18.11.2025

Vierailin syyskuussa Satu Kivelän Havaintoja muutoksesta ja merkitysten etsijät -ohjelmassa YLE Radio1:ssä keskustelemassa naisyrittäjyydestä. Ohjelma rakentui teorian ja käytännön vuoropuhelulle: itse edustin yrittäjyyden tutkimusta, ja käytännön kokemusta naisyrittäjyydestä keskusteluun toi Minna Parikka, jolla on pitkä ja mielenkiintoinen yrittäjäura kenkien parissa.

Ehdimme ohjelmassa käsitellä useita oleellisia asioita, mutta itselleni jäi tunne, että moni tärkeä havainto naisyrittäjyyden tutkimuksen saralta jäi vielä sanomatta. Onneksi on mahdollista vielä palata keskusteluun ja nostaa joitakin tutkimuksen ja käytännön kannalta mielenkiintoisia seikkoja esiin.

Me kaikki rakennamme paitsi omaa myös yhteistä käsitystämme yrittäjyydestä puheessamme. Joitakin olemassa olevia käsityksiä haastamme, toisia vahvistamme, jotkin nostamme merkityksellisiksi ja toiset taas jätämme huomiotta. Puheemme ja kirjoituksemme, kuten myös kuvamateriaali esimerkiksi lehtiartikkelien yhteydessä tai sosiaalisessa mediassa osaltaan muokkaavat meidän kaikkien käsitystä yrittäjyydestä ja yrittäjistä.

Yrittäjyys luo merkityksellisyyttä

Minna Parikka kuvaisi omaa yrittäjyyttään ristiriitaisinkin sanoin: hänen yrittäjyytensä on ollut vuoristorataa, intensiivistä, omilla ehdoilla tekemistä, mikä on mahdollistanut omien unelmien totuttamisen, mutta samalla ollut stressaavaa ja vienyt paljon aikaa, joka on pois muilta tärkeiltä asioilta elämässä. Samantyyppiset narratiivit löysin myös väitöskirjatutkimukseni (Franzén, 2021) aineistosta, jossa naisyrittäjät puhuivat paljon unelmistaan ja niiden energisoivuudesta, palosta, joka yrittäjällä on tekemäänsä työtä kohtaan, mutta myös kovasta työstä ja sitkeyden merkityksestä.

Yrittäjyys voi tarjota mahdollisuuden tehdä itselle merkityksellistä ja omien arvojen mukaista työtä

Naisyrittäjien unelmat voivat olla hyvin erilaisia, mutta usein ne liittyvät esimerkiksi aiemman palkkatyön asettamista rajoitteista tai säännöistä vapautumiseen. Yrittäjyyden tutkimuskirjallisuudessa naisyrittäjyyttä on tarkasteltu myös emansipaationa (Rindova, 2009), jolloin yrittäjyys tarjoaa naisille mahdollisuuden irrottautua rajoittaviksi koetuista työelämän säännöistä tai käytännöistä, kuten esimerkiksi joustamattomista työajoista, pitkistä työpäivistä tai uralla etenemisen esteistä. Yrittäjyys voi tarjota mahdollisuuden esimerkiksi hallita paremmin omaa ajankäyttöään ja aikataulujaan tai tehdä itselle merkityksellistä ja omien arvojen mukaista työtä. Joskus yrittäjyys voi olla ainoa vaihtoehto tehdä itselle mielekästä työtä, jos vastaavanlaisia työpaikkoja ei vain ole tarjolla.

Jossain määrin vapautumisen tosin saattaa olla myös harhaa, sillä asiakkaiden toiveisiin vastaaminen saattaa kuitenkin vaatia pitkiä työpäiviä, ja yhteiskunnan sukupuolittuneet käytännöt ja kulttuuriset normit näkyvät myös yrittäjyydessä. Toisaalta yrittäjän haaveet ja toiveet asettavat myös rajoja liiketoiminnan kehitykselle, ja joskus on sanottava ei uusille mahdollisuuksille, jotka veisivät yritystoiminnan sellaiseen suuntaan, jota yrittäjä ei vain halua.

Yrittäjyyden sankaritarina vai arkinen tarina?

Mediassa nostetaan mielellään esiin erityisen hyvin menestyneitä yrittäjiä, ja kuten Minna Parikkakin keskustelussa totesi, näistä sankareista yleisö myös haluaa kuulla. Sankaritarinoissa on hohtoa, ja ne varmasti ovat inspiroivia osoittaessaan, että menestyminen ja omien unelmien toteuttaminen yrittäjänä on mahdollista. Monesti niissä piirretään yrittäjästä kuvaa poikkeuksellisena yksilönä, jonka erityinen osaaminen ja vahva usko omaan visioonsa on auttanut selättämään vastoinkäymiset ja mahdollistanut yrityksen rakentamisen yksinään (Welter ym., 2019; Drakopoulou Dodd & Anderson, 2007). Tarinaan kuuluu myös, että sankariyrittäjä on yleensä valkoinen, eurooppalainen tai pohjoisamerikkalainen mies.

