23.01.2026

1. Johdanto

Rakentaminen on yksi merkittävimmistä luonnonvarojen kuluttajista ja jätteiden tuottajista Suomessa. Rakennussektorin osuus kaikesta syntyvästä jätteestä on noin kolmannes, ja sen vaikutus ilmastopäästöihin sekä luonnonvarojen käyttöön on huomattava. Kiertotalous on noussut keskeiseksi keinoksi vastata näihin haasteisiin, mutta käytännön toteutus erityisesti talonrakentamisen sektorilla on vielä kehitysvaiheessa. Projektityöni aiheena on ”Kiertotalous rakentamisessa – Nykytila ja näkymät vuodelle 2025”. Tarkastelun kohteena on nimenomaan talonrakentaminen, infrarakentaminen jää työn ulkopuolelle.

Kiertotalouden periaatteet – kuten uudelleenkäyttö, materiaalien kierrätys, korjaaminen ja elinkaariajattelu – ovat yhä vahvemmin esillä rakennusalan keskusteluissa ja strategioissa. Käytännön toteutus on kuitenkin monivaiheinen ja vaatii muutoksia koko rakentamisen arvoketjussa. Arvonlisäystä voidaan saavuttaa useissa eri vaiheissa, esimerkiksi suunnittelussa, materiaalivalinnoissa, rakentamisessa, käytön aikaisessa ylläpidossa sekä purkamisessa ja uudelleenkäytössä. Jotta nämä mahdollisuudet realisoituvat, tarvitaan yhteistyötä eri toimijoiden, kuten suunnittelijoiden, rakennuttajien, urakoitsijoiden, materiaalitoimittajien ja viranomaisten välillä. Lisäksi tarvitaan uusia liiketoimintamalleja ja ohjauskeinoja.

Suomessa kiertotalous on rakentamisessa vielä kehittyvä alue, jossa toimintamalleja ja käytäntöjä etsitään aktiivisesti. Erilaiset pilotit ovat keskeisessä roolissa uusien ratkaisujen testaamisessa ja skaalaamisessa. Rakennusosien uudelleenkäyttöä on kokeiltu sekä julkisen että yksityisen sektorin hankkeissa, joissa on purettu ja hyödynnetty esimerkiksi ikkunoita, ovia ja betonirakenteita uusissa kohteissa. Talotekniikan osalta merkittävä edistysaskel on ollut Talotekniikan teollisuus ja kauppa ry:n (Talteka) koordinoima Talotekniikan kiertotalous -hanke, jossa on kehitetty konkreettisia ohjekortteja ja julkaistu laaja raportti kiertotalouden soveltamisesta talotekniikan arvoketjussa.

Tässä projektityössä tarkastelen kiertotalouden nykytilaa Suomessa vuonna 2025 talonrakentamisen näkökulmasta. Tavoitteena on hahmottaa muun muassa:

• missä rakentamisen arvoketjun vaiheissa kiertotaloudella voidaan tuottaa lisäarvoa
• millaisia edellytyksiä tämä vaatii eri toimijoilta
• millaisia ratkaisuja ja esimerkkejä alalla on jo kehitetty.

Työ pohjautuu ajankohtaisiin tutkimuksiin, raportteihin ja pilottihankkeisiin. Tavoitteena on tarjota kokonaiskuva kiertotalouden mahdollisuuksista ja haasteista suomalaisessa talonrakentamisessa vuonna 2025.

2. Kiertotalouden periaatteet rakennusalalla

Tarkastelen kiertotalouden mahdollisia vaikutuspisteitä rakentamisessa arvoketjujen ja R-viitekehyksen kautta. Tarkastelu luo pohjaa sille, missä kohtaa rakentamisessa syntyy edellytyksiä kiertotaloudelle ja esitän näistä esimerkkejä.

2.1 Mitä kiertotalous tarkoittaa rakennusalalla?

Kiertotalous rakentamisessa tarkoittaa siirtymistä lineaarisesta ”ota–valmista–hävitä” -mallista kohti resurssitehokasta ja suljettua kiertoa. Siinä materiaalien ja rakennusosien arvo säilyy mahdollisimman pitkään.

Tavoitteena on minimoida jätteen synty, pidentää rakennusten ja niiden osien elinkaarta sekä hyödyntää uudelleenkäyttöä ja kierrätystä mahdollisimman tehokkaasti. Lisäksi vähennetään helposti ja merkittävästi syntyviä päästöjä materiaalin ja rakennusosien arvoketjussa.

2.2 Arvoketjut ja R-viitekehys

Rakennusalan kiertotaloutta voidaan jäsentää R-viitekehyksen avulla, joka esittelee hierarkkisen mallin resurssitehokkaaseen käyttöön. Useat lähteet eroavat R-viisikoiden sisällöissä, mutta rakentamisessa yleisesti viitataan (R0) Refuse, (R2) Reduce, (R3) Reuse, (R4) Repair, (R8) Recycle ja (R9) Recover – periaatteisiin. Tämä viitekehys auttaa hahmottamaan, miten arvon säilyttäminen ja materiaalikierto voidaan toteuttaa materiaalin eri elinkaarivaiheissa.

On kuitenkin tärkeämpää ymmärtää r-viitekehys laajemmin ja jakaa viitekehys ylätasolla kiertotalouden takaisinkytkentöjen tai jätteen kierron pituuden perusteella. Mitä lyhyempi kierto, sitä kestävämpi strategia on. Mitä korkeammalla R9-tikkaan arvoketjua ollaan (Kuva 1), sitä enemmän voidaan vaikuttaa kiertotalouteen ja kestävyyden toteutumiseen (Malooly & Daphne, 2023).

2.2.1 R-viitekehyksen kategoriat

R-viitekehyksen jako tehdään kolmeen pääkategoriaan resurssin sijainnin perusteella sen elinkaaren vaiheessa. Alkupää perustuu viisaaseen käyttöön ja loppua kohden siirryttäessä kattavaan talteenottoon.

Lyhyet kierrot

Strategian alkupään vaiheet (R0) kieltäytyminen, (R1) uudelleenarviointi ja (R2) vähentäminen ovat toivottavimpia ja jätteen muodostukseltaan vähäisimpiä. Tämä johtuu siitä, että systeeminen muutos pääsee toteutumaan, eikä materiaalin valmistukseen tarvittavia resursseja käytetä. Esimerkkeinä rakentamisessa voidaan käyttää (R0) tarpeettoman rakentamisen välttämistä ja (R2) materiaalin ja energiankäytön minimoimista (Malooly & Daphne, 2023).

Keskipitkät kierrot

Keskikohdan strategiat ovat (R3) uudelleenkäyttö, (R4) korjaus, (R5) kunnostus, (R6) uudelleenvalmistus ja (R7) uudelleenkäyttö. Mikäli strategian alkupäätä ei voida soveltaa, nämä ovat vaikuttavuudeltaan arvoketjun parhaat vaikutuspisteet kestävyyden edistämiseksi. Näissä arvoketjun vaiheissa pidennetään rakennusosien käyttöikää, jolloin resurssit pidetään käytössä pidempään. Kun rakennusosia puretaan huolellisesti, materiaaleja ja komponentteja voidaan käyttää uudelleen muualla samoihin tai erilaisiin tarkoituksiin.

