Siirry sisältöön Siiry hakuun

Kirjoittajat

Ihmettelyä kolmannessa tilassa – Taideperustainen työskentely mahdollistaa kohtaamisia ja luovia prosesseja

04.10.2021

Kulttuurialan ylempään ammattikorkeakoulututkintoon – taiteen uudet kontekstit – kuuluva opinnäytetyöni Ihmettelyä kolmannessa tilassa – taideperustainen työskentely kohtaamisen mahdollistajana ja luovan prosessin käynnistäjänä käsittelee taideperustaista työskentelyä erilaisissa toimintaympäristöissä. Tutkimusaineisto koostuu viidestä tapausesimerkistä, jotka olen toteuttanut vuosien 2011–2019 välisenä aikana. Työskentely on tapahtunut esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan kontekstissa sekä erilaisissa organisaatioissa yhteistyössä eri toimijoiden kanssa.

Tapausesimerkkien kautta kuvaan taiteilijan muuttuvaa – ja omasta näkökulmasta käsin selkiytyvää – roolia sekä työnkuvaa erilaisissa projekteissa ja toimintaympäristöissä. Esimerkit avaavat konkreettisella tavalla sitä, millaista työskentely uusissa toimintaympäristöissä erilaisista taustoista tulevien osallistujien kanssa on ollut ja miten työskentely on tapahtunut.

Halusin opinnäytetyöni kautta punoa yhteen työkokemukseni taiteilijana uusissa toimintaympäristöissä sekä löytää uuden tavan tarkastella työskentelyä.

 

Taide työelämän ja yhteiskunnan murroksessa mukana

Hektisyys ja muutos leimaavat työelämää. Työn ja vapaa-ajan väliset rajat hämärtyvät; uutisotsikot huutavat, kuinka älypuhelimet ovat siirtäneet työt sänkyyn puhumattakaan koronapandemian esille nostamasta toimintakulttuurin muutoksesta etätöiden tekemisen suhteen. Tämä työelämän murros ja yhteiskunnallinen muutoksen tila sekä epävarmuus ovat suurelle osalle taiteilijoita olleet kuitenkin todellisuutta koko työuran ajan (Tuittila 2019).

Taiteilijan työ on usein epävarmaa ja pirstaleista, ja toimeentulo muodostuu useista eri lähteistä. Tarve, osin myös paine, tunnistaa, laajentaa ja täydentää omaa osaamista sekä työskennellä uusissa ympäristöissä moniammatillisessa yhteistyössä on yhä enenevissä määrin läsnä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että taiteilijan ammattikuvan laajentuminen on heijastunut koko yhteiskuntaan, niin työelämään kuin koulutukseenkin (Tuittila 2019).

Taidelähtöisten ja -perustaisten menetelmien sekä luovan osaamisen on mainittu yhä useammin vastaavan muuttuvan työelämän tarpeisiin tarjoamalla uudenlaisia yhteiskehittämisen tapoja sekä vahvistavan oppimista työyhteisöissä. Vuonna 2016 julkaistu Taiteilija kehittäjänä: taiteelliset interventiot työssä -teos käsittelee useiden käytännön esimerkkien kautta konkreettisella tavalla sitä, mitä taide- ja kulttuurilähtöinen luova osaaminen – taiteilija-kehittäjyys – työelämä kontekstissa voisi tarkoittaa ja mahdollistaa (Lehikoinen ym. 2016).

 

Taiteilijan ammattikuva ja työtehtävät muutoksessa

Artikkelissa Ei ole keksitty sitä ammattinimikettä, mikä olisin. Sosiaalisesti sitoutuneen taiteen tekijät ja hybridinen työ Heli Ansio, Piia Houni ja Mikko Piispa avaavat haastatteluaineiston kautta taiteilijoiden työn eri muotoja ja merkityksiä sekä ammattikuvan määrittelyä. Aineistonsa pohjalta he toteavat taiteilijoiden työn laajentuneen yhteiskunnallisten kehityskulkujen myötä sellaisille toimintakentille ja alueille, joissa ei yleensä ole totuttu näkemään taidetoimintaa.

Artikkeli tarkastelee taiteilijan ammattikuvaa hybridisyys-käsitteen valossa. Tutkimuksen perusteella

hybridisaation käsite kuvaa yhteisöissä työskentelevien taiteilijoiden työn luonnetta, mutta pelkästään hybriditaiteilijuudesta puhuminen ei vielä kerro paljoakaan siitä, mitä taiteilijat todellisuudessa tekevät.

Hybridin käsite juontaa juurensa biologiaan ja kasvitieteeseen, jossa sillä tarkoitetaan uuden lajin syntyä silloin, kun kaksi erilaista lajia risteää (Ansio ym. 2018, 14; Hopkins 2013, 20). Käsite on otettu käyttöön myös muille tieteenaloille esimerkkinä kirjallisuudentutkija Homi K. Bhabhan esittämät näkökulmat ”kolmannesta tilasta” ja ”hybridiydestä” kulttuurisesta identiteetistä puhuttaessa (Hopkins 2013, 19–22).

