Väestön elinajanodotteen kasvu ja ikääntymiseen liittyvien kroonisten sairauksien lisääntyminen haastaa terveydenhuollon rajalliset resurssit. Samalla hoitohenkilökunnan vähäinen määrä ja lisääntyvä…
Tekijät | Authors
Lastensuojelun jälkihuolto tukee lasten ja nuorten kasvua aikuisuuteen ja vastuullisuuteen
Jokainen haluaa tulla tunnistetuksi omana aitona itsenään eikä vain papereiden perusteella. Myönteinen tunnistaminen ilman ennakkoajatuksia auttaa jälkihuollon työntekijöitä kohtaamaan nuoria yksilöllisesti.
Lastensuojelun jälkihuolto on lastensuojeluprosessin viimeinen vaihe. Sen tarjoaa sijaishuollon tai pitkän avohuollon sijoituksen päättymisen jälkeen nuorelle monipuolista tukea muutos- ja siirtymätilanteessa lastensuojeluasiakkuudesta aikuisuuteen ja vastuullisuuteen. (Kivinen 2009, 12–14; Räty 2015, 604.) Tämä vaihe antaa nuorelle aikaa opetella itsenäistä elämää aikuisen tuella (Kivinen 2009, 12–14). Lastensuojelun jälkihuolto koski 2022 yli kymmentä tuhatta lasta tai nuorta.
Jälkihuoltoasiaan on syytä kiinnittää huomiota juuri nyt
Jälkihuollon tutkiminen ja kehittäminen on erityisen tarpeellista tällä hetkellä, koska sitä koskevaa lainsäädäntöä muutetaan ja palvelurakennejärjestelmää uudistetaan (STM 2023a,1). Marinin hallitus nosti lastensuojelun jälkihuollon ikärajan 21:stä 25 ikävuoteen. Nykyinen Orpon hallitus on kuitenkin päättänyt, että ikäraja lasketaan 23 ikävuoteen vuoden 2024 alussa. (Valtioneuvosto 2023.) Lakimuutos herätti runsaasti keskustelua sekä eduskunnassa että mediassa (Louniala 2023).
Jälkihuoltonuorten haasteista on kattavaa tietoa (Pukkio & Hipp 2016; Yliruka ym. 2020; STM 2019; Ristikari ym. 2016), jonka mukaan jälkihuoltojärjestelmän kokemuksellista vaikuttavuutta tulisi kehittää. Vaikka jälkihuoltoa on tutkittu Suomessa yllättävän vähän, sen palveluiden tiedetään olevan riittämättömiä. Eniten tukea tarvitsevat nuoret jäävät liian usein palveluiden ulkopuolelle.
Myönteisen tunnistaminen tukee nuoria jälkihuollossa
Pelkkä ongelmiin keskittyminen ei ratkaise jälkihuoltonuorten haasteita. Myönteinen tunnistaminen tarjoaa vaihtoehtoisen näkökulman ongelmalähtöisille ja yksilökeskeisille lähestymistavoille. Perusajatus on kohdata nuoret tavalla, jonka he itse kokevat oikeaksi. Myönteisessä tunnistamisessa painopiste on erilaisuuden arvostamisessa, voimavarojen tunnistamisessa sekä lasten ja nuorten tukemisessa heidän arjessaan vuorovaikutuksen avulla. (Kallio ym. 2015, 11–15; Pukkio & Hipp 2016, 8; Tampereen yliopisto 2023b.)
Myönteisen tunnistamisen ajattelutavassa vaikuttavat tunnistamisen teorioiden arvot: vastavuoroisuus, vuorovaikutteisuus sekä kokemus kuulluksi, nähdyksi ja arvostetuksi tulemisesta. Lähtökohtana on ajatus, että jokainen meistä pyrkii tulemaan tunnustetuksi eli ymmärretyksi meitä aidosti luonnehtivilla ominaisuuksilla, jotka ohittavat kategorioihin perustuvat luokittelut.
Kuva 1. Pixabay.
Ajattelun ydin on hyvinvoinnin edistäminen ja syrjäytymisen ehkäisy. Hyötynä on parempi kiinnittyminen sekä yhteisöihin että palveluihin. Onnistunut myönteisen tunnistamisen kokemus syntyy, kun yksilö kohdataan omana ainutlaatuisena yksilönä. Se vahvistaa nuoren kokemusta osallisuudesta ja kehittää hänen toimijuuttaan. Kun nuori kokee olevansa merkityksellinen osa omaa yhteisöä, syrjäytymisen riski pienenee.
