16.02.2026

Varhainen puheeksiotto sekä ammattilaisen asiantunteva ohjaus voivat olla ratkaisevia tekijöitä nuorten terveyteen liittyvässä päätöksenteossa. Kun viestintä on dialogista ja nuorten toimijuutta kunnioittavaa, se kasvattaa heidän kykyään tehdä itsenäisiä, arvoihinsa perustuvia valintoja – ei vain nikotiinittomuuden vaan laajemman hyvinvoinnin näkökulmasta.

Nuorten nikotiinituotteiden käyttö on noussut merkittäväksi ilmiöksi sekä kansallisesti että kansainvälisesti viime vuosina. Nikotiinituotteiden houkuttelevuutta lisäävät makuaineet, tuotteiden helppo saatavuus ja niihin liitetty mielikuva haitattomuudesta, vaikka tutkimusnäyttö osoittaa aivan muuta. Nuorten käsitykset riskittömyydestä perustuvatkin usein puutteelliseen tietoon tuotteiden sisältämistä nikotiinimääristä ja muista kemikaaleista. Tämä korostaa ammattilaisten roolia virheellisten uskomusten oikaisemisessa. (⁠Becker & Rice, 2021⁠)

Ilmiön leviämistä selittää myös nuorten sosiaalinen ympäristö: vertaissuhteilla on nuoruusiässä poikkeuksellisen suuri vaikutus terveyskäyttäytymiseen. Ryhmän normit ja hyväksyntä voivat kannustaa päihdekokeiluihin tavalla, joka normalisoi riskialttiin käyttäytymisen. Erityisesti yläkouluiässä nuori hakee paikkaansa vertaisryhmässä, ja nikotiinituotteiden kokeileminen voidaan nähdä osana ryhmään kuulumisen prosessia. (Karakos, 2014; AI Take ym., 2019)

Nikotiini altistaa nuoret riippuvuudelle ja terveyshaitoille

Nikotiinin terveysvaikutuksista kertyy jatkuvasti uutta tutkimusnäyttöä, ja kokonaiskuva on huolestuttava. Sähkösavukkeet altistavat nuoret merkittävälle nikotiiniriippuvuudelle, joka kehittyy herkästi erityisesti kehittyvien aivojen vuoksi.

Fyysisiin riskeihin kuuluvat muun muassa keuhkojen ärsytys ja mahdolliset tulehdukselliset muutokset sekä sydän- ja verenkiertoelimistön kuormittuminen. Psyykkisellä tasolla nikotiinin käyttö on yhdistetty lisääntyneeseen ahdistuneisuuteen, keskittymisvaikeuksiin sekä impulssikontrollin haasteisiin (Becker & Rice, 2021).

Huolestuttavaa on myös se, että osa nuorista ei tunnista käyttämänsä tuotteen nikotiinipitoisuutta, mikä kasvattaa – osin huomaamatta ja vahingossa – runsaankin altistumisen riskiä. Tilannetta pahentaa se, että markkinoilla on jatkuvasti uusia tuotteita, joiden koostumus ja vahvuus vaihtelevat, ja pakkauksissa ilmoitetut tiedot eivät aina ole selkeitä tai vertailukelpoisia (Becker & Rice, 2021).

Nuorille suunnatussa terveysneuvonnassa on välttämätöntä tuoda esiin nikotiinin käytön välittömät haitat tavalla, joka resonoi nuoren arkeen.

On selvää, että nuorille suunnatussa terveysneuvonnassa on välttämätöntä tuoda esiin nikotiinin käytön välittömät haitat tavalla, joka resonoi nuoren arkeen. Terveysviestinnässä kannattaa hyödyntää konkreettisia ja helposti ymmärrettäviä esimerkkejä, kuten se, kuinka nikotiini vaikuttaa hengityskykyyn, urheilusuorituksiin tai ihon kuntoon sekä kuinka nopeasti riippuvuus voi kehittyä.

Kokonaisvaltaisen nuorten nikotiinivalistuksen tavoitteena on siis paitsi lisätä tietoa terveysriskeistä myös vahvistaa nuorten kykyä tehdä omia päätöksiä, hallita houkutuksia ja löytää terveellisiä tapoja jaksamiseen ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Näin terveysneuvonta voi olla aidosti vaikuttavaa ja ennaltaehkäisevää, eikä pelkästään varoittelevaa.