Taidealojen koulutuksessa on huomioitu taiteilijoiden työnkuvan muutos sekä työllistymismahdollisuudet yhteiskunnan eri sektoreille. Taiteen alalla vain harvalla toimeentulo on mahdollista ansaita pelkästään oman alan taiteellisista töistä. Monialaistumisen aikakaudella kokoaikaisen ja ”puhtaan” taideammattilaisuuden ihanne rakoilee myös taiteellisen identiteetin tasolla (Ansio ym. 2018, 5–6).

Taiteilijan työnkuvan muutosprosesseissa on mielestäni tärkeää nostaa esille taiteilijan oma intentio oppia uutta, aito halu ja kiinnostus työskennellä erilaisissa ympäristöissä sekä tunnistaa ja kehittää omaa ammatillista osaamista. Uudet tekemisen tavat ja erilaiset yhteistyön muodot synnyttävät parhaimmillaan uusia tilanteita ja rooleja taiteilijalle (Erävaara 2019).

Muutosprosesseissa ja uusiin toimintaympäristöihin siirryttäessä tarvitaan usein kuitenkin osaamisen vahvistamista. Artikkelissa Qualification framework for artistic interventions Kai Lehikoinen (2013) avaa taiteellisissa interventioissa tarvittavia osaamiskompetensseja ja niiden laajennuksia, sitä millaista osaamista taiteilijat tarvitsevat erilaisissa organisaatioissa työskennellessään. Lehikoisen (2013) mukaan taiteilijan työn ytimessä täytyy kuitenkin olla taiteellinen ja luova osaaminen, koska ilman sitä ei taideteoksia tai taiteellisia prosesseja ole olemassa (Lehikoinen 2013, 54).

 

Aineiston tarkastelu ja tulkintakehikko

Oman tutkimusaineistoni tarkastelussa sovellan tulkintakehikkoa, jonka teoreettisena lähtökohtana on ollut kirjallisuudentutkija Homi K. Bhabhan kolmannen tilan teoria (Lehikoinen & Pässilä 2016, 10–11, 16; Bhabha 1990 & 1994; Hulme ym. 2009, 538; Hopkins 2013, 19–22 mukaan).; Heli Ansion, Piia Hounin ja Mikko Piispan taiteilijan hybridiseen työn luonteeseen liittyvä haastattelututkimus (Ansio ym. 2018) sekä Lehikoisen (2013) taiteilijoiden osaamiskompetensseja taiteellisissa interventioissa käsittelevä artikkeli.

Kolmatta tilaa voisin luonnehtia tässä yhteydessä sellaiseksi tilaksi, joka on epävarmuuden, ihmettelyn ja oppimisen mahdollistava luova (väli)tila, joka parhaimmillaan tarjoaa erilaisista taustoista tuleville toimijoille yhteisen tilan, jossa taideperustaisen työskentelyn kautta syntyy uusia oivalluksia.

Tutkimusaineistossa huomio kiinnittyi työskentelyssä ja alalla käytäviin termeihin ja käsitteisiin. Alan käsitteistö muuttuu ja on osin vakiintumatonta. Työtehtäviä toteuttaessani olen paikoitellen kipuillut sitä, kuinka osaisin sanoittaa ja kuvata työskentelyä sekä sen esille nostamia ilmiöitä eri toimintaympäristöistä tuleville ihmisille ymmärrettävästi.

Muuttuva mutta kuitenkin hiljalleen vakiintuva käsitteistö sekä uudenlaiset puhunnan tavat tunnistetaan myös alan julkaisuissa (Känkänen 2021; Lehikoinen ym. 2016, 16–17), ja käsitteistöä avataan esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sekä Taikusydämen verkkosivuilla (Taikusydän 2021). Yhteisen ymmärryksen löytämiseksi ja taideperustaisen toiminnan vakiinnuttamiseksi onkin mielestäni tärkeää löytää ja rakentaa yhteisiä käsitteitä, joiden kautta on aiempaa helpompi operoida muuttuvissa toimintaympäristöissä ja moninaisissa kohtaamisissa.

 

Päätelmät

Taiteilijana sekä media- ja kulttuurialan erilaisissa tehtävissä ja opetustyössä toimiessa korostuu laajojen kokonaisuuksien hallinta. Katson osaamisen kehittämisen tukevan työskentelyä monissa eri tehtävissä. Kuten Lehikoinen (2013) toteaa, on myös osattava valita ja käyttää taideperustaisia menetelmiä tavalla, jotka sopivat nimenomaan sille tarkoitettuun kontekstiin. Taidoista myös tutkimusosaaminen on noussut esille; on osattava jo rahoitusta miettiessä ja yhteistyökumppaneita haettaessa perustella ajatuksiaan ajankohtaiseen tutkimukseen viitaten.

Lisäksi on tärkeä osata dokumentoida luovan prosessin eri vaiheet ja tehdä ne näkyväksi visuaalisella ja kiinnostavalla tavalla. Tästä onnistuneena esimerkkinä mielestäni toimii tapausesimerkkinä olleen Kuntaorganisaatio luovuuden lähteenä -hankeen visuaalinen loppuraportti (Kärkkäinen & Veander 2019), jonka toteutimme yhdessä kuvataiteilija Hanna Veanderin kanssa osana kulttuurialan ylempään AMK-tutkintoon liittyviä vapaasti valittavia opintoja.

