06.11.2019

Kasvava meriliikenne on tuonut Itämerelle jo toistasataa eliölajia, jotka eivät tänne alun perin kuulu. Ovatko vieraslajit tulleet jäädäkseen vai voidaanko niiden leviämistä torjua? Mitä uhkia ne muodostavat alkuperäislajistolle? Itämeren vieraslajeja tutkitaan monissa hankkeissa, joissa Turun AMK on mukana.

Viehkeä miniatyyrirapu ryömii akvaarion pohjalla. Vain muutamiin sentteihin aikuismitoissaan kasvava liejutaskurapu kuuluu lyhytpyrstöisiin, litteäkilpisiin taskurapuihin. Viehkeä otus, mutta mahdollisesti viheliäinen. Miten viheliäinen, sitä tutkitaan Turun AMK:n vesi- ja ympäristötekniikan tutkimusryhmässä.

Alunperin Pohjois-Amerikan itärannikolta ja Meksikonlahdelta kotoisin oleva liejutaskurapu tavattiin ensimmäisen kerran Saaristomereltä vuonna 2009. Sittemmin se on voimakkaasti runsastunut etenkin Turun saaristossa. Miten pitkälle sen valloitusmatka yltää on vielä arvoitus.

Söötti rapu matkasi Itämerelle todennäköisesti laivojen painolastivesissä. Se on vieraslaji eli alkuperäiseltä esiintymisalueeltaan ei luontaisia leviämisreittejä, vaan nimenomaan ihmisen mukana tahattomasti tai tahallisesti levinnyt laji.

Ovatko vieraslajit tulleet jäädäkseen?

Mitä harmia piskuisesta ravusta nyt sitten voi olla? Runsastuessaan ja edelleen levitessään se voi järkyttää Itämeren luontaisia ravintoverkkoja ja aiheuttaa harmia tänne luontaisesti kuuluville lajeille. Teollisuuslaitosten jäähdytysputkistojakin ne voivat tukkia.

Maailmanlaajuisesti vieraslajit ovat merkittävä uhka luonnon monimuotoisuudelle.

Amerikankampamaneetti, hopearuutana, kaspianpolyyppi, koukkuvesikirppu, liejutaskurapu, sirokatkarapu, mustatäplätokko, vaeltajasimpukka, villasaksirapu, merirokko, tiikerikatka. Lista on pitkä. Itämerelle on levinnyt jo yli 130 tänne kuulumatonta lajia, joista noin 80 alkaa olla tänne jo vakiintunut.

Yksi vakiintuneista on laivojen pohjiin hanakasti tarttuva, 1840-luvulla kotiutunut merirokko, jota monet eivät vieraslajiksi tunnista.

Useimpien vieraslajien leviämislähteitä ovat Pohjois-Amerikka, Kaspianmeri, Mustameri ja etelä-Aasian merialueet. Leviämistä on kiihdyttänyt laivaliikenteen vilkastuminen.

Kasvipuolellakin on omansa. Esimerkikiksi koristekasvina käytetty kurtturuusu on levinnyt riesaksi Saaristomeren hiekkaisille ja somerikkoisille rannoille paikoin tukahduttaen luontaisen lajiston. Kurtturuusun selättäminen vaatii sitkeää torjuntatyötä, jota Saaristomerellä tehdäänkin.

Itämeren vieraslajit

Vieraslajit ovat tahattomasti tai tahallisesti ihmisen mukana alueelta toiselle levinneitä lajeja. Sen sijaan tulokaslajit ovat ilman ihmisen avustusta luontaisia leviämisteitä alueelle tulleita lajeja.

 

Vieraslajit voivat muuttaa mereisiä ravintoverkkoja

Vieraslajit voivat syrjäyttää luontaisia lajeja olemalla ravintokilpailussa vahvempia, ja muuttaa muutoinkin ravintoverkkoja syömällä ja tulemalla itse syödyksi. Itämerellä vieraslajien vaikutukset voivat olla erityisen tuhoisia, koska ravintoverkot ovat vähälajisia ja pienilläkin muutoksilla lajien runsaussuhteissa voi olla suuria vaikutuksia koko ekosysteemin toimintaan.

Syödessään levänsyöjiä, kuten kotiloita ja äyriäisiä, liejutaskurapu voi aiheuttaa merkittäviä muutoksia eliöyhteisössä: äyriäis- ja kotiloravintoa käyttäville kaloille ravintoa on niukemmin tarjolla.

Saaristomerellä tärkeän avainlajin, rakkolevän, päällä esiintyvien rihmaleviä syövien kotiloiden vähentyminen voi taasen merkitä rakkolevän taantumista rihmalevän ottaessa kasvustot valtaansa.

Vaikutusketjut voivat olla monimutkaisia ja täysin ennalta arvaamattomia.