R3-R7-strategioiden toteutuminen vaatii markkinoilta vastaanottavuutta, millä tarkoitetaan sitä, kuinka hyvin kierrätetyt tuotteet ja materiaalit otetaan vastaan potentiaalisten asiakkaiden keskuudessa ja kiertotalous pääsee syntymään. Vastaanottavuuteen vaikuttaa hinta, laatu, kilpailutekijät ja potentiaalisten ostajien tarpeet. Toisaalta nämä vaiheet mahdollistavat moninaisimpien liiketoimintamallien muodostumisen kiertotalouden ympärille (Malooly & Daphne, 2023).

Rakentamisessa tämän arvoketjun esimerkkeinä ovat (R3) rakennusosien ja – materiaalien uudelleenkäyttö ja (R4-R5) olemassa olevien rakenteiden elinkaaren pidentäminen. Nämä kaksi viimeistä arvoketjun osaa painottuvat rakennusten elinkaaren aikaiseen ylläpitoon, jolla pidennetään rakennusosien käyttöikää ja pidetään niiden arvo mahdollisimman korkeana.

Vaiheet R3-R7 sisältävät merkittävää potentiaalia laite- ja rakennusosavalmistajien näkökulmasta ja tulevaisuudessa digitaalisten tuotepassien merkitys tulee korostumaan. R7-kategoria on rakennusten suunnittelun näkökulmasta mielenkiintoisin ja vaatii suunnittelijoilta syvää perehtymistä kierrätettäviin rakennusosiin ja laitteisiin.

Pitkät kierrot

Strategian loppupäässä (R8) kierrätä ja (R9) elvytä keskittyvät materiaalin uudelleen käyttöön. Kierrätyksen kautta tapahtuva materiaalien uudelleen käyttö on perusteltua, kun varsinainen tuote tai rakennusosa ei ole enää käyttökelpoinen kyseisessä käytössä eikä sille löydy markkinaa keskipitkien kiertojen vaiheessa (Malooly & Daphne, 2023).

R8-vaihe on Suomessa yleisin ja toimivin arvoketjun osa rakentamisessa. Rakennuksia peruskorjattaessa tai purettaessa purkujätteiden uusiokäyttö on säänneltyä rakentamismääräyksissä. Viimeisin jätelaki 646/2011 ja Valtioneuvoston asetus jätteistä 978/2021 velvoittavat rakennushankkeisiin ryhtyviä huolehtimaan tarkemmasta rakennus- ja purkujätteiden erilliskeräyksestä rakennustyömailla. Tavoitteena on vähintään 70 prosentin kierrätys tai uusiokäyttövaatimus syntyvän jätteen osalta. Vaatimus on nykyisin varsin helposti toteutuva ja useammat rakennusliikkeet ovat kirjanneet omiin kestävyystavoitteisiinsa korkeammat tavoitteet.

2.2.2 R9-viitekehys talonrakentamisessa

Rakentamisessa R3-viitekehys on yleisimmin käytetty hahmottamaan kiertotaloutta arvoketjussa. Esimerkiksi talotekniikan valmistuksessa ilmanvaihtotuotteiden valmistaja Swegon on konseptoinut alalla ensimmäisten joukossa arvoketjuaan R2, R3 ja R5 kautta ja tuotteistanut liiketoimintamallinsa näiden viitekehysten ympärille (Swegon, 2025).

Talonrakentamisessa laajempi R9-viitekehys on tarpeen, jotta voidaan hahmottaa tarkemmin, missä talonrakennuksen elinkaaren eri vaiheissa kiertotalous voi toteutua. R9-viitekehys on ympäristön näkökulmasta havainnollinen lähestymistapa materiaalikiertojen sulkemiseen. Tiukempi kierto toteutuu alemmassa R-portaassa, jolloin ulkoisten panosten tarve on alhaisin ja vastaavasti suuremmassa R-portaassa kiertävyys on pienempää ja suosimme näitä vähiten kiertotaloudessa (Chaudhary & Gupta, 2023).

Lyhyet kierrot

Strategian alkupään vaiheet (R0-R2), lyhyimmät kierrot, painottuvat rakentamisessa hankkeiden alkuvaiheisiin. Näihin voidaan vaikuttaa suunnitteluvaiheessa.

Alkuvaiheessa  on keskityttävä älykkääseen valmistukseen, suunnitella kohteet kestävästi myöhempää ylläpitoa, muuntojoustoa ja purkamista silmällä pitäen sekä käyttää mahdollisimman laajasti tuotteita, joiden materiaalipassit ovat laadukkaita. Suunnitteluratkaisujen miettiminen hankkeiden alkuvaiheessa vähentää materiaalin ja panosten määrää, mikä tekee siitä korkeimman asteen kiertotaloutta (Chaudhary & Gupta, 2023).

Keskipitkät kierrot

Keskipitkät kierrot R3-R7 tarkoittavat talonrakentamisessa, että keskitytään materiaalien käyttöiän pidentämiseen. Rakennusosat, kuten ikkunat, ovet, lasiväliseinät, ilmanvaihtokanavat ja sähköhyllyt, on helppo purkaa hajottamatta niitä. Näillä rakennusosilla on enemmän joustavuutta kiertotalouden näkökulmasta kuin rakenteilla.

Helposti purettavien, helposti purettavaksi suunniteltavien rakennusosien viitekehyksen R3-R7 mukainen käyttö on helppoa ja muodostaa liiketoimintaa. Haasteellista on se, etteivät kaikki palautuvat tuotteet ole välttämättä yhteensopivia uusien teknologioiden ja standardien kanssa (Chaudhary & Gupta, 2023).

Pitkät kierrot

R-viitekehyksen pisimmät kierrot R8-R9 keskittyvät purettujen rakennusosien, rakennusjätteen, uudelleen käyttöön raaka-aineena. Vaiheet vaativat teknistä laitteistoa ja energiaa uuden arvon luomiseksi eivätkä näin säilytä tuotteen tai rakennusosan alkuperäistä rakennetta tai arvoa.

Viitekehyksen loppupäässä on hyvää se, että materiaalin uudelleen käyttö on laajempaa kuin kehyksen alkupäässä. Talonrakennuksessa työmaiden jätteet kerätään, kuljetetaan, lajitellaan koneellisesti tai käsin syntypaikalla, mahdollisesti pestään, murskataan ja kierrätetään uusiksi rakennusmateriaaleiksi- ja tuotteiksi (Chaudhary & Gupta, 2023).

Viitekehyksen loppupää on Suomessa säänneltyä jätelain- ja asetuksen nojalla, mikä edellyttää hankkeeseen ryhtyvältä toimia jätteiden kierrätyksen osalta. Tällä hetkellä R-viitekehyksen loppupää on säänneltyä, mikä alkaa EU-tasolta kansallisiin lakeihin ja asetuksiin saakka. Näin regulaatio on olemassa ja yritykset ovat muodostaneet liiketoiminnalliset mallinsa ja verkostonsa näiden ympärille.

