27.03.2025

Osaamisen tunnistaminen on erityisen tärkeää työvoiman ulkopuolella oleville henkilöille. Opinto- ja uraohjauksen parissa on havaittu haasteeksi tunnistaa sellaista osaamista, mikä on syntynyt koulutuksen ulkopuolella, kuten esimerkiksi työuran tai harrastusten aikana.

Ryhmämuotoinen osaamisen tunnistaminen on merkityksellistä yksilöille, sillä yhteinen keskustelu osaamisesta ja sen sanoittamisesta laajentaa myös yksilön käsityksiä omista taidoistaan. Osaamisen tunnistamista tuetaan monissa ympäristöissä, kuten työllisyyspalveluissa, korkeakouluissa ja oppilaitoksissa.

 

Harjoitukset helpottavat osaamisen sanoittamista

Erilaiset osaamisen tunnistamisen harjoitukset ovat tyypillisiä työkaluja uraohjausta tekeville toimijoille. Turun ammattikorkeakoulussa osaamista tunnistetaan yhdessä opiskelijan kanssa aina opintojen alkumetreiltä valmistumiseen asti.

Harjoituksia voidaan tehdä niin henkilökohtaisissa ohjaustilanteissa kuin ryhmienkin kanssa. Näiden harjoitusten avulla osallistujat pystyvät paremmin sanoittamaan osaamistaan, mikä auttaa heitä suunnittelemaan opintojaan ja tuomaan omaa osaamista näkyväksi työ- ja harjoittelupaikkoja hakiessa.

Osaamisen tunnistamisen harjoituksilla on myös merkittävä rooli opiskelijan minäpystyvyyden kokemuksen vahvistamisessa.

 

Koulutuksen ulkopuolisen osaamisen tunnistamisessa haasteita

Työ- ja elinkeinoministeriön ja opetus- ja kulttuuriministeriön asetti osaamisen tunnistamisen työryhmän vuonna 2021. Työryhmän loppuraportissa kehotetaan opinto- ja uraohjauksen ammattilaisia kehittämään omaa osaamistaan osaamisen tunnistamisessa.

Ohjaajat kokevat erityisen haastavaksi osaamisen tunnistamisen niiden henkilöiden kohdalla, joilla osaaminen on kertynyt työuran aikana tai arjessa (Valtioneuvosto 2025, 66). Esimerkiksi uranvaihtajia voitaisiin usein tukea siirtymissä uusiin tehtäviin tunnistamalla ja tunnustamalla joustavammin koulutusjärjestelmän ulkopuolella syntynyttä osaamista.

Korkeakoulut ovat kokeilleet koulutuksen ulkopuolella syntyvän osaamisen tunnistamista muun muassa nuorten aikuisten parissa.

 

Esiintymis- ja vuorovaikutustaitoja tiedon ja harjoittelemisen kautta

Lapin AMK toteutti yhteistyössä Nuorten Ystävät ry:n kanssa kaksi työpajaa Klubitalo Roihulan tiloissa. Työpajat suunnattiin Nuorten Ystävien asiakkaille.

Myyntipuhetyöpajassa keskityttiin napakan myyntipuheen laatimiseen käytännöllisten harjoitteiden avulla. Vuorovaikutustyöpajan teemana oli puolestaan viestintärohkeuden vahvistaminen.

Työpajoissa tarjottiin tietoa esiintymis- ja vuorovaikutustaidoista sekä lempeitä harjoitteita. Välitön osallistujapalaute oli positiivista, käytännöllinen lähestymistapa sai kiitosta ja molempien työpajojen teemat koettiin hyödyllisiksi.

 

Vahvuuslähtöisen ajattelun kautta osaamisen sanoittamiseen

Turun ammattikorkeakoulu on myös järjestänyt osaamisen tunnistamisen työpajoja yhteistyössä kolmannen sektorin toimijoiden, kuten Vamoksen ja International House Turun kanssa. Näissä työpajoissa korostui erityisesti itsetuntemuksen ja minäpystyvyyden vahvistaminen.

