Synopsis on tarinan rakentamisessa vielä eloton kaavakuva, vaikkakin elon merkit siitä on jo tunnistettavissa. Synopsiksessa näkyy tarinan sydämen sijainti, mutta…
Tekijät | Authors
Puolivälin kriisi. Osa 8 artikkelisarjassa Motiiviverkko – Käsikirjoituksen punonnan säikeitä
Pentti Halosen käsikirjoituskoulu on edennyt tarkastelemaan päähenkilön kohtaamaa kriisiä. Ollaan käsikirjoituksen puolivälissä.
Käsikirjoituksen puolivälin kriisi on päähenkilölle jonkinlainen äärimmäinen koettelemus. Tässä pisteessä päähenkilön vastahakoisuus seikkailuaan kohtaan jää taka-alalle ja hän motivoituu täysin päämääräänsä. Päähenkilön motivaatio muuttuu kausaalisesta, antagonistisen voiman pakottamasta pyrkimyksestä finaaliseksi, päähenkilön sisältä kasvavaksi motivaatioksi.
Päähenkilö haluaa itse kulkea kohti päämäärää, eikä häntä tarvitse enää siihen pakottaa.
Päähenkilö on tarinassa tähän asti ollut katsojan kaltainen, vaaraa välttelevä ja saamaton, tavallinen passiivinen ihminen. Keskipisteen kriisin jälkeen päähenkilö näkee edessään koetusten tien, jonka tehtävänä on johtaa päähenkilö kohti lopullista salaisuuksien kammiota, tarinan kolmannessa näytöksessä sijaitsevaa totuutta ja ymmärrystä. Päähenkilö päättää muuttua ihmisenä, ja hän muuttuu passiivisesta aktiiviseksi, sillä hän on oppinut, että omana tavallisena itsenään hän ei pysty saavuttamaan päämääräänsä.
Tässä kohdassa käsikirjoittajan on mietittävä syvällisesti, mikä hänen päähenkilöään motivoi. Päähenkilön pitäisi jo nyt olla poissa hänen omasta maailmastaan jumalten maailmassa, yön pimeydessä, vaarallisella tiellä, toiseudessa, kuoleman maassa, manalassa. Tämän uuden maailman jumalat ovat vaarallisia.
Esimerkkinä synnyttämäni Liison ja Mikaelin tarina tarvitsee tässä kohdin selkeän näkymän siitä, millainen tämä Liison uusi koetusten tien maailma on. Minkälaiset jumalat asustavat tätä maailmaa? Miten hämäräsokea Liiso pärjää yön maailmassa? Millaiset vaarat vaanivat Liisoa täällä? Taustatutkimus osoittaa tässä jälleen tarpeellisuutensa. Millainen on Liison uusi toimenkuva koronajäljittäjänä? Istuuko hän toimistossaan puhelimen ääressä? Kuljeskeleeko hän kaupungilla jäljittelemässä? Surffaako hän tietokoneella ja lähettää sähköposteja? Liison toiminta määrittelee hyvin pitkälti koko tarinan toiminnan.
Myös teoksen esittämisen väline määrittelee sen, millaista toimintaa katsojan on hyvä päästä näkemään. Teatterikorkeakoulun kurssitoverini Kari-Pekka Toivosen kuohuttava lausahdus menneiltä vuosikymmeniltä kuvastaa hyvin myös katsojan tarpeita taiteen ja viihteen henkilöiden äärellä: ”Pyöräilevää tyttöä on mukava katsoa. Ainakin mukavampi kuin semmoista, joka istuu ja puhuu.”
Käsikirjoittajan työ on toiminnan ja puheen ylös kirjaamista ja eroaa siinä esimerkiksi kirjailijan (prosaistin, runoilijan tai esseistin) työstä.
Kirjailija voi kommentoida omaa tekstiään jatkuvasti, pysähtyä haluamiinsa elementteihin ja avata niistä useita kerroksia ennen kuin jatkaa varsinaista tarinan kuljetusta. Näytelmäkirjailija elää näiden kahden maailman välissä ja voi melko vapaasti käyttää molempien luovan kirjoittamisen maailmojen elementtejä kirjallisessa ilmaisussaan.
Käsikirjoittajan tehtävänä on ilmaista syvimmätkin inhimilliset alueet toiminnan ja dialogin avulla, ilman kirjallista analyysiä.
