06.02.2025

Yläkoulussa oppilaat elävät visuaalisessa maailmassa; heille videoiden katselu on tärkeä tiedonhankinnan ja asioiden ymmärtämisen väylä. Soittamisessa tarvitaan lukemattomia toistoja, jotta instrumentin hallinta kehittyy riittävän korkealle tasolle. Yläkoulussa kaikille pakollisia musiikin tunteja on vain kaksi vuosiviikkotuntia. Musiikin osalta opetussuunnitelman määrittelemiä opetettavia asioita on paljon. Vähäinen tuntimäärä ja laaja asiasisältö eivät mahdollista kovinkaan perusteellista ja paljon toistoja sisältävää opetusta. Tarkoitukseni on lisätä oppilaille mahdollisuuksia kerrata tunneilla tehtyjä asioita lyhyiden, yhteen asiaan keskittyvien opetusvideoiden avulla.  

Peruskoulun musiikinopetuksessa oppitunnit ovat keskeisessä asemassa. Pääasiallinen oppiminen tapahtuu luokassa koulun tarjoamilla laitteilla. Tarvittavat soittimet ja muut laitteet ovat oppilaiden käytettävissä ohjatusti. Tuolloin välineiden laatu, kunto ja soveltuvuus kulloiseen aiheeseen ja työskentelytapaan on hallittavissa. Peruskoulussa ei omien soittimien tai muiden laitteiden hankintaa voida vaatia.

Alakoulun jäljiltä oppilaiden tieto- ja taitotaso vaihtelee paljon. Myös suhtautuminen musiikkiin opiskeltavana aineena ja sen myötä oppimismotivaatio on hyvin moninaista. Tuntityöskentelyn tulisi tarjota oppilaille sopivassa suhteessa haasteita ja onnistumisen kokemuksia. Haasteet pitävät yllä mielenkiintoa, ja kokemus osaamisesta ja onnistumisesta ruokkii opiskelumotivaatiota. Kilpailutilanteenkin saattaa oppilaiden keskuudesta toisinaan aistia.

Pelkkä tunneilla työskentely ei välttämättä riitä tavoitteiden saavuttamiseen. Läksyksi soittoharjoittelua ei voi antaa, koska harvalla oppilaalla on mahdollisuus jatkaa harjoittelua kotona omilla välineillä.

Ohjevideon katsominen läksytehtävänä voisi helpottaa tehtävän omaksumista ja auttaa oivaltamaan, mitä tai miten tulee tehdä, jotta tehtävässä onnistuu. Tehtävään liittyvät asiat pysyvät paremmin mielessä, kun niihin palataan tuntien ulkopuolella.

Suuria oppimiskokonaisuuksia valmistettaessa kertaamisen tarve kasvaa. Ensin opetellut asiat unohtuvat helposti ennen kuin kokonaisuus on kasassa. Esimerkiksi bändisoittoa harjoiteltaessa on ensin opeteltava yhden soittimen tehtävä kokonaisuudessa. Rumpukomppi voi kuitenkin unohtua, kun harjoitellaan bassokitaran tai koskettimien osuutta.

Videon avulla aikaisemmin opittuun voi helposti palata uuden opettelun rinnalla.

Poissaolijoille aiemmin opiskeltujen asioiden opettaminen on luokkaopetuksessa haastavaa. Opettajalta vaaditaan hyvää organisointikykyä, jotta asioiden uudelleen käsittely ei kuormita muuta luokkaa liikaa.

Edellisen tunnin aiheeseen pureutuva video auttaa opetuksesta poissaollutta pääsemään aiheeseen käsiksi, ja tunneilla tarvittava lisäopetustarve vähenee.

Oppilailla on erilaisia tapoja omaksua asioita. Toisille tekemällä oppiminen on luontevaa, toisille taas videolta asian omaksuminen onnistuu hyvin.

Videon etuna on se, että videon voi katsoa niin monta kertaa kuin tarvitsee, ja yksityiskohtiin ehtii kiinnittämään huomiota toistokertojen lisääntyessä.

