15.07.2019

Tämä artikkeli perustuu opinnäytetyöhöni. Pohdin ilmiötä, jossa musiikin opiskelija joutuu esiintyessään instrumentillaan niin voimakkaan jännityksen valtaan, että hänen esityksensä häiriintyy pahasti, eikä hän esiintyessään pääse esiintyessään lähellekään omaa normaalia suoritustasoaan. Tällaisia yksittäisiä kokemuksia uskoisin olevan useimmilla musiikin opiskelijoilla, mutta opinnäytetyössäni keskiössä on nimenomaan jatkuva esiintymisissä alisuoriutuminen.

Alisuoriutumiseen liittyvä jännittäminen on minusta tärkeä aihe, koska uskon häiritsevästä jännityksestä kärsiviä muusikkoja tai musiikin opiskelijoita olevan melko paljon eikä riittävän kattavaa ja monipuolista materiaalia aiheesta ole saatavilla. Lisäksi olen itse kärsinyt useamman vuoden ajan lähes jatkuvasta alisuoriutumisesta esiintymisissä, joten olen erittäin motivoitunut selvittämään ilmiön syitä ja etsimään keinoja siitä eroon pääsemiseksi.

 

Alisuoriutumisen taustaa

Alisuoriutumiseen johtavan esiintymisjännityksen taustalla on varmasti lukuisia syitä, jotka vaihtelevat jokaisen ihmisen kohdalla yksilöllisesti. Näin ollen ei ole olemassa myöskään mitään yhtä tiettyä ratkaisua, joka olisi kaikille käyttökelpoinen. Uskon, että osasyy alisuoriutumiseen piilee suorituskeskeisessä yhteiskunnassamme, jossa virheettömyyteen pyrkiminen nousee usein suorituksen keskeisimmäksi tavoitteeksi syrjäyttäen esimerkiksi musiikin ilmaisullisen rikkauden, esityksen nautinnollisuuden esiintyjälle ja yleisölle tai jonkin muun esityksen kannalta keskeisen asian.

Esiintymisvalmennusta ei juurikaan anneta musiikin opiskelijoille. Esiintyminen on monelle hyvin epäluonnollinen tilanne, ja esiintymisiin valmentautuminen tulisi tuoda osaksi instrumenttiopetusta jo musiikkiopistotasolla. Uskonkin, että kun musiikin opiskelijat ja musiikkipedagogiopiskelijat eivät saa esiintymisvalmennusta opinnoissaan, heidän valmiutensa ohjata omia oppilaitaan esiintymisissä ovat usein heikot. Tämän vuoksi pyrin opinnäytetyössäni tarjoamaan tietoa ja näkökulmia, jotka olisivat hyödyllisiä musiikkipedagogeille.

 

Temperamentin, biologian ja herkkyyden vaikutus ihmisen reaktioihin

Temperamentista puhuttaessa tarkoitetaan yksilölle ominaista tapaa reagoida johonkin asiaan. Temperamentti ilmenee ihmisen tyylinä tehdä jokin toiminto. Esimerkiksi temperamentiltaan aktiivinen ihminen kaataa maitoa lasiinsa vauhdikkaasti, kun taas temperamentiltaan vähemmän aktiivinen suorittaa maidon kaatamisen huomattavasti rauhallisemmin. Temperamentti ulottuu arkisten askareiden suorittamisesta aina erilaisten aistiärsykkeisiin reagoimiseen asti. Temperamentti on ihmisen biologinen ominaisuus, joka on suoraan yhteydessä ihmisen hermostoon ja aivojen välittäjäaineisiin.  Se on siis synnynnäinen, melko periytyvä ja pysyvä piirre, jonka olemassaolo ja vaikutus on mielestäni keskeistä voimakkaan esiintymisjännityksen ymmärtämisessä.

Herkkyyttä on monenlaista. Voidaan puhua aistiherkkyydestä, emotionaalisesta herkkyydestä sekä sosiaalisesta herkkyydestä. Herkkyys puolestaan on yhteydessä temperamenttiin, sillä molemmissa on kysymys hermoston reagoimisesta ympäristöstä tai ihmisestä itsestään tuleviin ärsykkeisiin. Herkkyydestä puhuttaessa on tärkeää havaita, että toiset ihmiset poimivat ympäristöstään tai itsestään havaintoja huomattavasti herkemmin kuin toiset. Näin ollen suuri ympäristöstä saadun informaation määrä saattaa olla erityisen hämmentävää hermostoltaan herkälle ja aktiiviselle ihmiselle. Tällainen saattaisi ilmetä esiintymistilanteessa niin, että esiintyjän keskittyminen musiikkiin herpaantuu ympäristön ärsykkeiden pohtimiseen.

