16.02.2022

Melina Tolppalan helmikuussa ensi-iltansa saava ohjaus Ihmisperse pohjautuu osittain hänen omakohtaisiin kokemuksiinsa ja havaintoihinsa. Näytelmä kertoo kolmesta siskoksesta, jotka kokoontuvat vuosittain viettämään nimipäiväjuhlia. Kenelläkään heistä ei ole palavaa halua juhlia, mutta perinteen vuoksi siskokset tapaavat vuosittain aina uudestaan. Näennäisesti iloisena pidetyt juhlat saavat salaisuuksien verhot rakoilemaan.

Juhlien tuho alkaa vaikuttaa väistämättömältä. Onko veri vettä sakeampaa, vai onko tämä ilta viimeinen naula perinteen arkkuun? Onko viimein aika nostaa kissa pöydälle? Tolppala on esityksessään lähtenyt hakemaan syvempää syytä, miksi joskus epämiellyttävistäkin tuntuvilta perinteistä pidetään kiinni niin vahvasti. Samalla hän kysyy, miksi ihminen kokee tarvetta leikkiä toisten kustannuksella – eli olla ihmisperse. Ohjaaja Melina Tolppala kertoo:

Tarve tekstin kirjoittamiselle kumpuaa osittain omakohtaisista kokemuksistani, jotka ovat saaneet minut vuodesta toiseen kirjoittamaan tekstejä toisilleen rakkaiden ihmisten välisistä konflikteista, joissa pelataan vahvasti heidän välisillään dynamiikoilla, jännitteillä ja jonkinlaisen kulissin kannattelulla.

Näytelmän kirjoittaminen oli vapauttavaa

Ihmisperse-näytelmän kirjoitusprosessi oli Tolppalalle ihana kokemus. Teksti syntyi Emma Puikkosen dramaturgian kurssilla. Siellä hän lähti seuraamaan aikaisemmissa teksteissään tarkoituksettomastikin toistuvia teemoja, kuten juuri jonkinlaista ihmisperseyttä. Jatkuva palaaminen aiheen äärelle vakuuttikin hänet kirjoittamaan suljetumman muotoisen draaman aiheesta.

Tolppala nostaa esiin myös kollegoiden tuen ja palautteen arvokkuuden luomisprosessin aikana. Hän kokee, että keskeneräistä työtä pitää näyttää muille parhaan mahdollisen lopputuloksen saamiseksi.

Hyvä työryhmä inspiroi

Tolppala on onnellinen siitä, miten hyvän ja turvallisen tuntuisen ryhmän hän on saanut kanssaopiskelijoistaan. Hyvä tunnelma rohkaisee ilmaisemaan omia tunteita ja näkemyksiä. Näin syntyy myös omaäänistä ja persoonallista taidetta.

Tolppala kokee päässeensä kasvamaan itsenään opintojen aikana ja korostaa, että parasta on nähdä, mitä ihmisestä itsestään oikeasti syntyy. Esikuvakseen Tolppala mainitsee edesmenneen tätinsä, joka sytytti kipinän taiteen tekemiseen.

Teatteriopintojen eri osa-alueet kiehtovat

Melina Tolppala opiskeli lukion jälkeen HEO:n kansanopistossa draama- ja näyttelijätaiteen linjalla, minkä jälkeen seurasi teatteriopintoja Lahden kansanopistossa. Pohja oli siis kunnossa, kun teatteri-ilmaisun ohjaamisen opinnot Turun AMK:n Taideakatemiassa alkoivat. Nyt ensi-iltaan pääsee ensimmäinen ohjaustyö.

Melina Tolppala valitsi Taideakatemian opinnot, koska niissä pääsee tutustumaan useaan teatterin eri osa-alueeseen. Opintojen edetessä hän on kuitenkin alkanut löytää aiempaa selkeämmin omia syvempiä kiinnostuksen kohteitaan. Näitä ovat esimerkiksi käsikirjoittaminen, dramaturgia, ohjaaminen ja fyysinen teatteri. Niihin Tolppala haluaisi syventyä vielä enemmän mahdollisesti jatko-opinnoissa.

Opiskelukokemus Taideakatemiassa on ollut Tolppalalle mieluinen. Hän kokee saaneensa todella tärkeitä paloja teatterilliseen ymmärrykseensä. Tolppala kokee, että ohjaajana toimiminen on kiehtovaa, vaikkakin pelottavaa.