02.09.2019

Heikki Ellilällä on noin 40 vuoden ura takanaan psykiatrisena sairaanhoitajana, mielenterveys- ja päihdetyön kouluttajana, asiantuntijana ja vaikuttajana niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Keväällä tämä todettiin julkisesti, kun hänet palkittiin ansioistaan Sairaanhoitajien koulutussäätiön myöntämällä ansiomitalilla.

Heikki Ellilä huomauttaa tunnustuksen tulevan erityisesti mielenterveys- ja päihdetyön koulutukselle ja kehittämistyölle. Hänellä on työkokemusta niin hoitotyössä kuin opetuksessakin. Uralle mahtuu paljon kokemuksia, mutta kohokohtina Ellilä nostaa tällä hetkellä kokemusasiantuntijat opetuksessa sekä kansainvälisyyteen kasvamisen.

Kansainvälistä työtä Ellilä on tehnyt jo pitkään, mutta kokemusasiantuntijoiden hyödyntäminen opetuksessa on tuoreempi asia. Turun ammattikorkeakoulu oli mukana Commune-hankkeessa, jossa kokemusasiantuntijoita otettiin mukaan opetuksen suunnitteluun ja toteuttamiseen.

Mielenterveysongelma ei näy päällepäin

Joka viidennellä suomalaiselle voitaisiin diagnosoida mielenterveyden häiriö. Erilaisia elämänkriisejä ja mielenterveysongelmia on vieläkin useammalla. Nämä tilanteet hoituvat yleensä ystävien tai muun vertaistuen avulla, mutta esimerkiksi paha avioerokriisi tai muu vaikea menetys voi johtaa masennukseen, joka pahimmillaan voi johtaa vakavaan sairastumiseen, jopa itsetuhoiseen käytökseen.

– Yleisyydestään huolimatta mielenterveyden haasteista kärsiviin ihmisiin kohdistuu edelleen stigma eli häpeäleima. Jakamalla oikeaa tietoa psyykkisen sairauden aiheuttama leima hälvenee, Ellilä toteaa.

Kokemusasiantuntijoiden kertomukset sairaudestaan hälventävät opiskelijoiden ennakkoluuloja.

Ketkä parhaiten tietoa jakavat? Kokemusasiantuntijat, joilla on asiasta omakohtaista kokemusta eli he, jotka ovat tai ovat olleet psykiatrisessa hoidossa. Mielenterveys- ja päihdetyön opetuksessa on ollut mukana kokemusasiantuntijoita, jotka jakavat tietoa oman kokemuksensa kautta.

– Commune-projektissa he opettivat meidän opiskelijoitamme. Kun ihmiset, joista päälle päin ei näy mitään, kertovat kuinka kovia he ovat kokeneet, saa se opiskelijat kuuntelemaan tarkkaan. Kokemusasiantuntijoiden kertomukset sairaudestaan hälventävät opiskelijoiden ennakkoluuloja. He saivat opiskelijoilta ylistävät arviot.

Ellilä toteaa, että kokemusasiantuntijoiden mukaan saaminen opetukseen on loistava juttu. Hän pohtii, että heidät pitäisi saada opetustiimiin mukaan vakinaisesti palkattuina, kuten esimerkiksi Irlannissa jo toimitaan.

Kansainvälistyminen avartaa maailmankatsomusta

Vuonna 1994 Salon terveydenhuolto-oppilaitoksessa kannustettiin opettajia lähtemään ulkomaille vaihtoon. Ellilä lähti Jerseyn saarelle Royal College of Nursing -säätiön järjestämään konferenssiin ja sen jälkeen vaihto-opettajaksi Englantiin Southamptonin yliopistoon ”ja sillä reissulla ollaan periaatteessa edelleen”.

– Muistan hyvin miten pelonsekaisin tuntein aloitin konferenssin, luulin sen olevan jotain aivan ihmeellistä, mutta esityksiä kuunnellessani huomasin, ettei se ollut mitenkään erityisen erikoista. Tosin paikallisista uutisista kuulin, että konferenssissa oli delegaatiot niinkin kaukaa kuin Botswanasta ja Suomesta. Paikalla oli lisäkseni ruotsalainen professori eli pohjoismainen delegaatio olin minä ja yksi ruotsalainen, Ellilä nauraa.