Taulukossa 1 on kuvattu suurimpien talonrakennusliikkeiden julkilausumia rakennusjätteiden kierrätystavoitteita omassa strategiassaan tai kestävän kehityksen sitoumuksissaan. Tällä perusteella talonrakentamisen R-viitekehyksen loppupää toteutuu hyvin ja on osa tavanomaista toimintaa. Taulukon 1 yritykset on valittu niin, että käytetään Rakennuslehden työkalua ”suurimmat” toimialana ”rakennusliikkeet ja erikoisurakoitsijat”, tilastona ”liikevaihto” (Rakennuslehti, 2025).

 

Taulukko 1. Suurimpien talonrakennusliikkeiden jätekierrätystavoitteet 2025.

 

2.3 Vaikutuspisteet arvoketjussa ja liiketoimintamallit

Kiertotalouden muodostuminen liiketoimintaan vaatii talonrakennuksen arvoketjussa systemaattisia toimenpiteitä:

• Suunnittelussa uusia innovaatioita tuovat modulaarinen rakentaminen,   ja materiaalipassien kehittyminen erityisesti vanhojen rakenteiden ja rakennusosien osalta.
• Varsinaisessa rakentamisessa keskeiseksi muodostuvat materiaalitehokkuus, erityisesti hukan minimointi ja dokumentoinnin tarkkuus myöhempää ylläpitoa ja hyötykäyttöä varten.
• Käyttövaiheessa keskeisinä pisteinä ovat huollettavuus ja muunneltavuus, näillä vaikutetaan rakennuksen käyttöikään ja mahdollisimman suureen käyttöasteeseen.
• Purkuvaiheessa voidaan keskittyä materiaalien ja rakennusosien järjestelmälliseen talteenottoon ja kiertotalouden mukaiseen jatkojalostukseen.

Rakentamisessa tarvitaan uusia liiketoimintamalleja, kuten rakennusosien markkinapaikkoja, sekä selkeitä ohjeistuksia ja standardeja, jotka tukevat kiertotalouden käytänteiden yleistymistä.

Talotekniikan sektorilla Talteka ry:n Talotekniikan kiertotalous -hanke tarjoaa konkreettisen esimerkin käytännön soveltamisesta. Hankkeessa kehitettiin kattava taustaraportti kiertotalouden nykytilasta ja näkymistä. Työn tuloksena muodostettiin myös uusia rt-ohjekortteja eri toimijoille (kiinteistön omistajat, suunnittelijat, urakoitsijat), jotka helpottavat hahmottamaan kiertotaloustoimintaa eri toimijoiden näkökulmasta. Hankkeessa kohennettiin prosesseja talotekniikkaosien purussa ja uudelleenkäytössä (Hyvärinen & Siren, 2025).

2.4 Rakennus-, valmistus- ja purkutoiminnan arvoketju

Rakennusosien uudelleenkäyttö on keskeinen keino rakentamisen arvoketjussa, kun siirrytään kiertotalouteen. Rakennuselementtien uudelleenkäyttö on paras arvon säilyttäjä ketjussa, vastaavasti kierrättäminen madaltaa materiaalin arvoa.

Taloudellisista ja ympäristöhyödyistä huolimatta esimerkiksi teollisen mittakaavan uudelleenkäyttö ei ole saanut merkittävää markkinaosuuttarakentamisen arvoketjun tuottaessa tyypillisesti ainutlaatuisia, kertaluonteisia tuotteita. Arvoketjun kussakin vaiheessa keskeinen on omistaja, jonka kiinnostus tai vaikutusmahdollisuus ei ulotu muihin vaiheisiin. Eri toimijat eivät yleensä keskustele keskenään, josta syystä materiaali ei kohtaa (Kuva 2) (Ruismäki ym., 2024).

 

3. Nykytila vuonna 2025

Rakennusalan kiertotalous on kehittyvä markkina ja talousmalli vuonna 2025. Lainsäädäntö on olemassa, mutta käytänteet ja ohjaavat tarkemmat rakentamismääräyksiin rinnastettavat säädökset jäävät vielä puuttumaan. Käyn läpi muutamia niin julkisen kuin yksityisen sektorin pilotteja, joita voidaan pitää onnistuneina kiertotalouden näkökulmasta.

3.1 Lainsäädäntö ja ohjaava kehys

Rakentamisen kiertotaloutta ohjaava lainsäädännöllinen ja strateginen kehys on laaja ja alkaa EU-tasolta kansalliseen tasoon ja siitä edelleen vapaaehtoisiin strategisiin sitoumuksiin. Lainsäädännön uudistukset ovat luoneet perustaa kiertotalouden integroinnille. Oheisessa taulukossa (Taulukko 2) on koottu keskeisimmät kiertotalouteen vaikuttavat lait, asetukset ja sitoumukset.

Vuonna 2025 kiertotalous talonrakentamisessa on siirtynyt strategisesta keskustelusta kohti käytännön toteutuksia, mutta markkina on edelleen kehittyvä. Lainsäädännön uudistukset, kuten rakentamislaki (RKL) ja EU:n rakennustuoteasetus (CPR), ovat luoneet perustaa kiertotalouden integroinnille, mutta niiden vaikutukset näkyvät vasta osittain käytännössä.

Rakentamislain 121 § toisessa momentissa rakennustuotteen valmistajalla on velvoite huolehtia rakennustuotteen suunnittelusta ja valmistuksesta ominaisuuksiltaan kestäväksi ja korjattavaksi sekä sellaiseksi, että purettaessa sitä voidaan käyttää uudelleen tai kierrättää materiaalina. Materiaaliselosteet ja digitaalinen tuotepassi ovat tulossa pakollisiksi, nämä parantavat materiaalien jäljitettävyyttä ja uudelleenkäytön mahdollisuuksia (Rakennustieto, 2025).

Digitaaliset ratkaisut, kuten materiaalipassit ja BIM-pohjainen purkuinventointi ovat yleistymässä, mutta niiden käyttö on vielä rajallista. Rakennusalan toimijat kokeilevat myös uusia liiketoimintamalleja, kuten rakennusosien markkinapaikkoja esimerkkeinä Materiaalitori.fi ja Kiertonet.

Taulukko 2. Kiertotaloutta ohjaava kehys vuonna 2025.

 

3.2 Standardit

Rakentaminen ja rakennusteollisuus ovat tarkkaan standardoitua ja säännösteltyä tasapuolisen kilpailun, laadun ja turvallisuuden vuoksi. Jotta kiertotalous onnistuisi rakennusteollisuudessa, standardointi on keskeinen osa sen varmistamiseksi niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Luomalla yhteiset puitteet, suuntaviivat ja protokollat standardointi mahdollistaa kiertotalouskäytäntöjen johdonmukaisen ja tehokkaan toteuttamisen rakennetussa ympäristössä (Borg ym., 2025).

Kiertotaloutta käsittelevät ISO 59000 -standardisarjat (  on julkaistu vuosina 2024–2025 ja ne tarjoavat yhteisen ymmärryksen kiertotalouden määritelmästä, kiertotalouden talousmallin mukaisesta liiketoiminnasta sekä sen seurannasta ja arvioinnista (Acaroglu, 2024).

