29.11.2024

Innostuin kokeilemaan käänteiselle luokkahuoneelle tyypillistä videopohjusteista opintokokonaisuutta seitsemännen luokan musiikinopetuksessa. Tavoitteena oli ratkaista ikuisuusongelma: tasoerojen aiempaa parempi huomioon ottaminen yksilökeskeisellä pedagogiikalla sekä säästää aikaa itse musiikin tekemiseen. Kokemukseni ovat positiivisia ja jatkokehittelyyn kannustavia.

Käänteinen oppiminen ja luokkahuone ovat viime vuosina nostaneet päätään pedagogisessa keskustelussa. Maailmalta Suomeen rantautunut menetelmä on vakiinnuttamassa asemaansa myös meillä. Itse törmäsin ensimmäisiä kertoja aiheeseen palkitun matemaattisten aineiden lehtorin Pekka Peuran luotsaaman koulutuskokonaisuuden puitteissa.

Mikä ihmeen käänteinen?

Käänteisessä luokkahuoneessa (flipped classroom) kyse on yhteistoiminnallisesta oppimisesta, jossa oppilas perehtyy käsiteltävään asiaan itsenäisesti etukäteen. Käänteinen oppiminen (flipped learning) on puolestaan oppimisympäristön tila, jossa oppilas etenee omaan tahtiinsa asettaen itse oman tavoitteensa.

Käänteinen oppiminen ja luokkahuone keksittiin jo vuonna 2007 kahden miamilaisessa yliopistossa toimivan matemaattisten aineiden lehtorin, Jon Bergmannin ja Aaron Samsin toimesta. Heidän tavoitteenaan oli saada oppitunteihin lisää aikaa aiheen syvällisempään käsittelyyn. He toteuttivat menetelmäänsä opetusvideoin, joihin opiskelijat tutustuivat luentoa edeltävänä päivänä. (Gabral, 2019.)

Käänteisessä luokkahuoneessa ideana on juuri oppitunnin sisältöön etukäteen tutustuminen, jotta aiheen soveltamiselle jää mahdollisimman paljon aikaa itse oppitunnilla.  Sittemmin tämä varsin positiivisia oppimistuloksia kerännyt menetelmä on herättänyt kiinnostusta myös muiden oppiaineiden parissa.

Käänteinen luokkahuone ja oppiminen Suomessa

Suomessa käänteisen oppimisen pioneeri on Flipped Learning in Finland -sivuston ylläpitäjä sekä matemaattisten aineiden lehtori Marika Toivola. Hän kertoo blogissaan käsitteiden flipped classroom (käänteinen luokkahuone) ja flipped learning (käänteinen oppiminen) eroista. Siinä missä käänteisessä luokkahuoneessa mietitään opettajajohtoisesti, miten ja missä opetetaan, käänteisessä oppimisessa on kyse oppilaan omatahtisesta oppimisesta. Käänteisessä luokkahuoneessa Toivolan mukaan oletetaan oppilaan olevan itseohjautuva, kun taas käänteisessä oppimisessa itseohjautuvuus on tavoite. (Toivola, 2019.) Tulkitsen tämän niin, että molemmissa menetelmissä halutaan lisätä oppilaan omaa vastuuta oppimisprosessissa. Tämän oppilaslähtöisyyden on puolestaan tarkoitus lisätä oppilaan motivaatiota opetettavaa asiaa kohtaan.

Opettajan rooli käänteisessä luokkahuoneessa ja oppimisessa

Vaikka ajatus opetuksen “siirtämisestä” videoille on aiheuttanut spekulaatiota opettajan roolin merkityksen vähentymisestä, kumoavat Bergman ja Sams tämän: “Oppimisympäristöä ei ole tarkoitus korvata, vaan parantaa sitä.”  Heidän mukaansa ei ole väliä, oppiiko ihminen samassa huoneessa olevalta henkilöltä, videolta tai kirjailijalta. Hän oppii aina kuitenkin viime kädessä ihmiseltä. Kasvokkain syntynyttä vuorovaikutusta ei voi korvata tallenteen ja henkilön välisellä vuorovaikutuksella. (Gabral 2019.)

