07.03.2023

Tein opinnäytetyöni Turun AMK:n Taideakatemiassa aiheesta tanssi maalauksen materiaalina. Pohdin tutkimuksessani omaa taiteellista työtäni tanssijan kanssa ja tarkastelin sitä eri teorioiden avulla. Etsin työskentelyyni sopivia käsitteitä muun muassa uusmaterialismin, improvisaatioteatterin perinteiden ja taiteen tutkimuksen parista.

Projektini alussa tiesin ainoastaan, että halusin käyttää tanssia maalaukseni materiaalina, mutta en vielä tiennyt, millä tavalla. Lähdin tutustumaan jo toteutettuihin tanssia ja maalausta yhdistäviin projekteihin, ja kokeilin monenlaisia tapoja maalata tanssin pohjalta ja sen kanssa. Minulle oli tärkeää löytää sellainen tekemisen tapa, jossa myös maalauksesta tulee toimiva ja itsenäinen teos. Päädyin lopulta sellaiseen menetelmään, jossa tanssi ja maalaus tapahtuvat vuorotellen. Näin pystyin maalaamaan tanssin pohjalta mutta myös syntyvän maalauksen ehdoilla.

Neljä tanssia ja maalausta yhdistävää prosessia

Toteutin aluksi neljä tanssia ja maalausta yhdistävää prosessia. Sen jälkeen lähdin lukemaan aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja prosessoimaan kokemuksiani kirjoittamalla. Pyysin mukaani neljä eri tanssijaa, koska halusin nähdä, miten eri taustoilla varustetut tanssijat vaikuttavat maalausten syntymiseen. Neljännen maalauksen syntyprosessissa oli mukana myös muusikko ja olin itsekin mukana tanssimassa. Kaikkia projekteja yhdistää se, että maalasin välittömästi kokemukseni kankaalle tanssin katsomisen tai tekemisen jälkeen.

Prosessit tanssijoiden kanssa etenivät samalla kaavalla: työskentelimme vuorotellen toistemme tarjoamien impulssien pohjalta. Minä maalasin sellaisia värejä ja muotoja, joita liike ja sen aiheuttamat tunteet ja kokemukset synnyttivät ajatuksissani. Tanssijan improvisoima liike syntyi puolestaan maalaukseni pohjalta. Vuorotellen tapahtuvan työskentelyn kestoja ei määritelty etukäteen, vaan kaikkea tekemistä ohjasi intensiivinen työskentely improvisaation, intuition ja tasavertaisen läsnäolon ja kohtaamisen myötä. Prosessi päättyi, kun maalaus tuli valmiiksi.

Ruumiin materiaalisuus

Kun määrittelin maalaukseni olennaisimmaksi materiaalisiksi tanssijan liikkeen, oli aihetta luontevaa lähteä tarkastelemaan uusmaterialistisesta näkökulmasta. Kävin työni alkuvaiheessa haastattelemassa tutkija Katve-Kaisa Kontturia Turun yliopistolla. Hänen haastattelunsa ansiosta sain kattavan pohjan opinnäytetyölleni, mistä oli helppo edetä tarkastelemaan erilaisia aiheeseen liittyviä käsitteitä myös muiden teorioiden ja taiteentutkimusten parista.

Uusmaterialismin mukaan taiteentekoprosessiin vaikuttavat kaikki tilassa sillä hetkellä olevat elottomat ja elolliset materiaalit. Nämä eri materiaalit herättävät taiteilijan kehossa tunteita ja kokemuksia, jotka sitten siirtyvät osaksi syntyvää teosta. Omassa työssäni korostuvat nimenomaan elolliset materiaalit ja ruumiin materiaalisuus, koska materiaalina on tanssijan liike ja maalauksen tekijänä minä itse. Ihmisen ruumis pitää sisällään valtavasti erilaisia tietoja ja taitoja, kokemuksia ja elettyä elämää. Improvisaatioon ja intuitiiviseen tekemiseen pohjaavassa prosessissa tällä on valtavan suuri merkitys. Työn etenemiseen vaikuttavat myös osallistuvien taiteilijoiden tunnetilat ja senhetkiset fyysiset olotilat.