Emotionaalinen herkkyys puolestaan viittaa siihen, että ihmisten tunnekokemusten voimakkuus vaihtelee yksilöllisesti ja täysin sama tilanne saattaa aiheuttaa eri yksilöissä tunnevoimakkuudeltaan hyvinkin erilaisia tuntemuksia.

 

Itsetunnon vaikutus esiintymistilanteisiin

Itsetunnosta puhuttaessa tarkoitetaan ihmisen perustavanlaatuista käsitystä siitä, millainen hän on. Hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen kokee hyvien ominaisuuksiensa olevan keskeisemmässä osassa olemustaan kuin negatiivisten ominaisuuksiensa. Epäonnistumiset eivät useinkaan horjuta hyväitsetuntoisen ihmisen itsetuntoa kovinkaan voimakkaasti, joskin itsetunnon tilannesidonnainen vaihtelukin on täysin normaalia. Itsetunto liittyy paljolti siihen, uskooko ihminen selviytyvänsä elämässään eteen tulevista haasteista vai pelkääkö hän olevansa kykenemätön ratkaisemaan niitä.

Esiintyessä eteen tulee usein tilanteita, joissa esiintyjä kohtaa jonkin haasteen. Keskittyminen saattaa herpaantua, johonkin kohtaan esitystä saattaa tulla virhe, tai jännitys voi uhata ottaa vallan. Hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen ei todennäköisesti lannistu eteen nousevista haasteista vaan luottaa kykyynsä ratkaista haasteet. Heikommalla itsetunnolla varustettu ihminen puolestaan ei välttämättä usko voivansa itse vaikuttaa tilanteen etenemiseen vaan ajautuu paniikkiin.

Esiintyminen on erityisen otollinen tilanne voimakkaan jännityksen esiin nousemiselle, koska siihen liittyy vahvasti tilanteen sosiaalisuus.

Sosiaaliset pelot ja toiveet nousevatkin esiin jännityksestä ja alisuoriutumisesta puhuttaessa. Ristiriita hyväksytyksi tulemisen toiveen ja epäonnistumisen pelon välillä on usein yksi osatekijä voimakkaan jännityksen synnyssä.

Soitonopettajalla on erinomaisen hyvä tilaisuus tukea oppilaansa hyvän itsetunnon kehittymistä. Opettajan olisi tärkeää onnistua tarjoamaan oppilaalle mahdollisimman paljon positiivisia kokemuksia ja rohkaista oppilasta kohtaamaan hänelle haastavia tilanteita kuitenkaan oppilasta painostamatta. Turvallisen ja luottavaisen opettaja–oppilas-suhteen luominen on tässä keskeisessä osassa.

Positiivisen ilmapiirin ja tunnekokemusten on havaittu edistävän oppimista, kun taas negatiivissävytteisen tunnelman on havaittu heikentävän sitä. Positiiviset oppimiskokemukset ovat omiaan kohottamaan itsetuntoa, mikä puolestaan vaikuttaa esiintymiseen.

 

Tulokset – keinoja kovan esiintymisjännityksen kanssa elämiseen

Mentaaliharjoittelu ja psyykkinen valmistautuminen ovat keskeisimmät asiat voimakkaan jännityksen vähentämisessä sekä sen hallinnan opettelussa. Tärkeää on myös omien ominaispiirteidensä tunnistaminen ja hyväksyminen, sillä niiden kieltäminen tai salaaminen muilta kuormittaa ihmistä turhaan. Mentaaliharjoittelun ja psyykkisen valmistautumisen keinoja on paljon. Esittelen opinnäytetyössäni The Inner Game -metodin, jonka avulla voi harjoitella keinoja esiintyessä ilmenevien mielensisäisten haasteiden hallitsemiseksi ja poistamiseksi.

Opinnäytetyön kirjoittaminen on ollut itselleni todella opettavainen ajanjakso.  Sen aikana olen oppinut ymmärtämään omia reaktioitani ja ajatusmallejani entistä paremmin. Lisäksi olen päässyt jo nyt hyödyntämään oppimaani omien pedagogiikkaoppilaideni kanssa. Olen myös kiinnostunut aiheesta yhä enemmän ja löytänyt lisää kiinnostavaa esiintymisvalmennukseen liittyvää materiaalia, johon aion perehtyä. Toisin sanoen, opinnäytetyöni kirjoittaminen on avartanut käsitystäni esiintymisestä ja tarjonnut minulle oivallisia työvälineitä.