31.05.2024

Toisin kuin monena vuonna tätä ennen, tänä lukuvuonna on ollut helpottavaa päästä toiminnassa kohti normaalia. Se ei ole kaikin osin vanha, tuttu ja turvallinen normaali – se on kuitenkin olotila, jossa voidaan katsoa kauemmas eteenpäin äkillisesti ilmaantuneiden poikkeustilanteiden ratkomisen sijaan. On mahdollisuus rakentaa uutta, monenlaisia näkökulmia yhdistävää otetta ja yhteistä ymmärrystä.

Maailman muutos on jatkuvaa. Emme ole ihmisinä ja osaajina koskaan valmiita. Se on hyvä niin, koska kun hedelmä on kypsä, se alkaa mädäntyä. Muutoksessa eläminen ja työskentely vaatii meiltä epävarmuuden sietokykyä, resilienssiä. Tämä on tyypillistä etenkin taide- ja media-aloilla työskenteleville.

Nyt valmistuvien opintoaikaan on mahtunut poikkeustilanteiden lähes koko kirjo koronapandemioineen ja kampusten peruskorjauksineen. Silti Taideakatemiasta valmistui viime kalenterivuonna ennätysmäärä opiskelijoita: 201 uutta AMK- ja YAMK-tutkintoon valmistunutta. Myös tänä vuonna suunta näyttää hyvältä.

Moninainen sivistys

Opetus- ja kulttuuriministeriö on nimennyt vuoden 2024 Sivistyksen teemavuodeksi. Kotimaisten kielten keskuksen mukaan sanan sivistys juuret ovat kansankielessä. Perustana on sana siveä, jonka alkuperäinen merkitys on siisti. Sivistäminen on siis siistimistä ja kohentamista. Sillä on monia ulottuvuuksia. Voidaan puhua kirjasivistyksestä tai akateemisesta, opillisesta ja muodollisesta osaamisesta. Yleissivistyksellä viitataan usein tietopainotteiseen nimien, paikkojen, historian, yhteiskunnallisten ilmiöiden tietämiseen.

Mitä on sitten sydämen sivistys? Voiko se olla positiivisia ratkaisuja hakevaa vuorovaikutusta ja yhteisymmärrykseen pyrkivää kommunikaatiota? Epätäydellisten ihmisten ja asioiden sietämistä? Hyvän ajattelua ja löytämistä niissäkin tilanteissa ja asioissa, jotka eivät ole täydellisiä, kauniita ja kiillotettuja?

Rakentava moninäkökulmaisuus

Ylikansallisten ja ylikulttuuristen ratkaisujen hakeminen edellyttää halua yhdistää asioita. Yhteiskunnassamme on vallalla someaikana korostunut loukkaamisen ja loukkaantumisen kulttuuri. Provosointi ja halu provosoitua uhkaavat jakaa yhteisymmärrystä.

Taiteen ja median kentällä kuuluukin olla erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä. Taiteen tulee pystyä käsittelemään kaikkia teemoja. Olisi huolestuttavaa, jos kaikki olisivat asioista aina samaa mieltä. Vuorovaikutustamme haastaa se, että emme aina pysty olemaan rakentavasti eri mieltä. Koetaanko uhkana se, että toisella on erilainen näkemys jostain asiasta?

Kahden tai useamman näkemyksen kiihkeä monologi ei ole vuorovaikutusta. Se ei ole dialogia. Mutta dialogia tarvitaan asioiden edistämiseen, uuden tekemiseen ja paremman maailman rakentamiseen.

Kansalaiskeräykset ja Suomen Kulttuurirahasto sivistyksen, taiteen ja tieteen rahoittamiseksi

Viime viikolla vietettiin Suomen Kulttuurirahaston Varsinais-Suomen rahaston kuudettakymmenettä vuosijuhlaa. Kulttuurirahaston varallisuuden keräämiseen tähtäävät kansalaiskeräykset 1930-lopussa ja sodanjälkeisen ajan Suomessa ovat olleet historiallisia kansaa yhdistäviä tapahtumia. Sivistys, taide ja tiede nähtiin tärkeäksi. Moni tavallinenkin kansalainen lahjoitti vähästään. Turkulaisten lahjoittajien ammateiksi tai arvoiksi on ilmoitettu satojen nimikkeiden ja 170 000 kansalaisen joukossa muun muassa neiti, työmies, konttoristi, koululainen, rouva, näyttämömestari ja hoitajatar.