Ensimmäisessä standardissa ISO 59004 jaotellaan kiertotalouden kuusi pääperiaatetta: systeeminen ajattelu, arvonluonti resurssitehokkailla ratkaisuilla, arvon jakaminen, resurssien saatavuudesta huolehtiminen, resurssien jäljitettävyys arvoketjussa sekä ekosysteemien kestävyyden, luonnon monimuotoisuuden suojelu ja palauttaminen. Standardissa R-viitekehystä on laajennettu kahdelle C-tasoille Cascade ja Circular Sourcing (Laitinen, 2025).

Toinen standardi ISO 59010 käsittelee kiertotalousliiketoiminnan strategiakehystä ja se selventää, kuinka siirtää toimintaa kiertotalouden mukaisemmaksi. Standardissa esitellään liiketoimintalähtöinen menetelmä ohjeena kaiken kokoisille yrityksille organisaation muuttamiseksi lineaaritalouden strategiasta kiertotaloutta tukevaan strategiaan (Acaroglu,  2024).

Sarjan kolmas standardi ISO 59020 antaa ohjeita, miten mitata ja arvioida kiertotaloutta eri alueilla: maantieteellisellä alueella, organisatorisella  sekä tuote- ja organisaatioiden välisellä tasolla (Acaroglu, 2024).

3.3 Pilotteja ja innovaatioita

Rakentamisen kiertotaloutta kokeilevia ja tutkivia pilotteja ja tutkimuksia on tehty viime vuosina useita, eivätkä ne painotu pelkästään julkisen sektorin hankkeisiin. Yksityisellä sektorilla on tehty pilotteja, joissa yritykset testaavat rakennusosien uudelleen käyttöä kehittääkseen omaa toimintaansa kiertotalouden suuntaan .

Seuraaviin kappaleisiin on kerätty esimerkkitapauksia, joissa on innovaatioita rakennusosille ja rakenteille sekä digitaalisuudelle. Esimerkkejä on käsitelty niin yksityisen kuin julkisen rakentamisen sektoreilta.

3.3.1 Talotekniikan kiertotalous

Talotekninen teollisuus ja kauppa ry:n toteutti vuosina 2024–2025 Talotekniikan kiertotalous-hankkeen. Siinä tuotetut loppuraportti ja ohjekortit ohjaavat  talotekniikkaosien purkua, uudelleenkäyttöä ja kierrätystä eri toimijoiden näkökulmasta. Tavoitteena on ollut varmistaa prosessien hallittu toteutus ja osapuolten vastuiden määrittely.

Ohjekortit on laadittu prosessikaavioina kiinteistön omistajille, suunnittelijoille, tukkuliikkeille, tuotevalmistajille ja urakoitsijoille purkamisen ja uuden rakentamisen arvoketjussa. Tuotevalmistajien toimintaa varten ohjekortissa on kuvattu R-viitekehyksen vaiheet R3-R7, jotka antavat pohjaa hahmottamaan erilaisia kiertotalouspohjaisia liiketoimintamalleja (Hyvärinen, 2025, liite 1. 9-10 ).

3.3.2 UURAKET-hanke

Rakennustietosäätiön (RTS) johtamassa hankkeessa vuosina 2023–2025 on koottu laajasti tietoa rakennusosien ja  -tuotteiden uudelleenkäytön mahdollisuuksista ja reunaehdoista luvanvaraisessa rakentamisessa.  Tavoitteena oli kehittää talonrakentamisen prosessien näkökulmasta toimintamalleja, joilla varmistetaan irrotettujen tuotteiden turvallisuus, vaatimustenmukaisuus ja soveltuvuus tulevassa käytössä. Hanke on varsinaisten sisärakennusosien ja -tuotteiden osalta kattava, eikä käsittele talotekniikkatuotteita. Ulos asennettavien ja säärasitukselle alttiiden tuotteiden osalta raportissa käsitellään tiilen uusiokäyttöä (Tähtinen ym., 2025).

Tuloksena syntyi laaja loppuraportti, jossa rakennustuotteiden uusiokäyttöä on tarkasteltu eri lainsäädäntöjen näkökulmasta, kuten rakentamis- ja tuotelainsäädännön, jätelainsäädännön sekä kemikaalilainsäädännön. Hankkeessa laadittu opas antaa pohjaa tuotteiden kelpoisuuden ja soveltuvuuden selvittämiseksi sekä rakennesuunnitteluun että rakennuspaikkakohtaiseen varmentamiseen. Hankkeessa tunnistettiin myös digitaalisten tuotekorttien ja uudelleenkäyttöselvityksen jälkeisen dokumentaation tärkeyttä.

Uuraket-hankkeen ohessa RTS:llä syntyi julkaisu ”Vanhojen rakennustuotteiden kelpoisuus ja soveltuvuus uudelleenkäyttöön”. Siinä tarkennetaan kelpoisuuden ja soveltuvuuden arviointia haluttuun käyttöön, suunnitteluohjeistusta uusiokäytön suunnitteluun ja toimintamalleja.

3.3.3 Digitaaliset työkalut

Digitaalisuus ja digitaaliset palvelut ovat rakentamisessa yleisiä ja laajasti käytössä. Digitalisaatio toimii mahdollistajana ja kiihdyttäjänä, kun edistetään rakentamisen kiertotaloutta.

Digitaalisuutta voi hyödyntää kiertotalouden edistämiseksi muun muassa tietomalleissa (BIM), tuotetiedon ja materiaalien jäljitettävyyden palveluissa, eri ekosysteemeissä ja datan jakamisen palveluissa sekä rakennusten elinkaaren hallinnassa. EU:n rakennustuoteasetus (CPR) ja kansallinen rakentamislaki (RKL) kiihdyttävät digitaalisen tiedon yleistymistä ja virtauttamista, kun tuetaan rakennushankkeiden läpi kiertotaloutta.

Materiaalipankkien kehitystarpeita on tutkittu esimerkiksi infrarakentamisen puolella ja kehitettävää on muun muassa kerätyn tiedon, avoimuuden ja rajapintojen osalta . Infrarakentamisessa massakoordinointi on jo yleistä, mikä on vähentänyt neitseellisten maa-ainesten kaivamista. Alan käytännöt ovat olleet olemassa urakoinnissa, mutta kiertotalousvaatimukset näkyvät enenevissä määrin myös suunnittelussa ja tilaajan vaatimuksissa (Mattila, 2024).

Vaikka infrarakentaminen keskittyy vahvasti maa-aineksiin, kiertotalouteen liittyvät haasteet ovat yhteneviä talonrakentamisen kanssa. Materiaalin ja rakennusosien kohtaannon on synnyttävä, jotta resurssit saadaan tehokkaasti kiertoon. Tässä digitaalisuus, palvelualustat ja avoimet rajapinnat ovat keskeinen osa kiertotalouden vauhdittamiseksi.

3.3.4 Julkishallinnon esimerkki

Julkisista kiertotaloutta edistävistä kaupungeista Helsingin kiertotalousklusteri on laaja alusta rakentamisen kiertotalouden edistämisessä. Se toimii yhteistyöverkostona, kokeilualustana ja osaamisen kehittäjänä ja se pyrkii toimimaan kiertotalouden suunnannäyttäjänä.