Ruumiin materiaalisuuteen liittyvät henkilökohtaiset taustat ja taidot ilmenevät maalauksessa väreinä, muotoina ja sommitelmina, joiden symboliikkaa olisi myös kiinnostavaa tutkia. Herää kysymys, miten paljon työparin yhteneväiset taustat vaikuttavat sekä yhteistyöhön että puolin ja toisin tarjoiltujen impulssien tulkintaan?

Opinnäytetyöhöni liittyvien teosten osalta eniten yhteisiä tulkintoja ja mielikuvia jopa samoista väreistä tuli yhteistyössä näyttelijätanssija Elina Kivojen kanssa. Hän on syntynyt samana vuonna kuin minä ja on kotoisin samalta pieneltä paikkakunnalta Pohjois-Pohjanmaalta. Tuntuu loogiselta, että tällaisilla kulttuurisilla seikoilla on merkitystä, kun tekeminen pohjautuu improvisointiin ja sitä kautta alitajunnasta kumpuaviin kokemuspohjaisiin tulkintoihin.

Lähestyin aihettani myös uusmaterialismin ulkopuolelta löytyvän kinesteettisen empatian käsitteen tiimoilta, koska se tuli esille useita kertoja tanssijoiden kanssa keskustellessani. Kinesteettinen empatia viittaa toisen kokemuksen havainnointiin ja ymmärtämiseen oman kehon aistikokemuksen kautta. Kun katsoin tanssijan liikettä ja pystyin samaistumaan siihen oman kehoni kokemusten pohjalta, sain sitä kautta ideoita maalausteni jatkamiseen. Jos tanssija esimerkiksi heittäytyi lattialle, toi se minulle kokemuksen mahdollisesta kivusta tanssijan kyljen osuessa lattiaan ja sitä kautta mielikuvan isosta tummasta alueesta maalauksen alareunassa. Se mistä syystä erilaiset keholliset kokemukset tuottavat erilaisia mielikuvia väreistä ja muodoista, onkin niin kiinnostava ja iso kysymys, että olisi kiinnostavaa löytää myös sen kuvaamiseen omat käsitteensä.

Toimiva maalaus

Yhteistyö toisen taiteilijan kanssa ja siihen liittyvät näkökulmat erilaisine käsitteineen ovat äärimmäisen kiinnostavia, ja olisinkin voinut helposti keskittyä tutkimuksessani pelkästään niihin. Mutta koska lähtökohtanani tanssin käyttämisen lisäksi oli saada aikaan toimiva maalaus, on syytä nostaa esille myös siihen liittyviä ajatuksiani.

Lähdin tarkastelemaan toimivan maalauksen määrittelyä nimenomaan omasta näkökulmastani, koska olen vuosien varrella huomannut, että ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa arvottaa ja määritellä hyvää taidetta. Kaikilla taiteilijoilla, taideinsituutioiden edustajilla ja kriitikoilla on lopulta omat näkemyksensä, vaikka onkin olemassa tiettyjä seikkoja, joiden pohjalta esimerkiksi toimivaa maalausta voidaan tarkastella.

Itseäni viehättävät maalauksissa ennen kaikkea värit ja muotojen sommitelmat, erilaiset kontrastit joko maalausjäljessä tai sisällössä sekä tässä yhteydessä luonnollisesti kuvassa ilmenevä liike ja rytmi. En yleensä kuitenkaan analysoi näitä asioista maalausteni valmistuessa, vaan enemmänkin vain tiedän, kun maalaukseni on valmis. Sekä taiteentekoprosessissani että maalauksen valmistuessa pätevät samat lähtökohdat: improvisointi ja intuitio, eli eräänlainen sisäisen tietämisen tapa.