18.05.2022

Media- ja kulttuuriyrittäjyyden YAMK-opintojen työharjoittelua Brasiliassa on nyt takana kaksi kuukautta. Mitä enemmän saan olla mukana Semana Criativa de Tiradentesin toiminnassa ja syvennyn projektin missioon, sitä enemmän löydän suoria yhteneväisyyksiä YAMK-opintojen sisältöihin. Esimerkiksi ammatti-identiteetti ja sen työstäminen ovat keskeisiä kummassakin.

Semana Criativa de Tiradentes -projektin ja työskentelytavan ytimessä on ihmisissä, yhteisössä ja ammatillisessa kehittymisessä tapahtuva pysyvä sosiaalinen ja asenteellinen muutos. Tavoitteena on ylläpitää käsityöperinteitä, mutta lujittaa samalla tekijöiden ammatti-identiteettiä sekä luoda uutta liiketoimintaa tuomalla design-ajattelua perinteisiin käsitöihin. Vastaavasti media- ja kulttuuriyrittäjyyden YAMK-koulutuksen tavoitteena on kehittää kulttuurialan yrittäjyyden muotoja ja käytäntöjä.

Kisällipaja muokkaantui designyritykseksi

Semana Criativa de Tiradentes -projektiin vuonna 2017 osallistunut artesaani Wagner Trindade kutsui minut työpajalleen tutustumaan hänen toimintaansa. Hänen yrityksensä Estúdio Trindade ja Arte e luz valmistavat käsin pääasiassa messingistä ja lasista rakennettuja marokkolaisia lamppuja. 1960-luvulla ryhmä portugalilaisia lampunrakentajia vieraili Tiradentesissä ja opetti kouralliselle nuoria miehiä lampunrakentamisen taidon. Yksi näistä miehistä oli Wagnerin isä, jolta Wagner puolestaan oppi ammattinsa puhtaasti kisälli-menetelmällä. Yli 20 vuoden ajan Wagner monisti isänsä opettamia alkuperäisiä lamppumalleja sen suurempia ajattelematta.

Ennen Semana Criativa de Tiradentes -projektia Wagner ei tiennyt, miten luoda uutta, eikä edes ajatellut luovansa uusia malleja, koska hänen ammattitaitonsa oli puhtaasti mekaaninen: isältä opitun mallin mukainen artesaaninen sarjatuotanto. Kaikki muuttui, kun Wagner osallistui Semana Criativaan. Hänestä huokuu vilpitön kiitollisuus, kun hän kertoo, miten Semana Criativa ja siihen osallistuneet muotoilijat ovat muuttaneet hänen elämänsä totaalisesti. Tällä hetkellä hän suunnittelee ja valmistaa uusia tuotteita yhdessä Brasilian upeimpien tuotemuotoilijoiden kanssa, ja hänen tekemiään tuotteita on ollut esillä useissa sisustuslehdissä. Wagnerin tarina on vain yksi monista Semana Criativan aikaansaannoksista.

Me media- ja kulttuuriyrittäjyyden YAMK-alumnit kävimme opintojen aikana samankaltaisen muutoksen. Ammatillisen identiteetin kehittäminen oli prosessi, joka soljui läpi opintojen alusta loppuun saakka. Monen opiskelijan kohdalla, itseni mukaan lukien, ammatilliseen identiteettiin kohdistuvia kysymyksiä ja tietynlaista risteyksessä olemista oli selkeästi havaittavissa. Oma ammatillisen identiteettini kehitys on jollain tavalla vieläkin kesken, enkä usko, että kyseessä on selkeään päätökseen tuleva prosessi.

Nähdessäni miten suuren vaikutuksen Semana Criativa on saanut aikaan Wagnerin ja muiden artisaanikäsityöläisten elämissä koen myös itse kiitollisuutta omien opintojeni sytyttämästä tutkimusmatkasta kohti omaa ammatillista identiteettiäni ja prosessin mukana tulleista oivalluksista itsestäni ja omasta osaamisestani.

YAMK-opintojen parasta antia oli kasvaa yhdessä muiden ammattilaisten kanssa ja nähdä, miten ihmiset saavat lisävoimaa omaan tekemiseen. Lisäksi tämä työharjoittelu vie opinnoissa alkaneen prosessin aivan uudelle tasolle.

