Esittävien taiteiden alaa on pitkään piinannut ilmiö, jossa alan ammattilaiset eivät saa asiallista korvausta työstään. Mitä ajattelisit siitä, että kirurgia…
Tekijät | Authors
Suomalainen taiteilija häpeää ammattiaan
Köyhyys ja suuren yleisön ymmärtämättömyys ammattia kohtaan aiheuttavat kuvataiteilijalle häpeää. Häpeä on universaali tunne, joka koskettaa meitä kaikkia tavalla tai toisella, mutta kuvataiteilijan ammatissa ihminen altistuu erityisesti tietyille häpeää laukaiseville tekijöille. Esillä oleminen, vertailu, julkiset kritiikit, toimeentulon haasteet ja muun muassa toksiset stereotypiat taiteen ammattilaisista aiheuttavat häpeää kuvataiteilijoiden keskuudessa.
Taiteilijan häpeäkokemuksiin liittyvä kysely jaettiin suomalaisten kuvataideseurojen jäsenille maaliskuussa 2023. Kysely oli avoinna noin kolmen viikon ajan ja siihen vastasi 336 kuvataiteilijaa. Vastausten perusteella 85 % suomalaisista kuvataiteilijoista kokee häpeää työssään.
Enemmistö vastanneista oli ammatissa kokeneita, korkeakoulutettuja (69 %) keski-ikäisiä ja naisia (67 %). Häpeä liittyi muun muassa esillä olemiseen, osaamiseen, teoksiin ja apurahoihin. Myös näyttelyt, kollegat, kilpailut, ideat, esittely- ja markkinointimateriaalit vaikuttivat häpeän laukeamiseen. Vastanneet kertoivat, ettei taiteilijan ammattia ymmärretä eikä sitä arvosteta.
Häpeä syntyy vuorovaikutuksessa
Häpeä ei ole tunne, joka on olemassa jo syntymän hetkellä, vaan se on sosiaalinen tunne, joka kehittyy vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Ihminen haluaa kuulua laumaan. Tullessaan hylätyksi hän kokee häpeää. Hän ei tule nähdyksi ja arvostetuksi sellaisena, kuin haluaisi. Toistuvasti torjuttuna hän alkaa uskoa olevansa arvoton ja hänen toimintakykynsä laskee.
Häpeän aiheuttamat fysiologiset muutokset kehossa tuntuvat kivuliailta. Stressihormonitasot nousevat ja sydämen syke kiihtyy. Keho valmistautuu pakenemaan samaan aikaan, kun lihastonus laskee ja keho lysähtää kasaan. Kipu on todellista, ja sen vuoksi häpeää pyritään välttämään monin keinoin.
Pilkkaaminen, vertaaminen, arviointi, hylkääminen sekä riittämättömyyden kokemukset ovat yleisiä häpeän laukaisijoita. Invalidaatiossa yksilö ohitetaan, kuten usein taiteilijoiden apurahahakuprosesseissa tai julkisen taiteen kilpailuissa suurimmalle osalle hakijoista väistämättä käy resurssien ollessa vähäiset suhteessa hakijoiden määrään. Muihin vertaaminen liittyy kiinteästi taiteilijan työhön, koska muun muassa apurahojen saaminen pohjautuu vertaisarvioijien tekemiin päätöksiin.
Toimeentulohaasteet nakertavat kuvataiteilijan itsetuntoa
Vastaajista 45 % nimesi apurahat häpeää aiheuttavaksi tekijäksi. Apurahahauissa toistuvasti torjutuksi tuleminen nakertaa itsetuntoa ja luo arvottomuuden kokemusta. Koettiin, ettei osata kirjoittaa oikeanlaisia hakemustekstejä. Rahoitusten ulkopuolelle jääminen vie uskoa oman työn merkityksellisyydeltä.