Turun AMK on selvittänyt Saaristomerellä uusina esiintyvien mereisten vieraslajien, kuten mustatäplätokon, sirokatkaravun ja liejutaskuravun esiintymistä kalojen ravinnossa. Tutkimukset ovat tuottaneet runsaasti uutta tietoa lähialueemme vieraslajien sijoittumisesta ravintoverkkoon. Tutkimusten kenttätöihin on osallistunut suurella työpanoksella myös opiskelijoita Turun AMK:sta ja yliopistoista. Useiden julkaisuiden ja esitysten ohella aihepiiri on tuottanut myös opinnäytetöitä.

Turun ja Kaarinan kaupunkien rahoittamassa Mereisten vieraslajien seuranta –pilottihankkeessa vuonna 2013 kerättyjen yli 1000:n tutkitun kalan mahanäytteissä vajaassa kymmenessä prosentissa oli jäänteitä liejuraskuravusta. Suhteellisesti eniten niitä löytyi härkäsimpun ravinnosta ja myös ahven ja särki olivat käyttäneet rapua säännöllisesti ravinnokseen.

Tietyllä tavalla lohduttavaa on tieto, että meikäläiset kalalajit ovat oppineet käyttämään rapua ravintonaan ja siten saattavat rajoittaa sen runsastumista. Myös merimetsojen on havaittu napsivan liejutaskurapuja.

Saalistajat ja muut viholliset siis voivat ottaa vieraslajit osittain kontrolliin eikä ongelma kaikkien vieraslajien kohdalla välttämättä ryöpsähdä täysin hallitsemattomaksi.

Myös liejutaskuravun esiintymisestä on saatu lisää tietoa: Saaristomerellä rapua tavataan nykyään runsaana jo laajalla alueella, kuitenkin niin että tiheydet ovat suurimmat sisäsaaristossa, alkuperäisen löytöpaikan, Naantalin, lähistöllä.

Vuosien 2017-2018 aikana tutkimuksia jatkettiin osana Itämeren ravintoverkkoja tutkivaa BONUS BLUEWEBS –hanketta, jota koordinoi Suomen ympäristökeskus. Saaristomereltä kerättiin neljältä alueelta eri vuodenaikoina yhteensä noin 3000 kalanäytettä. Tuloksia analysoidaan parhaillaan ja niitä on suunniteltu julkaistavaksi vuosien 2020-2021 aikana.

Vieraslajien torjuntaan tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä

Vieraslajit eivät kunnioita valtioiden rajoja ja niinpä niiden torjunta edellyttää kansainvälistä yhteistyötä. Siinäkin on edistytty. Suomi ratifioi vuonna 2016 kansainvälisen merenkulkujärjestön IMOn painolastivesiä koskevan sopimuksen. Sopimus velvoittaa ulkomaanliikenteessa kulkevat laivat käsittelemään painolastivedet niin ettei vieraslajien leviämisvaaraa muodostu.

Rahditta kulkevien laivojen vakauttamisessa käytettävän painolastiveden suodattaminen ja säteilyttäminen on mereisten vieraslajien torjuntakeinona tärkein. Toki laivarunkoihin kiinnittyneisiin vapaamatkustajiin tämä ei pure, mutta kuitenkin vähentää merkittävästi vieraslajihaittoja.

Paitsi meriliikenteen vilkastuminen myös ilmastonmuutos voi lisätä vieraslajiuhkaa: joillekin lajeille veden lämpeneminen ja makeutuminen sateiden ja jokivalumien lisääntymisen seurauksena voi olla eduksi.

Itse kunkin kannattaa myös olla valveilla vieraslajien suhteen:

1. Älä ehdoin tahdoin siirrä lajeja vesistöstä toiseen
2. Tarkista kalastusvälineet: pieni liejutaskurapu piiloutuu pieneen rakoon ja voi helposti levitä kalastusvälineiden mukana vesialueelta toiselle
3. Puhdista veneen pohja säännöllisesti
4. Kerää näkemäsi vieraslajiyksilöt pois
5. Ilmoita havainnoista vieraslajiportaalissa http://www.vieraslajit.fi/

 

Julkaisuja ja tietolähteitä aiheesta

Puntila-Dodd, Riikka; Loisa, Olli; Riipinen, Katariina & Fowler 2019: A taste for aliens: contribution of a novel prey item to native fishes’ diet. Biological Invasions 21 (9): 2907-2917.
https://doi.org/10.1007/s10530-019-02021-w

Vieraslaji-portaali https://www.vieraslajit.fi

Ympäristöhallinnon verkkopalvelu
https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Meri/Mika_on_Itameren_tila/Itamereen_saapunut_yli_100_vieraslajia(31611)