Työharjoittelu kehittää kompetensseja ja pätevyyttä

Ensimmäisen kahden kuukauden aikana on tullut selväksi, että tämä työharjoittelu tulee kehittämään erityisesti tulevaisuuden työelämän vaativia kompetensseja globaalissa maailmassa. Kyseessä on itsenäistä työotetta vaativa, monialainen ja jatkuvasti kehittyvä projekti hyvin liberaalilla projektinhallinnalla. Summaaan tämän immateriaalisen viitekehyksen merkityksen työssäni näin: minulta ei odoteta mitään, mutta prosessi on valmis vastaanottamaan kaiken, mitä pystyn ja ymmärrän antaa. Olen useasti törmännyt ajatuksissani kysymykseen: mitä minulla on oikeasti annettavaa tälle projektille?

Aikuisiän työharjoittelu onkin ehkä hieman tasapainoilua sen välillä, kuka kehittää ja ketä.

Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene on julkaissut suositukset AMK- ja YAMK-tutkintojen yhteisiksi kompetensseiksi, jotka ovat eri koulutuksille ja tutkinnoille yhteisiä osaamisalueita. Kompetensseilla tarkoitetaan laajoja osaamiskokonaisuuksia, yksilön tietojen, taitojen ja asenteiden yhdistelmiä. Ne luovat perustan työelämässä toimimiselle, yhteistyölle ja asiantuntijuuden kehittymiselle.

YAMK-tutkintojen yhteiset kompetenssit ovat oppimaan oppiminen, työelämässä toimiminen, eettisyys, kestävä kehitys, ennakoiva kehittäminen sekä kansainvälisyys ja monikulttuurisuus.

On sanomattakin selvää, että ulkomailla suoritettava työharjoittelu lisää kansainvälisyyttä ja monikulttuurisuutta. Nämä asiat muodostuvat ammatillisiksi kompetensseiksi kuitenkin vasta monivaiheisten prosessien jälkeen. Kielitaito karttuu pikkuhiljaa, mutta vain jos haluaa itse opetella, uskaltaa kommunikoida vajavaisesti vieraalla kielellä eikä pelkää väistämättömiä virheitä. Täytyy siis ensin kerätä uskallusta irtautua omalta mukavuusalueeltaan ja hyväksyä itsensä nolaamisen mahdollisuus sekä vajavainen itseilmaisu.

Olen oppinut portugalia kahdessa kuukaudessa mielettömän hyvin. Kielitaito ei kuitenkaan ole vain rivi, jonka voi merkitä ansioluetteloon. Se on yksi tärkeimmistä työkaluista, jolla luodaan suhteita ihmisiin ja kulttuuriin sekä avataan ovia, jotka muutoin ehkä pysyisivät kiinni. Itse kielitaito on opeteltu taito, ja sen mahdollistamat asiat rakentavat ydinkompetensseja. Portugalin kielen oppiminen on tuonut mukanaan kyvyn poistua mukavuusalueelta, luoda uusia vaihtoehtoisia tapoja ilmaista itseä (käsien heiluttelu ja mimikointi toimivat erinomaisesti) ja ajattella kielen kautta kulttuurisidonnaisesti. Kun brasilialaiset sanovat “olen tulossa”, on suora käännös “saavun pian”. He ovat siis optimistisesti jo perillä, vaikka vasta lähtivät kotoa.

Uudet tavat esittää tuttu asia treenaavat aivolohkojen harmaata massaa, mutta hiljalleen muokkaavat myös sitä, miten näen ja koen maailmaa.

Yksi YAMK-kompetensseista, oppimaan oppiminen, tarkoittaa mielestäni tässä kohtaa vanhasta pois oppimista ja uuden opin vastaanottamista. Kielikuvana voisin sanoa, että rakennan itseeni uutta koodausta, jonka voin ottaa käyttöön, kun liikun kulttuurista toiseen. En suoraan pura pois mitään vanhaa, vaan rakennan rinnalle toisen mallin. Riikka 3.0 -asetuksilla pystyn toimimaan erilaisissa kulttuureissa maassa maan tavalla.

