04.09.2023

Hajonneen maailman käyttöohje tarkoittaa ympäristökatastrofin tosiasioiden tunnustamista ja mukautumiskykymme tietoista soveltamista katastrofaalisessa maailmassa elämiseen. Tavoitteena on tulla tietoiseksi tavoista, joilla sopeudumme muuttuvaan maailmaan, karsia haitallisia toimintatapoja ja oppia kehittämään ja käyttämään sopeutumiskeinoja täällä elämiseen.

Näkökulma on sikäli tuore, että me usein jakaannumme kahteen leiriin: niihin, joiden mielestä on liian myöhäistä tehdä mitään, ja niihin, jotka uskovat aktiivisen toiminnan kautta ”aiemman” maailman olevan vielä pelastettavissa. Tosiasiassa maailma on jo peruuttamattomasti muuttunut ja muuttuu yhä. Järkevintä on tehdä aktiivisesti työtä sen eteen, että pärjäämme maailmassa parhaalla mahdollisella tavalla nyt ja huomenna. Sopeutuminen ei kuitenkaan tarkoita ympäristön ja ilmaston suojelun unohtamista.

Kaikkia mahdollisia toimia suojeluun on syytä jatkaa ja uusia keinoja ottaa käyttöön, jotta ylipäänsä olisi maailma, johon sopeutua.

Kirjoittaja muistuttaa, että itse ympäristökatastrofin ohella lähes yhtä suuri ongelma on, että se on asteittainen ja muuttaa asioita melkein huomaamattamme. Ihminen sopeutuu, ja totumme lähes kaikkeen. Jokapäiväinen elämä muuttuu vähitellen. Työelämä muuttuu ja etätyö alkaa olla yhä tavallisempaa, harrastukset muuttuvat esimerkiksi laskettelun ja hiihtämisen vaihtuessa muihin liikuntamuotoihin lumipeitteen vähetessä, markettien tuotevalikoimat kehittyvät ja kauramaitoa löytyy kahviin jo miltei joka kahvilassa. Äärisäät lisääntyvät ja kehitämme uusia keinoja sopeutua niihin, ovat ne sitten kastelujärjestelmiä, hulevesiratkaisuja, tai uusia viljelykasveja. Puhumme kuitenkin kuin suuri mullistus olisi vasta tuloillaan, vaikka elämme jo siinä.

Asteittaisen muutoksen takia yhteistä tekemisen meininkiä ei tahdo löytyä koko planeettaa uhkaavan katastrofin edessä. Maailma ei kuitenkaan lopu yhdellä rysäyksellä, vaan käynnissä on lukemattomia sotkuisia prosesseja samaan aikaan. Meillä Suomessa koetaan vasta pieniä vastoinkäymisiä verrattuna tulvista kärsiviin Aasian suurkaupunkeihin tai maastopaloissa kärvisteleviin Kaliforniaan tai Välimeren maihin. Näemme kriiseistä vain sen pienen osan, mikä on itseämme lähellä.

Sutisen teos saattaa olla toimiva opas eloon­jäämiseen maailmassa, joka on rikki. Emme voi enää poistaa maailmasta oman toimintamme jälkiä. On opittava elämään tässä ympäristössä, suojeltava mitä pystymme, ja hyväksyttävä esimerkiksi se, että tulevaisuuden luonto sijaitsee vaikkapa jättö- ja joutomailla, romun ja hylätyn tavaran keskellä. Kirjoittaja vie lukijansa sinne, missä tehdään onnistuneita sopeutumistoimia. Hän reissaa läheisestä sienimetsästä aina Latinalaiseen Amerikkaan ja Islantiin ja näyttää, miten ympäristö muuttuu ja millaisia sopeutumiskeinoja käytännössä voidaan toteuttaa jo nyt.

Vaikka ympäristökatastrofia ei voi pysäyttää, sitä voidaan lukemattomin keinoin heikentää.

Yksi parhaista keinoista liittyy ruokaan. Eläinten tehotuotanto on yksi suurimmista ympäristökriisin aiheuttajista ja eettisesti täysin kestämätöntä. Tulevaisuuden ruoka voidaan tuottaa toisin ja silti se voi olla maukkaampaa kuin nykyään. Tällä hetkellä elämme vielä välivaihetta, vaikka suurin osa meistä aavistanee tehotuotannon aiheuttaman massiivisen kärsimyksen ja tietää sen aiheuttamat ympäristötuhot. Kognitiivinen dissonanssi jyllää, ja moni vanhempi valmistaa yhä lapselleen lihapullia ja samalla yrittää opettaa, että pienempiä ja heikompia pitää suojella.

Sutinen kirjoittaa hyvin, ajattelee kirkkaasti ja kiinnostavasti. Hän on julkaissut kymmeniä teoksia kaunokirjallisuudesta tietoteoksiin, ja voitti mm. tietokirjallisuuden Finlandian vuonna 2022. Sutinen kertoo T.S. Eliotin kirjoittaneen, että maailma loppuu paukun sijasta ininään. Sitä ininää on nyt syytä kuunnella. Parhaassa tapauksessa se myös paljastaa, miten meidän tulisi maailmassa elää, niin ettei se hajoa enää enempää.

Sutinen Ville-Juhani (2023): Hajonneen maailman käyttöohje

Into Kustannus