06.04.2020

Turun ammattikorkeakoulun kuvataiteen koulutuksella on pitkä historia ja lähtökohta Turun Piirustuskoulussa. Koulutus on ollut tärkeää nykytaiteen tekijöille, mutta myös Turulle taidekaupunkina. Moni tunnettu taitelija on opiskellut Turussa, jossa kuvataiteen koulutusta on kehitetty esimerkiksi tehden yhteistyötä muiden maiden taideoppilaitosten kanssa.

Turkuun perustettiin 190 vuotta sitten Suomen ensimmäinen piirustuskoulu. Turun Piirustuskoulun perustaminen oli tärkeä askel suomalaisen kuvataiteen synnylle. Koulu on läpi historiansa taistellut niukoista resursseista. Margareta Willner-Rönnholmin kirjoittama, 1970-luvulle päättyvä historiikki luo kuvan oppilaitoksesta, joka pysyi pystyssä pitkälti asialleen vihkiytyneiden opettajien ansiosta.

Sekä entinen koulutuspäällikkö Anu Tuomi että nykyinen koulutus- ja tutkimuspäällikkö Taina Erävaara korostavat koulun merkitystä erityisesti yhteisöllisyyden näkökulmasta. Tuomi opiskeli Turun Piirustuskoulussa vuosina 1970–1974 ja toimi kuvataiteen koulutuspäällikkönä 2001–2008 sekä yliopettajana 2001–2012.

Kuvassa  Anu Tuomi on vasemmalla ja Taina Erävaara oikealla.

Koulun alkuajoista aina 1950–60-luvuille saakka opetuksessa painottui mestari-kisälli-ajattelu, jossa opettajana toiminut mestari oli auktoriteetti, jolle ei saanut sanoa vastaan. Tuomi kertoo 1970-luvulla rehtorina toimineen Hilkka Toivolan tuulettaneen vanhoja tapoja.

– ­ Hilkka sanoi, että hän on tasavertainen teidän kanssa. Häntä ei saanut mitenkään teititellä, mikä ei siihen aikaan olisi muuten ollut mahdollista. Hän oli Hilkka muiden joukossa. Se oli tärkeä esikuva itselleni siitä, miten kohdata ihmisiä ylipäätään ja olla tasavertainen.

Erävaaran mukaan nykypäivään tultaessa opettajan rooli on muuttunut auktoriteetista ohjaukselliseksi:

– Nyt nähdään niin, että keskiössä on oppiminen ja oman taiteellisen polun löytäminen sekä omien vahvuuksien rakentaminen. Yhteisöllisyys on todella merkittävää. Muodostamme opettajien, muun henkilöstön ja opiskelijoiden kanssa Taideakatemian kuvataiteen yhteisön. Se kantaa opiskelijoita pitkään.

– Opiskeluaika on aika lyhyt. Äkkiäkös siinä opiskelija on jo opettajan kollega, Erävaara huomauttaa.

 

Jatkuvassa muutoksen tuulessa

Useaan kertaan muuttaneen koulun ensimmäinen pysyvä osoite oli sen ensimmäisen opettajan Carl Gustaf Söderstrandin kodissa osoitteessa Piispankatu 8. Vuonna 1906 koulu siirtyi Turun Taideyhdistyksen hallintaan ja muutti juuri Puolalanmäelle valmistuneeseen Turun Taidemuseoon, jonka ateljeetiloissa koulu toimi 28 vuoden ajan. Kun tilat luovutettiin museon käyttöön vuonna 1933, koulu siirtyi Uudenmaankadun ja Sirkkalankadun kulmaan tavalliseen puutaloon. Talossa oli keittiö ja viisi huonetta. Vuonna 1936 oli edessä muutto Itäisen Rantakadun ja Kaskenkadun kulmaan, missä koulu oli 14 vuotta.

Vuonna 1950 koulu muutti osoitteeseen Linnankatu 2, jossa sijaitseva kivitalo oli toiminut hovioikeudenneuvoksen virka-asuntona. Piirustuskoulu toimi näissä tiloissa 23 vuotta. Myöhemmin paikalla on ollut muun muassa musiikkikirjasto.