Eri kulttuureissa liikkumisen mahdollistavat asetukset koskevat mm. asenteita, ajatus- ja käytösmalleja, moraalin harmaita sävyjä, aikakäsitystä ja kulttuurillisia kirjoittamattomia sääntöjä.

Työelämässä toimiminen on kulttuurisidonnaista

Työelämässä toimimista täytyy opetella, ja parhaiten (jopa ainoastaan) sen oppii työskentelemällä kyseisessä kulttuurissa paikallisten toimintatapojen mukaisesti. Suomessa puhutaan tällä hetkellä paljon monikulttuurisuuden ja inklusiivisuuden lisäämisestä – ja ihan syystäkin, kun otetaan huomioon homogeeninen yhteiskuntamme.

Semana Criativassa inklusiivisuus on itsestään selvää. Projektissa on mukana ihmisiä ympäri Brasiliaa eri sosiaaliluokista, eikä yksikään ole identtinen toisen kanssa. Identtisellä tarkoitan henkilöä, joka on käynyt läpi suurin piirtein samat koulut, omaa saman sosiokulttuurillisen taustan, puhuu portugalia samalla aksentilla ja näyttää samalta.

Huomaan konkreettisesti, kuinka paljon lisää syvyyttä runsas diversiteetti tuo työhömme, vaikka täällä se on normaalia.

Myös oma roolini diversiteetin laajentamisessa on aivan eri tavalla aktiivinen kuin Suomessa, koska tuon työyhteisöön jotain täysin erilaista. Kun etäisyys omaan kulttuuriin kasvaa, alkaa näkemään omia vahvuuksia aivan eri valossa.

Brasilia on valtava ja kulttuurillisesti rikas maa. Osavaltiot ovat kuin omia maitaan kulttuureineen yhden ison maan sisällä. Sen huomaa esimerkiksi siitä, miten paikalliset puhuvat toisista osavaltioista samalla tavalla kuin me suomalaiset puhuisimme esimerkiksi saksalaisista tai muista eurooppalaisista naapureistamme. Bahialaiset ovat letkeitä, minaisgeraisilaiset maanläheisiä, riolaiset kylmähköjä ja eteläbrasilialaiset vahvasti eurooppalaisia. Brasilian runsauden ymmärtää vasta, kuin elää täällä ja pääsee sisälle arkeen paikallisten kanssa.

Oma suosikkini ulkomailla elämisessä on tiedostamattomien ennakkoluulojen (unconscious bias) näkyväksi tuleminen ja niiden purkaminen.

Saan itseni kiinni ennakkoluuloisesta asenteestani joka kerta, kun kerjäläinen lähestyy seuruettamme. En välttämättä ymmärrä, mitä minulta pyydetään, mutta universaalisti viesti on sama: tarvitsen sinulta jotain. Aseelliset ryöstöt eivät ole poikkeuksellisia Brasiliassa, joten skandinaavisessa lintukodossa kasvaneelle kohtaamiset laitapuolen ihmisten kanssa ovat joka kerta alitajuntainen jännitysnäytelmä. Olen kuitenkin saanut kokea, miten koditon nainen Riossa auttoi gringan turvaan täpärässä tilanteessa, ja nähdä, miten luontevasti ja kunnioittavasti täällä ihmiset puhuvat kerjäläisten kanssa. Suomessa ei pysty samalla tavalla harjoittamaan sosiaaliluokkien ylittävää vuorovaikutusta, koska Brasiliaan verrattuna olemme kaikki enemmän tai vähemmän samalla viivalla.

Omien sisäistettyjen ennakkoluulojen yli toimiminen on ydinkompetenssi jos jokin.

Työkaverini kertoi, että yhtenä vuonna Semana Criativassa oli mukana artesaani, joka ei osannut lukea eikä kirjoittaa, mutta oli erittäin taitava ammattilainen työssään. Projektin tuoman elämänmuutoksen mukana hän päätti aikuisiällä opetella lukemaan ja kirjoittamaan. Minkälaisia kompetensseja tarvitaan, kun kaksi erilaista maailmaa kohtaavat saman työpöydän äärellä?