Työpajojen osallistujat olivat pääosin vailla toisen asteen tutkintoa tai työpaikkaa olevia nuoria. Tämän lisäksi yksi merkittävä kohderyhmä oli maahanmuuttajataustaiset vailla Suomessa suoritettua tutkintoa olevat henkilöt.

Näiden ryhmien työskentelyssä nostimme keskiöön vahvuuslähtöisen ajattelun, joka juontaa juurensa positiivisesta psykologiasta. Siinä keskitytään yksilöiden vahvuuksien ja voimavarojen tunnistamiseen sekä näiden kehittämiseen (mm. Seligman ym. 2005).

Laajan vahvuusnäkemyksen (ks. esim. Wenström 2020) kautta pääsimme käsiksi myös erilaisten osaamisten sanoittamiseen ja näiden hyödyntämiseen muun muassa työnhaun eri dokumentaatioissa.

Yksi tärkeä oivallus työpajojen aikana oli myös dialogisuuden merkitys: Osaaminen tulee näkyväksi vain vuorovaikutuksessa toisten kanssa!

Työpajojen aikana tarjosimme mahdollisuuksia myös oman osaamisen jakamiseen pareittain ja pienryhmissä.

 

Haasteet ja onnistumiset

Oman haasteensa toi osallistujien haavoittuva asema, mikä osaltaan vaikeutti luottamuksen rakentamista työpajojen aikana. Palautteen perusteella onnistuimme siinä kuitenkin hyvin, ja osallistujat kokivat tilanteet positiivisina ja kannustavina.

Työpajojen osallistujat olivat hyvin heterogeeninen ryhmä, ja fasilitoijien mukaan heille oli äärimmäisen tärkeää juuri fyysinen kohtaaminen. Työpajojen jatkoksi suunnitelluille online-kursseillekin osalla vaikutti olevan kiinnostusta, mutta kaikkien taitotaso ei kuitenkaan niiden suorittamiseen ollut riittävä.

Ennen kaikkea kyse on kohderyhmästä, jolla on aikaa, mutta myös halua opiskella jo tuntemaansakin aihepiiriä lisää ja olla vuorovaikutuksessa muiden osallistujien ja kouluttajien kanssa. Tämäntyyppinen työpajamuotoinen opiskelu koettiin hyväksi ja tarpeelliseksi.

Sekä kolmannen sektorin toimijoilta että työpajojen osallistujilta nousi toiveita vastaavasta yhteistyöstä myös tulevaisuudessa. Esimerkiksi tekoälyn käyttöön opastava työpaja koettiin kiinnostavaksi ja tarpeelliseksi.

 

Yhteistyö avainasemasssa nuorten mielenterveyden haasteissa

Keskusteluissamme tulevaisuuden yhteistyön muodoista esille nousi muun muassa huoli nuorten kasvavista mielenterveyden haasteista. Yhtenä lääkkeenä tähän esitettiin yhteisöllisyyden lisäämistä luomalla oppilaitoksiin yhteisöllisyyttä tukevia rakenteita ja samalla tiivistämällä yhteistyötä nuorten parissa työskentelevien yhdistysten, säätiöiden ja muiden kolmannen sektorin toimijoiden kanssa.

Jatkon kannalta on kuitenkin syytä kiinnittää huomiota työpajojen ja muiden yhteistyömuotojen jatkuvuuteen paitsi luottamuksen rakentamisen, mutta myös hankkeiden tuloksellisuuden näkökulmista.

Eri yhdistysten ja muiden kolmannen sektorin toimijoiden näkökulmasta tiivis ja yhteiseen tavoitteeseen pyrkivä yhteistyö on varmasti avain pitkäkestoiselle kumppanuudelle pistemäisen yhteistyön sijaan.

 

Kuva: Juho Uutela, Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutti (MTI), Vastuulliset palvelut, Lapin AMK