20.12.2022

”Aiemmassa työpaikassani oli pitkän työuran tehnyt erittäin taitava hammastyöntekijä. Hän kertoi olevansa öisin unissaan asiakkaiden suussa tarkastelemassa hampaita aivan läheltä. Ehkä tässä on nyt sellainen jatkumo, kun virtuaaliteknologia mahdollistaa meille ikään kuin asiakkaan suun sisälle menemisen. Tämä ei ole unelmaa tai edes tulevaisuutta vaan tätä hetkeä.”

Näin kertoo opetushammasteknikko Johannes Halttu Turun AMK:n hammastekniikan laboratoriosta. Keskustelemme Johanneksen sekä lehtori Pasi Alanderin ja koulutusvastaava Milla Lahdenperän kanssa hammastekniikan alan ja koulutuksen murroksesta.

– Digitalisaatio on tuonut ja tuo hammastekniikan alalle todella merkittäviä muutoksia. Vanhojen, perinteisten menetelmien rinnalle on tullut 3D-mallinnukseen perustuvia työkaluja. On tärkeää, että alalle valmistuvat vievät kentälle uutta osaamista, jolla pystytään säästämään niin aikaa, materiaaleja kuin kustannuksiakin, ja samalla parantamaan työn laatua, kertoo Pasi Alander.

 

Silikonista ja kipsistä 3D-malliin

Hammasteknikko vastaa asiakkaalle valmistettavien yksilöllisten proteesien teknisestä toteutuksesta. Kun asiakkaalle tehdään vaikkapa keraaminen kruunuproteesi, perinteisellä menetelmällä asiakkaan hampaat jäljennetään silikonijäljennösaineella. Se kovettuu potilaan suussa noin viidessä minuutissa. Jotkut voivat kokea tällaisen jäljentämisen epämiellyttävänä, mikä voi hankaloittaa työtä.

Silikonijäljennökseen valetaan kipsimalli, jonka päälle kruunu vahataan. Vaha poltetaan uunissa pois, ja sen tilalle prässätään keraami. Keraamisen kruunun viimeistelyn ja loppukiillotuksen jälkeen kruunu on valmis. Eri vaiheissa on kulunut aikaa niin asiakkaalta kuin hammasteknikoltakin. Materiaalihävikkiä on syntynyt esimerkiksi valumassoista, joita menetelmä vaatii.

 

 

Uutta tekniikkaa hyödyntäen jäljennös voidaan ottaa sähköisesti potilaan suusta suukameralla, ja kipsimallin sijasta malli 3D-tulostetaan muovista ilman materiaalihävikkiä. Käytännössä keraamiseen hammaskruunun valmistamisessa nykyisillä digitekniikoilla vain tehostevärien laitto ja kruunun loppukiillotus tehdään enää manuaalisesta.

– Nykyisten digitaalisten suunnitteluohjelmien myötä hammasteknisten taitojen oppiminen sujuu nopeammin, kun taas perinteisissä tekniikoissa kädentaitojen kehittyminen vaatii paljon työtä ja aikaa. Työelämässä kysytään nyt digitaitoja, ja opiskelijamme valmistuvat vastaamaan tähän kysyntään, toteaa Milla Lahdenperä.

 

Hammastekniikan koulutusvastaava Milla Lahdenperä väitteli Suomen ensimmäisenä hammasteknikkona (YAMK) vuonna 2019.

Hammasteknisissä töissä työvaiheita on useita. Perinteisillä manuaalitekniikoilla tehtäessä mahdollinen virhe jossain työvaiheessa voi aiheuttaa sen, että koko työ joudutaan aloittamaan alusta. Tällöin aikaa kuluu enemmän ja materiaalihukka on suurempaa kuin digitaalisissa tekniikoissa, jossa suunnitelmaa voi korjata näyttöruudulla. Printattu tai jyrsitty lopputulos on myös tasalaatuisempaa.

 

Vastuu alan kehittämisestä

Turun AMK vastaa ainoana kouluttajana koko maan hammasteknikkokoulutuksesta. Näin ollen koulutuksella on iso vastuu koko Suomen hammasteknisen alan kehittämisestä yhdessä alan yhdistysten ja työelämän toimijoiden kanssa.

Suomalaisen hammastekniikan osaamisen on pysyttävä kilpailukykyisenä, jotta hammasproteesien valmistus ei valu ulkomaille. Uudet digitaaliset tekniikat tarjoavat paljon mahdollisuuksia mutta myös uhkia. Suukameralla otetut jäljennökset ja digitaaliset työsuunnitelmat on helppo siirtää verkon kautta tehtäviksi halvemman työvoiman maihin.

Pasi Alander toimii myös suun terveyden tutkimusryhmän vetäjänä.

– Koulutuksemme kehittyy myös tutkimus-, kehitys- ja innovaatiohankkeiden kautta. Tutkimusyhteistyö mahdollistaa hammasteknisen alan kehittämisen ja uusien valmistustekniikoiden kokeilemisen yhdessä eri ammattiryhmien kanssa.  Insinöörit voivat vaikka kehittää 3D-tulostimia hammastekniikkaan, ja niillä valmistettuja proteeseja voidaan kokeilla potilaille yhdessä hammaslääkäreiden kanssa. Myös kansainväliset yhteydet ovat erittäin tärkeitä tutkimus- ja kehitystyössä, koska hammasteknisiä materiaaleja ja laitteita ei juurikaan valmisteta Suomessa, Alander kertoo.

 

Lehtori Pasi Alander suunnitteli ja käynnisti hammastekniikan opetuksen Turun AMK:ssa vuonna 2015, kun aiemmin Helsingissä ollut koulutus loppui.

Tutkimusryhmällä on meneillään EAKR-rahoitteinen Green 3D-printing for Dental Appliances -yhteishanke, jossa on kumppanina Turun yliopiston hammaslääketieteen laitos. Projektissa painottuu nykyisten hammaslääketieteen materiaalien kierrätettävyys, digitaalinen työnkulku, materiaalitehokkuus ja uusien ”vihreiden” vaihtoehtoisten materiaalien käyttö muun muassa hammasmallien tulostamiseen.