Vähemmän on joskus enemmän

Palaan pohdintaan siitä, mitä voin antaa tälle projektille. Vieraillessani artesaanien luona aloin automaattisesti pohtimaan verkkokaupan perustamista, käyttöliittymään liittyviä parannusehdotuksia, asiakkaan ostopolun kartoittamista, asiakaskäyttäytymisen dataa ja myyntilukuja – mutta pidin suuni kuitenkin kiinni. Vaikka olen ammattilainen edellä mainituissa asioissa, tajusin kulttuurisensitiivisesti, että täällä, erityisesti käsityöläisten keskuudessa, ei olla vielä valmiita palvelumuotoilulle tai dataan perustuvalle markkinoinnille. Puhumani asiat olisivat olleet yhtä informatiivisia kuin iltasadun kertominen heille suomeksi.

Sain huhtikuussa kutsun paikallisen Woltin, UaiRangon toimistolle kertomaan suomalaisesta yrityskulttuurista ja työhistoriastani. Hieman hämmentyneenä kunniasta presentoin simppelillä englannilla palvelumuotoilusta ja ketterästä kehittämisestä samalla muistellen omaa lopputyötäni online-liiketoiminnan rakentamisesta. Keskustellessani UaiRangon koodareiden kanssa yllätyin, kuinka eri tasolla tekeminen täällä on. Asiakaslähtöinen kehittäminen oli aivan uusi asia, eivätkä he kokeneet asiaa tärkeäksi. Sovelluksen testaus tapahtuu pääasiassa koodaajatiimin sisällä, eivätkä he käytä hyödykseen dataa siitä, miten asiakkaat käyttävät sovellusta.

Silloin ymmärsin, että minun täytyy osata ymmärtää. Ihmisten asenteet, ajatusmallit ja toimintatavat eivät välttämättä ole kypsiä vastaanottamaan täysimittaista palvelumuotoiluprosessia tai ostopolkujen kartoittamista. Ammattitaitoa siinä hetkessä oli ymmärtää ympäristöä, missä olin, eikä alkaa tuputtamaan listaa parannusehdotuksista. Koin kompetenssikseni lukea tilannetta, vaikka intohimoinen kehittäjä sisälläni olisi halunnut vetää fläppitaulun esille ja aloittaa palvelumuotoilun perusteista.

Sama koskee ekologisuutta ja kestävää kehitystä. Meillä Suomessa on saatavilla terveellisiä luomutuotteita ja kierrätysmateriaaleista tehtyjä tavaroita, roskille on lajittelusysteemit ja pulloille pullopantit, kirppistely on enemmän kuin trendikästä ja luontosuhteemme on hyvä. Tämä ajattelutapa vaikuttaa paljon siihen, miten me kulutamme ja minkälaisiksi markkinamme muotoutuvat. Täällä asiat ovat toisin. Kasvisruokavaliota ihmetellään, kirppisvaatteet ovat vain köyhille, vesipulloja on ok juoda päivässä useampi, eikä ostopäätökseen vaikuta tuotteen kestävyys tai ekologinen jalanjälki. Tällöin myöskin tekijöiden motiivit ja tuotteiden markkinointi toimivat eri mekanismein kuin Suomessa. Jotkut tekijöistä ovat alkaneet puhumaan ekologisuuden merkityksestä, mutta trendi ei ole vielä saavuttanut suurta yleisöä.

Suomessa ekologisuus ei ole merkittävän suuri erottautumistekijä, koska oletusarvoisesti se on jo useiden ihmisten toimintatavoissa mukana, mutta täällä ekologinen osaaminen on yksi tulevaisuuden taidoista.

Kompetenssien hahmottaminen ja todentaminen on ollut itselleni haastavaa suomalaisessa työelämässä. Käytännön kokemusten kautta minulle konkretisoituu päivä päivältä enemmän, millaisia kompetensseja minulla oikeasti onkaan, kun hieman vain säätää perspektiiviä.

Brasilia-seikkailua on edessä vielä jonkin aikaa, ja seuraava blogiteksti ilmestyy kesäkuussa. Täällä siirrytään pikkuhiljaa shortseista pitkiin housuihin, sillä talvi on tulossa ja öisin lämpötila voi laskea jopa +10 asteen tienoille, vaikka päivällä olisikin lähemmäs +25. Aurinkoa on silti luvassa ja samba soi!

Até próxima!