23.01.2024

Miten maailmaa mullistavat muutokset näkyvät työn käsitteessä? Millainen asema taiteilijalla ja taidetyöllä on muuttuvassa maailmassa? Näiden kysymysten kautta kiinnostuin taidetyöstä ja lähdin tutkimaan työn käsitteen muutosta, taidetyön erityispiirteitä sekä tutustuin yleiseen keskusteluun taiteilijan ammatista. Pohdin taiteilijan tekemää työtä myös analysoimalla omaa taiteellista työskentelyäni.

Eri aloilla tutkitaan ja kartoitetaan parhaillaan taiteilijan tekemän työn erityispiirteitä. Turun yliopistolla tutkitaan, mitä taiteilijan työ sisältää (ks. Taidetyö ja talouden uuden muodot – yksilöyrittäjyydestä kestäviin kollektiiveihin). Taiteen edistämiskeskus tekee kyselyn avulla kartoitusta siitä, mitä kaikkea taiteilijat joutuvat tekemään taidetyön ohella tullakseen toimeen. Suomen Taiteilijaseura on ottanut osaa taidetyön kehittämiseen julkaisemalla oppaan taiteilijan työllistämiseksi, ks. Uusi opas taiteilijan työllistämiseen työsuhteella. Tämän lisäksi erilaiset alan julkaisut ja kirjoitukset yleisöpalstoilla kommentoivat taiteilijan työtä ja ammattia monesta näkökulmasta.

Miksi taidetyö sitten on juuri nyt niin kiinnostavaa? Talousajattelun muuttuessa ja markkinatalouden vallan heiketessä myös työn käsite muuttuu. Työn arvojen muuttuminen talouden kasvattamisesta erilaisten kestävämpien arvojen tavoitteluun johtaa myös työn käsitteen uudelleen määrittelyyn. Taidetyö on aina ollut heikossa asemassa työmarkkinoilla, mutta nyt sen erityispiirteistä voi olla jopa etua uudelleen järjestäytyneessä työmaailmassa.

Taidetyön erityispiirteet

Taidetyö poikkeaa muusta palkkatyöstä siinä, että sen tavoitteet eivät useinkaan ole selkeitä tai tuottoa tavoittelevia. Taiteilija voi tehdä jotain jopa hölmöltä tuntuvaa, mutta silti hän toimii ammattinsa edellyttämällä tavalla. Taiteilija ammattina on myös melko erityinen, sillä ei ole  tarkkaa määritelmää sille, mitä taiteilija tekee tai mitä hänen pitää osata.

Tämä on myös yksi niistä syistä, miksi taiteilijan työhön suhtaudutaan väheksyvästi. Eriarvoinen suhtautuminen on helppoa, koska työn arvo ei ole heti nähtävissä ja lopullinen vaikutus voi tulla viiveellä.

Taiteen autonomia

Yksi syy siihen, miksi taidetyö ja taiteilijan ammatti eroavat muista, on taiteen autonomia. Filosofien Immanuel Kantin ja G.W.F Hegelin kehittämä ajatus taiteen autonomiasta on ollut yksi syy taiteen erityisasemaan työmarkkinoilla. Teollistumisen myötä taiteen autonomia on lisääntynyt, ja se on myös samalla kasvattanut kuilua taidetyön ja tuotannollisen työn välille.

Taiteen ulkopuolinen ja itsenäinen asema on osaltaan varmasti myös vaikuttanut negatiivisesti yleiseen keskusteluun taiteilijan ammatista. Puhe taiteilijan tekemästä työstä on vähättelevää ja sisältää usein populistisia vastakkainasetteluita.

Taiteen autonominen asema on onneksi purkautumassa, vaikka se edelleenkin on läsnä taidekentän sisäisessä diskurssissa. Taideteoksen omistajuus on myös muuttumassa eräänlaiseksi yhteisomistajuudeksi, ja tämä vaikuttaa myös taidekouluissa opetettavaan taiteilijaidentiteettiin.

Taiteilijan työ ja toimeentulo

Taiteilijoilla on aito huoli omasta toimeentulostaan, ja siksi taidetyötä tutkitaan monelta suunnalta. Taiteilijan tekemä työ on prekaaria eli hajanaista ja heikossa asemassa suhteessa muihin ammatteihin. Monet taiteilijan ammatissa toimivat joutuvat tekemään toista työtä tullakseen toimeen. Onko taiteilijan työ sitten niin helppoa, että voi tehdä toista työtä?

