus sekä elämän synnyttämän, vielä hyödynnettävissä olevan elonkirjoa rikastavan jätteen käyttö ovat avainasemissa materiaalivalintoja pohdittaessa.

Hetken teoksia

Huolimatta siitä, että ihmisen elinkaareen nähden nopeasti maatuvilla ja lahoavilla materiaaleilla valmistettu teos ei ole perinteisessä mielessä pysyvä taideteos, edustaa se kuitenkin pysyvään muutokseen pyrkivää taidetta.

Hetkellinen taideteko, josta syntyy ympäristössään elävä teos, antaa mahdollisuuden muutoksen havainnoimiselle ja monilajisen työryhmän toiminnan tarkkailulle.

Luovutettaessa teos alttiiksi luonnonympäristön vaikutuksille syntyy monilajinen työryhmä, jolla ei ole välttämättä yhteistä tapaa kommunikoida tai edes tietoisuutta toistensa olemassaolosta. Vääjäämätön sekä lajikumppanien että toisenlajisten yksilöiden aiheuttama muutos teoksessa on sekä haastava että vapauttava kokemus.

Maatuva taide osana ympäristötaiteen laajaa kenttää tarjoaa näkökulman siihen, miten teos voi samalla olla visuaalinen lisä maisemaan, yhteisön suunnittelema ja tuottama teos, ryhmässä tai yksilönä suoritettava harjoite sekä monilajisen yhteisön yhteinen jatkuvasti muokkautuva, maatuva ja väreilevä energian ruumiillistuma. Ihmisyksilöille se tarjoaa ainakin hetken pysähtymistä arkipäiväisen luonnonympäristön äärelle, ja toislajisille yksilöille se tarjoaa kasvualustaa, suojaa ja ravintoa.

Maatuvaan taiteeseen, sen tekemiseen, materiaaleihin ja harjoitteisiin voi tutustua osoitteessa www.maatuvataide.fi. Sivusto mahdollistaa tiedon jakamisen maatuvan taiteen tekemisen ympärillä, ja se kerää tietoa sekä kokemuksia maatuvan taiteen kentältä.

Lähteet

Haverinen, R., Mattila, K., Neuvonen, A., Saramäki, R. & Sillanaukee, O. (toim.) 2021. Ihminen osana elonkirjoa: Luontosuhteet, luontokäsitykset ja sivistys kestävyyskriisin aikakaudella. Sitra muistio. Helsinki: Sitowise ja Demos. Viitattu:16.7.2025. https://www.sitra.fi/wp/wp-content/uploads/2021/12/sitra-ihminen-osana-elonkirjoa.pdf

Lonkila, K-M. 2022. Kestävyyden avaimet: Kestävyystieteen keinoin ihmisen ja luonnon yhteiseloon. Halonen, T., Korhonen-Kurki, K., Niemelä, J. & Pietikäinen, J. (toim.) Helsinki: Gaudeamus.

Naukkarinen, O. 2003. Ympäristön taide. Ilmari Design Publications. Helsinki: Taideteollinen korkeakoulu.

Tsing, A. L. 2020. Lopun aikojen sieni: Elämää kapitalismin raunioissa. Tuomikoski, A. (suom.) Helsinki: Tutkijaliitto.