08.03.2022

Sanavalinnoilla, lauserakenteilla ja vuorovaikutuksella voi mahdollistaa turvallisuuden tunteen kokemista. Kun ihminen kokee turvallisuutta, hänellä on paremmat mahdollisuudet keskittyä, muistaa, oppia, ilmaista ja osallistua. Esteettömyystyössä on kyse samoista asioista kuin muussakin ihmisoikeustyössä: siitä että kaikki ihmiset voisivat käyttää samoja busseja ja kävelytietä, mennä yhteiseen työpaikkaan tai kouluun, päästä vessaan, ulkoilemaan, opiskelemaan, kokemaan ja tekemään taidetta, saada katon päänsä päälle ja sosiaalisia suhteita.

Esteettömyys ei ole mielipide eikä mukavuuskysymys, vaan perusoikeus. Niin kutsutut ”erityiset tarpeet” ovat yleensä ihan tavallisia tarpeita, mutta niiden sanoittaminen tuo esiin, mistä näkökulmasta maailmaa rakennetaan.

Turvallinen pienryhmä, yhdenvertainen piiri, kodinomainen tunnelma, tule sellaisena kuin olet – kielessä on monia toimintaan ja sanottamiseen juurtuneita tottumuksia ja väitteitä, jotka eivät aina aidosti edistä osallistumisen mahdollisuuksia tai ovat lupauksia, joita ohjaaja ei voi lunastaa. Esteettömyyden edistäminen vuorovaikutuksella ja sanoilla voi tarkoittaa hereillä ja avoimena olemista ihmis- ja maailmankuvan muuttumiselle, kielen ja tottumusten uudistumiselle sekä kenties myös sanojen havaitsemista tilassa fyysisinä
elementteinä, kuten tuolit ja ikkunat.

Sanat lähtevät kehoista ja otetaan vastaan kehoissa. Ihmisen tapahtumapaikka on keho.

Vaikka sanat ja vuorovaikutus saattavat joskus unohtua suunnittelusta, ne ovat läsnä ja ympärillämme kuin happi tai ilmanlaatu, näkymättöminä, mutta todellisina ja perustavanlaatuisina. Joskus osallistumisen tueksi tarvitaan rakennusteknisiä muutoksia, mutta joskus sanat ovat tarvittava tai täydentävä tuki.

 

Sanailmapiiri tuntuu päästä varpaisiin

Primitiivinen fysiologia, hermoston toiminnan perusperiaatteet, ovat vanhemmat kuin nykyiset yhteiskuntamme. Maasta ja maanosasta, iästä ja koulutustasosta riippumatta turvattomuus nostaa kehon stressihormoneja valmistaen ihmistä selviytymiseen pakenemalla, taistelemalla, jähmettymällä tai lamaantumalla. Kehomme ensimmäinen tavoite on pitää ihmisensä hengissä, ja tämä toiminto voi helposti ja nopeasti ajaa kognition ja tietoisen ihmisen yli, varsinkin, jos mekanismia ei tunnista.

Turvattomuuden ja syrjinnän aiheuttamista ja monista muista ulospäin näkymättömistä osallistumisen esteistä voi olla vaikeaa tai mahdotonta kertoa, sillä kolhivilla kokemuksilla on taipumusta tallentua sanallisen muistin sijaan kehomuistiin ja kerrottavan tapahtumaketjun sijaan tapahtumien fragmenteiksi. Joskus ei ole edes fragmentteja, vaan
pelkkä aukko muistissa. Miten voimme siis tietää, ketkä puuttuvat toiminnastamme? Kenen ääni ei kuulu siksi, ettei se kuulu?

Keiden osallistumisen esteistä meillä ei ole aavistustakaan siksi, että syrjivistä kokemuksista on niin vaikeaa kertoa sanoilla?

Sanataiteen ja traumasensitiivinen ohjauskielen yhdistelmä voi mahdollistaa ilmaisun myös silloin, jos kokemukset ovat tallentuneet sanojen ulkopuolelle. Sanataiteen näkökulma kieleen ja vuorovaikutukseen on tutkiva, kokeileva ja salliva, muistojen ja kokemusten väläyksiä voi ilmaista monin tavoin. Kokonaisten lauseiden tai kronologisen kerronnan vaatimusta ei ole, ja kieltä voi luoda kohtaamaan kerronnan tarpeet.

Traumasensitiivinen ohjauskieli on tuki vuorovaikutukseen ja sanoihin pääsyyn. Menetelmällä pyritään edistämään turvallisuutta kaikille osapuolille, jolloin ilmaisuun ja sanoittamiseen on paremmat fysiologiset mahdollisuudet. Monet sanataiteen menetelmät ja traumasensitiivinen ohjauskieli lähestyvät vuorovaikutustilanteita tottumuksia tarvittaessa muuttaen, tutkivalla, tasavertaistavalla ja omaäänisyyttä kunnioittavalla
asenteella.

Taide voi olla luovuuden herättäjä, tutkiva asenne voi uudistaa toimintatapoja ja keho voi olla uusi työkaveri.

Esteettömyys tekee tilaa ei vain jonkinlaisille kehoille, vaan kaikenlaisille. Ylipäätään sille, että ihmisellä on keho. Ei synti eikä häpeä, ei hallittava, ei poissuljettava, vaan keho. Pohdin, tunnemmeko tietokoneiden toimintaperiaatteet paremmin kuin oman kehomme logiikan. Nykyisin kouluissa opetetaan koodausta yleissivistävänä nykyajan lukutaitona, ja ehkäpä samaan tapaan kehon fysiologian toimintaperiaatteiden ymmärtämisen voisi määritellä onnistuneeseen vuorovaikutukseen välttämättömäksi lukutaidoksi?

Esteettömyys koskettaa kaikkia joskus ja monia aina

Esteettömyyteen liittyy monia sinnikkäästi istuvia harhakäsityksiä, joiden muuttamiseen tarvitaan koulutusta ja tiedon levittämistä. Osaamista vahvistamalla virheelliset käsitykset ja asenne-esteet voidaan ylittää.

Tehokkaita osaamisen jalkauttajia voisivat olla taiteen vapaa kenttä, freelancerit ja keikkatyöläiset, ohjaajat ja muut verkostotoimijat. Kulttuurialalla usein rasitteeksi koettu työnkuvien pirstaleisuus saattaisi olla esteettömyyden edistämisessä etu. Monihaaraisissa verkostoissa ja kollaasityönkuvissa osaaminen ja tieto, ajatukset, asenteet ja toimintatavat voivat levitä laajalle.

Kaikki liittyy kaikkeen, ja se monimuotoisuus mikä luonnossa on, on myös ihmisissä. Ekologisia ja sosiaalisia ongelmia sekä kulttuurin kestävyyshaasteita ei voida ratkaista toisistaan erillään. Esteettömyyden kysymykset ovat viime kädessä samoja kysymyksiä kuin ihmisen luontosuhteen kysymykset: Kenelle tämä tila kuuluu? Kuka päättää, kenelle tämä huone tai planeetta on elinkelpoinen? Kuka pääsee mukaan?