Istuminen ei ole toiminnallista katsottavaa, ellei siihen liittyvä puhe ole täynnä toiminnan kommentointia, aktiivista reagointia ja sanan käyttöä tekoina. Dialogilla on useita toiminnallisia funktioita (varoitus, päätös, julistus, kirous, valan vannominen, uhkaus, kielto, pyyntö, käsky, kannustus jne.), mutta monessa käsikirjoitustyössä henkilöille on välttämätöntä keksiä muutakin tekemistä kuin istuminen.
Tarinan dramaturgian puolivälin kriisiin liittyy usein jumalattaren kohtaaminen, Magna Mater, armahtava regressio takaisin äidin hoiviin. Joseph Campbellin myyttiteorian (Sankarin tuhannet kasvot, Otava 1990) mukaan tämän äidin tehtävänä on vietellä päähenkilö ja olla roolifunktioltaan petollinen.
Liison ja Mikaelin tarinassa voisin viedä heidät puolivälin kriisissä kohtaamaan omat äitinsä. Liison äiti asuu palvelutalossa, ja heidän suhteensa voisi olla konfliktinen. Mikaelin äiti on päihtyneenä Espanjassa ja esiintyy pohjalleen Skype-puhelun välityksellä. Mikaelilla voisi olla vaikkapa syntymäpäivä, jotta petos olisi mahdollisimman voimakas. Mikael täyttää 14.
Liiso joutuu äitinsä edessä nöyrtymään ja taantumaan pikkupojaksi nimeltään Lasse. Muistisairas äiti voisi olla deliriumin kourissa ja syyttää Liisoa julmasti, ottaen esteettömästi puheeksi Liison seksuaalisuuden. Myös Mikaelin äiti voi olla syyllistävä ja käyttää seksuaalisia kielikuvia poikaansa liittyen.
Liiso voisi saada tietää, että palvelutalossa on tapahtunut turvallisuuspoikkeama. Pikkupoika on päässyt rakennuskompleksiin sisään ja puhallellut ilmakuplia asukkaiden kasvoille. Liisolle näytetään turvakameranauhoitusta, jossa pieni poika, nuorempi kuin Mikael ja eri näköinen, kulkee käytävillä puhallellen saippuakuplia.
Yhdessä kuvassa tämä poika menee sisään Liison äidin huoneeseen. Huoneissa ei ole turvakameroita.
Liiso kokee romahduttavan hetken, jossa hänen rakkautensa äitiin, äidin muistisairaus, äidin tuomitsevuus ja äidin kuolemanvaara aiheuttavat hänelle psykoottisen kohtauksen. Liiso viedään Kupittaan mielisairaalaan.
Sairaalassa Liiso taistelee saippuakuplia puhaltelevia lapsia vastaan. Liison lääkitys käydään seikkaperäisesti läpi. Hänellä on käytössään kuohuttava lääkecocktail.
Päähenkilön henkilökohtainen kriisi viedään puolivälissä äärimmilleen, ja kun hän sieltä nousee, hän on valmis taistelemaan päämääränsä puolesta. Antagonistisen voiman monistamisen kanssa kannattaa olla tarkkana, ettei vastustava voima hajaannu erillisiksi elementeiksi kokonaiskaarellisessa tarinankerronnassa.
Mikäli Mikaelilla on apulaisia, kopioijia, seuraajia tai muuta joukkiota ympärillään, on pidettävä huoli siitä, että Mikael on kuitenkin Liison ja Mikaelin tarinan riivaaja. Muut mahdolliset saippuakuplamurhaajat ovat Mikaelista riippuvaisia pienempiä voimia.
Tässä vaiheessa Mikaelin antagonistinen voima näyttäytyy terroristisena tai psykopaattisena pahuutena ja hänen voimansa on hyvin suuri verrattuna päähenkilön ahdinkoiseen olotilaan. Jotta päähenkilö voi nousta puolivälin kriisistä, hänet on motivoitava. Käsikirjoitustyön joka vaiheessa on otettava huomioon henkilöiden motivaatiot. Kohtausluettelovaiheessa huolehditaan makrotason isoista motivaatioista, jotta kohtauksia kirjoitettaessa voidaan keskittyä kohtauksen sisäisiin mikrotason motivaatioihin.