Siitä alkoi kansainvälinen vaihto ja verkostojen luonti. Opiskelijat olivat vaihto-ohjelmissa ja heitä käytiin tapaamassa. Vastaavasti Suomeen tuli opiskelijoita ja heidän ohjaajiaan.

Täytyy olla avoin ja puhuttaa ihmisiä kongresseissa, ottaa yhteyttä ja sopia tapaamisia, jos haluaa saada verkostoja. Verkostoja tulee myös ylläpitää.

– Kansainvälisyyteen kasvaminen, uuden maailman avautuminen oli hienoa. Liityin vuosia sitten ensimmäisten suomalaisten joukossa kansainväliselle sähköpostilistalle, jossa jaettiin kollegiaalisesti tietoa. Sieltä sain muun muassa lähteitä, joita käytin opinnoissani. Väitöskirjani tulevaan opponenttiinkin tutustuin ensimmäiseksi listan kautta. Vastavuoroisesti olen auttanut sitä kautta muita. Sähköpostilistat ovat nyt historiaa ja korvautuneet sosiaalisen median ryhmillä.

–Täytyy olla avoin ja puhuttaa ihmisiä kongresseissa, ottaa yhteyttä ja sopia tapaamisia, jos haluaa saada verkostoja, niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Verkostoja tulee myös ylläpitää, Ellilä huomauttaa.

Ulkomailla käyminen avartaa maailmaa.

Hän mainitsee myös yrittäneensä rohkaista sairaalan henkilöstöä siitä, että ulkomaisiin konferensseihin kannattaa osallistua posterilla tai esityksellä. Hän kannustaa siihen myös ylemmän AMK:n opiskelijoita korostaen kansainvälisen vaihdon tärkeyttä. Ellilä toivoo, että opiskelijat käyvät katsomassa ulkomaista työskentelyä, näin he pystyvät vertaamaan ja arvostamaan myös kotimaista osaamista.

– Vaihdossa ei aina ehkä opi paljon uutta, mutta siellä näkee, että asioita pystytään tekemään monella tavalla, ja esimerkiksi lean-ajattelu voi olla pidemmällä kuin täällä. Opiskelijan tulisi mennä vaihtoon uteliaalla asenteella, ollaan töissä ja tutustumassa muiden tapaan työskennellä. Ulkomailla käyminen avartaa maailmaa, Ellilä painottaa.

Urapolku sairaanhoitajasta yliopettajaksi

Heikki Ellilällä on yli 40 vuoden ura takanaan. Hänellä on pohjakoulutuksena sairaanhoitajan tutkinto vuodelta 1981, josta hän jatkoi mielenterveyden ja päihdetyön erikoissairaanhoitajaksi 1983. Terveystieteen maisteriksi hän valmistui Turun yliopistosta vuonna 2000, ja tohtoriksi hän väitteli lastenpsykiatrian laitokselta vuonna 2007.

Käytännön ohjaajien ja kokemusten merkitys identiteetin ja uravalinnan kannalta on tärkeä, siksi heidän koulutukseensa ja tukemiseensa tulisi panostaa.

Hän työskenteli noin 10 vuotta mielenterveysalan yksiköissä, muun muassa Turun psykiatrian klinikalla, Helsingissä Lapinlahden sairaalassa ja yhden vuoden ensiapupoliklinikalla Turun yliopistollisessa keskussairaalassa (Tyks). 80-luvun puolivälissä hänellä oli virka Tyksin psykiatrian kriisiosastolla, jota hän oli myös perustamassa.

– Miksi valitsin mielenterveyden ja päihdetyön? Minulla oli äärimmäisen hyvä ohjaaja mielenterveystyön harjoittelussa psykiatrian klinikalla. Olen edelleen hänen kanssaan yhteydessä. Käytännön ohjaajien ja kokemusten merkitys identiteetin ja uravalinnan kannalta on tärkeä, siksi heidän koulutukseensa ja tukemiseensa tulisi panostaa, hän korostaa.

Sairaanhoidon opettajaopintoja suorittaessaan sattuma tarttui peliin. Kun Ellilä aloitti opettajakoulun, hänelle tarjottiin puolen vuoden sijaisuutta opettajana. Hän luennoi ja opiskeli samaan aikaan. Valmistuttuaan hän teki Turussa opetushoitajan ja tuntiopettajan töitä.