Mikä opettajan rooli käänteisessä oppimisessa ja luokkahuoneessa sitten on?  Toivola kiteyttää opettajan roolin käänteisessä oppimisessa näin: “Opettajan pyrkii katsomaan oppimista oppijan silmin ja auttaa oppijaa tulemaan itsensä opettajaksi.” (Toivola 2019.) Käänteisessä luokkahuoneessa opetus toimii ja etenee opettajajohtoisesti. Käänteisessä oppimisessa puolestaan opettaja ohjaa oppilasta hänen lähtökohdistaan ja oppilaan itsensä luomien tavoitteiden mukaisesti kohti aiheen hallintaa ja soveltamista. Käytännössä oppimisympäristö on yksilökeskeinen ja monimuotoinen, ja kukin oppilas etenee aiheen sisällä omaan tahtiinsa.

Kansainvälisen Flip learning -verkkoyhteisön hallitus on määritellyt neljä pilaria käänteisen oppimisen toteuttamiseen. Viimeinen näistä kertoo opettajan roolista: opettaja on asiantuntija, joka antaa reaaliaikaista palautetta, ylläpitää oppitunneilla formatiivista arviointia ja tarjoaa dataa tulevaa oppimista varten. (FLN, 2014.)

Martha Ramirez (2020) kiteyttää oivallisesti käänteisen oppimisen ja siinä opettajan roolin ytimen:

Kokemusta rikkaampana

Musiikkia opettaessani olen törmännyt tuttuun ongelmaan: ryhmien äärimmäiseen heterogeenisyyteen. Oppilaiden keskinäiset erot taidoissa ja motivaation määrässä ovat tunnetusti valtavia. Aikaa kuluu niiden oppijoiden auttamiseen, joilla on heikoin lähtötaso. Ylöspäin eriyttäminen nykyisillä ryhmäkokoonpanoilla sekä muutoinkin työllistetyllä opettajan toimenkuvalla tuntuu haastavalta. Tarjoaisiko käänteinen luokkahuone ja oppiminen pienen avun tasoerojen silloittamiseen? Entäpä motivaation ylläpitämiseen oppilaan vastuun lisäämisen myötä? Päätin kokeilla tätä mahdollisuutta käytännössä.

Musiikin opiskelu seitsemännellä vuosiluokalla on kaikille pakollista. Mukaan mahtuu monen vuoden ajan jo musiikkia harrastaneita sekä vasta-alkajia.  Oppilaat suorittavat musiikinopiskelussa nk. bändipassin. Siinä oppilas suorittaa haluamallaan tasolla (7–10) kunkin soittimen soittokokeen.

Käänteisen luokkahuoneen ydinajatusta hyväksi käyttäen olen luonut opetusvideot kunkin soittimen tasosuorituksista. Näihin videoihin oppilas tutustuu etukäteen video kerrallaan, sillä yksi video käsittelee yhtä soitinta. Videot toimivat samalla muistiinpanoina, joiden avulla oppilas voi myös tunneilla harjoitella.

Tutustuttuaan ohjeeseen oppilas pääsee tunnilla suoraan asiaan eli soittamaan. Tästä alkaa varsinainen käänteisen oppimisen tila. Jokainen oppilas valitsee itse oman tasonsa, jota lähtee harjoittelemaan. Näin oppilas valitsee itse oman tavoitteensa ja joutuu arvioimaan, mihin oma taitotaso yltää ja miten hän voi siihen itse vaikuttaa. Tämä tarjoaa oppilaalle mahdollisuuden vastuun kantamiseen omasta oppimisestaan ja tavoitteenasettelusta. Erityisesti itsearviointi ja siihen kykeneminen korostuu tässä työvaiheessa. Koko luokalle yhteisesti en opeta näillä oppitunneilla mitään, kaikki ohjaus on yksilöllistä.

Ensimmäisen videon valmistamiseen oli valtava kynnys. Mielessä pyöri monimutkainen editointivaihe ja teknisen toteutuksen onnistuminen. Päädyin tekemään kaiken mahdollisimman yksinkertaisesti: kuvasin kaiken yhden älypuhelimen kameralla puhelintelinettä käyttäen yhden oton taktiikalla. En editoinut videoita lainkaan. Latasin ne omalle kanavalleni YouTubeen, ja jaoin linkin Classroomin kautta oppilaille. Kaikessa yksinkertaisuudessaan sisältö tuntuu välittyvän oppilaille, eikä kukaan ole maininnut laadun vaikeuttavan videoiden seuraamista.