Perusasioiden yhteinen opettaminen tunneilla toimii hyvin, ja tilanteessa voi tarkkailla eri oppilaiden oppimista. Yksityiskohtien hiominen ja haastavimpien tehtävien harjoittelu jää tunnilla usein vähäiseksi. Innokkaille ja taitaville oppilaille voisi haastavamman tehtävän tueksi olla video, jossa tehtävä käydään läpi. Vaikkei lisäharjoitteluun olisikaan mahdollisuutta, videon katselu helpottaisi ja nopeuttaisi oppimista seuraavalla tunnilla.

Aiheiden kartoitusta

Aloin pohtia aiheita videomateriaalille aikaisemman opetuskokemuksen pohjalta. Luokkaopetuksessa jotkin asiat voi toistaa lähes rutiiniksi asti, kun taas toiset asiat käsitellään ainoastaan pintapuolisesti. Aiheita opetusvideoiksi on runsaasti. Käytettävissä olevan laitteiston, opettajan ja oppilaiden tarpeiden mukaan aiheita voi kehitellä lisää. Alla oleva esimerkkilistaus syntyi nopeasti omaa käytännön opetustyöskentelyä tarkastelemalla:

 

 

Tässä artikkelissa tarkastelen suunnittelemieni opetusvideoiden muotoa ja toteutusta yleisesti ja tarkemmin yhden esimerkkivideon osalta.

Videoiden muoto ja rakenne

Tavoitteena videoissa on selkeä ja yksinkertainen ilmaisu. Video muodostaa tarkkaan rajatun kokonaisuuden, jossa keskitytään yhteen täsmälliseen kokonaisuuteen.

Mieluummin monta lyhyttä videota kuin yksi pitkä.

Liian pitkää videota tuskin jaksetaan katsoa loppuun, koska vastaus ongelmaan pitää saada nopeasti. Ohjevideoiden tavoitepituudeksi arvioin noin puoli minuuttia. Videon tulee olla helposti ja nopeasti katsottava kokonaisuus, joka vastaa nimensä mukaiseen kysymykseen. Videon katselulaite todennäköisesti on älypuhelin, joten kuvakerronnan tulee olla yksinkertaista ja selkeää sekä sisältää riittävän suuria kuvia puhelimen näytöltä katsottavaksi.

Videoiden yleiseksi rakenteeksi suunnittelin vaihtelevasti still-kuvia ja videokuvaa. Äänenä on pääasiassa jälkiäänitetty kertoja. Videon omaa ääntä käytän vain, kun se on välttämätöntä ja äänen tuottaminen näkyy kuvassa. Kertoja selittää asian yksinkertaisesti ja selkeästi, ja kuvakerronta seuraa ja tukee kertojan puhetta. Lähikuvaa ja laajempaa kuvaa käytän tarpeen mukaisesti. Tavoitteena on löytää mahdollisimman selkeä ja kerrontaa tukeva kuva.

Videon toteuttamisen tulee olla niin yksinkertaista ja nopeaa, ettei se vaadi kohtuuttomasti aikaa.

Lisäksi kuvaaminen, äänitys ja editointi pitää pystyä tekemään koulussa jo valmiiksi olevilla laitteilla. Vaivannäkö kuitenkin kannattaa, sillä harkiten ja huolella tehty video voi säilyä käyttökelpoisena hyvinkin pitkään.

Esimerkkivideon teko: Bassokitaran ja vahvistimen kytkentä soittovalmiiksi

Esimerkkivideon aiheeksi valitsin bassokitaran ja vahvistimen kytkemisen soittovalmiiksi. Aihe on opetustyössäni ajankohtainen, ja haluan kokeilla, auttaako video oppilaita. Akustisella kitaralla soitetaan sekä kitaran sointutehtäviä että harjoitellaan bassonsoittoa yhdessä koko luokan kanssa. Sähköbasson ja vahvistimen käytön harjoittelu kuitenkin on paljon vähäisempää, koska soittimia ja vahvistimia on luokassa käytössä vain kolme paria. Tavoitteena on opettaa oikeita käytänteitä soittimen käsittelyssä, lisätä turvallisuutta ja madaltaa kynnystä aloittaa soittaminen bassokitaralla.

Videon kuvaminen

Kuvauspaikkana toimi musiikkiluokka. Soittimet ja muut laitteet pidin normaaleilla paikoillaan, koska videon avulla täsmentyy myös se, mitä luokan soittimia ja laitteita bassokitaraa soitettaessa tarvitaan.