– Vuonna 1989 siirryin Salon terveydenhuolto-oppilaitokseen mielenterveyshoitajakoulutukseen opettajaksi. Nykyään koulutus kuuluu lähihoitajan opintoihin. Opetin ja välillä työskentelin kliinisessä työssä sairaanhoitajana, Ellilä mainitsee.

Ulkomaisten opiskelijoiden kielitaidon opettamiseen pitäisi panostaa. Suomen kielen opetus tulisi voida toteuttaa valmistavan vuoden opetuksessa.

Vuonna 2000 Ellilä siirtyi Turun ammattikorkeakouluun opettamaan mielenterveys- ja päihdetyötä, tutkimusmetodiikkaa ja opinnäytetyötä. Pian hän toimi yliopettajana englanninkielisessä koulutuksessa, ensin Salossa, myöhemmin Turussa. Opiskelijoita kansainväliseen ryhmään tuli ympäri maailmaa, opetus oli englanniksi.

– Ulkomaisten opiskelijoiden kielitaidon opettamiseen pitäisi panostaa. Suomen kielen opetus tulisi voida toteuttaa valmistavan vuoden opetuksessa, jo ennen varsinaisten opintojen alkua. Kielitaito on kaiken pohja, sillä useimmat meidän sairaanhoitajakoulutuksen käyneet ulkomaalaiset sairaanhoitajat jäävät Suomeen töihin.

– Tällä hetkellä toimin Turun AMK:ssa Terveys ja hyvinvointi -sektorilla YAMK-tutkintokoulutuksessa yliopettajana. Pääaiheet opetustyössäni ovat edelleen mielenterveys- ja päihdehoitotyö sekä opinnäytetyöt, Ellilä mainitsee.

 

Kehittämässä alaa ja opetusta

Ellilä on ollut mukana kehittämässä Master Schoolia eli ylempää AMK-tutkintoa Terveys ja hyvinvointi -sektorilla, ja valtakunnallisesti hän on ollut ensimmäisten joukossa kehittämässä ammattikorkeakoulun Master-tason koulutusta mielenterveys- ja päihdehoitotyöhön. Lisäksi hän toimi kevääseen asti kliinisenä opettajana Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin psykiatrian toimialueella.

Ellilällä on myös lukuisia muita ansioita. Hän on muun muassa perustajajäsen ja hallituksen jäsen 2005–2012 Horatio – European Association for Psychiatric Nurses -järjestössä. Hän toimi myös seitsemän vuotta hallituksen jäsenenä Pohjoismaisten psykiatristen sairaanhoitajien järjestössä (PSSN). Lisäksi hän on työskennellyt vierailevana lehtorina Irlannissa ja Alankomaissa sekä 4 vuotta mielenterveyshoitotyön ohjelman ulkopuolisena arvioitsijana Corkin Yliopistossa, Irlannissa.

Heikki Ellilä työskentelee edelleen kansallisissa tai kansainvälisissä projekteissa, jotka liittyvät mielenterveys- ja päihdetyöhön ja näiden alojen koulutukseen ja tutkimukseen. Muun muassa viime talvena hän oli kehittämässä Mongoliassa sairaanhoitajien jatkokoulutusjärjestelmää Erasmus+-rahoitteisessa MoMeNT-projektissa sekä Etelä-Afrikassa MEGA-projektissa (Building Capacity by Implementing mhGAP Mobile Intervention in SADC Countries).

APN-hoitajilla on maisteritasoinen koulutus ja heistä tulee käytännön hoitotyön kehittäjiä. Suomessa ei vastaavaa uramallia ole, vaikka sillä voitaisiin helpottaa Suomen lääkäripulaa

Ellilä on julkaissut lukuisia vertaisarvioituja artikkeleita ja konferenssijulkaisuja useissa kansallisissa ja kansanvälissä ammattilehdissä. Artikkelien avulla Ellilä on tuonut Suomessa esille, millaisiin työskentelytapoihin hän on ulkomailla tutustunut. Hän kirjoitti muun muassa Turun Sanomiin, miten Alankomaissa on kotihoitoa kehitetty Buurtzorg-mallin mukaan.

– Alankomaissa toimii myös laajavastuinen sairaanhoitajan malli eli Advanced Practice Nurse (APN) -malli. APN-hoitajilla on maisteritasoinen koulutus ja heistä tulee käytännön hoitotyön kehittäjiä. Suomessa ei vastaavaa uramallia ole, vaikka sillä voitaisiin helpottaa Suomen lääkäripulaa, Ellilä mainitsee.