Lopuksi todettakoon taideperustaisen työskentelyn parhaimmillaan mahdollistavan sellaisia dialogisia kohtaamisia ja kolmansia tiloja, joiden kautta voi syntyä uusia luovia prosesseja. Työskentelyyn osallistuvilla on mahdollisuus ihmetellä yhdessä taiteen kautta esille nousseita näkökulmia sekä dialogisesti oppia jotain uutta. Itselleni on ollut tärkeää ja merkityksellistä jäsentää tapausesimerkkien ja tulkintakehikon valossa taiteilijan laajentuvaa ja moninaista työkenttää sekä työskentelyssä tarvittavaa osaamista peilaten sitä alani tutkimustietoon.

Havaintojen kautta olen löytänyt uudenlaisia näkökulmia ja tapoja tarkastella taiteellisia prosesseja, alan muuttuvia toimintaympäristöjä sekä osaamisen vahvistamiseen ja kehittämiseen liittyviä tarpeita. Erityisesti minua jäi kiinnostamaan kolmannen tilan käsite. Sitä haluaisin tulevaisuudessa tarkastella vielä syvällisemmin ja visuaalisemmin – kenties oman näyttelyn, projektin tai tulevien ammatillisen opettajan opintojeni kautta.

 

Lähteet

Ansio, H.; Houni, P. & Piispa, M. 2018. ”Ei ole keksitty sitä ammattinimikettä, mikä olisin”. Sosiaalisesti sitoutuneen taiteen tekijät ja hybridinen työ. Yhteiskuntapolitiikka 83 (1), 5–17. Viitattu 17.4.2021. http://www.julkari.fi/handle/10024/136024

Bhabha, H.K. 1994. The Location of Culture. Lontoo: Routledge.

Bhabha, H.K. 1990. ”The third space: interview with Homi K. Bhabha.” Teoksessa Jonathan Rutherford (toim.). Identity: Community, Culture, Difference. Lontoo: Lawrence and Wishart, 207–221.

Erävaara, T. 2019. Taiteen uudet kontekstit ja taiteilijan muuttuvat roolit. Teoksessa Tanskanen I. (toim.) Taide töissä – Näkökulmia taiteen opetukseen sekä taiteilijan rooliin yhteisöissä. Turun ammattikorkeakoulun raportteja 256. Turku: Turun ammattikorkeakoulu, 6–10.

Hopkins, L. 2013. Maahanmuuttajakirjallisuudesta siirtolaiskirjallisuudeksi: Siirtolaisuuteen liittyvän kirjallisuuden terminologian perusteet ja uudistaminen. Jyväskylä.

Hulme, R.; Cracknell, D. & Owens, A. 2009. ”Learning in third spaces: developing trans-professonal understanding through practioner enquiry.” Educational Action Research 17 (4), 537–550.

Känkänen, P. 2021. Kulttuurihyvinvointi ja taidelähtöiset menetelmät. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Verkkosivu. Viitattu 22.4.2021 https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/kehittyvat-kaytannot/kulttuurihyvinvointi-ja-taidelahtoiset-menetelmat

Kärkkäinen, M. & Veander, H. 2019. Kuntaorganisaatio luovuuden lähteenä hankkeen visuaalinen loppuraportti. Laukaan kunnan Youtube-kanava. Julkaistu 23.4.2019. Viitattu 8.3.2021 https://youtu.be/kePs9D6Gxa8

Lehikoinen, K. 2013. Qualification framework for artists in artist interventions. Teoksessa Heinsius J. & Lehikoinen K. Training artist for innovation, competencies for new contexts. Taideyliopisto. Kokos julkaisusarja.

Lehikoinen, K. & Pässilä, A. 2016. Johdanto. Teoksessa Lehikoinen, K.; Pässilä, A.; Martin, M. & Pulkki, M. (toim.). Taiteilija kehittäjänä: Taiteelliset interventiot työelämässä. Helsinki: Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu. Kokos julkaisusarja, 7–37.

Lehikoinen, K.; Pässilä, A.; Martin, M. & Pulkki, M (toim.) 2016. Taiteilija kehittäjänä: Taiteelliset interventiot työelämässä. Helsinki: Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu. Kokos julkaisusarja.

Taikusydän 2021. Käsitteet. Viitattu 21.4.2021 https://taikusydan.turkuamk.fi/tietopankki/kasitteet/

Tuittila, S. 2019. Taiteilijuus ja tulevaisuuden työelämä. Julkaisussa Monni, K. & Törmi, K. (toim.) Yhteisö ja taide: teemoja ja näkökulmia 2000-luvun taiteilijan laajentuneeseen toimintakenttään. Teatterikorkeakoulu, Taideyliopisto, Helsinki: Teatterikorkeakoulun julkaisusarja 71. Saatavilla https://disco.teak.fi/yhteiso-ja-taide/

 

 

 

 

 

 

Mitä pidit artikkelista?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.