18.01.2022

Moni taiteilija miettii, miten omaa hiilijalanjälkeään ja ympäristön kuormitusta voisi vähentää. Mitä materiaaleja voi hyvillä mielin käyttää, vai pitäisikö materiaalista luopua kokonaan, sanoa sanottavansa muilla keinoilla, aineettomasti? Koronapandemia antoi lisää vauhtia näille pohdinnoille, kun näyttelytilat suljettiin ja monet näyttelyt toteutettiin virtuaalisesti.

Omat ajatukseni pyörivät erityisesti muovijätteen ja materiaalien kertakäyttöisyyden ympärillä. Useat tuntemani taiteilijat käyttävät kierrätysmateriaaleja teoksissaan sekä kierrättävät omien vanhojen teosten materiaaleja uusiin töihinsä, kuten teen minäkin. Kierrätysmateriaalien käyttö on hieman keventänyt ympäristön kuormittamisen taakkaa. Ajatus roskiksesta tai jätelavasta saattaa toisinaan harhauttaa kuvittelemaan, että jäte häviäisi jonnekin roskien mustan aukkoon, mutta se kuitenkin jatkaa olemista jossain toisessa paikassa tai muodossa. Sama toki pätee myös niin sanotun kierrätysmateriaalin kanssa. Materiaalin tulisi kiertää käyttöni jälkeenkin, ei ainoastaan ennen sitä.

Ryhdyin ratkomaan materiaaliin liittyvää ongelmaa. Entä jos materiaalia ei tarvitsisikaan hylätä? Entä jos se ei olisikaan ongelma? Monien onnekkaiden sattumusten kautta sienet löysivät minut. Ensikosketus sienipohjaisiin materiaaleihin omalta osaltani tapahtui Fiskars Village Art & Design -biennaalin osana järjestetyssä TEHDAS-näyttelyssä kesällä 2019. Näyttelyssä oli esillä Korvaa-projekti, jonka työryhmä koostui tutkijoista, teollisista muotoilijoista ja dokumentaristeista. Työryhmä oli valmistanut kuulokkeet hiivojen ja sienirihmastojen tuottamista biomateriaaleista. Mietin, olisiko taiteilijankin mahdollista kasvattaa itse materiaalit teoksiinsa.

Minua kiehtoi ajatus materiaalista, joka hyvin pienin resurssein kasvattaisi itse itsensä ja tultuaan käyttönsä päähän palaisi takaisin luonnonkiertoon.

Sienet tuntuivat tarjoavan minulle uuden näkökulman ja ehkä jopa ratkaisun näihin ongelmiin, joita olin pyöritellyt mielessäni jo pidemmän aikaa. Aloitettuani opinnot Taiteen uudet kontekstit -YAMK-koulutuksessa palaset alkoivat loksahdella paikoilleen, ja opinnäytetyön aihetta miettiessäni sienten materiaalimahdollisuudet pyörivät mielessäni. Näistä lähtökohdista lähdin tekemään omia ympäristöystävällisiä materiaalikokeiluja.

 

Kasvatuskokeiluja

Opinnäytetyöni tavoitteena oli käynnistää omat sienipohjaisen materiaalin kasvatuskokeilut; halusin selvittää, pystyisikö taiteilija kasvattamaan itse kotioloissa materiaalia teoksiinsa, kuten veistoksiin ja installaatioihin. Tavoitteenani oli kasvattaa materiaalia metsästä kerätyistä käävistä käyttäen kasvualustana biojätettä kuten puusepiltä jätteeksi jäänyttä sahanpurua ja höyläyslastua. Halusin tehdä kaiken mahdollisimman ympäristöystävällisesti, turhia laitteita hankkimatta ja kierrätettyjä tarvikkeita käyttämällä.

Tein erilaisia kasvatuskokeiluita useilla yleisillä käävillä ja kasvualustamateriaaleilla. Kasvatin kääpien rihmastoa aluksi kasvualustan sekaan rasioissa ja lopulta erilaisiin muotteihin. Loppujen lopuksi onnistuin kasvattamaan puhtaana hankitusta silkkivyökäävän rihmastosta ja olkipelletistä muotissa pienen veistoksen. Materiaalikasvatuskokeiluni olivat pettymysten ja innostumisten, epätoivoisten hetkien ja pienten onnistumisten sekoitus.

Kokeiluni opettivat minulle, ettei luonto aina toimi niin kuin ihminen haluaisi. Onnistumiseen vaikuttavat monet asiat.

Jopa laboratorio-oloissa vuodenajat vaikuttavat siihen, mitä kasvustoissa tapahtuu. Käävätkin ovat yksilöitä eivätkä välttämättä käyttäydy samalla tavalla. Jokainen koti laboratoriona on myös erilainen. Luonnon kanssa toimiminen vaatii kärsivällisyyttä ja aikaa yrittää ja epäonnistua aina uudelleen ja uudelleen.

Tutustuin Suomessa ja maailmalla laboratorio-olosuhteissa kehitettyihin sienipohjaisiin materiaaleihin. Tutkimusta ympäristön kannalta kestävämpien materiaalien kehittämiseksi tehdään monissa maissa samanaikaisesti. Näitä materiaaleja voidaan hyödyntää usealla eri toimialalla, kuten muoti- ja tekstiiliteollisuudessa, arkkitehtuurissa ja rakentamisessa sekä teollisessa muotoiluissa ja pakkausteollisuudessa. Tällä hetkellä kuhina kaupallisen mittakaavan sienipohjaisten materiaalien ympärillä on suuri ja edelleen kiihtymässä. Alalla on jo pitkään toiminut mielenkiintoisia yrityksiä, kuten yhdysvaltalaiset Mycoworks, Ecovative Design sekä Bolt Threads. Suuret yritykset kuten Adidas ja Dell ovat ennakkoluulottomasti ottaneet sienipohjaiset materiaalit käyttöön. Muotitalo Hermès ja suunnittelija Stella McCartney ovat niin ikään käyttäneet sienipohjaisia materiaaleja luomuksissaan.

 

Sienet tarjoavat ratkaisuja ympäristöhaasteisiin ja taiteilijoille ilmastonmuutoksen keskellä

Sieniltä löytyy ratkaisuja moniin suuriin ympäristöhaasteisiin. Sen lisäksi, että niillä voidaan korvata ympäristöä kuormittavia materiaaleja, niillä voidaan myöskin puhdistaa saastuneita maa-alueita. Jotkin sienilajit pystyvät myöskin syömään muovia ja radioaktiivista jätettä.

Minua ällistytti sienten monipuolisuus, se miten monella eri toimialalla niitä voidaan hyödyntää. Uskon, että sienet ovat merkittävässä roolissa, kun ratkotaan planeettamme suuria kysymyksiä.

Ilmastonmuutos on kiihtynyt viime vuosina, mutta niin on myös sieniin liittyvä tutkimus. Vaikuttaisi siltä, että suurimmat keksinnöt ovat vasta tulossa.

Taiteilijan on mahdollista muuttaa omaa toimintaansa pienillä teoilla ympäristöystävällisempään suuntaan; itselleni oli luontevinta aloittaa pohdinta teosten materiaalivalinnoista. Tutustuminen itselleni uuteen tieteen alaan laittoi mielikuvitukseni töihin uudella tavalla. Opinnäytetyötä tehdessäni huomasin, että sienet osaavat ratkaista ongelmia luovasti. Se voi innostaa taiteilijaa toimimaan samoin, yhdistämään asioita sekä tieteen- ja taiteenaloja ennakkoluulottomasti toisiinsa.