Päätin kuvata videon iPhone 11 -älypuhelimella. Lähikuvia kuvasin käsivaralta, ja laajemmissa kuvissa telineenä toimi nuottiteline. Telineen korkeutta ja kulmaa säätämällä kuvakulmista sai toimivia. Kuvasin videot pystysuunnassa, jotta ne toimisivat puhelimen näytöllä mahdollisimman hyvin. Valaistuksena oli normaali luokan valaistus.

Varsinaista kuvakäsikirjoitusta en tehnyt, vaan kuvasin kokonaisia ottoja muutaman ja lisäksi joitakin lähikuvia esimerkiksi vahvistimen virtakatkaisimesta. Kuvatut asiat ja tapahtumien järjestys olivat samat, jotka kerron ja näytän tunnilla oppilaille asiaa opettaessani.  Koska tavoitteena oli lyhyt ja tiivis kerronta, arvelin kuvatusta materiaalista löytyvän tarvittavat asiat sopivasti leikkaamalla. Kuvausvaiheessa ääni tallentui videolle puhelimen mikrofonin kautta.

Videolla pyrin tekemään asiat normaalia selkeämmin ja näkyvämmin, jotta kuvakerronta olisi mahdollisimman havainnollista.

Videoiden lisäksi otin kuvia bassokitarasta, vahvistimesta ja luokasta. Ajatuksena tässä oli tehdä videon alusta tunnistettava ja mahdollisilla tulevilla opetusvideoilla samankaltaisena toistuva aloitus. Ensin yleiskuva luokasta, joka sitten muuttuu aihetta käsitteleväksi kuvaksi.

Videon editointi

Tietokoneena videon editoinnissa käytin omaa työkonetta. Tietokone oli HP Elitebook 630 G10, jonka käyttöjärjestelmänä oli Windows 11. Koneen kapasiteetti oli riittävä videon työstämiseen. Helpottaakseni editointia käytin ulkoista, kooltaan suurempaa näyttöä.

Editointiohjelmana videon koostamiseen oli CapCut-videoeditori (www.capcut.com). Valitsin CapCutin, koska se vaikutti helppokäyttöiseltä ja asentui käytössä olevalle tietokoneelle ilman järjestelmänvalvojan oikeuksia. Kuva- ja videomateriaalin siirsin puhelimelta tietokoneelle työnantajan Microsoft-pilvipalvelun kautta.

Videon editointi vaatii paljon tallennustilaa.

Kuvaamani materiaali oli kooltaan noin 276 Mt, ja lopullisen videon koko Mp4-formaatissa oli 52 Mt. Lisäksi tallennustilaa tarvitsevat editointiohjelma ja sen editoinnin aikana tekemät erilaiset työtiedostot. Tiedostojen siirto kameralta editointiin ja edelleen julkaistavaksi vaatii riittävästi siirtokapasiteettia käytettävältä verkolta.

Videon leikkaaminen sujui helposti. CapCut on intuitiivinen ja helppokäyttöinen videoeditori. Sopivien videoleikkeiden leikkaaminen, järjestely ja siirtymien teko videoklippien välillä oli nopeaa. Videon kokoa pystyi myös muuttamaan ja rajaamaan siten, että esitettävä asia tuli mahdollisimman selkeästi esiin ja turhaa taustaa sai ympäriltä pois.

Kuvakäsikirjoitusta en etukäteen laatinut, vaan suunnitelmana oli noudattaa samaa rakennetta, jota käytän tunnilla asiaa oppilaille opettaessani.  Eniten aikaa vaati tarinan etenemiseen sopivien kohtien etsiminen tarjolla olleesta videomateriaalista. Videon alkukuvien päälle lisäsin tekstiä otsikoksi. Lopuksi etsin sopivan kuvan videotiedoston kansikuvaksi ja lisäsin siihen otsikkotekstin.