Linnankadulta koulu siirtyi Rettigin tehtaan tiloihin Tervahovinkadulle, jossa toiminta jatkui vuoteen 1982 saakka. Vuonna 1997 koulu liitettiin osaksi Turun ammattikorkeakoulua. Taideakatemian remontin ajan vuosina 1994–1996 Piirustuskoulu oli evakossa Aurakadulla, minkä jälkeen se on sijainnut nykyisissä tiloissaan Linnankadulla.

Ahtaista tiloista toisiin siirtynyt Piirustuskoulu on säilyttänyt suosionsa vuosikymmenestä toiseen. Resurssien ollessa rajalliset opiskelijoiden karsinta on ollut tarpeen. Valintaprosessit ovat eläneet ajan mukana.

– Meitä otettiin silloin (vuonna 1970) noin 22, ja sitten aina jouluna ja keväällä osa pudotettiin pois, jos ei ollut tarpeeksi näyttöjä. Kolmen vuoden jälkeen meitä oli kymmenen, ja päätimme vielä jatkaa neljännelle. Olemme siis niitä, jotka tekivät koulusta nelivuotisen. Silloin meitä oli neljä tai viisi, joista kaikki jatkoivat kuvataiteilijoina, Tuomi muistelee omaa opiskeluaikaansa.

Keväällä 2020 Taideakatemiassa on haettavana 18 aloituspaikkaa kuvataiteilijoille ja 8 aloituspaikkaa valokuvaajille. Lisäksi haettavana on 10 aloituspaikkaa animaatiossa, joka siirrettiin viime vuonna media-alalta osaksi kuvataiteen koulutusta.

– Kysyin grafiikanopettajaltamme Laura Miettiseltä, millaiset valintakokeet olivat Turun Piirustuskoulussa 1990-luvulla, hänen omien opintojensa aikaan. Valintakokeet kestivät silloin kaksi viikkoa, ja opiskelijoita valittiin 12. Viime keväänä kuvataiteen hakijat tekivät ensimmäistä kertaa digitaalisen portfolion osana ennakkotehtäviä, ja täytyy sanoa, että se toimi vallan mainiosti, Erävaara jatkaa.

Kohti Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemiaa

Turun Piirustuskoulun toiminnassa koettiin suuri muutos, kun Ismo Kajander aloitti koulun rehtorina vuonna 1988. Muutama vuosi tämän jälkeen opettajana aloittanut Antero Paavola kertoo, että hänen aloittaessaan työnsä koulun toiminnassa ei ollut enää nähtävissä mitään siitä, millaisen koulun Kajander oli saanut johtaakseen.

– Luonnollisesti melko pian oman opetustoimintani alkuaikoina sain kuulla monelta taholta muutoksista, joita viimeisin rehtorin vaihtuminen oli tuottanut. Oli tapahtunut jäntevä ryhdistäytyminen ainakin kaikenlaisten käytäntöön liittyvien asioiden hoidossa. Koulun tiloista oli kuskattu melkoisia määriä tyhjiä alkoholijuomapulloja – tämän uskoisin hyvin havainnollistavan muutosta. Olen vakuuttunut, että arjen perusteiden saattaminen kunnollisuuden piiriin vaikutti aivan suoraan opiskeluun koulussa. Tilat olivat kunnossa. Ilmapiiri oli luottavainen, Paavola muistelee.

Vuonna 1991 Turkuun perustettiin Turun taiteen ja viestinnän oppilaitos, jonka ylläpitäjä oli Turun Piirustuskoulun säätiö. Myöhemmin ylläpitovastuu siirtyi Turun kaupungille. Oppilaitoksen opetustarjontaan lisättiin vuosi perustamisen jälkeen myös valokuvakoulutus. Tätä ennen tutkintoon johtavaa valokuvakoulutusta oli vain Lahden muotoiluinstituutissa ja Taideteollisessa korkeakoulussa.