Myönteinen tunnistaminen tarjoaa myös mahdollisuuksia saada jälkihuoltonuori kiinnittymään paremmin omaan palvelupolkuunsa. Siten ammattilainen pystyy pääsemään paremmin nuoren kokemusmaailmaan. Kun työskentelyn lähtökohtana ovat nuoren omat kokemukset, voimavarat ja onnistumiset, nuori kokee tulleensa ymmärretyksi häntä aidosti luonnehtivien omaisuuksien kautta. Väärin ymmärtämisen riski vähenee ja luottamus ammattilaisen ja nuoren välillä kasvaa. Luottamuksen ja kunnioituksen ansiosta nuoren on helpompi ottaa vastaan ammattilaiselta apua.
Myönteisen tunnistamisen hyödyt saadaan osaksi asiakastyötä, kun näkökulman arvot ovat läsnä nuorten jokapäiväisessä arjessa. Tämä vaatii sitä, että ongelmien varhaisen havaitsemisen ohella esille nostetaan myös ajattelutapoja ja ajatusmalleja, jotka tukevat nuoren kasvua, kehitystä ja hyvinvointia. Tämä on myönteisen tunnistamisen ideologian mukaista.
Ammattilaisen tulee tukea nuoren onnistumisen hetkiä
Mitä jälkihuollon ammattilaisen tulee muistaa, jos hän haluaa varmistaa myönteisen tunnistamisen hyödyt asiakastyössä? Asiaa pohdittiin vuonna 2023 toteutetussa opinnäytetyössä Myönteinen tunnistaminen jälkihuollon työskentelyorientaationa: muistilista myönteisestä tunnistamisesta jälkihuollon ammattilaisille. Työ oli osa Hyvää jälkeä -hanketta, jossa selvitettiin myönteisen tunnistamisen ideologiaa asiakastyössä jälkihuoltonuorten kanssa. Opinnäytetyön kehittämispajoissa jälkihuollon kokemusasiantuntijat ja ammattilaiset tekivät toiminnallisia harjoitteita.
Kuva 2. Muistilista myönteisestä tunnistamisesta (Rankonen, Suomalainen & Suominen 2023).
Kehittämispajojen tuloksissa painotettiin vastavuoroisen tutustumisen tärkeyttä. Siksi on tärkeää, että ammattilainen osoittaa oman inhimillisyytensä eikä korosta nuoren ja ammattilaisen välistä valta-asetelmaa. Onnistuneessa kohtaamisessa on ratkaisevaa, että ammattilainen on aidosti kiinnostunut nuoresta ja tutustuu häneen ennakkoluulottomasti. Siten nuori kokee olevansa aidosti oman elämänsä asiantuntija.
Älä luo ennakkoajatuksia minusta papereiden perusteella vaan tutustu kyselemällä ja kuuntelemalla minua.
Kehittämispajaan osallistuneet nuoret toivoivat, että ammattilaisen ja nuoren suhde perustuisi luottamukseen ja kunnioitukseen ja että tutustumiseen olisi varattu riittävästi aikaa. Muina myönteisen tunnistamisen kokemusta vahvistavia tekijöinä nuoret mainitsivat kärsivällisyyden, rehellisyyden ja kuuntelemisen. Kaikki pitivät tärkeänä, että nuoren onnistumisen hetkiä painotettaisiin enemmän. Ne luovat uskoa nuoreen, joten on ammattilaisen tehtävä muistuttaa niistä ja kannustaa itsenäistymiseen.
Onnistumisen hetkien painottamisen lisäksi molemmissa kehittämispajoissa käsiteltiin nuoren mielenkiinnon kohteiden ja vahvuuksien kartoittamisen tärkeyttä. Erityisesti ammattilaiset olivat sitä mieltä, että vahvuuksien löytäminen ja niiden sanoittaminen ovat jälkihuollossa keskeisintä. On korvaamattoman tärkeää työntää työskentelyssä sivuun edes hetkeksi nuoren haasteet ja keskittyä positiiviseen, mikä arjen kiireessä herkästi unohtuu. Myös kokemusasiantuntijat muistuttivat, että jokainen kehu jää mieleen.
Kehittämispajojen perusteella tehtiin käytännönläheinen muistilista, joka muistuttaa jälkihuollon työntekijää myönteisen tunnistamisen tärkeydestä ja sen eri elementeistä. Muistilistaa voivat hyödyntää myös muut nuorten ja lasten kanssa työskentelevät ammattilaiset tai ketkä tahansa ihmislähtöistä työtä tekevät.
Lähteet
Kallio, K. P., Korkiamäki, R. & Häkli, J. 2015. Myönteinen tunnistaminen – näkökulma hyvinvoinnin edistämiseen ja syrjäytymisen ehkäisemiseen. Teoksessa Häkli, J., Kallio, K. P. & Korkiamäki, R. (toim.) Myönteinen tunnistaminen. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto, 9–35.
Kivinen, S. 2009. Opas jälkihuollossa olevien nuorten vanhemmille. Helsinki: Suomen Kasvatus- ja perheneuvontaliitto.