Taiteen edistämiskeskuksen (Taiken) ja Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskuksen (Cuporen) julkaiseman tutkimuksen mukaan vain 5 % suomalaisista taiteilijoista ilmoitti tärkeimmäksi tulonlähteekseen vuonna 2019 valtion apurahan, ja silti suuri osa taiteilijoista hakee jatkuvasti apurahaa toiveenaan saada siitä rahallinen korvaus työlleen.
Vastauksissa toistui usein köyhyys – sama toimeentulemisen ahdinko kuin Taiteen ja kulttuurin barometri -artikkelissa. Sen mukaan taiteilijoille on tuttua tasapainoilu useiden työllistymistapojen ryteikössä. Taitelijan toimeentulo voi muodostua monista eri lähteistä ja usein muusta työst, kuin varsinaisesta taiteilijan työstä, jota tehdään usein omalla kustannuksella ja henkilökohtaisella riskillä.
Taidekentän ulkopuolisten ihmisten mielipide ammatin merkityksettömyydestä yhteiskunnassa tuotti häpeällisiä tunteita vastaajien keskuudessa. Anonyymi kuvataitelija toteaa:
”Taiteilijan ammattia ei vieläkään pidetä ’oikeana ammattina’, ja välillä tulee kyseenalaistettua itsekin oman ammatin uskottavuus, koska niin usein sitä joutuu muille perustelemaan ja selittelemään.
Tutuilta on tullut joskus kommenttia. Yleensä ennen vaaleja, että taiteilijat ovat loisia ja taiteen tukeminen on turhaa. Kaikenlaista vähättelyä. Yhteiskunnallinen keskustelu on myös ollut väheksyvää. Taide on hyvä kun taiteilija kustantaa sen itse.”
Aineisto viittasi selvästi siihen, että häpeän juurisyyt löytyvät rakenteista. Taiteilijan työn rakenteelliset ongelmat ovat kasautuneet yksittäisen taiteilijan kärsittäväksi. Vastanneilla oli vain vähän rakentavia keinoja selviytyä tilanteissa. Moni koki, ettei selviä. Anonyymi kuvataitelija tuo esiin kokemustaan:
”En ehkä koe, että olisin vielä selvinnyt näistä. Häpeän käsittely on omalla kohdallani vielä kesken. En selviä. Kierin ahdistuksessa jopa vuosia. Lähinnä eristäydyn kunnes olotila menee ohi. Pakenen ja välttelen.”
Kuvataiteilija syyttää itseään, kokee ulkopuolisuutta ja osaamattomuutta, vaikka ammatissa menestyminen on Suomessa äärimmäisen vaikeaa. Tunteiden säätelytaidot ja itsemyötätuntoharjoitukset ovat tärkeitä osata. Tunteiden tunnistaminen, nimeäminen ja niiden jakaminen turvallisessa yhteisössä vie häpeällistä kokemuksilta valtaa.
Muutoksia täytyy tapahtua ennen kaikkea rakenteissa. Taiteilija tarvitsee arvostusta ja hyvät työolosuhteet.
Lähteet
Hirvi-Ijäs, M.; Kautio, T.; Kurlin, A.; Rensujeff, K. & Sokka, S. 2020. Taiteen ja kulttuurin barometri 2019. Taiteilijoiden työ ja toimeentulon muodot. Cuporen verkkojulkaisuja 57. Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cupore. Taiteen edistämiskeskus. Viitattu 30.10.2023. https://www.cupore.fi/images/tiedostot/2020/taiteen_ja_kulttuurin_barometri_2019.pd
Kontio, R. 2023. Kysely suomalaisille kuvataiteilijoille Häpeän kokemuksista. Turku AMK.
Myllyviita, K. 2021. Häpeän hoito, Kustannus Oy Duodecim. Helsinki.
Kontio, Riikka 2023. Taas saa hävetä. Taiteilijan häpeä laimenee hyväksyvällä kohtaamisella ja ammatissa toimimisen edellytyksiä parantamalla. Opinnäytetyön (AMK). Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemia.