Kertojaäänen äänittäminen

Videon ääneksi äänitin erillisen kertojan käyttäen CapCutin “Taustaselostus”-ominaisuutta. Äänikortti oli ulkoinen iRig Pro Duo ja mikrofonina AKG C214 kondensaattorimikrofoni. Äänen laatu oli hyvä, mutta tietokoneen tai CapCutin asetukset eivät mahdollistaneet monoäänen äänittämistä äänikuvan keskelle, vaan ääni tallentui vain toiseen stereokanavaan. Ratkaisin ongelman lisäämällä mikrofonin ja äänikortin väliin mikserin, jonka avulla sain jaettua äänen molempiin stereokanaviin. Äänitystilana käytin musiikkiluokkaa, joka oli riittävän hiljainen eikä värittänyt ääntä liiallisella kaiulla.

Kertojan puheen äänittäminen oli teknisesti helppoa videokuvaa seuraamalla, mutta selostusteksti olisi pitänyt kirjoittaa etukäteen valmiiksi puheen tahattoman takeltelun välttämiseksi.

Eniten aikaa editoinnissa menikin itseä tyydyttävän selostusraidan tekemiseen.

Videoiden omaa ääniraitaa käytin vain hetken videon lopussa, muuten mykistin tämän ääniraidan. Ääniraitojen muokkaamiseen ohjelma ei tarjoa juurikaan mahdollisuuksia. Äänen tasoa voi säätää, ja feidauksia voi tehdä alkuun ja loppuun. Muokkaus kuitenkin vaikuttaa aina koko videoklippiin, eikä esimerkiksi äänen voimakkuutta voi muuttaa videoklipin sisällä hiljaisemmaksi tai voimakkaammaksi.

Valmiin videon tallentaminen ja julkaisu

Kun video oli mielestäni editoitu valmiiksi, valitsin tallennettavan osan ja tallensin sen “vie”- komennolla tietokoneelle. Tallennuksessa käytin ohjelman oletusasetuksia.  Valmiin videon pituudeksi tuli 45 sekuntia, josta 4 sekuntia on aloituskuvia otsikkotekstin alla ja lopussa on 6 sekuntia loppukuvaa ja feidausta. Varsinaiseen asian käsittelyyn kului aikaa 35 sekuntia.

Tietokoneelta siirsin valmiin videon työnantajan OneDrive-pilvipalveluun. Tein sinne oman kansion, johon on tarkoitus tallentaa myös tulevat videot. Käytän työssäni OneDriveä jatkuvasti, joten sen käyttö tiedostojen kontrolloidussa jakamisessa on valmiiksi tuttua.

Tavoitteeksi asetettu noin puoli minuuttia onnistui tällä videolla, mutta näin tiiviiseen esitystapaan ei mahdu yhtään tyhjäkäyntiä. Ensimmäisen videon kokemuksen pohjalta vaikuttaa, että opetusvideoiden tavoitepituus mieluummin ylittyy kuin jää vajaaksi. Napakan ja selkeän esitystavan saavuttaminen vaatii tarkkaa suunnittelua ja näkemystä käsiteltävän asian rajaamisesta.

Havaintoja ja kehittämiskohteita

Oppilaiden kokemuksia videon käytöstä oppimisen tukena en ole vielä ehtinyt keräämään. Katselukertojen tarkastelu ja oppilaiden käyttökokemusten kerääminen antavat pohjatietoa tulevien videoiden suunnitteluun. Tarkoitukseni on tehdä uusia videoita käytännön osoittaman tarpeen mukaan.

Kuvailemani opetusvideon tekoprosessi on ollut mielenkiitoinen. Käytännön tekemisen lomassa olen suunnitellut videoiden käyttöä oman opetukseni tukena ja hahmotellut mallia, jonka avulla videoiden teko jatkossa olisi nopeaa.

Sisällön rajaus ja kerronnan tapa tukevat tavoitetta yksinkertaisesta ja selkeästä yhteen asiaan keskittyvästä opetusvideosta.

Video tarjoaa oppilaalle mahdollisuuden palata aiemmin käsiteltyyn asiaan ja varmistaa omaa osaamista. Tekemäni tekniset ratkaisut ovat toimineet hyvin, ja lopputuloksena syntynyt video on riittävän laadukas käyttötarkoitukseensa.  Jatkossa sisällön suunnittelu vaatii tarkempaa paneutumista ja videon käsikirjoittaminen ja kuvaussuunnitelman laatiminen etukäteen helpottavat toteutusta. Laajasta tai itselle tarkasti jäsentymättömästä aiheesta videon tekeminen ei onnistu ilman etukäteen harkittua muotoa ja sisältöä.