Taideakatemian perustamisen myötä vuonna 1996 Turun taiteen ja viestinnän oppilaitos sekä Turun Piirustuskoulu olivat osa samaa organisaatiota ja toimivat samoissa tiloissa. Koulutusvastaava, valokuvaaja Ismo Luukkosen mukaan päätös siirtää valokuvaus viestinnän koulutusohjelmasta kuvataiteeseen kypsyi vähitellen 2000-luvun alussa.

– Valokuvakoulutus kuului viestinnän koulutusohjelmaan, mutta tunnistimme yhteisiä tavoitteita myös kuvataiteen kanssa. Tähän vaikutti jo Taiteen ja viestinnän oppilaitoksen aikana syntynyt painotus nimenomaan valokuvataiteeseen. Viestinnän koulutuksen sisällä oli myös tarve selkiyttää monialaiseksi kasvanutta koulutusohjelmaa. Valokuvan siirto kuvataiteen koulutukseen oli lopulta hyvin luonteva muutos, jossa kaksi sukulaissielua löysivät toisensa, Luukkonen kuvailee.

Viimeisin muutos kuvataiteen opetustarjonnassa tapahtui vuonna 2019, kun animaatiokoulutus siirrettiin media-alalta osaksi kuvataiteen koulutusta.

Animaation lehtori Eija Saarinen on ollut mukana animaatiokoulutuksen alusta saakka. Animaatiokoulutus alkoi Turun taiteen ja viestinnän oppilaitoksessa vuonna 1994 puoli vuotta kestäneen nukkeanimaation kurssin jälkimainingeissa.

– Kurssilla oli käynyt opettamassa virolainen animaatio-ohjaaja Priit Pärn. Luulen että tästä syntyi ajatus varsinaisesta koulutuksesta, Saarinen muistelee.

– Aluksi koulutus oli pilottityyppinen, 3,5 vuotta kestävä. Priit Pärn rekrytoitiin taiteelliseksi johtajaksi, ja minut rekrytoitiin koulutuksen vetäjäksi Priitin kanssa.

Saarisen mukaan Turun taiteen ja viestinnän oppilaitoksen siirtyminen osaksi ammattikorkeakoulua oli iso muutos kaikille koulutuksille.

– Varmaan ilmassa oli pelkoja, miten tästä eteenpäin. Animaatio kuitenkin säilyi siirrossa, ja Taideakatemia kehittyi kaikista eri kulttuurialojen yhteen liitetyistä koulutuksista vähitellen nykyiseen muotoonsa, Saarinen summaa.

Ammattikorkeakoulujen rahoitukseen vuosien aikana tehdyt leikkaukset ovat vaikuttaneet myös animaatiokoulutukseen. Saarisen mukaan leikkausten seurauksena esimerkiksi animaatio- ja elokuvakoulutus liitettiin osittain yhteen.

– Animaatiokoulutus on liittynyt meillä aina kiinteästi elokuvaan, mutta animaatio on vahvasti oma taiteenlajinsa. Sillä on kytkennät kuvataiteisiin, elokuvaan ja kokeelliseen elokuvaan; nykyään kytkentöjä on runsaasti peleihin. Mutta animaationtekijät ovat usein myös sarjakuvataitelijoita, kuvittajia ja graafikoita. Tai digihirmuja, tehosteosaajia. Kaikki on kiinni siitä, miten haluaa itse suuntautua, Saarinen kuvailee.

Päätöksestä siirtää animaatio media-alan koulutuksesta kuvataiteeseen käytiinkin useita keskusteluja ennen lopullista päätöstä.

– Itse näkisin, että animaatiolla on hyvin luontevat yhteydet kuvataiteisiin, mutta myös yhteys elokuvaan tulee säilyttää. Animaatio tarvitsee molempia, ja alan opiskelijoilla on omat tavoitteensa. Toivon, että siirto antaa aina vain enemmän mahdollisuuksia sekä animaation- että kuvataiteen opiskelijoille kehittyä itselleen tärkeillä osa-alueilla. Raja-aidat kaatuvat puolin ja toisin, Saarinen toteaa.

Jatkuvaa taistelua taiteen koulutuksen rahoituksesta

Vaikka korkeakoulujen rahoitus on edelleen jatkuva keskustelun aihe, on resurssien osalta otettu selkeä harppaus parempaan verrattuna Turun Piirustuskoulun pitkään historiaan.