Terveysneuvonta ehkäisee riskikäyttäytymistä

Yläkoululaisten terveysneuvonta on tavoitteellinen ja vuorovaikutteinen prosessi, jossa pyritään vahvistamaan nuoren terveyttä ja ehkäisemään riskikäyttäytymistä murrosiän kehitysvaiheessa (THL, 2025). Suomessa ammattilaisilla on ainutlaatuinen, lakisääteisesti määritelty vastuu ja mahdollisuus ottaa nikotiinituotteet puheeksi osana terveystarkastuksia, mikä varmistaa koko ikäluokan tavoittamisen (THL, 2025).

Nikotiinin käytön ennaltaehkäisyyn suunnatut interventiot ovat viime vuosina kehittyneet nopeasti. Systemaattiset katsaukset osoittavat, että vaikuttavimpia ovat monimenetelmäiset ohjelmat, joissa yhdistyvät:

• interaktiivinen terveyskasvatus,
• nuoren sosiaalisten taitojen ja kieltäytymisvalmiuksien vahvistaminen sekä
• kriittisen ajattelun kehittäminen suhteessa markkinointiin.

(Mylocopos ym., 2024).

Nämä menetelmät ovat keskeisiä erityisesti siksi, että ne tukevat nuorta aktiivisen ajattelun ja itseohjautuvuuden kautta. Pelotteluun perustuvat viestit taas ovat tutkimusten mukaan vähemmän vaikuttavia tai jopa vastareaktiota herättäviä (Wu ym., 2024).

Nuorten omat kokemukset korostavat, että uskottavin terveysviestintä on sellaista, joka liittyy konkreettisesti nuoren elämään ja jonka esittää aikuinen, joka aidosti kuuntelee. Nuoret kokevat usein, että pelotteluun perustuvat kampanjat eivät tunnu realistisilta, kun taas keskustelu hyvinvoinnista, palautumisesta ja sosiaalisesta paineesta koetaan merkitykselliseksi. Lopettamista tukevat erityisesti vertaistuki, omien tavoitteiden kirkastaminen sekä mahdollisuus puhua ilman pelkoa seuraamuksista. (Wu ym., 2024; Mylocopos ym., 2024)

Dialoginen viestintä vahvistaa nuoren autonomiaa

Suomen vahvuus kansainvälisesti verrattuna on järjestelmällinen ja koko ikäluokan tavoittava kouluterveydenhuolto. Terveystarkastuksiin sisältyvä rakenteellinen puheeksiotto mahdollistaa riskikäyttäytymisen varhaisen tunnistamisen, jolloin käyttöön voidaan puuttua ennen riippuvuuden kehittymistä. (THL, 2025; Käypä hoito, 2024)

Suomen vahvuus kansainvälisesti verrattuna on järjestelmällinen ja koko ikäluokan tavoittava kouluterveydenhuolto.

Rakenteellinen puheeksiotto toimii myös tasa-arvon näkökulmasta: se antaa jokaiselle nuorelle mahdollisuuden saada tietoa, tukea ja ohjausta riippumatta taustasta tai kotona saatavasta tuesta (THL, 2025).

On huomattava, että puheeksiotto ei ole pelkkä kysymyssarja, vaan keskustelullinen menetelmä, jossa hyödynnetään näyttöön perustuvia viestinnällisiä strategioita. Käypä hoito -suositusten mukaan puheeksiotto rakentuu usein mini-intervention varaan, joka kestää noin 5–15 minuuttia ja sisältää seulonnan, palautteen ja lyhyen neuvonnan (Käypä hoito, 2024).

Puheeksioton tehokkuutta lisäävät menetelmät, jotka korostavat nuoren autonomiaa ja välttävät moralisointia, sillä ne vähentävät vastarintaa ja vahvistavat nuoren halua pohtia omaa käyttäytymistään (Wu et al., 2024).

Ammattilaisen tuki ohjaa nuoria tekemään tietoisia valintoja

Tutkimusnäyttö osoittaa, että ammattilaisen varhainen, dialoginen ja nuorta kunnioittava lähestymistapa on merkittävin tekijä nuoren harkitessa omaa nikotiininkäyttöään.

Ammattilaisen tehtävä on tarjota

• selkeää, näyttöön perustuvaa tietoa,
• nuoren arkeen linkittyviä ja ymmärrettäviä perusteluja,
• turvallinen keskusteluilmapiiri, jossa nuori voi kertoa rehellisesti kokemuksistaan sekä
• käytännön tukea nikotiinin käytön lopettamiseen.