Kiertotalousklusteri on järjestänyt arkkitehtiopiskelijoille suunnittelukilpailun varastorakennuksesta, joka toteutettiin uudelleenkäytettävistä rakennusosista. Varasto toteutettiin kilpailun päätteeksi ja se saatiin valmiiksi keväällä 2025.

Closing Loops -varastokonsepti tavoitteli vähähiilisyyttä, resurssitehokkuutta ja arkkitehtoonista laatua. Kiertotalouden jatkuvuuden näkökulmasta tärkeäksi osaksi voidaan nostaa rakennuksen modulaarisuus, jolla varmistetaan sen siirrettävyys tulevaisuudessa.

Muita klusterin alla tehtyjä pilotointeja ovat muun muassa KIRA-kasvuohjelman innovaatiohaaste, yksittäisten rakennusosien ehjänä irrotus ja uudelleenkäyttöpilotit, kierrätysmateriaalin uusiokäyttö, purkusuunnittelun automatisointiprojekti BIM-mallin avulla ja kiertotalouden toimintamallit kiinteistökehityksessä monirakennushanke (Siren, 2024).

3.3.5 Yksityisen sektorin pilotteja

Case Melkinlaituri -YIT

Betonielementtien uudelleenkäyttöä on koestettu käytäntöön YIT:n Helsingin Jätkänsaareen rakennetussa Melkinlaiturin koulu- ja päiväkotihankkeessa, jossa 40 vuotta käytössä olleita ontelolaattoja määrältään noin 350 m2 siirrettiin vuonna 1981 rakennetusta monitoimitalorakennuksesta uudisrakennukseen.

Kyseessä on ensimmäinen kaupallinen hanke Suomessa ja se on osa EU:n rahoittamaa ReCreate-hanketta. Keskeisiä piirteitä olivat ehjänä irrottaminen, betonielementtien tarkastaminen elementtitehtaan toimesta ja uudelleen asennus. Melkinlaituri on YIT:lle elinkaarimallilla toteutettu hanke, jossa palveluntuottaja on tarjousvaiheessa sitoutunut materiaalitehokkuuslupaukseen Helsingin kaupungin tarjouspyynnön mukaisesti. Sen on määrä valmistua keväällä 2027 (YIT, 2025).

Case Lassilanlinna – Kojamo

Asumisen palveluita tuottava Kojamo Oy muuttaa alkuperäiseltä käyttötarkoitukseltaan toimistotalon asuinkäyttöön Helsingin Lassilassa. Toimistotalo on ollut pitkään tyhjillään ja purkamisen sijaan sille tehdään konversio asuinrakennukseksi, jonka viimeisin rakentamislain (RKL) muutos on mahdollistanut. Laissa keskeistä on, että rakennuksen käyttötarkoitus on muutettavissa asuinkäyttöön poikkeusluvalla asemakaavan vastaisesti.

Hankkeen on määrä valmistua keväällä 2026. Kojamolla on muitakin vastaavia esimerkkejä konversiorakentamisesta, kuten Helsingin Teknillisen korkeakoulun Bulevardi 31 tilojen muutoshanke asunnoiksi (Takala, 2025).

Case Härmälänranta – Skanska

Tampereella rakennusliike Skanska on purkanut betonielementtejä 25 kappaletta Tampereen keskustasta sijainneesta 1980-luvun toimistorakennuksesta ja hyödyntänyt ne A-Kruunulle rakentamassaan kohteessa Tampereen Härmälässä. Skanskan mukaan elementtien asennus sujui mutkitta, eikä se eronnut uusien elementtien käyttämisestä (Nurmi, 2024).

Case talo Varjo – Lohja

Keväällä 2024 Lohjalle rakennettu talo Varjo on case-esimerkki kiertotalouteen perustuvasta uudiserillistalosta. Osana Aalto yliopiston Tiny homes -projektia valmistuneessa hankkeessa oli tavoitteena, että se rakennetaan yli 50 % uudelleenkäytetyistä tai kierrätetyistä materiaaleista ja loput materiaalit olisivat mahdollisimman vähäpäästöisistä lähteistä.

Tyypillisesti omakotitalot ovat päästöjen kannalta huono tapa rakentaa, mutta samalla halutuin asumismuoto Suomessa. Hankkeessa on uusiokäytetty ikkunoita, ovia, kierrätettyä terästä, puuta ja autonrenkaita, teollisuuden sivuvirtoja ja kierrätysaineita sisältäviä muovikomposiitteja (Kuittinen, 2024).

3.4 Rakentamisen hankinnat

Kiertotaloutta voidaan huomioida rakentamisen arvoketjun alkupäässä laajasti, mutta kun lähestytään kohteen  valmistumista, mahdollisuudet vähenevät. Julkishallinnon hankinnoissa tärkeintä on tunnistaa vertailukelpoiset yksiselitteiset hankintakriteerit, joiden sijainti arvoketjussa on tunnistettu ja ne perustuvat tilaajan ja hankkeen strategiaan. Kiertotaloudella vähennetään hankkeen aiheuttamia päästöjä ja ympäristökuormitusta, kiertotalous on näin ollen yksi keino vähähiilisyyden saavuttamiseksi.

3.4.1 Vähähiilisen rakentamisen hankintakriteerit

Valtioneuvoston vuonna 2017 julkaistu Vähähiilisen rakentamisen hankintakriteerit -opas esittää vapaaehtoiset kriteerisuositukset julkisin varoin toteutettavien ja hankintalain alaisten rakennushankkeiden hiilijalanjäljen pienentämiseksi. Oppaassa on käsitelty rakennushankkeiden suunnittelu-, rakennusurakka- sekä materiaali- ja laitehankinnat ja niihin liittyvät soveltuvuusvaatimukset ja kriteerit. Opas ei suoraan ohjeista hankintojen ohjaamista kiertotalouden suuntaan, mutta oppaan vähähiilisyyden perusta ohjaa kiertotalouteen.

Vähähiilisen rakentamisen kriteerejä voidaan soveltaa hankkeen kaikissa vaiheissa: tarveselvityksestä ja hankinnan suunnittelusta tarjouspyyntöihin, sopimusehtoihin ja käyttöönottoon (Kuva 4). Suunnitteluvaihe on ratkaiseva, sillä siinä määritellään hankkeen ympäristötavoitteet ja varmistetaan asiantuntemuksen hyödyntäminen.

Kriteerien käyttö riippuu valitusta hankintamenettelystä; yleisiä muotoja ovat avoin ja suljettu menettely sekä neuvottelut, kun taas innovatiivisia ratkaisuja tavoiteltaessa suunnittelukilpailu on tehokas. Oppaan kriteerit perustuvat eurooppalaisiin standardeihin ja sivuavat vapaaehtoisten ympäristösertifikaattien vaatimuksia.

Ennen tarjouspyyntöä on tärkeää käydä markkinavuoropuhelua, jotta tekniset ratkaisut ja vaativuustaso voidaan määrittää oikein. Kriteerien tulee olla vaikuttavia, mutta suhteutettuja hankkeen luonteeseen (Kuittinen, 2017).