Ensimmäisten videopohjusteisten oppituntien aikana huomasin, että oman tavoitteen asettamisella oli suuri merkitys lähestulkoon kaikille oppilaille. Harjoittelu omalla tasolla alkoi tunnilla saman tien, siihen jäi enemmän aikaa, eikä minun tarvinnut toistaa juuri opettamaani asiaa yksilötasolla niin usein. Kykenin antamaan taitavimmille enemmän haasteita, sillä kaikilla oli omantasoista tekemistä. Oppilaat saivat aiempaa nopeammin avun kysymyksiinsä videoiden avulla, ja aktiivista työskentelyaikaa oli rutkasti enemmän. Oppilailla oli mahdollisuus tuntien aikana lopettaa harjoittelu ja siirtyä kirjalliseen lisätehtävään, mikäli niin halusivat. Yksikään oppilas ei kuitenkaan tullut pyytämään kirjallista tehtävää.

Huomasin välittömästi, että videotyöskentely motivoi oppilaita. He jaksoivat katsoa videot omaan tahtiinsa, osa katsoi ne useaan otteeseen vielä tunneilla oma-aloitteisesti. Oppilaan sanoin: “Pitääpä katsoa uudestaan, en jaksanut ekalla kerralla keskittyä.” Kysyin oppilailta kokemuksia videotyöskentelystä, oman tavoitteen asettamisesta ja itsenäisestä etenemisestä oppitunnilla. Erityisesti ne oppilaat, joiden kanssa etenimme eriyttäen ylöspäin, olivat erityisen innostuneita.

Kaikki kertoivat työskentelyn olevan palkitsevampaa kuin aikaisemmin.

Työskentelyn edetessä huomasin olettamukseni todeksi: soittoaikaa oppitunneilla oli todellakin paljon enemmän. Oppilaat pohtivat, mihin aikansa tunneilla halusivat käyttää, ja suunnittelivat toimintaansa ollessaan siitä vastuussa. Kokemukseni käänteisestä luokkahuoneesta ja oppimisesta olivat todellakin rohkaisevia.

Ainoana miinuksena mainittakoon hallitun kaaoksen sietäminen. Vaikka monet työskentelevät kuulokkeiden kera, on tunnelma levoton siirtymisien ja luokan ainoiden rumpujen luokse kasvavan jonon vuoksi.

Opettaja on todellakin työllistetty, mutta hyvällä tavalla.

Patistelua työhön ryhtymisestä tuntui olevan aiempaa vähemmän, aitoa oppimisen janoa enemmän. Jos yksikin oppilas haluaa tänään oppia enemmän kuin eilen, on opettaja sydänjuurillaan.

Videot todella tarjoavat opettajalle lisäkäsiä ja pitävät oppilaat työllistettyinä apua odotellessa.

Jatkossa aion jalostaa käänteistä luokkahuonetta ja oppimista soittoa sisältävien kokonaisuuksien käsittelyssä. Jalostamista vaativat eritoten videoihin liitettävät kotitehtävät, jotka palvelisivat oppilaan oppimista eivätkä niinkään opettajan kontrollia siitä, ketkä videot ovat katsoneet ja ketkä eivät.

Käänteinen oppiminen vaatii opettajalta antautumista monimuotoiseen tilaan, jossa on luovutettava osavastuu oppimisesta oppilaalle. On myönnettävä, että tästä vastuusta luopuminen on haastavaa. On luotettava siihen, että ohjaamalla oppilasta oman sisäisen kipinän äärelleon jo puolimatkassa kohti taitoa, jota tavoitellaan. ‘

Lähteet

Flipp Learning – The Flipped learning Network. (2014). Definition of flipped learning. Haettu 3.10.2024 osoitteesta https://flippedlearning.org/definition-of-flipped-learning/.

Gabral, M. (2019). Flipping the music classroom. The Instrumentalist – verkkolehti. Haettu 1.10.2024 osoitteesta https://theinstrumentalist.com/february-2019/flipping-the-music-classroom/.

Toivola, M. (2019). Flipped learning in Finland. Haettu 6.10.2024 osoitteesta http://www.flippedlearning.fi/p/kaanteinen-oppiminen_12.html.

Kuvatiedot

Ramirez, M. (2020). Martha Ramirez blog, Flipped vs. traditional teaching (sketchnote). Haettu 19.10.2024 osoitteesta https://martharamirez.com.co/blog/flipped-vs-traditional-teaching-sketchnote/?utm_source=rss&utm_medium=rss&utm_campaign=flipped-vs-traditional-teaching-sketchnote.