Louniala, O-P. 2023. Ainoa läheinen maksaa valtiolle 24 miljoonaa – Yle kysyi lastensuojelun jälkihuollon nuorilta, miltä leikkaukset tuntuvat. Yle. Viitattu 11.12.2023. https://yle.fi/a/74-20041525
Pukkio, S. & Hipp, T. 2016. Mikä jälki jää? Opas lastensuojelun jälkihuoltotyöhön. Lastensuojelun keskusliitto. Viitattu 11.12.2023. https://www.lskl.fi/wp-content/uploads/Opas-lastensuojelun-jalkihuoltotyohon-120616-1.pdf
Rankonen, R., Suomalainen, I. & Suominen, N. 2023. Myönteinen tunnistaminen jälkihuollon työskentelyorientaationa: muistilista myönteisestä tunnistamisesta jälkihuollon ammattilaisille – osana Hyvää jälkeä -hanketta. Viitattu 21.2.2024 AMK-opinnäytetyö. Turun ammattikorkeakoulu. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/811661/Rankonen_Suomalainen_Suominen.pdf?sequence=2&isAllowed=y
Ristikari, T., Törmäkangas, L., Lappi, A., Haapakorva, P., Kiilakoski, T., Merikukka, M., Hautakoski, A., Pekkarinen, E. & Gissler, M. 2016. Suomi nuorten kasvuympäristönä. 25 ikävuoden seuranta vuonna 1987 Suomessa syntyneistä. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos (THL) ja Nuorisotutkimusverkosto. Raportti 9/2016. Viitattu 11.12.2023. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/131119/URN_ISBN_978-952-302-712-1.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Räty, T. 2015. Lastensuojelulaki: Käytäntö ja soveltaminen. 3., uudistettu painos. Helsinki: Edita.
Sosiaali- ja terveysministeriö 2023a. Hyvää jälkeä – Jälkihuolto siirtymänä ja aikuistumisen tukena uudistuvassa palvelujärjestelmässä. Tutkimussuunnitelma. Viitattu 11.12.2023. https://stm.fi/documents/1271139/119935581/2021
Sosiaali- ja terveysministeriö 2019. Lastensuojelun jälkihuollon uudistamistyöryhmän loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2019:43. Viitattu 11.12.2023. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161637/STM_Rap_2019_43_Lastensuojelun_jalkihuollon_uudistamistyoryhman_loppuraportti.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Tampereen yliopisto 2023a. Hyvää jälkeä – Jälkihuolto siirtymänä ja aikuistumisen tukena uudistuvassa palvelujärjestelmässä. Viitattu 11.12.2023. https://www.tuni.fi/fi/tutkimus/hyvaa-jalkea-jalkihuolto-siirtymana-ja-aikuistumisen-tukena-uudistuvassa
Tampereen yliopisto 2023b. Myönteinen tunnistaminen. Viitattu 11.12.2023. https://research.tuni.fi/mytu/tutkimus/
Yliruka, L., Kantoluoto, A., Heino, T., Laine, T. & Hipp, T. 2020. Itsenäistymistä ja hyvinvointia tukeva jälkihuolto ja nuorten aikuisten sosiaalityön mallinnus. Työpaperi 32/2020. Viitattu 11.12.2023. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/140573/
Hyvää jälkeä -hanke
Hyvää jälkeä oli sosiaali- ja terveysministeriön rahoittama tutkimushanke, joka toteutui 1.9.2021 – 31.12.2023. Tutkimuksen kohteena oli lastensuojelun jälkihuolto, jonka toteutumista tarkasteltiin nuorten, työntekijöiden ja perhehoitajien kokemusten näkökulmasta. Hankkeessa toimivat Tampereen yliopisto, SOS-lapsikylä ja Savonia-ammattikorkeakoulu tutkimuksen osalta sekä Turun ammattikorkeakoulu kehittämisen osalta.
Hankkeessa kartoitettiin jälkihuollon nykytilaa, selvitettiin hyvän jälkihuollon edellytyksiä nuorten ja ammattilaisten näkökulmasta sekä kehitettiin myönteisen tunnistamiseen perustuvaa ja jälkihuoltoon liittyvät siirtymät huomioon ottavaa vuorovaikutuskäytäntöä. Tavoitteena oli lisätä ymmärrystä nuorten ja ammattilaisten jälkihuollon kokemuksista sekä jälkihuollon kehittämistarpeista ja -mahdollisuuksista. Turun ammattikorkeakoulun tehtävänä oli kehittää jälkihuoltoon vuorovaikutus- ja yhteistyökäytäntö, joka tukee nuorta elämän siirtymävaiheissa. Tavoite oli kuvata yhteistyökäytäntöä digitaalisessa ympäristössä.
Hyvä olisi jos pystyttäisiin kiireestä ja resurssien vähäisyydestä huolimatta noudattamaan : ”älä tuijota papereita vaan ota henkilö juuri sinun arviointisi/auttamisen/neuvonnan kohteeksi.