3.4.2 Kiertotalouden mahdollisuudet arvoketjussa

Rakennushankkeen eri vaiheita voidaan kuvata esimerkiksi arvoketjuna (Kuva 5). Kuvasta havaitaan kokonaisuus tarveselvitysvaiheesta takuuaikaan ja eri vaiheiden päätöksentekopisteet aikajanalla. Kustannusten toteutumisen jana on yhdistetty Rakennustiedon RT 10-11226 -ohjekortista, jossa kustannusten kertyminen alkaa kasvaa jyrkästi rakentamisvaiheen alussa ja kustannusten määräytyminen on tapahtunut pääosin hankepäätöksen kohdalla.

 

Laitettaessa kuvaan jana ”kiertotalous”, havaitaan mahdollisuuksien olevan korkeat kiertotalouden toteutumiselle arvoketjun alussa. Tarveselvitysvaiheessa tilaaja vie omat vähähiilisyystavoitteensa hankkeeseen strategiansa mukaisesti ja muodostaa mahdollisuus- ja kustannuskentän tavoitteidensa saavuttamiseksi.

Hankesuunnitteluvaiheessa laaditaan suunnittelu- ja urakkahankintoja palvelevia yleisiä asiakirjoja, kuten erilaisia kartoituksia haitta-aineista ja purettavista sekä uudelleen käytettävistä materiaaleista ja rakennusosista. Tässä vaiheessa hankitaan mahdollisen purettavan tai saneerattavan kohteen voimassa olevia suunnitelmia, joita voidaan käyttää hyödyksi suunniteltaessa kiertotalouden toteutumista. Uudishankkeissa arvoketjun alkupäässä on löydettävä ne uusiokäytettävät materiaalit ja rakennusosat, joita hankkeessa ollaan hyödyntämässä ja niiden viemiseksi suunnitteluun on olemassa riittävä aineisto.

3.4.3 Kiertotalous eri urakkamuodoissa

Rakennushankkeen tavoitteisiin vaikuttaa hankkeen toiminnalliset tavoitteet sekä hankkeeseen ryhtyvän tavoitteet kestävyyden osalta. Toteutusmuotoa valittaessa rakennuttajan, tai hankkeeseen ryhtyvän, on ymmärrettävä hankkeen tavoitteet ja miten niihin päästään, mikä hankinnassa on tärkeää ja miten riskien jakaminen on luontevinta tehdä osapuolten kesken. Lisäksi on mietittävä millaisilla sopimuksilla ja suunnitelmien valmiusasteella tehtävien suoritusvastuu siirretään urakoitsijalle (Rakennustieto RT 10-11223).

Onnistuneen hankinnan edellytys on merkittävimpien ympäristövaikutusten tunnistaminen ja niiden suhteuttaminen muihin tavoitteisiin, kuten säädöksiin, kestävän kehityksen periaatteisiin ja tilaajan laatuvaatimuksiin. Suunnitteluvaiheessa kannattaa käydä markkinavuoropuhelua ja huomioida loppukäyttäjien näkemykset, jotta tavoitteet ovat realistisia ja kustannusoptimaalisia. Suunnittelukilpailu tarjoaa hyvän keinon arvioida eri vaihtoehtojen ympäristövaikutuksia ja löytää innovatiivisia ratkaisuja, vaikka vertailu voi olla työlästä. Laajoissa hankkeissa YVA-menettely osoittaa keskeiset vaikutukset ja riskit, mutta pienemmissä hankkeissa ne voidaan selvittää asiantuntija-arvioin. Kun vaikutukset on tunnistettu, niille asetetaan mitattavat tavoitteet ja arvioidaan kustannukset elinkaarinäkökulmasta, ei pelkästään hankintahinnan perusteella (Kuittinen M. 2017).

Kiertotalouden hyödyntäminen riippuu urakkamuodon joustavuudesta ja yhteistyön tasosta. Mitä kiinteämpi urakkahinnan taso on, sitä tarkempaa kiertotalous ja siihen liittyvät ratkaisut on oltava kuvattuina suunnitelma-asiakirjoissa, kuten suunnitteluratkaisut yleensä. Rakennuttajalle tämä tarkoittaa suurempaa määrää esiselvitystyötä, tutkimuksia sekä lähtötietojen kokoamista ja siltikin joukkoon saattaa jäädä yllättäviä epävarmuuksia. Tällaisessa tilanteessa yhteistoiminnalliset urakkamuodot ovat parempia, koska urakan aikana jää aikaa tutkimuksille ja innovaatiolle, eikä toteutuksen vaihtoehtoja ole tiukasti sidottu. Toisaalta yhteistoiminnalliset urakkamuodot mahdollistavat kiertotalouteen liittyvien innovaatioiden kehittymisen paremmin, kun hankkeen organisaatiossa on eri alojen ammattilaisia laajemmin.

KVR- ja allianssimallit tarjoavat parhaat edellytykset innovaatioille ja kokonaisvaltaisille ratkaisuille, kun taas pääurakka ja osaurakat vaativat tarkkaa ohjausta ja sopimusehtoja. Elinkaarimalli on erityisen tehokas, koska se yhdistää suunnittelun, toteutuksen ja ylläpidon, mikä kannustaa pitkäikäisiin ja helposti purettaviin ratkaisuihin sekä hankkeen tavoitteiden asettamisen päästöihin. Tällaisessa sopimuskentässä tavoitteisiin pääsemiseksi on riittävästi vaihtoehtoja ja päätöksen tekoa varten syntyy riittävästi elinkaari- ja kustannustietoa.

4 Haasteet ja esteet

Kiertotalouden laajamittainen käyttöönotto talonrakentamisessa kohtaa usein esteitä, jotka aiheutuvat lineaarisen talousmallin vahvuudesta rakentamisen sopimuksissa ja verkostoissa. Kulttuurillisiin haasteisiin kuuluu myös se, että kiertotalouden edellyttämä yhteistyö eri toimijoiden välillä vaatii uudenlaista ajattelutapaa ja osaamista sekä verkostoitumista.

Teknologiset haasteet liittyvät materiaalien jäljitettävyyteen, purkuinventointien toteuttamiseen ja digitaalisten työkalujen (esim. materiaalipassit, BIM) hitaaseen yleistymiseen erityisesti kiertotalouden näkökulmasta. Uudelleenkäytettävien rakennusosien kelpoisuuden varmentaminen vaatii standardoituja menetelmiä ja testausprosesseja, joita ei ole vielä kattavasti käytössä eikä niitä ole riittävästi koestettu käytännössä.

Taloudelliset haasteet korostuvat erityisesti kustannusten hallinnassa ja ansaintamallien puutteessa. Kierrätettyjen materiaalien käyttö voi lisätä hankkeen alkuvaiheen kustannuksia, vaikka elinkaaren aikana saavutettaisiin säästöjä. Markkinat kierrätetyille rakennusosille ovat vasta kehittymässä, mikä lisää epävarmuutta investoinneista. Urakkalaskennassa yritysten järjestelmät on kehitetty uuden rakentamiseen eikä olemassa olevalle ole tarkkaa hintatietoutta asennustyön osalta.

Lainsäädännön ja standardien puutteet hidastavat kehitystä. Vaikka rakentamislaki ja EU:n rakennustuoteasetus luovat pohjaa, yksityiskohtaiset ohjeet ja yhtenäiset standardit esimerkiksi purkumateriaalien laadunvarmistukseen ja digitaalisiin tuotepasseihin ovat vielä osittain kehitysvaiheessa. Sopimusjuridiikkakin on muodostumassa, kuka omistaa puretun rakennusosan, kuka antaa takuun sille ja määrittää jäljellä olevan elinkaaren? Nämä kysymykset aiheuttavat liiketoiminnallisia riskejä arvoketjussa.