Ellilä toteaa, että Suomessa ylempi AMK-opiskelijat menevät valmistuttuaan osastonhoitajiksi, opettajiksi ja projektityöntekijöiksi tai he menevät takaisin samaan työhön, jossa he ovat olleet ennen tutkintoa. Alankomaissa APN-hoitajat tekevät itsenäisesti töitä, heidän koulutuksensa takaa heille muun muassa lääkkeiden ja laboratoriokokeiden kirjoitusoikeudet, sairaalaan sisään- ja uloskirjoitusoikeudet. He voivat konsultoida lääkäreitä tarvittaessa. APN hoitajat ovat myös paremmin palkattuja.

– Suomessa tulisi kehittää samankaltainen urapolkumalli YAMK-koulutuksen suorittaneille, Ellilä sanoo.

Erilaisia kohokohtia

Nykypäivänä Heikki Ellilä iloitsee erityisesti mahdollisuudestaan saada  työskennellä nuorempien lahjakkaiden kollegoiden kanssa.

– Niin opettajat kuin projekteissa työskentelevät kollegat ovat parasta A-luokkaa. On ilo työskennellä itseään fiksumpien kanssa, he antavat lisäpotkua itsellekin, hän nauraa.

Ellilä mainitsee, että henkilökohtaisia kohokohtia ammatissa ovat olleet, kun pystyi tekemään väitöskirjan ja kun sai ohjata opiskelijaryhmiä koko opintojen ajan, oli hienoa nähdä opiskelijoiden ammatillinen kasvu.

– Pidän vuorovaikutuksesta kasvokkain ihmisten kanssa, silloin voi haastaa opiskelijoita. Uskon, että Totuus löytyy aidosta vuorovaikutuksesta ihmisten välillä. Täytettyäni 60-vuotta kollegat ja ystävät keräsivät pesämunan nimeä kantavan rahaston perustamiseksi. Rahastosta jaetaan vuosittain apurahoja mielenterveystyön kehittäjille.

Tuki työhön on kotona. Heikki ja Anu Ellilä ovat olleet pitkään naimisissa. Anu Ellilä on vaativan erityistason psykoterapeutti. Pariskunnalla on kaksi lasta, poika Oskari on Turun AMK:sta valmistunut teatteri-ilmaisun ohjaaja ja tytär Venla opiskelee lääketiedettä. Heillä on myös kaksi lastenlasta.

Lokakuussa näemme Heikki Ellilän teatterin lavalla!

Ellilä harrastaa kuntoliikuntaa, kalastusta, veneilyä ja mökkeilyä. Teatteri on kuitenkin intohimo. Hän istuu katsomossakin usein, ja aina silloin tällöin hän on myös lavalla. Teatteria hän on harrastanut jo 80-luvun alusta asti, jolloin aloitti Turun Ylioppilasteatterissa.

– Turun ylioppilasteatteri viettää 60-vuotisjuhlaa ja juhlateoksena esitetään syyskaudella Eeva-Liisa Mannerin klassikko: Poltettu oranssi -näytelmä. Olen näytöksessä mukana. Teatteria olisin halunnut tehdä enemmänkin, mutta työ ei anna siihen mahdollisuutta ja ammattia siitä ei tullut. On hienoa tehdä työtä hyvän ohjaajan ja nuorten kanssa, Heikki Ellilä myhäilee.

Lokakuussa näemme Heikki Ellilän teatterin lavalla! Ensi-ilta on 4.10.

 

Lue myös: Sairaanhoitajien koulutussäätiö myönsi Heikki Ellilälle ansiomitalin
Tutustu: Commune-projekti
Lue artikkeli: Mielenterveyskuntoutuja tuo opetukseen lisää syvyyttä – kokemusasiantuntija auttaa ymmärtämään potilasta
Lue artikkeli: Puheenvuoro: Alankomaat näyttää tietä kotihoidossa
Tutustu: MEGA-projekti
Tutustu: MoMeNT-projekti
Lue artikkeli: Puheenvuoro: Alankomaat näyttää tietä kotihoidossa
Ellilä näyttelijänä: Poltettu oranssi, Turun ylioppilasteatterin 60-vuotisjuhlateos