11.09.2024

Helsinkiin ja Turkuun on hahmoteltu jo pitkään kansainvälisen tason monitoimiareenoita Tampereen Nokia Areenan tavoin. Garden Helsinki on ollut suunnitteilla Helsingin Taka-Töölöön lähes 13 vuotta ja Ratapiha-kokonaisuus Turun Logomon alueelle vuodesta 2018 alkaen. Areenat edustavat nykyaikaista kaupunki- ja kiinteistösuunnittelua sekä strategista ekosysteemi-ajattelua. Ne ovat ennen kaikkea matkailullisia, kaupallisia ja logistisia kohteita, jotka tuovat kaupunkeihin uutta vetovoimaa ja dynamiikkaa.

Malliesimerkkinä toimii Nokia Areena -elämyshub, josta on muodostunut vahva bränditavaratalo, tukikohta ja etenkin TKI-laboratorio Nokian, areenan ja niiden alihankkijoiden teknologisten laitteiden ja ohjelmistojen suunnittelun tueksi. Nokia Areenan katon ja sateenvarjon alla on pääomistaja-vuokralaiset ja -tukijat sekä laaja palveluverkosto.

Tämä toinen artikkeli on osa kolmeosaista sarjaa, jonka sisällöntuotanto perustuu Haaga-Helian ja Turun ammattikorkeakoulujen viime vuonna päättyneen Digi+hiiletön -hankkeeseen, jossa selvitettiin muun muassa ravintoloiden, catering-yritysten ja suurtapahtumien kiertotalousratkaisuja. Tuoretta aineistoa on koottu Garden Helsingin, Turun Ratapihan ja Nokia Areenan (liike)toimintasuunnitelmista sekä tapahtumamarkkinoinnin, myynnin sekä palvelu- ja elämystuotannon fyysis-digitaalisista eli fygitaalisista ratkaisuista ja innovaatioista.

Tämä artikkeli perustuu lehtori, yrittäjä Arto Mannisen tekemään monitoimiareenoiden asiantuntija Timo Everin ja J. T. Bergqvistin haastatteluihin hallien ympäristöinnovaatioista sekä Haaga-Helian yliopettaja V. A. Heikkisen sisällöntuotantoon. Ensimmäinen artikkeli käsitteli digitaalisen markkinoinnin ja myynnin ratkaisuja.

Areenat ympäristöinnovaatioiden kokeilukenttänä

Helsinki Garden pyrkii olemaan ympäristöinnovatiivinen tähdäten hiilinegatiivisuuteen. Hiilinegatiivisuudella tarkoitetaan muun muassa palvelu- ja tuotekokonaisuuden hiiltä ilmakehästä poistavaa nettovaikutusta, joka estää tai hidastaa ilmastomuutosta. Niin uudiskohteissa kuin vanhoissa suurkiinteistöissä päästölaskelmia on kuitenkin hyvin vaikeata tehdä ja ennakoida täysin tyhjentävästi, sillä pitäisi pystyä indikoimaan kaikki asiakas-, henkilöstö-, toimitus- ja logistiset virrat.

Ihanteellisinta olisi pyrkiä analysoimaan ja ennakoimaan kiinteistön koko elinkaarta sekä varsinkin päästökohteita sekä älykiinteistö- ja rakennusinnovaatioita.

Timo Everin mukaan uudelle areenalle on vaikeaa suunnitella koko palvelu- ja logistiikkainfrastruktuuria, lämmitys-viilennysjärjestelmiä ja jätehuoltoa niin, että kulut ja mahdolliset tuotot kohdentuisivat 100 % oikein.

–Jokainen maalämpökaivo on oltava piirustuksissa, kun rakennuslupaa haetaan. Hankkeen alullepanijoilla ja suunnittelijoilla on ollut erittäin kunnianhimoiset tavoitteet, sillä haemme hiilinegatiivisuutta, toisin sanottuna Garden Helsinki pystyisi toimittamaan lämpöä viereisiin kortteleihin, kunhan niissä on soveltuva teknologia.