Myös Minna Parikan puheessa kuuluu kaikuja sankaritarinasta: hän kuvaa itseään rohkeaksi ja itsevarmaksi oman näkemyksen seuraajaksi, joka rakensi yrityksensä ilman toisen apua. Todellisuudessa kuitenkin yrittäjiä on hyvin monenlaisia, ja median suitsuttamat sankarit ovat pieni vähemmistö. Sankaritarina ei siis ole kovinkaan realistinen kuva yrittäjyydestä, eikä siihen monikaan tosiasiassa pysty samaistumaan. Kuva yrittäjästä kaukaisena ja poikkeuksellisen kyvykkäänä yksilönä voi herättää epävarmuutta yrittäjyyttä harkitsevassa: onko minulla vastaavanlaisia kykyjä, ja voinko menestyä yrittäjänä? Kannustuksena voi sanoa, etteivät sankaritkaan yritystään yksin ole rakentaneet, ja itseasiassa yrittäjätiimien yritykset todennäköisesti menestyvät paremmin.

Yrittäjyys ei ole vain sankareiden hommaa!

Samalla tiedämme myös, että yhä useampi toimii yrittäjänä jossain vaiheessa työuraansa, vaikkei itseään alun perin yrittäjäksi olisi mieltänytkään. Yrittäjäksi ei siis synnytä, vaan opitaan, eikä kaikkea tarvitse osata itse. Yritys on yrittäjän tai yrittäjien näköinen; se syntyy yrittäjien osaamisesta ja unelmista, ja sen pitää tuottaa yrittäjälle tärkeitä asioita. Se voi olla seikkailua tai menestystä, mutta myös tuotteita tai palveluita, joilla parannetaan ihmisten elämää tai ympäristön tilaa. Yrittäjyys ei ole vain sankareiden hommaa!

Naiset poikkeamia odotuksista

Monissa tutkimuksissa yrittäjyyden on todettu olevan vahvasti miehinen, mikä näkyy paitsi naisten kiinnostuksessa yrittäjyyteen, myös siinä, millaisen roolin naisille yrittäjinä annamme. Sukupuoleen liittyvät odotuksemme vaikuttavat siihen, millainen yrittäjyys mielestämme on naisille sopivaa. Suomalaiselle työelämälle tyypillinen segregaatio eli jakautuminen miesten ja naisten ammatteihin näkyy myös yrittäjyydessä: naisyrittäjien odotetaan toimivan perinteisillä naisten aloilla esim. sosiaali-, terveys- ja hyvinvointipalvelujen tuottajina (Yrittäjägallup 2/2025; Pullen & Simpson, 2009).

Naisyrittäjien odotetaan toimivan perinteisillä naisten aloilla

Keskustelussa Minna Parikan kanssa sivusimme myös mielenkiintoista tilastoa startup-rahoituksesta, josta Unconventional Venturesin (2022) raportin mukaan vuonna 2019 Suomessa saivat miestiimien yritykset n. 87,7 %, sekatiimien n. 7,6 % ja naistiimien yritykset 4,7 %. Vuoden 2021 tilanne näyttää entistä huonommalta: miestiimien osuus rahoituksesta oli noussut 96,7 prosenttiin, samalla kun sekatiimien osuus oli pienentynyt 2,5 prosenttiin ja naistiimien osuus 0,7 prosenttiin. Kaikissa Pohjoismaissa yhteensä tilanne oli samaan aikaan muuttunut toiseen suuntaan: miestiimien saama osuus kokonaisrahoituksesta oli pienentynyt (92,9 prosentista 90,2 prosenttiin) ja sekatiimien osuus kasvanut (5,8 prosentista 8,7 prosenttiin) naistiimien rahoituksen pysyessä miltei samalla tasolla (1,3 prosentista 1,1 prosenttiin).

Rahoituspäätöksiä on tutkittu maailmalla paljon, ja kuilua miesten ja naisten yritysten saaman rahoituksen välillä on selitetty useilla tekijöillä: naisten yritykset ovat pienempiä, eivätkä naiset hae yhtä paljon rahoitusta kuin miehet (Geiger, 2020), toisaalta naiset perustavat miehiä harvemmin teknologiayrityksiä, jotka tyypillisesti keräävät paljon startup-rahoitusta.

On tärkeää tukea potentiaalisia yrittäjiä ja hyviä ideoita laajasti

Selityksenä on tarjottu myös sukupuolirooleihin ja normeihin liittyviä odotuksia, jolloin nainen poikkeaa yrittäjyyden normista (mm. Johansson ym. 2021), mutta myös feminiinistä tapaa puhua ja esiintyä, josta rangaistaan niin naisia kuin miehiäkin (Balachandra ym., 2019). Sen lisäksi, että tarkastelemme mitä arvioidaan (yritysideaa vai sen esittäjää tai esitystapaa; Boerner ym., 2025) huomiota on kiinnitetty myös siihen, kuka arvioi.  Turhan usein arviointiraadissakin painottuvat miehet (Groza ym., 2020). Joukkorahoitus näyttäisi kutenkin tasoittavan tilannetta: uusimpien tutkimusten valossa sukupuolella ei ole vaikutusta joukkorahoituksen saamiseen (Eriksson, 2025), tai naiset keräävät sitä jopa miehiä enemmän (Greenberg & Mollick, 2017).

Kaiken kaikkiaan yrittäjyyden normi on nykyisellään turhan kapea; meillä ei yksinkertaisesti ole varaa sivuuttaa hyviä ideoita ja potentiaalisia yrittäjiä vain siksi, etteivät he mahdu ahtaisiin raameihimme.

Linkki Yle Radio1:n ohjelmaan: Mille yrittäjän sydän sykkii? | Havaintoja muutoksesta | Yle Areena