Tässä kohtaa käsikirjoittajan kannattaa perusteellisesti pohtia päähenkilön motivaatioita. Se, että hän on saanut tarinan alussa tehtävän ja hän on suorittanut tehtävää kuin työtään, ei riitä kokonaisen tarinan motivaatioksi. Tämä motivaatio on kantanut tarinan puoliväliin, mutta jotain syvempää on löydettävä päähenkilöstä tässä vaiheessa.
Hyväksi tueksi voivat olla sosiaalisten motivaatioiden luettelot. Josko niistä löytyisi päähenkilön sydämestä puuttuva elementti. Henry Murray on 1930-luvulla laatinut listan ihmisen sosiaalisista tarpeista, jotka eivät ole hierarkiassa. Jokaisella päähenkilöllä on nämä tarpeet omanlaisilla painotuksillaan.
Itsensä rankaisemisen tarve
Miten ja milloin päähenkilö rankaisee itseään? Soimaako hän itseään menneistä virheistään? Millainen on hänen itsetuhoisuutensa aste? Piinaako hän ruumistaan? Kohteleeko hän itseään huonosti? Millaisia itsesyytöksiä hänellä on? Kuinka pitkälle hän on valmis menemään rangaistakseen itseään? Kuinka vahva hänen syyllisyydentunteensa on?
Jos Liison syvin salainen tarve olisi saada kuolla, tätä päämäärää kohti pyrkiminen muuttaisi tarinan koko toisen puoliskon. Katsojalle Liison perimmäisimmän motivaation saavuttaminen olisi traaginen lopputulos. Katsoja olisi näin ollen helpottunut, mikäli Liiso epäonnistuisi lopullisessa pyrkimyksessään.
Menestymisen tarve
Menestymisen tarve on yleisesti käytetty viihdetaiteilijatarinoissa ja nuorisokomedioissa. Kuinka menestynyt päähenkilö haluaa olla, ja minkä hinnan hän on valmis maksamaan menestyksestään? Kuinka häikäilemätön hän on?
Mikäli Liison voimakkain tarve olisi yletä THL:n hierarkiassa ja tulla Suomen parhaaksi koronajäljittäjäksi, olisi lopun taistelu Mikaelin mummon vintillä kylmä ja laskelmoitu. Liisosta paljastuisi armottomuus ja pyrkyriys. Mikael olisikin vain väline Liisolle.
Liittymisen tarve
Kuinka vahvasti päähenkilö haluaa kuulua johonkin ihmisjoukkoon? Kuinka paljon päähenkilö kärsii ulkopuolisuuden tunteistaan? Mihin joukkoon päähenkilö haluaa liittyä?
Liiso käy läpi sukupuolenkorjausprosessia. Haluaako hän liittyä naisten joukkoon? Viihtyykö hän naisten seurassa? Millainen sosiaalinen identiteetti Liisolla on, ja miten hän haluaa muiden ihmisten näkevän hänet?
Väkivaltaisuus
Kuinka vahva tarve päähenkilöllä on toimia väkivaltaisesti? Miten tämä väkivaltaisuus ilmenee? Ketä hän haluaa rangaista ja mistä ja miksi? Tämä ominaisuus liittyy moniin päähenkilöihin useassa toimintaelokuvien lajityypissä. Tätä tarvetta elokuva taiteenlajina myös tyydyttää monissa katsojissa.
Riippumattomuuden tarve
Riippumattomuuden tarpeen riivaamana erakkosankarit taistelevat omaa taisteluaan ja hylkäävät esimiestensä tehtävänannot.
Vastuksien voittamisen tarve
Tarve voittaa vastustaja ajaa päähenkilöä sota- ja urheiluelokuvissa.
Puolustautumisen tarve
Päähenkilö, jolla on puolustautumisen tarve, etsii syyllisiä aina muualta. Hän pitää itseään viattomana uhrina.
Kunnioittamisen tarve
Henkilöä voi motivoida halu kunnoittaa. Tällainen päähenkilö etsii itselleen kuningasta, johtajaa, gurua, dominoivaa alfa-puolisoa.
Vallan halu
Vallan halu on politiikkaan ja liikemaailmaan sijoittuvien elokuvien päähenkilöiden ja antagonistien vahvin tarve.
Esiintymisen tarve
Viihdetaiteilijoista kertovien elokuvien keskeinen motiivi on esiintymisen arve.