Hiilinegatiivisuus tarkoittaa Gardenin yhteydessä sitä, että sen tuottama hiilidioksidi ilmakehään on vähäisempää, kuin sen oma käyttö. Olennaista on Everin mukaan se, että myös energiayhtiöiden ja kaupungin poliitikko-virkamiesten kunnianhimo pitää olla ilmastopositiivinen. Kiinnostuksen kohteena pitää olla sekä uusien teknologioiden avaamat mahdollisuudet hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi että päästö- ja kiertotaloudellisten kustannusten ja tuottojen allokointi.

Suurareenan kiertotalouden ratkaisuja hankaloittaa se, että kohteessa on monia itsenäisiä päätöksentekoyksiköitä: tapahtumajärjestäjät, hotelli(t), kotitaloudet ja myymälät. Niiden hankinnat eivät ole keskitettyjä, kuten energiassa, vaan hajautuvat elintarvikepakkauksiin, pesulapalveluihin, tila- ja toimistotarvikkeisiin ja niin edelleen. Gardenissa onkin mahdollisuuksia rakentaa yhteinen organisaatio jo ennalta miettimään synergioita sekä yhteishankintojen että materiaalivirtojen osalta.

Huurre Groupin hallituksen puheenjohtaja J.T. Bergqvist on ollut pohtimassa Gardenin lämmitys-kylmäteknologioita sekä näiden ohjaus- ja automaatioprosesseja. Hänen mukaansa areenan kylmä- ja lämmöntuotanto perustuisi itsenäiseen tuotantoon. Kohteen energia saataisiin hiilineutraalista lähteestä kuten ydinvoimasta tai uusiutuvasta lähteestä (esimerkiksi vesivoima) kylmäaineena käytettävään hiilidioksidiin (CO2). Tästä prosessista syntyvä ylimääräinen lämpö voitaisiin johtaa naapurikortteleihin, joissa olisi modernit lämpöjärjestelmät. Nämä järjestelmät vastaanottaisivat alemman lämpötilan vettä aivan kuin vanhat vesikeskuslämmitykset.

Lämpö tuotetaan ja muutetaan siis ”kylmäaineeksi” määritetyllä hiilidioksidilla suljetussa järjestelmässä. Kylmäainetta voidaan ottaa talteen jo nykyisin esimerkiksi teollisuuden jäämistä.

CO2:sta tekee mielenkiintoisen ja samalla haastavan sen ”rajaton” saatavuus ja edullisuus. Sitä on ilmakehässä ja syntyy esim. teollisissa prosesseissa hankalana sivutuotteena. CO2 on toistaiseksi isojen mittakaavojen kylmäaine, jonka käyttö ei kotikoneissa vielä onnistu. Sen hallinta on vaativaa ja se ei ole yhtä stabiili aine kuin esim. ammoniakki.

Ratkaisu CO2:n käyttöön ja sen laajentumiseen edistämiseen perustuu digitaalisiin ratkaisuihin ja automaatioon. Ohjelmisto pystyy ”haistelemaan” eli mittaamaan – jopa ennakoimaan – lämpötilan muutoksia ulkona ja sisällä. Se on luonnollisesti integroitu rakennuksen muihin järjestelmiin.

Yleisesti älykkäät areenat yhdistyvät osaksi fiksua kaupunkia ja kaupunginosia. Ne edustavat myös modernia kaupunki-, energia- ja kiinteistösuunnittelua. Ne ovat kaupallisia ja logistisia kokonaisuuksia, joiden halutaan tuovan kaupunkeihin uutta vetovoimaa, dynamiikkaa ja etenkin tapahtumia ja matkailijoita.

Lähteet

Bergqvist, J. T. Teemahaastattelu. Kevät 2024.
Everi, T. 2024. Teemahaastattelu. Kevät 2024.
Munne, K. 2020. Jäähallin energiatehokkuusselvitys – Mäntän Jääareena. Diplomityö. LUT-yliopisto. Verkko-osoitteessa https://lutpub.lut.fi/bitstream/10024/161737/1/DIPLOMITYÖlopullinen.pdf. (Luettu 8.6. 2024.)