09.09.2019

Eric Harrison päätyi Luonnonvarakeskukselle töihin työharjoittelujen kautta. Parasta työssä on Harrisonin mielestä vaihtuvat, mielenkiintoiset projektit ja työtehtävät.

Energia- ja ympäristötekniikan insinööriksi 2018 valmistunut Harrison ei tarkalleen muista, mikä kiinnosti opintosuuntaa valitessa eniten. Edelliset opinnot Turun yliopiston fysiikan laitoksella olivat tuntuneet liian raskailta ja teoreettisilta, joten insinöörityö ympäristön hyväksi tuntui sopivalta vaihtoehdolta.

Opintojensa aikana Harrison työskenteli opiskelija-assistenttina tehden esimerkiksi yksinkertaistetun elinkaarianalyysin toimeksiantona yritykselle. Täydellä elinkaarianalyysilla tarkoitetaan ruokatuotteen ympäristökuormituksen arviointia kaikille sen elinkaaren vaiheille, joita ovat esimerkiksi ruokien tapauksessa alkutuotanto, jalostaminen, pakkaaminen, kuljetus, varastointi, valmistus ja jätteenkäsittely. Elinkaarianalyysin voi laskea eri ympäristövaikutuskategorioille, joista yleisin on hiilidioksidipäästöt.

– Elinkaarianalyyseja tehdään, jos esimerkiksi yritys haluaa hyvittää omat hiilipäästönsä. Tai jos halutaan pistää tuotteeseen merkintä, että tämän tuotteen CO2-päästöt ovat tämän verran per kilo, Harrison lisää.

Työ sujui hyvin, joten Turun ammattikorkeakoulun lehtori ja tutkimusvastaava Piia Nurmi vinkkasi ottamaan yhteyttä Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Juha-Matti Katajajuureen.

– Työskentelen Luonnonvarakeskuksessa tällä hetkellä nimikkeellä tutkimusassistentti. Ura on enenevästi menossa elinkaarianalyysien valmistamisen suuntaan täälläkin, Harrison sanoo.

Kestävä ruoantuotanto työn keskiössä

Elinkaarianalyysien lisäksi Harrison on ollut mukana ruokahävikkihankkeissa järjestämässä workshopeja sekä ruoka-apututkimuksessa. Tutkimuksessa selvitettiin, miten kauppojen ylijäämäruoan uudelleenjakelua voitaisiin lisätä.

– Tein haastatteluja ruoka-aputoimijoille siitä, millaisia asioita he kokevat tarvitsevansa, jotta heidän työnsä sujuisi paremmin. Tutkimus on pian valmistumassa, ja se oli mielestäni todella kiva projekti, Harrison sanoo.

Monipuolisten projektien lisäksi työn hyviksi puoliksi Harrison mainitsee joustavat työajat. Tavallinen työviikko sisältää muutamia kokouksia ja tapaamisia Helsingissä ja Turussa, joista osaan voi osallistua myös etäyhteyksien kautta. Muun ajan Harrison työskentelee Luonnonvarakeskuksen toimistossa Turun PharmaCityssä.

– Käynnissä on yhtä aikaa noin kolmesta viiteen projektia, joista työskentelen kulloinkin sen parissa, joka sillä hetkellä on kiireellisin. Monesti työn alla voi olla esimerkiksi jonkinlainen raportti, Harrison sanoo.

Tulevaisuudessa Harrison haaveilee työskentelevänsä yhä kestävän ruoantuotannon parissa, mutta pääsevänsä myös tekniseen puoleen mukaan tutkimaan, miten ruokaa voisi kasvattaa sisätiloissa tulevina vuosikymmeninä niin, että kasvattaminen olisi kannattavaa sekä taloudellisesti, ympäristön kannalta, että teknisesti.

Ei turhia kompromisseja

Työ Luonnonvarakeskuksessa on saanut Harrisonin tietoisemmaksi omasta ostokäyttäytymisestään. Kytkös ruoantuottajiin on muuttanut asennetta kokonaisvaltaisemmaksi, jonka vuoksi Harrison ei halua sanoa enää asioita, joita ei pysty perustelemaan.

– Aktiivisesti tulee mietittyä enemmän ruokaa, toteaa Harrison.

Energia- ja ympäristötekniikan opinnot eivät sisältäneet paljonkaan sellaisia työtehtäviä, joiden parissa Harrisonin aika nykyisin menee. Harrison sanookin nykyisen työnsä hyödyllisimpien edellytysten syntyneen enimmäkseen opiskelija-assistentin työssä.

– Siitä oli hyötyä, vaikka ajattelisi, että jossain yrityksessä työskentely näyttää paremmalta CV:ssä, Harrison sanoo.

Nykyisille opiskelijoille Harrison antaa vinkiksi miettiä, mitkä asiat todella kiinnostavat, selvittämään ketkä kyseisen asian parissa Suomessa työskentelevät, ja olemaan heihin rohkeasti suoraan yhteydessä.

– Suuri osa ihmisistä tekee tarpeettomia kompromisseja. Jos joku asia tuntuu mahdollisesti liian vaikealta, ei siinä ole suurempaa riskiä, jos kuitenkin yrittää, Harrison summaa.