Yhtä tärkeää on huomioida, että liian moralisoiva sävy voi kääntyä itseään vastaan ja lisätä kapinointia. (Käypä hoito, 2024; Wu et al., 2024)

Terveysneuvonnan vaikuttavuuden kannalta keskeistä on ammattilaisen viestintäosaaminen ja kyky luoda vuorovaikutukseen psykologinen turvallisuus. Tutkimusten mukaan nuori sitoutuu muutokseen paremmin silloin, kun ammattilainen välttää moralisoivaa sävyä ja käyttää motivoivan vuorovaikutuksen keinoja, jotka korostavat nuoren omaa toimijuutta. Esimerkiksi sähkösavukeilmiön nopea kehitys edellyttää ammattilaisilta jatkuvaa osaamisen päivittämistä, mikä on herättänyt huolta siitä, että kouluterveydenhuollon nykyiset resurssit eivät aina mahdollista riittävää perehtymistä uusiin nikotiinituotteisiin ja nuorten kokemusmaailmaan. (Käypä hoito, 2024; Mylocopos ym., 2024; Wu ym., 2024; Becker & Rice, 2021; THL, 2025)

Lopulta tavoitteena on, että nuori itse kokee pystyvänsä tekemään tietoisia ja omiin arvoihinsa sopivia valintoja.

Vaikuttava ohjaus huomioi lisäksi nuoren kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja tarjoaa vaihtoehtoisia keinoja käsitellä stressiä ja sosiaalista painetta. Näin ammattilainen ei ainoastaan vähennä terveysriskejä, vaan tukee nuorta kehittämään elämäntaitoja, jotka kantavat myös nikotiinittomuuden jälkeen.

Lopulta tavoitteena on, että nuori itse kokee pystyvänsä tekemään tietoisia ja omiin arvoihinsa sopivia valintoja, ja että nikotiinittomuus ei ole vain ulkoisesti ohjattu sääntö, vaan osa nuoren omaa, hyvinvoivaa arkea. (THL, 2025; Mylocopos ym., 2024; Wu ym., 2024; Käypä hoito, 2024)

Näiden terveysneuvonnan periaatteiden toteuttaminen saattaa vahvistaa nuorten nikotiinittomuuden taitoja ja vähentää riskiä varhaisen riippuvuuden kehittymiseen. Samalla on muistettava, että nuorten tukeminen nikotiinittomuuteen ei ole yksittäinen keskustelu tai ohjeistus vaan jatkuva prosessi, jossa luottamuksen rakentaminen, kuuntelu ja nuoren omien tavoitteiden tunnistaminen ovat keskiössä.

Turun AMK:n Vinssi-hankkeessa edistetään kokonaisvaltaisesti kehittämällä, toteuttamalla ja arvioimalla matalan kynnyksen osallistavia toimintamalleja, kuten terveyskioskeja, vertaisraateja, teemapäiviä ja koulutusta, jotka jalkautuvat nuorten arkiympäristöihin ja vahvistavat heidän terveysosaamistaan. Samalla hankkeessa tehdään tiivistä yhteistyötä huoltajien, opettajien ja terveydenhuollon ammattilaisten kanssa sekä rakennetaan pysyviä terveyden edistämisen ja nikotiinittomuuden toimintamalleja yhteistyökoulujen käyttöön.

 

Kirjoittajat

Minna Salakari työskentelee lehtorina ja projektipäällikkönä Terveys- ja hyvinvointi -sektorin Master Schoolissa. Salakari on koulutukseltaan filosofian tohtori, sairaanhoitaja (ylempi AMK) ja ammatillinen opettaja. Väitöksensä hän on tehnyt Turun yliopiston Lääketieteellisessä tiedekunnassa, kansanterveystieteen alalta. Salakari toimii Vinssi-hankkeen tutkimus- ja viestintävastaavana.

Anu Vaihekoski työskentelee lehtorina Terveys- ja hyvinvointi -sektorin Master Schoolissa. Vaihekoski on koulutukseltaan sairaanhoitaja (YAMK) ja ammatillinen opettaja. Hän toimii Vinssi-hankkeen projektipäällikkönä ja tekee parhaillaan omaa väitöstutkimustaan nuorten päihteiden ja nikotiinin käyttöön liittyen.

Annika Koskinen on Diakonia-ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelija. Hän suoritti projektiharjoitteluaan Turun AMK:n Vinssi-hankkeessa neljän kuukauden ajan. Harjoittelunsa aikana hän toteutti artikkelin aiheesta kuvailevan kirjallisuuskatsauksen.