22.01.2019

Viime syyskuussa kirjoitettiin kuvataiteen kirjallisia opinnäytetöitä AARK-residenssissä Korppoossa. Tulokset löytyvät Theseuksesta, ja muutamia maistiaisia saamme luettavaksemme myös Talkissa. Fanni Jokinen on kurkottanut kirjallisessa opinnäytetyössään tulevaisuuteen ja kirjoittanut aiheesta myös tämän artikkelin. 

Kirjallisessa opinnäytetyössäni käsittelen posthumaania kauneutta nykytaiteen esimerkein. Kiinnostus aiheeseen kumpusi henkilökohtaisesta uteliaisuudesta ja hämmennyksestä tulevaisuuden kehollisuutta sekä ei-ihmiskeskeistä kehollisuutta kohtaan. Otin kauneuden väyläksi kehollisuuden tarkasteluun, sillä tämän synnynnäisen piirteen vaikutus on mielestäni yksi fundamentaalisimpia eriarvoistamisen kulmakiviä niin ihmisten suhteessa toisiinsa kuin ihmisten suhteessa eläimiinkin. Kauneuden ja kehollisuuden suhde on myös luultavasti erottamaton. Juha Varto ilmaisee viehättävästi kirjassaan Kauneuden taito (2001, 3) aistisuuden olevan maailman ihmiseen tunkeutumisen kohta. Toistaiseksi oletammekin, että aistisuuden eli esteettisen kokemuksen mahdollistaa kehollisuus. Ehkä tulevaisuus näyttää toisin.

Posthumaani tarkoittaa koulukunnasta riippuen ihmisen jälkeistä tai ihmiskeskeisen jälkeistä. Transhumanistinen lähtökohta näkee ihmisen olevan loputtoman kehityksen ja parantelun prosessissa, joka kulkee kohti ihmisen kuolemattomuutta sekä rajoittamatonta tietoisuutta, jollei jokin katastrofi tätä kehityskulkua  katkaise. Transhumanistinen koulukunta nojaa paljolti valistuksen filosofiaan luottaen tieteen ja teknologian kehityksen täydellistävän ihmisen jumalalliseen muotoonsa. Posthumaani tarkoittaakin transhumanisteille ihmisen jälkeistä, ihmisen ylittänyttä versiota itsestään. Kriittisempi kulttuurillinen posthumanismi puolestaan kyseenalaistaa ihmiskeskeisen ajattelun ja näkee posthumaanin olevan nimenomaan ajattelun ja maailmaan suhtautumisen tapa ihmiskeskeisen ajattelun jälkeen. Posthumanistisen ajattelun voidaan katsoa versovan postmodernistisesta filosofiasta.

Kehon, kauneuden ja tietoisuuden murros

Tarkastelen kirjallisessa opinnäytetyössäni kehollisuuden muutosta meneillään olevassa kulttuurillisessa murroksessa. Tieteen läpimurrot, teknologian kehitys, sosiaalisen media vaikutus, geneettiseen muunteluun liittyvät kysymykset, poliittinen ilmapiiri sekä ympäristökriisi – vain muutamia mainitakseni – asettavat kehomme ja ihmiskeskeisen ajattelumme uusien haasteiden sekä mahdollisuuksien eteen. Kehollisuuden muutos haastaa meidät myös tutkimaan uudella tavalla tietoisuuden käsitettä. Miksi oletamme, että tuntemamme ihmiskehollisuuteen ja sen rajoitettuihin aistikokemuksiin perustuva tietoisuus on oikeampi tai korkein tietoisuuden muoto verratuna muihin? Eivätkö eläimet ole tietoisia siitä huolimatta, että niiden aistit ja hermosto ovat erilaiset kuin ihmisen? Miten voimme olla varmoja, ettei koneella voi olla tietoisuutta? Ihminen tuskin kykenisi ymmärtämään koneen tietoisuutta, mikäli sellaista olisi, mutta samoin olisi luultavasti koneen laita suhteessa ihmisen tietoisuuteen. Kumman tietoisuus voidaan määrittää oikeammaksi?  Kirjallisessa opinnäytetyössäni pyrinkin tuomaan esille kehollisuuden muutoksen ohella myös ruumis-mieli-kysymyksen posthumanismin ja transhumanismin näkökulmista.

Pohdin tutkielmassani, mitä kauneuden kokemus ja estetiikka saattaisi tarkoittaa posthumaanin olennon kannalta. Voimme olettaa, että kauneuden kokemus muuttuu aistisuuden kokemuksen muuttuessa, kuten se muuttuu nyky-ihmisenkin maun muuttuessa. Kehon tai tietoisuuden laajentaminen esimerkiksi teknologisin keinoin saattaa avata aivan uudenlaisen käsityksen ja kokemuksen kauneuden maailmasta.