Kiertotalouden integrointi suunnitteluun ja toteutukseen on yksi suurimmista haasteista. Modulaarisuus, purettavuus ja materiaalitehokkuus tulisi huomioida jo suunnitteluvaiheessa, mutta käytännössä nämä tavoitteet jäävät usein kustannus- ja aikapaineiden varjoon. Lisäksi urakkamallit ja sopimuskäytännöt eivät aina tue kiertotalousratkaisujen toteuttamista, mikä korostaa tarvetta uusille hankintakriteereille ja kannustimille. Huonosti hoidetut hankinnat suunnittelun ja urakoinnin osalta voivat aiheuttaa haittoja, kuten aikataulussa pysyminen, taloudelliset, maine- ja ympäristöhaitat niin hankkeelle kuin sen eri osapuolille.

5 Johtopäätökset ja suositukset

Rakentamisen kiertotalous Suomessa on siirtymässä strategisesta keskustelusta kohti käytännön toteutuksia, mutta kehitys on edelleen alkuvaiheessa. Lainsäädäntöuudistukset, kuten rakentamislaki ja EU:n rakennustuoteasetus, luovat vahvan pohjan kiertotalouden edistämiselle. Ne velvoittavat elinkaariajatteluun, materiaalien jäljitettävyyteen ja digitaalisten työkalujen käyttöön, mikä parantaa edellytyksiä kiertotalouden toteuttamiselle. Samalla pilotit ja hankkeet, kuten rakennustuotteiden kelpoisuutta käsittelevä UURAKET- ja Talotekniikan kiertotalous -hanke, osoittavat, että kiertotalousratkaisut ovat teknisesti ja taloudellisesti mahdollisia.

Kiertotalouden integrointi suunnitteluun ja toteutukseen vaatii uusia sopimus- ja toimintamalleja, urakkakäytäntöjen kehittämistä ja laajaa yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Digitaalisuuden kehittyminen on keskeinen elementti hankintojen ja suunnittelun sekä kaupan kehittymisessä kiertotaloudessa. Materiaalipassien kehittyminen ja tietomallien laajempi hyötykäyttö rakennusten purkukartoitusten yhteydessä ovat tärkeässä roolissa, jotta käyttökelpoinen materiaali saadaan kiertoon markkinapaikoilla.

Taloudelliset kannustimet ja selkeät hankintakriteerit ovat keskeisiä, jotta kiertotalousratkaisut yleistyvät. Hankintojen pisteytysvaatimuksissa tulee nostaa uusiokäytettävä materiaali minimivaatimukseksi ja nostaa se ensisijaiseksi vaihtoehdoksi. Hankinnoissa on otettava uudella tavalla kantaa puretun ja uusiokäytettävien materiaalien ja rakennusosien omistajuuteen sekä siihen, kuinka kiertotalous huomioidaan koko hankintaketjussa. Miten vaatimukset ja tavoitteet valutetaan alaspäin alihankintaketjuissa niin, ettei ketju katkea? Tilaajaorganisaatioiden on vietävä omat kestävyysstrategiset tavoitteensa hankintoihin ja huomioitava nämä sopimuksissa.

Koulutuksen rooli tulee olemaan lähitulevaisuudessa tärkeä. Muuttuvat rakentamismääräykset vaativat laajaa koulutusta koko rakentamisen arvoketjussa viranomaisia myöten. Käytännön esimerkit nousevat keskeisiksi koulutuksia suunniteltaessa, toisaalta koulutuksella varmistetaan myös uudenlaisten liiketoimintamallien syntyminen.

Rakentamisen päästöjen laskeminen kiertotalouden avulla on helppo ja vaikuttava keino, jotta saavutamme ilmastotavoitteemme. Yritykset tekevät jatkuvaa riskien hallintaa toimialansa markkinoiden osalta ja sopeuttavat toimintaansa jatkuvasti niihin. Ilmastonmuutos ja sitä kautta kiertotalouteen panostaminen on pelkästään riskien hallinnan sekä tulevaisuuden strategian ja hallinnan kannalta järkevää. Kun maailma on jatkuvasti epävarmempi, kiertotalous on myös osa geopoliittisten riskien hallintaa ja lisää resurssiomavaraisuutta.

 

Lyhenne        Lyhenteen selitys (Lähdeviite)

KIRA             Kiinteistö- ja rakentamisalan kasvuohjelma, joka kattaa kiinteistö- ja rakentamisalaa uudistavan kestävän kehityksen kasvumahdollisuudet sekä toimenpiteet.

RKL               Rakentamislaki 26 4.2023/751

CPR              Rakennustuoteasetus 27 11.2024/3110

BIM               Building information modelling, rakennuksen tietomallimuotoinen suunnitelma (RKL)

RTS              Rakennustietosäätiö RTS sr

UURAKET    Tutkimus- ja kehittämishanke uudelleen käytettävien rakennustuotteiden kelpoisuuden ja soveltuvuuden selvittämiseksi ja käytön suunnittelemiseksi talonrakennushankkeessa. (Tähtinen K. 2025)

Lähteet

Acaroglu, L. (2024). Quick guide to the new ISO circular economy standards. Medium. https://medium.com/disruptive-design/quick-guide-to-the-new-iso-circular-economy-standards-5206a79dd2a0

Airaksinen, M., Aaltonen, A., Arola, T., Kurunmäki, K., & Gramen, P. (2022). Kiinteistö- ja rakentamisalan kasvuohjelma. Kiinteistö-ja rakentamisfoorumi. https://kirafoorumi.fi/wp-content/uploads/2022/02/KIRAfoorumi_Kasvuraportti_2022_FINAL.pdf

Borg, R.P., Puma, G.C.C., Sciberras, F., Bellia, A.F., Pesta, J., & Bragança, L. (2026). Standards and Frameworks Supporting Circular Construction. In: Bragança, L., et al. Shaping Circular Transitions in the Built Environment.  https://doi.org/10.1007/978-3-032-02834-1_6

Chaudhary, S. (2023). The 9R Framework and What You Should Know About it. [Artikkeli].  https://www.linkedin.com/pulse/9r-framework-what-you-should-know-shamita-chaudhary

European Commission. (23.11.2025). Circular economy action plan.  https://environment.ec.europa.eu/topics/circular-economy-topics/first-circular-economy-action-plan_en

Euroopan unionin virallinen lehti. (2024). Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2024/1275 (EU), annettu 24 päivänä huhtikuuta 2024, rakennusten energiantehokkuudesta. https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/HTML/?uri=OJ:L_202401275

Hyvärinen, J. & Sirén M. 2025. Tilamuutoshankkeiden talotekniikkaosien kiertotalous. Loppuraportti. Talteka ry. https://talteka.fi/wp-content/uploads/2025/08/tilamuutoshankkeiden-talotekniikkaosien-kiertotalous_loppuraportti_2025.pdf