Vuonna 1964 pidetyssä ensimmäisessä Varsinais-Suomen rahaston vuosijuhlassa apurahoja myönnettiin 17 henkilölle, joiden joukossa oli opintomatkaan apurahan saanut näyttelijä Seela Sella sekä Turun Piirustuskoulussa opiskelleet kuvanveistäjät Alpo Jaakola Loimaalta ja Viljo Mäkinen Turusta. Viime viikon vuosijuhlassa apurahoja jaettiin lähes 1,5 miljoonaa euroa sadalle taiteen ja tieteen tekijälle. Joukossa oli jälleen useita Taideakatemian alumneja.

Valmis mutta ei yksin

Tutkinnon valmiiksi saaneista ajatellaan, että silloin ollaan valmiita tulemaan toimeen omillaan. Yhteiskunnassamme arvostetaan omillaan pärjäämistä. Itsenäisyys ja riippumattomuus ovat hyveitä. Mutta onko se äärimmilleen vietynä myös ongelma? Professori Arto O. Salonen kääntää asian toisinpäin sanoen: ”Sillä hetkellä, kun minä olen niin riittävä, että pärjään ilman muita, elämältä katoaa mielekkyys ja olen irrallinen”.

Osallisuuden kokemus saattaa häiriintyä myös ulkopuolisesta syystä. Tällöin irrallisuus ja heikko osallisuuden kokemus lisäävät eriarvoistumista ja syrjäytymisvaaraa yhteiskunnasta. Tämä lisää yhteiskunnallista vastakkainasettelua, haastaa demokratiaa ja heikentää turvallisuuden tunnetta ja luottamusta yhteiskunnan toimintaan. Sisäministeriön Sentimentti-tietotyökalu osoittaa, että 13 % suomalaisista kertoo kokevansa katkeruutta yhteiskuntaa kohtaan. Alle 30-vuotiaiden miesten keskuudessa luku on jopa 25 %. Katkeruutta kokevien kohdalla korostuu myös näkemys, että joissain tapauksissa on hyväksyttävää ajaa omia tavoitteita väkivaltaa käyttäen.

Itseohjautuvuusteorian mukaan ihmisen kolme psykologista perustarvetta ovat omaehtoisuus, kyvykkyyden osoittaminen ja yhteenkuuluvuus. Näiden tarpeiden tyydyttyessä syntyy sisäinen motivaatio toimia. Sisäisen motivaation tiedetään olevan vaikuttavampaa ja yleensä ulkoista motivaatiota palkitsevampaa. Sisäisen motivaatio on erittäin merkittävä hakeuduttaessa toimimaan luovilla aloilla.

Yhteys ympärillä olevaan maailmaan merkityksellistää elämää, lisää kuulumisen ja osallisuuden kokemuksia ja tekee tietoiseksi omista vaikutusmahdollisuuksista. Opiskelun tuoma verkosto on vahva yhteisössä ja yhteiskunnassa mukana pitävä voima.

Yhteisöllisyys – osaamista ja merkityksellisyyttä

Opinnoissa syntyy osaamista toimia työryhmissä ja ohjata niitä. Osaamisella pystyy olemaan edistämässä osallisuutta työelämässä ja työn kohteena olevissa väestöryhmissä. Opiskeluaikana olet osa suurempaa kokonaisuutta. Millainen yhteisöllisyys sinulle on rakentunut opintojen aikana kohti työelämää?

Perinteisesti Taideakatemian uudet opiskelijat otetaan vastaan orientoivalla viikolla kättelyllä ja koulutusjohtajan tervetuliaistilaisuudella. Siinä tilaisuudessa pyydän uusia opiskelijoita katsomaan vierustoveriaan ja muistamaan, että tulevaisuudessa hän voi olla lähin kollega, alainen tai esihenkilö. Opiskeluaikana syntyvät verkostot ja ystävyyssuhteet kantavat pitkälle työelämään.

Henkilökuntamme on ollut kannattelemassa opintojen aikana – ja uskon, että opiskelijamme ovat saaneet heiltä sellaista osaamista ja asennetta, joka kantaa myös tästä eteenpäin. Valmistuneilla on kyky työllistää itse itsensä, löytää osaamiselle oikea paikka yhteiskunnassa ja tehdä työtä sinne, missä sitä ei vielä tiedetty olevankaan.

Taide ja kulttuuri tekevät elämästä elämisen arvoista. Taideakatemiasta valmistuvilla on kyky luoda merkityksiä ja olla merkityksellisiä läheisille, yleisöille ja koko yhteiskunnalle.