Lähestyin opinnäytetyöni aihetta ajankohtaisten teemojen kautta: kehollisuuden sekä kauneuden muutoksen mahdollistavien teknologioiden, geeniteknologian sekä kehon muokkaamismahdollisuuksien avulla. Avaan tutkielmani aihetta esittelemällä ajankohtaisen tai tulevaisuuden kehollisuuden muutoksen trendin kerrallaan tieteellisten artikkelien ja ajankohtaisten uutisten avulla edeten esimerkkitaiteilijan työskentelyn esittelyn avulla kohti pohdintoja posthumaanista kauneudesta.

 

Kiehtovinta antia itselleni kirjoitusprosessin aikana olikin paitsi uuden tiedon tutkiminen myös taiteilijoiden työskentelyssä ilmenevät ajatuskulut liittyen kehollisuuteen ja sen muutokseen. Tällaisista kiinnostavista teosesimerkeistä voisi mainita esimerkiksi Hannaleena Heiskan Camouflage-teossarjan, jossa hän käsittelee kehon suojaamista meikin ja hiustyylin avulla kuvantunnistusohjelmilta ja identiteettivarkaudelta. Myös Eduardo Kacin geneettiseen muunteluun perustunut teos GFP Bunny -projekti vuodelta 2000 on huima esimerkki kehon ja kauneuden muuntelun mahdollisuudesta, joka niin kutsutun CRISPR-teknologian ansiosta saattaa muuttua myös realistiseksi ihmisgenomin parantelumahdollisuudeksi.

Tasa-arvoistava mahdollisuus

Oma arvioni on, että posthumaani kauneus on ja tulee olemaan monimuotoisempaa kuin nykyinen kauneuskäsityksemme on – niin posthumanismin kuin transhumanismin näkökulmasta katsoen.

Tarkemmin sanoen: tieteen, teknologian ja luovuuden kehityksen saadessa jatkua edelleen en näe mahdollisena, että ihminen ei kehittyisi kohti uusia kehollisuuden ja kauneuden muotoja. Elämme kuitenkin myös ajassa, jossa poliittiset, teknologiset, tieteelliset sekä ympäristölliset katastrofit ovat hyvin mahdollisia uhkia ihmislajin jatkuvuudelle.

Resurssit kauneuden ilmaisuun, kokemiseen ja keholliseen paranteluun liittyen tulevat luultavasti aina jakautumaan epätasa-arvoisesti. Epätasa-arvoisuudesta ei siis vielä monimuotoisuuden kasvaessa ehkä päästä täysin eroon. Kuitenkin ihmiskeskeisen sekä ihmisen jälkeisen kauneuden monimuotoisuus laajentavat näkökulmaamme kauneuteen liittyen – toivottavasti myös näkökulmaa kanssaeläjiemme arvostamiseen monimuotoisemmilla kauneuden tasoilla kuin puhtaasti geneettisen lähtökohtamme sanelema ulkoinen taso kutsuu tekemään.

 

Kehollista kauneutta mikroskoopin alla

Kirjallisen opinnäytetyöni aiheen käsittely tulee jatkumaan tietyllä tavalla myös taiteellisessa opinnäytetyössäni, joka käsittelee orgaanisen kehon kauneutta hieman normaalista poikkeavalla tavalla. Olen tahtonut omalla työskentelylläni myllertää ja murtaa pintapuoliseen kauneuteen keskittyneen kulttuurimme tapaa katsoa kehoa.

Taiteellisen opinnäytetyöni ydin onkin ihmiselämän kauneuden näkeminen mikroskooppisella tasolla kudoksissamme. Tässä työskentelyssä olen saanut onnekseni toimia yhteistyössä Turun yliopiston biologian laitoksen kanssa syventäen näkymää sekä siihen, miltä keho näyttää, että myös siihen, miten mielekkäästi ja lumoavasti se toimii.

Ihmislaji orgaanisessa muodossaan saattaa tulla haastetuksi niin tieteen, teknologian kuin ilmastonmuutoksen vuoksi, mutta ehkä hetkellisyydessämme sekä yksilöinä että yhteisönä on kauneuden juuri.

 

Varto, Juha 2001. Kauneuden taito. Tampere: Tampere University Press.

Fanni Jokisen kirjallinen opinnäytetyö on luettavissa Theseuksessa.