Vaikeuksien torjumisen tarve
Psykologisten draamojen päähenkilöt kieltäytyvät usein hyväksymästä traagista totuutta, ja tarina vie heidät väkisin kohtaamaan totuudet.
Sosiaalisten tappioiden välttäminen
Ujojen ja teeskentelevien päähenkilöiden johtava motiivi on välttää sosiaalisia tappioita.
Hoivaamisen tarve
Omistavien ja alistavien päähenkilöiden johtomotiivi on hoivaamisen tarve.
Olisiko tässä sopiva motiivi Liisolle? Liiso on kiinnittynyt uhreihin, ja haluaa heille oikeutta. Se ei ole sama asia kuin hoivaaminen. Liiso ei ole hoivaaja.
Järjestyksen tarve
Neuroottisten päähenkilöiden ja salapoliisien johtava motiivi on järjestyksen tarve.
Leikin tarve
Vapauteen pakenevien päähenkilöitä motiivoi tarve leikkiin.
Torjuvuus
Torjumisen tarve on vahvasti kriittisten päähenkilöiden päämotiivi. Tarina usein pakottaa heidät kyseenalaistamaan tämä motiivin.
Aistikokemusten tarve
Seikkailijoita ja taiteilijoita ajaa asitikokemusten tarve johtavana motiivina.
Seksuaaliset tarpeet
Ahdistettujen ja estottomien päähenkilöiden johtava motiivi kytkeytyy seksuaalisiin tarpeisiin. Se sopii sadistisille ja epätoivon riivaamille päähenkilöille ja erotomaaneille.
Henkisen tuen tarve
Hyväksikäytettyjen päähenkilöiden johtava motiivi on henkisen tuen tarve. Se johtaa traagisiin seurauksiin.
Tämä motivaatio voisi soveltua Mikaelille.
Ymmärtämisen tarve
Tieteentekijöiden johtomotiivina on ymmärtämisen tarve.
Valitsen tämän Liison syvimmäksi motiiviksi. Liiso haluaa ymmärtää maailmaa ympärillään. Hän haluaa ymmärtää itseään, äitiään, puolisoaan, pandemiaa ja Mikaelia.
Päähenkilöllä on puolivälin kriisissä kaksi vaihtoehtoa: hän voi paeta tuhoutumiseen, tai hän voi aloittaa pelastautumistaistelun. Hänen on muututtava oman kohtalonsa herraksi, ja hänen pitäisi alkaa ilmaista itseltäänkin aiemmin salattua tarvettaan, joka ei ole sama motivaatio, joka häntä on aiemmin ajanut eteenpäin. Jos kyseessä on liikkuvan kuvan taidemuoto, on tärkeää, että tämä kontrollin otto on visuaalinen, fyysinen ja konkreettinen.
Liison tapauksessa voisi ajatella, että hän pukeutuu taisteluvarustukseen. Hän valmistaa itselleen sairaalan käsityöhuoneessa kasvomaskin, jonka hän vetää kasvoilleen. Tästä eteenpäin Liisoa ei enää nähdä ilman kasvomaskia. Tämä haarniska on tärkeä visuaalinen elementti, ja sen materiaali määrittelee tarinan toisen puoliskon toiminnan sävyä. Mistä materiaalista Liiso tekee maskinsa? Sairaalan kankaista, pyyhkeestä, pyjamasta, tyynynliinasta, sohvan päällisestä, omista alusvaatteistaan, kangasnenäliinasta? Taisteluvarustuksen tehtävänä on ilmaista katsojalle päähenkilön motivaatiosta ja antagonistille päähenkilön asenteesta taisteluun. Mikä on päähenkilön asenne taisteluun ja mikä on päähenkilön taistelu? Mikä on päähenkilön motivaation finaalinen kohde?
Kuva: Wikimedia Commons / Uber, CC BY-SA 4.0.
Taisteluvarustukseen kuuluu myös päähenkilön liikkumisen vahvistaminen. Liiso kulkee kaikkialle julkisilla kulkuneuvolla. Puolivälin kriisistä selvittyään, heti mielisairaalan pihassa maski kasvoillaan, hän tarttuu sähköpotkulaudan ohjaimiin, maksaa käytöstä ja lähtee ajamaan demoneitaan takaa.