30.09.2022

Kymmenentuhannen lapsen vanhemmat suorittavat vuosittain vankeusrangaistusta. Lapsilla on lain suojaama oikeus vanhempaansa, mutta tämä oikeus ei aina toteudu vankeusaikana. Lapsen yhteys vanhempaan tukee molempien mielenterveyttä ja vuorovaikutussuhdetta. Tämän vuoksi vankiloiden perhetyötä tulisi kehittää lasten oikeuksia tukevaksi. Tietoa siitä, millaista perhetyöstä vankeusaikana toivotaan ja miten se tukee vangin mielenterveyttä ei ole kartoitettu kattavasti. Turun ammattikorkeakoulun ja Sopiva Oy:n tutkimushanke selvittää tätä puuttuvaa tietoa.

Suomessa on arviolta vuosittain noin 10 000 alaikäistä lasta, joiden vanhempi suorittaa vankeusrangaistusta. Lain mukaan kaikilla alle 18-vuotiailla lapsilla on oikeus tavata ja pitää muulla tavoin yhteyttä vankilassa olevaan vanhempaansa, jos se nähdään lapsen edun mukaisena. Tämän lisäksi lapsenhuoltolain mukaan lapsella on oikeus tavata molempia vanhempiaan, jos se ei ole lapsen edun vastaista (Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 190/2019, 2 §). 

Vankeuslain 767/2005 (13. Luku 5§) mukaan suljetussa vankilassa olevalle vangille voidaan myöntää lupa alle 15-vuotiaan lapsen tapaamiseen siihen soveltuvassa tilassa, jos tapaaminen on tarpeen vangin ja lapsen yhteyksien ylläpitämiseksi eikä tapaaminen ole lapsen edun vastaista. 

Vanhemman vankeusaika aiheuttaa haasteita lapsen mielenterveydelle

Tutkimusten mukaan erossa olo vanhemmasta aiheuttaa lapselle erilaisia mielenterveyden ja vuorovaikutuksen haasteita (Humphreys 2018; Nosek ym. 2019). Lapsen ja vanhemman välinen suhde vaikuttaa myös siihen, miten lapsi selviytyy vanhemman vankeusajasta (Miller 2006).

Vanhemmalle puolestaan erossa olo lapsesta voi tarkoittaa ongelmia vanhemmuuteen kiinnittymisessä ja vuorovaikutussuhteen luomisessa (Mok et. Al., 2018). Vangit ovat myös erityisen haavoittuvassa asemassa, mikä näkyy erityisesti psyykkisenä oireiluna. Vangeista noin 90 prosenttia saa jonkin psykiatrisen diagnoosin, ja tämä on viisinkertainen valtaväestöön verrattuna (Lauerma 2007).

Suositukset eivät aina toteudu

Rikosseuraamuslaitos on selvityksessään lapsi- ja perhetyöstä vankiloissa (2019) linjannut, että lapsi- ja perhetyön tulee olla osa koko Rikosseuraamuslaitoksen henkilöstön työtä. Kaikessa henkilökunnan toteuttamassa lähityössä ja päätöksenteossa tulee ottaa huomioon lapsen etu ja lapsiystävälliset käytännöt, jotka kohdistuvat erityisesti lapsen tapaamisiin ja lapsen kohtaamiseen vankilassa. Selvityksessä ja suosituksissa on huomioitu YK:n lapsen oikeuksien lisäksi EuroPris − Promoting Professional Prison Practicen linjaukset lapsi- ja perhetyön hyvistä käytänteistä sekä Euroopan neuvoston suositukset koskien vangittujen vanhempien lapsia. (Rikosseuraamuslaitos 2019, Europris 2022.)

Osalla vankien lapsista on lastensuojelun asiakkuus tukemassa heidän arkeaan. Lassilan ja Suonion (2018) tekemän kyselyn perusteella voidaan todentaa monitoimijaisen yhteistyön ongelmat lastensuojelun ja vankeinhoidon välillä. Molemmilla toimijoilla on lakisääteinen, yhteinen tavoite edistää lapsen ja vanhempien hyvinvointia ja yhteydenpitoa, mutta yhteisesti neuvoteltua toimintamallia yhteistyölle ei tulosten mukaan ole. Molemmilla organisaatioilla on omat erilliset toimintatapansa vanhemmuuden tuen kysymyksissä. Tästä esimerkkinä laaditut rangaistusajansuunnitelma ja lastensuojelun asiakassuunnitelma, jotka eivät kommunikoi keskenään eivätkä tue tosiaan, vaikka suunnitelmissa tavoitteet voivat olla yhtenäisiä. 

Uusi hanke tähtää tarpeeseen kohdistuviin palveluihin

Suomessa on tehty aiemmin joitakin vankien perhetyöhön liittyviä hankkeita (Ehjä perhe 2007−2011: KRITS, Vanhempi vankilan portilla 2017−2019: Ensi- ja turvakotien liitto). Kuitenkaan vankilassa olevan vanhemman toiveita mielenterveyden edistämiselle, perhetyölle ja vanhemmuuden tukemiselle ei ole kattavasti selvitetty. Turun ammattikorkeakoulun tutkimushanke ”Perheellisen vankien mielenterveyden edistäminen perhetyön avulla” pyrkii vastamaan tähän tarpeeseen. 

Perheellisen vankien mielenterveyden edistäminen perhetyön avulla -hanke koostuu kolmesta osatutkimuksesta. Tämän ensimmäisen tutkimushankkeen tavoitteena on selvittää, minkälaista perhetyötä vankiloissa jo tehdään ja miten sitä pitäisi kehittää tulevaisuudessa. Koko hankkeen päätavoitteena on kehittää perhetyön mallia vankilassaoloaikana ja vapautumisvaiheessa oleville. Hanke toteutetaan yhteistyössä sosiaali- ja perhepalveluita tarjoavan Sopiva Oy:n kanssa, ja hanketta rahoittaa Kristillinen Suojakotisäätiö.

Ensimmäinen vaihe toteutetaan teemahaastatteluna vankilasta viimeisen kolmen vuoden aikana vapautuneille henkilöille, joilla on vankeusaikana ollut alle 18-vuotiaita lapsia. Haastateltavien rekrytointi tapahtuu järjestöjen ja yksityishenkilöiden kautta. Haastattelututkimuksen tuloksena tuotetaan uutta tutkimustietoa siitä, minkälaisia kokemuksia vankilasta vapautuneilla perheellisillä on vankilassa toteutetusta perhetyöstä sekä miten perhetyö on vaikuttanut henkilöiden mielenterveyteen ja vanhempi−lapsi-suhteeseen.

Tuloksen perusteella suunnitellaan uudenlaisia perhetyönpalveluita vankilassa oleville vangeille, heidän lapsilleen ja perheilleen. Palveluiden suunnittelussa on nykyistä paremmin osattava hyödyntää vankien omaa osallisuutta, johon vapautuneiden vankien haastattelututkimus osaltaan tähtää. Jatkohankkeessa osallisuutta palveluiden suunnitteluun tulee entuudestaan lisätä sekä antaa myös vankien lapsille ja perheille mahdollisuus osallisuuteen. Näin taataan tarpeeseen kohdentuvat palvelut.