– Kyllä siitä omasta opiskeluajasta muistan, että rehtori joutui aika usein kiipeämään Taidemuseoon Taideyhdistyksen herrojen pakeille pyytämään lisää resursseja. Ja 2000-luvun alussa, kun tämä vanhamuotoinen piirustuskoulu päättyi ja siirryttiin kokonaan ammattikorkeakouluopintoihin, oli iso pudotus rahoista, Tuomi kertoo.

– Onhan talous edelleen toki haasteellinen, mutta nyt uusia mahdollisuuksia avautuu sitä kautta, että tehdään esimerkiksi kansainvälisiä hankkeita ja rakennetaan laajempaa yhteiskunnallista yhteistyötä. Siinä mielessä ollaan aika pitkällä, kertoo Erävaara.

Opetussuunnitelmat kehittyvät

Turun Piirustuskoulun sääntöjä on muutettu ja tarkennettu historian aikana useita kertoja. Siirtyminen osaksi korkeakoulua toi opetukselle jälleen uudet raamit.

29 eurooppalaista opetusministeriä allekirjoitti vuonna 1999 Bolognan julistuksen, josta alkoi eurooppalaisen korkeakoulutuksen kehittäminen ja yhtenäistäminen. Tuomi oli tuolloin vahvasti mukana kuvataiteen opetussuunnitelmatyössä.

– Näin silloin kaikkein tärkeimpänä sellaisen prosessin esiintuomisen, että esimerkiksi arvioinnissa ei katsota pelkästään lopputulosta, vaikka sekin on tärkeä. Vaan että tekijä itse oppii tuntemaan oman prosessinsa ja tekee sen itselleen näkyväksi portfoliotöiden kautta. Oppii ymmärtämään oman työskentelyrytminsä, Tuomi kertoo.

Erävaaran mukaan tuolloin tehdystä työstä on paljon läsnä vielä tänä päivänä.

– Viime vuosina on vielä korostuneemmin pohdittu sitä, että opiskelijalla pitäisi olla geneerisiä taitoja, kuten yhteistyö- ja vuorovaikutustaidot. Taidemaailma ja taiteilijan ammattikuva ovat muuttuneet aika paljon, Erävaara toteaa.

­– Ennen painotettiin hirveästi tekniikkaa. Mielestäni tärkeintä on, että on osallinen siinä yhteisössä ja näkee mitä muut tekevät. Ei kaikkia tekniikoita tarvitse tehdä itse, Tuomi toteaa.

Erävaara korostaa etenkin oman vuosikurssin merkitystä opiskelijalle. Vuosien saatossa opiskelijat ovat esimerkiksi järjestäneet omia kritiikkejään. Piirustussalin hiljaisuudelle tuovat vastapainoa vapaa-ajan keskustelut kuvataiteen merkityksestä.

– On todella tärkeää, että saa palautetta mahdollisimman monelta eri taholta. Myös niiltä omilta tulevilta kollegoiltaan, Erävaara toteaa.

­– Ja kannustusta, Tuomi jatkaa.

­– Ja kannustusta. Että kaikki oppisivat kuuntelemaan toinen toisiaan ja antamaan sitä palautetta, Erävaara pohtii.

– Se onkin vaikeaa, Tuomi naurahtaa.

Kuvassa vasemmalla on Taina Eravaara ja Anu Tuomi oikealla käsissään vanha Turun Piirustuskoulun nimikyltti.

 

Kirjallisuutta

Tanskanen, Ilona (päätoimittaja) 2012. Äärimmäisyyksien yhteinen tekijä. Turkulainen valokuvakoulutus 20 vuotta. Turun ammattikorkeakoulun oppimateriaaleja 64. Turku: Turun ammattikorkeakoulu.

Turun Piirustuskoulu NYT! The Turku School of Fine Arts NOW! 2020.

Willner-Rönnholm, Margareta 1996. Taidekoulun arkea ja unelmia. Turun Piirustuskoulu 1830–1981. Turku: Turun maakuntamuseo & Turun Taidemuseo.