Taiteellinen opinnäytetyöprosessini antaa yhden näkökulman taiteilijan tekemään työhön. Olin aloittaessani tietoinen, että taiteilijoita on erilaisia ja jokaisella on omat erityispiirteensä. Omaa työskentelyäni analysoimalla saatoin kuitenkin päästä käsiksi siihen, mitä kaikkea taidetyö pitää sisällään.

Taiteellisen luomisen lisäksi taitelija joutuu tekemään monia muita tehtäviä. Teosten valmistaminen ja sisällöllinen luominen on vasta alku, koska työt pitää myös saada esille. Näyttelytilojen hakeminen, apurahojen anominen ja erilaisten tekstien kirjoittaminen tulivat prosessissa tutuksi. Teosten kuljettaminen, avajaiset, puheet, reaktioiden vastaanotto, näyttelyn purkaminen ja teosten varastointi kuuluvat myös taiteilijan tekemään työhön.

Tein myös paljon huomioita omasta taiteellisesta työskentelystäni, ja niiden avulla voin tulevaisuudessa kanavoida luovuuttani paremmin. Huomasin pitäväni työtä itseisarvona, jolla saatoin hakea taiteen tekemiselle arvostusta taidekentän ulkopuolelta. Opin myös paljon ajankäytöstä ja rajojen vetämisestä.

Osaan arvostaa entistä enemmän monipuolisuutta, omia työtiloja ja fyysisiä mahdollisuuksia toteuttaa teoksia. Opittavaa on vielä avun pyytämisessä, projektin hallinnassa sekä rahoituksen hakemisessa. Toisaalta näiden asioiden tiedostaminen on jo alku sinänsä.

Lopuksi

Taidetyön tulevaisuus näyttää valoisalta, vaikka työnkuva ei juurikaan tule muuttumaan, sillä työ tulee jatkossakin olemaan hybridimäistä. Taiteilija tulee toimimaan tulevaisuudessa yrittäjänä, apurahataiteilijana ja joissain tapauksissa myös työntekijänä. Taidekoulutuksen tehtäväksi jää opetuksen järjestäminen siten, että taiteilijalla on valmiuksia toimia ja tulla toimeen ammatissaan.

Autonomisuuden murenemisen myötä myös ammattiaineet, taiteen omistajuus, taiteilijaidentiteetti ja taloudenhallinta ovat avainasemassa koulutusta kehitettäessä. Taiteilijoiden tulee myös itse nähdä enemmän mahdollisuuksia kuin rajoituksia esimerkiksi yrittäjyydessä. Taidekasvatus ja läpinäkyvyys taidehankinnoissa auttavat myös haitallisten metonymioiden purkamisessa, kun puhutaan taidetyöstä.

Taidetyön arvostuksen lisääminen on yhtä lailla taiteilijoiden kuin muidenkin vastuulla. Taiteella pitää olla riittävästi kosketuspintaa yhteiskuntaan, ja taidediskurssin tulee olla riittävän ymmärrettävää. Myös taiteen arvottamista tulisi perustella aiempaa selkeämmin.

Taiteilija pysyy silti outona työntekijänä, joka käyttää taidetta työkaluna tehdessään tutkimusmatkoja yhteiskuntaan. Taidetyön moninaisuus ja erilaisuus ovat myös sen valtteja tulevaisuuden työmarkkinoilla. Taidetyölle ominaiset piirteet, kuten yllätyksellisyys, kriittinen suhtautuminen ja kestävä arvopohja, ovat myös hyödyksi tulevaisuuden työkentällä.

Taiteilijana tulen jatkossa keskittymään ajatteluun materian avulla. Taiteilijan tekemä työ saa myös näkyä teoksissa osana prosessia. Materia on se kosketuspinta, missä taiteilija ja vastaanottaja kohtaavat.

En koe, että monikaan asia olisi opinnäytettä tehdessä yllättänyt tai tullut täysin uutena, mutta konkreettinen tekeminen ja kirjallinen tutkiminen ovat selkeyttäneet ajatteluani. Taidetyön hahmottaminen ammattina ja työnä on antanut rehellisen kuvan siitä, mitä ammatissa pärjätäkseen täytyy olla valmis tekemään.