Kirchherr, J., Reike, D., & Hekkert, M. (2017). Conceptualizing the Circular Economy: An Analysis of 114 Definitions. Recources, conservation and recycling, 127, 221-232. https://doi.org/10.1016/j.resconrec.2017.09.005

Kuittinen, M. & le Roux, S. (2017). Vihreä julkinen rakentaminen – Hankintaopas. [Ympäristöopas-sarja]. Ympäristöministeriö. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-11-4744-9

Kuittinen, M. & le Roux, S. (2017). Vähähiilisen rakentamisen hankintakriteerit. [Ympäristöopas-sarja]. Ympäristöministeriö.  https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-11-4746-3

Kuittinen, M. (16.1.2024). Talo Varjo: Pienestä koosta suuret ympäristöhyödyt. [A! Merkki muutoksestA!]. Aalto-yliopisto.  https://www.aalto.fi/fi/uutiset/talo-varjo-pienesta-koosta-suuret-ymparistohyodyt

Laitinen, J. (4.2.2025). Uusi ISO-59000 -standardiperhe: Mitä kiertotalouden mukainen toiminta tarkoittaa? Ramboll. https://www.ramboll.com/fi-fi/artikkelit/resurssitehokkuus-ja-kiertotalous/uusi-iso-59000-standardiperhe-mita-kiertotalouden-mukainen-toiminta-tarkoittaa

Maloody, L., & Daphne, T. (2023). R-Strategies for a Circular Economy [blog]. Circularise. https://www.circularise.com/blogs/r-strategies-for-a-circular-economy.

Mattila, M. (2024). Kiertotalous infrarakentamisessa: uusiomateriaalin digitaaliset hallintajärjestelmät Suomessa [Opinnäytetyö, insinööri ylempi AMK, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu XAMK]. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024120934008

Nurmi, T. (26.11.2024). Tampereen keskustasta puretun talon betonielementit ovat nyt uudessa talossa Härmälänrannassa. Tamperelainen. https://www.tamperelainen.fi/paikalliset/8095050

Rakennuslehti. (5.11.2025). Suurimmat-työkalu. https://www.rakennuslehti.fi/suurimmat

Rakentamislaki 751/2023. Suomen säädöskokoelma, Finlex. Haettu 23.11.2025 osoitteesta https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/saadoskokoelma/2023/751

Rakennustieto. (9.1.2025). Rakentamislain muita keskeisiä säännöksiä – kokooma. RakL säädösmuutokset (RT 103805). Haettu 20.11.2025. https://kortistot.rakennustieto.fi/kortit/RT%20103805

Rakennustieto. (15.6.2016). Talonrakennushankkeen kulku. Toteutusmuodot. (RT 10-11223). Haettu 20.11.2025. https://kortistot.rakennustieto.fi/kortit/RT%2010-11223

Rakennustieto. (15.6.2016). Talonrakennushankkeen kulku. Kustannusten muodostuminen ja ohjaus (RT 10-11226). Viitattu 20.11.2025. https://kortistot.rakennustieto.fi/kortit/RT%2010-11226

Rakennustuoteasetus CPR 2024/3110. Euroopan unionin virallinen lehti. Haettu 23.11.2025 osoitteesta https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/HTML/?uri=OJ:L_202403110

Renewable energy directive. Haettu 23.11.2025 osoitteesta https://energy.ec.europa.eu/topics/renewable-energy/renewable-energy-directive-targets-and-rules/renewable-energy-directive_en

Ruismäki, W., Castell-Rüdenhausen, M., Naumanen, M., Orko, I. & Brink R. (2024). Uudenmaan rakentamisen arvoketju – mahdollisuuksia siirtymässä kiertotalouteen. Uudenmaanliiton julkaisuja C102-2024.  https://uudenmaanliitto.fi/wp-content/uploads/2024/01/Uudenmaan-rakentamisen-arvoketju-–-mahdollisuuksia-siirtymassa-kiertotalouteen.pdf

Siren, L. (14.8.2025). Kiertotaloudesta uusia ratkaisuja rakennusalalle. Helsingin kaupunki, kiertotalouden klusteriohjelma.  https://talteka.fi/wp-content/uploads/2025/08/lari-siren-25_08_14_kiertotalousklusterin-esitys_taltekan-seminaari.pdf

Sitra. (23.11.2025). Kriittinen siirto. Suomen kiertotalouden tiekartta 2.0. https://arkisto.sitra.fi/hankkeet/kriittinen-siirto-kiertotalouden-tiekartta-2

Swegon. (22.11.2025). RE:3 – Vastauksemme kiertotalouden ja energiatehokkuuden haasteisiin.  https://www.swegon.com/fi/vastuullisuus//re3

Takala, S. (17.10.2025). Helsinkiin valmistuu vuokratalo, jossa on marmoriset portaat, viisikerroksinen näköalaikkuna ja kattoterassi. Helsingin Sanomat. https://www.hs.fi/helsinki/art-2000011552531.html

Tähtinen, K. (toim.) (2025). UURAKET-hankkeen loppuraportti. Rakennustietosäätiö RTS sr. Helsinki.  https://www.rts.fi/wp-content/uploads/2025/09/Uuraket-loppuraportti-2025.pdf

YIT. (2025). Kiertotaloutta käytännössä – näin yli 40 vuotta vanhat ontelolaatat löysivät itselleen uuden kodin. https://www.yit.fi/ytimessa/kiertotaloutta-kaytannossa–nain-yli-40-vuotta-vanhat-ontelolaatat-loysivat-itselleen-uuden-kodin-helsingin-jatkasaaresta?fbclid=Iwb21leAMwgOBleHRuA2FlbQEwAGFkaWQAAAZGX5Z0_QEeEWPQiZgwGd5UzsTHTaM4OUCBDANfzjMavWQJeCnMg_15ARwSMTZblnP77zU_aem_0HzCOj2JsrDzFjwTy8qnVQ&utm_medium=paid&utm_source=fb&utm_id=6899320297645&utm_content=6899320298045&utm_term=6899320298245&utm_campaign=6899320297645

Ympäristöministeriö. (23.11.2025). Jätesäädöspaketti.  https://ym.fi/jatesaadospaketti

Ympäristöministeriö. (23.11.2025). Kiertotalouden Green deal. https://ym.fi/kiertotalouden-green-deal

Ympäristöministeriö. (23.11.2025). Kiertotalouslaki. https://ym.fi/kiertotalouslaki

Ympäristöministeriö & Työ- ja elinkeinoministeriö. (30.3.2021). Valtioneuvoston periaatepäätös kiertotalouden strategisesta ohjelmasta. https://ym.fi/documents/1410903/42733297/Valtioneuvoston+periaatepäätös+8. 4.2021+kiertotalouden+strategisesta+ohjelmasta.pdf/aee1e0d0-802f-b272-e424-50c9cd1c5f5e/Valtioneuvoston+periaatepäätös+8.4.2021+kiertotalouden+strate gisesta+ohjelmasta.pdf?t=1617783970488

 

Tekoälynkäyttö. Tekoälyä käytetty hahmottamaan Eu:n ja Suomen lainsäädännöllinen kehikko sekä ajankohtaiset sitoumukset. Tekoälynä käytetty Microsoft Copilot 365.